sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

RAKKAUDELLA JYVÄSKYLÄ - RAKKAUDELLA MUURATSALO

Olen kiinnostuksella seurannut Suur-Jyväskylä -lehden sarjaa, jossa haastatellaan tunnettuja jyväskyläläisiä ja sitten he myös mainitsevat, mikä heidän mielestään on Parasta Jyväskylässä. Kaikki minunkin jo ihailemat kohteet Lyseosta siltojen valoihin ja paljon niiden väliltä on tullut mainittua. Kuitenkin vasta Laatikaisen haastattelu suisti minut tähän vuodatukseen Jyväskylästä ja Muuratsalosta.

Olen vuonna 1985 tuulten pienestä merenrantakylästä Luvialta tänne tuoma. Lukio-, toimitusharjoittelija- ja henkilöstösihteeriurakaupunkini oli Pori. Siellä ovat vieläkin ystävät 40 vuoden takaa. Olin niin rannikkolainen, että mieheni epäili, että muutamme täältä pikaisesti takaisin, koska jokainen hiusjuurenikin oli Luvian saviperäisessä maassa. Nyt on paljon vettä virrannut ja vielä enemmän multaa puutarhaamme, sillä pelkästä ikävästä merenrantakylääni loin kiinnostavan puutarhan. Sitten aloimme rankan remontin, jossa ylitimme niin omat voimavaramme kuin budjettimme, mutta onneksi myös unelmamme! Viime vuonna, kun sitten istuimme uuden uutukaisen saunamme lauteilla mieheni taiteilemia kiviseiniä ihaillen, sanoin yllättäen: En koskaan jätä Jyväskylää, olen sielultani pikkukaupunkilainen ja tänne jään. Mieheni oli äimänkäkenä, koska tuntee rakkauteni mereen. Siis, mitä oli tapahtunut.

Oli tapahtunut Jyväskylän kasvu keskieurooppalaistyyppiseksi kaupungiksi. Olin rakastunut yliopiston valkeisiin rakennuksiin Jyväsjärven rannalla, olin rakastunut kaupunkimme siltoihin ja uusiin valoihin kävelykadulla. En voi elää ilman Ranskalaisten korkojen korvasienikeittoa ja saman paikan pöytää numero kolme: Pöytä kahdelle, pöytä rakastavaisille! Lyseo on niin kaunis, että voisin sitä halata ja kirkkopuistossa istun jäätelöllä joka kesä. Olen salaa kosketellut kaupungin vanhoja mukulakiviä ja ajatellut: Mitä, jos olisinkin syntynyt tänne, onhan äitini suku kuitenkin Keuruulta...Olen pienten putiikkien vakiasiakas ja mikään ei ole liian kaukana kävellä. Kun ajan Viherlandiaan kuin kotiin, saan ihailla matkalla Kuokkalan kaunista kartanoa.

Oli tapahtunut myös Muuratsalo-ilmiö. Talviset hiihdot ympäri saaren, patikoinnit metsissä jyrkkien, suoraseinäisten kallioiden välissä, romanttiset yöuinnit, puutarhani synty, suvet kuin Tahitilla, maailman paras ja kaunein kirjasto ja tietenkin Päijänne, joka on riittävän suuri tällaiselle meri-ihmiselle.

Oli myös tapahtunut ikimuistoisia tapahtumia: veneilysuvet Lokki-veneellämme pitkin Päijänteen selkiä, jolloin todeksi koimme 'vöin hopeisin hohtelee'; ystäviemme kokoontuminen pyöreille synttäreilleni ja yllätysristeily Rhea -veneellä, jolloin kovimmatkin merikarhuystäväni vakuuttuivat järvemme ainutlaatuisuudesta; teatterikokemuksia, joista kirkkaimpina helminä Gabriel, tule takaisin ja Alvar Aallosta kertova Maestro; Johanna Rusasen joulukonsertti Taulumäen kirkossa ja hänen uskomattomat Ave Maria -tulkintansa; tyttäremme painoi valkolakin päähänsä maineikkaassa Jyväskylän Lyseossa ja riemuylioppilaat ilahduttivat; ystävämme häät Pihlajaveden korpikirkossa ja monta muuta ikimuistoista tapahtumaa, joista viimeisimpänä hevosen selkään nousu Petäjävedellä 30 vuoden tauon jälkeen.

Jyväskylä rakkaani, Muuratsalo rakkaani, sylissänne olen riemulla pyryt ja tuiskut, helteet ja suvisateet. Toivon, että suhteemme on 4-ever ja edelleen elämyksiä täynnä. Ehkäpä minäkin olen antanut teille jotain kiintoisaa niin kritiikeissäni kuin kiitoksissani, sillä ainahan nyt jotain sanottavaa löytyy satakuntalaishämäläiskarjalaiselta, kynä toisessa kädessä, kirja toisessa kädessä syntyneeltä merensuolatuulissa kasvaneelta naiseläjältä. Jos olen jossain lyönyt yli, sanon sitä vain tyylikeinoksi tai syytän vilkasta varttikarjalaisuusosuutta itsessäni. Uskon, että erilaisuus on rikkautta ja vain lisää intohimomme syvyyttä!

6 kommenttia:

  1. Ihana oodi Jyväskylälle.Lapsena ja nuorempana tuli siellä oltua läpikäyntimatkoilla parisen kertaa, en paljoakaan muista mutta tämä kirjoitus valaisi asiaa!

    VastaaPoista
  2. Eikös! Tämä Keski-Suomi ja etenkin Jyväskylän seutu on niin monipuolisesti vaihtelevaa maastollisesti, jopa haasteellista, että en voi kuvitella enää asuvani missään tasaisella. Kaupunki on myös mukavan kokoinen, kaunis ja nuorekas, kiitos yliopiston. Löytyy sekä upea luonto että vilkas yöelämä eli jokaiselle jotakin ja koko ajan olet liki vettä, Päijännettä.

    VastaaPoista
  3. Olet tosi intohimoinen tyyppi! Mutta samaa sanoisin minäkin, samoin muualta tulleena, vaikkakin jo 15-vuotiaana. Tämä on oma rakas kaupunkini, Oulu on turistikohde ja sellaisena ihana.

    VastaaPoista
  4. Apua, niin kaunis kirjoitus! Minä en suhtaudu mihinkään kaupunkiin tai paikkaan intohimoisesti,olen kai niin usein lähtenyt ja muuttanut jostain pois.
    Edes nykyinen kotikaupunkini Oulu, jossa olen asunut jo pian 21v. ei herätä noin intohimoisia tunteita!

    Paitsi on yksi maisema, joka herättää pienen intohimon minussa: Tornionjoki, sen pauhaava Kukkolankoski, sinne rannalle palaan joka kesä seuraamaan mahtavia luonnonvoimia, koski kohisee ja minä olen pieni siinä rannalla!!! Mutta miehän olenkin sieltä lähtöisin.

    VastaaPoista
  5. Katriina, ei sille voi mitään, kun veri kiehuu;-) Uskon olleeni Jyväskylässä entisessä elämässäni, sillä kaupunki tuntuu kodilta. Ja mikä parasta saan asua saarella veden ympröimänä. Jos minä nyt oikein ymmärsin niin sinäkin olet jyväskyläläinen Minä muutin tänne heinäkuussa -85.

    Sooloilija, kiitos, että pidit. Tämä kirjoitus on julkaistu kahdessa lehdessä täällä Keski-Suomessa ja kuvana on ollut meidän luminen kaarisilta ja minä siinä koiruuteni kanssa lumessa istumassa.

    Kyllä tuo pauhaava koski kuulostaa upealta ja Sooloilija, sinullahan on nyt ihan vain kävelymatka merenrantaan: se on jo jotain.

    Äiti joutui kaksi kertaa lähtemän Karjalasta. Hän sanookin, että koti on siellä, missä on sydän. Minä taas taidan olla juuri ihmisiä eli lykkään juureni tiukasti maahan ja multaan. Silloin lähtö on vaikeaa ja sattuu, vaikka veri vetäisikin maailmalle.

    VastaaPoista