maanantai 10. elokuuta 2009

Richard Powers: Laulut joita lauloimme


Voivatko lintu ja kala rakastua? Minne ne voivat tehdä pesänsä? Pääsiäisenä 1939 kohtaavat Washingtonissa Marian Andersonin ulkoilmakonsertissa värillinen Delia Daley ja juutalainen David Strom. He kohtaavat aikana, jolloin värillisen ja valkoisen liitto oli useimmissa Yhdysvaltain osavaltioissa kuoleman tuottamukseen verrattava rikos. Tästä alkaa uskomaton tarina, jota kuljettaa Richard Powers teoksessaan Laulut joita lauloimme (The Time of Our Singing, Gummerus 2008, suomennos Markku Päkkilä).

Naiivisti ja rakastuneina nuoret uhmasivat koko maailmaa ja tekivät valan toisilleen:"Me voimme olla oma kansamme. Vain me. Meidän poikamme ovat ensimmäiset Tulevan ajan lapset. Rodut ylittävän paikan perustajakansalaiset, jotka ovat kumpaakin rotua, eivät rotua ollenkaan, pelkkää rotua, sekoitus sekoittamatonta, kuin sävelet, jotka muodostavat yhdessä soinnun". Ja tuleva äiti päättää vielä, että hänen lapsensa ylittävät roturajat laulullaan. Koko Powersin kertomus laulaa läpi kyynelten erittäin poikkeuksellisen perheen kohtalon sodanjälkeisessä Amerikassa.

Kirjan ahdistus vangitsi minut, kun lapset kysyivät: "Miksi meidän pitää käydä alinomaa ulkona? Miksi me emme voi pysyä sisällä lukemassa, kuuntelemassa radiota, leikkimässä pikkurahoilla ja hyppimässä kellarissa narua?" Lapset pelkäsivät mennä ulos, koska siellä he kohtasivat värillisten kovan elämän, hakkaamiset, päällesylkemiset, kiellot mennä tiettyihin kauppoihin, ivan ja pilkan. Kirjan lumo vapautti minut, sillä koko perhe lauloi itsensä läpi elämän. Kaikki oli musiikkia: uuden siskon syntyminen, rakastelu, päivittäiset tapahtumat, suvun tarinat, tulevaisuus...Ja lopulta ylitsekäyvä lahjakkuus, perheen vanhin poika Jonah, sytyttää taivaalle tähden, jota kumartavat niin valkoiset kuin mustat. Hän tekee sen veljensä Josephin säestämänä ja jo itse värisokeana.

Ennustan, että tästä kirjasta tulee ikiaikainen klassikko: aidon vapauden patsas. Kirja kertoo laulusta, musiikista, historiasta, rotukysymyksestä, polusta pimeässä, johon syttyy valo. Kirja on John F. Kennedyn ja Barack Obaman tulenkantaja. Kirja ylittää kaikki ajat ja yhdistää kaikki polut. Kirja polttaa lukijansa järkeä ja tunteita...en saata enää jatkaa, sillä mitkään sanat eivät tee oikeutta kirjan loistolle: siis polvistun.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaakin mielenkiintoiselta kirjalta!

    VastaaPoista
  2. Jael, etkö ole vieläkään löytänyt tätä. Olisit ostanut Suomesta.

    Tämä on uusinta. Olen kuin Suomen televisio, käytän uusintoja, mutta eroan siinä, että TV uusii kaiken roskan, minä vain Kultaiset Kirjat!

    VastaaPoista
  3. Näin tänään kampintorin antikvaarisessa kirjakaupassa, mutta maksoi maltaita, ja vanhemmat pitivät juuri saarnan lamasta, joten jäi ostamatta. Voih.

    VastaaPoista
  4. Tuure, älä välitä, minulla sama juttu: monasti kädessä, mutta sikahintainen. Mutta en luovuta vielä...Voih!, minuakin sattuu.

    VastaaPoista
  5. Joskus sen ehytän ostettavalla hinnalla, joskus kun tulevaisuus sarastaa kirkkaana, joskus, kun Kohtalo määrää, joskus sen luen, ja luen, pohdin mietittävät ja ajattelen pohdittavat, joskus sen luen!

    Se on varma se!

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, tuon vain halusinkin kuulla!

    VastaaPoista