keskiviikko 7. lokakuuta 2009

KAIKKI MITÄ RAKASTIN

Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin (What I loved, Otava, 2008) on romaani, joka täyttää vaativan lukijan kovimmatkin kriteerit. Kirja on verbaliikan huippua, kiinnostava, intohimoinen, surumielinen, rankka, mahdollinen tapahtua ja ehdottomasti yllättävä. Siri Hustvedt on kirjailija, jolta voi odottaa ehkä enemmän kuin keltään toiselta nykykirjailijalta.

Kaksi taiteilijaperhettä asuu päällekkäisissä huoneistoissa New Yorkissa. Kertojaääni on taidehistorian professori Leo Herzbergin ja hänen vaimonsa on Erica, englanninkielen apulaisprofessori. Heidän taustansa on:


”Erica ja minä olimme kadonneen maailman pakolaislapsia. Meidän vanhempamme olivat assimiloituneita keskiluokkaisia juutalaisia, joille juutalaisuus oli heidän isovanhempiensa vanhempien harjoittama uskonto. Ennen vuotta 1933 he olivat pitäneet itseään saksanjuutalaisina, mutta sitä käsitettä ei enää ollut olemassa missään kielessä.”

Yläkerran huoneistossa asuvat taiteilija Bill ja hänen runoja kirjoittava vaimonsa Lucille. Viisi rakkauskirjettä myöhemmin Bill ja Violet. Bill on mielestäni sivussa ollessaankin kaiken huomion kiinnittävä persoona. Täysin boheemi, taiteelleen antautunut Bill, joka haluaisi täyttää maailman lapsilla, ui savuke suussa, pitkä, komea Bill, jonka suorastaan maaninen työtahti ei estä huomaamasta hänen ympärillään kiertävää lumouksen kehää. Minut Bill sokaisi niin, että luin kirjan kahdesti ennen kuin sain muista henkilöistä mitään tolkkua!

Perheet viettävät houkuttelevalta tuntuvaa boheemielämää täynnä pitkiä keskusteluja taiteesta, kirjallisuudesta, runoudesta, maailman menosta…juodaan viiniä ja syödään hyvin, istutaan pöydässä pitkään. Melkein yhtä aikaa perheet saavat lapsensakin. Leo ja Erica Matthewin ja Bill ja Lucille Markin.

Elokuun hellettä perheet pakenevat Vermontista vuokraamaansa 150 vuotta vanhaan maalaistaloon. Aamupäivät aikuiset työskentelevät ja sisälle kuuluvat lasten iloiset leikit. Leo kirjoittaa kirjaansa, Erican sähkökirjoituskone naputtaa, Violet tekee tutkielmaansa bulimiasta ja anoreksiasta, Bill maalaa tai tekee tilataidettaan. Suloiset suvipäivät soljuvat kuin unena…iltapäivisin levätään, tehdään aterioita, keskustellaan ja luetaan tarinoita, joita kaikki kuuntelevat. Öisin saatetaan maata ulkona huovilla ihaillen tähtikuvioita luontoäänenä mustakarhujen huhuilut…

Mutta näiden Vermontin leppeiden suvipäivien jälkeen Matt ja Mark lähtevät
kesäleirille Pennsylvaniaan. Molemmat perheet lähtevät viemään poikia ja kun paluumatka alkaa, Leo istuu autossa takana ja kääntyy katsomaan poikaansa ja katsoo niin kauan kuin näkee hänet. Matthew vilkuttaa ja näyttää pieneltä pojalta, jolla on liian isot shortsit. Ja tuuli pyyhkii hiustupsun pois hänen kasvoiltaan.

Kahdeksan päivää myöhemmin Matt hukkuu kanoottiretkellä Delawarejokeen. Ja nyt kirjan rehevä tarina saa satuttavat ja muistijälkensä jättävät piikit. Keskiöön nousee luonnollisesti Leon ja Erican suru, jolla on omat kohtalokkaat seurauksensa, mutta yllättäen Mattin kasvukumppanista Markista, tuleekin tragedian täydentäjä, itse asiassa kuilu, josta muut eivät enää jaksa selvitä ylös.

Lopulta sokeutuva Leo jää yksin New Yorkiin. Koskettelee kirjoituspöytänsä laatikkoon keräämiään talismaaneja: kopioita Violetin Billille lähettämistä rakkauskirjeistä, keskitysleireillä tapettujen sukulaisten valokuvia, Matthewin linkkuveitseä, varastettujen donitsien pahvilaatikkoa…
Leo: ”Liikun niin kuilun partaalla että tunnen putoavani, ikään kuin olisin heittäytynyt rakennuksen katon reunalta. Syöksyn maata kohti ja pudotessani katoan johonkin muodottomaan ja korvia huumaavaan. Ikään kuin astuisin sisälle huutoon – kuin minusta itsestäni tulisi huuto.”

Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin on enemmän kuin kirja, sillä siitä kasvaa tarina, joka ei salli lukijansa unohtaa…

12 kommenttia:

  1. Kansikin houkuttelee lukemaan. Se on kuvauksellinen ja sopii tunnelmaan.

    VastaaPoista
  2. Voih, Leena, kuinka minusta tuntuukin että tulevaisuuteni pursuaa kirjoja joita olet juuri suositellut! Kuten tämä!

    VastaaPoista
  3. Anne, oletko sinä lukenut tämän...

    Tuure, toivon niin, että lukisit Kaikki mitä rakastin ja kertoisit Tunnetusti Kriittisen Mielipiteesi;-)

    Tunnen herran, joka piti tästä kovasti...

    VastaaPoista
  4. Meidän perheessä isi ja äiti ovat siitä pitäneet, ja se on kyllä luettavana, joskin enkuks...

    VastaaPoista
  5. Tämä onkin kirja,jota on ollut jo kauan tarkoitus lukea (englanniksi)Pidän myös hänen miehensä kirjoista.

    VastaaPoista
  6. Tuure ja Jael, mikä teitä pidättelee!

    Jael, minökin olen lukenut kaikki Austerin kirjat ja pitänyt niistä, mutta nimenomaan TÄMÄ Sirin kirja teki nyt oharit.

    VastaaPoista
  7. Mahtava lukulista ... SINUN aikaansaamasi :)) porskutat liian kovalla vauhdilla! :)

    VastaaPoista
  8. Tuure, paraskin neuvoja, sinä itse sähellät tuhatta ja sataa...;-)

    No, ihan oikeasti, MINÄ YRITÄN HILJENTÄÄ TAHTIA!!!

    VastaaPoista
  9. :) söhellys onkin toinen nimeni ja nopeus nähtävästi sinun! olkoon ne perusominaisuuksinamme!

    VastaaPoista
  10. Tuure, minä joko kuolen tähän tai sitten lähden Roihuavana Soihtuna sinne Potsdamiin, jossa sinä 'matkanjärjestäjänä';-)

    Juu, kärsivällisyys ei ole hyveeni ja inhoan kun tehdään hitaasti, mutta luin juuri päivän aviisista, että slow life on päivän trendi ja pitää terveenä. Miten sitä enää semmoista oppii...

    VastaaPoista
  11. Luulen että pysyisi kaikkein terveimpänä jos olisi kylmän rauhallinen kaikkeen. Mutta minulta se ei onnistu! Osaan iloita ja surra, ja tehdä molempia niin, ettei kukaan sitä ymmärrä :)

    VastaaPoista
  12. Ja minä olen aina vain on/off eli joko käyn sataa tai sitten en ollenkaan.

    VastaaPoista