tiistai 13. lokakuuta 2009

SIRI HUSTVEDT 1955 -

Siri Hustvedt on ehkä kirjailija, jolta voidaan tällä hetkellä odottaa enemmän kuin keltään toiselta. Norjalaistaustainen Siri on paitsi kirjailija, myös kirjallisuustieteiden tohtori ja taidekriitikko. Kiinnostus ja tietämys taiteesta näkyy ja tuntuu hänen teoksissaan vetovoimaisella tavalla. Kirjasta Kaikki mitä rakastin (What I loved, Otava, 2008) en kyennyt kirjoittamaan sanaakaan ennen kuin olin lukenut kirjan kahdesti. Ensimmäinen kerta meni hoikan, tumman, erikoisen Billin lumoissa. Istuin hurmiossa rantakivellä ja katselin, miten hänen kalpea vartalonsa laskeutui veteen ja savukkeen tuoksu leijaili tyköni jopa hänen uidessa…

Samana vuonna ilmestyi suomeksi myös The Sorrows of an american nimellä Amerikkalainen elegia (Otava). Luin kirjan, mutta jätin sen muhimaan, enkä tuonut blogiini. Syy on aivan suoraan kirjassa Kaikki mitä rakastin. Jos Amerikkalainen elegia olisi ollut jonkun toisen toinen kirja, mutta koska se oli Sirin teos, olin pakotettu jääväämään itseni, sillä kaikki minussa soi vielä yhdelle aikakautemme upeimmista teoksista, joka on Kaikki mitä rakastin.

Nyt on vettä ja etenkin kirjoja virrannut, joten tartuin Siri Hustvedtin varhaisempaan työhön, Lumoukseen (The Enchantment of Lily Dahl, Otava, 2009), jonka hän on kirjoittanut jo 1996, mutta suomennos saatu siis vasta tänä vuonna!

Lumouksessa näkyy Siri Hustvedtin ylimaallinen kyky viedä tarinaa ja myös kyky yllättää lukijansa. Kirjasta löydämme myös hahmon tulevalle Billille…tästä kuitenkin enemmän omassa jutussaan.

Siri Husvedt asuu New Yorkissa Brooklynissa kirjailijamiehensä Paul Austerin kanssa. Olisin toiveikkaampi, jos hän asuisi New Yorkissa Brooklynissa liikemies Henry Obaman kanssa, sillä kahden lahjakkaan taiteilijan liitot eivät ole historian valossa kestäneet molempien menestystä kovinkaan usein ilman, että jomman kumman ura kärsii. Toivon, että pelkoni on turha ja toivotan huikeinta mahdollista kirjailijan uraa Sirille, joka saa minut iltaisin nukahtamaan mustakarhujen huhuiluun…

10 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitit. The sorrows of an american oli minusta hyvä, mutta se oli aika mitäänsanomaton. jotenkin selittelevä. Mutta pidin silti. En ole vielä lukenut muuta.

    jos voisin joskus asua New yorkissa, asuisin Brooklynissä, en ole koskaan käynyt, mutta jo Auster ja HUstvedt ovat tehneet siitä minulle jotain...

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä olen. Selitteleväkin on sille hyvä adjektiivi. Jotenkin ei vain lunastanut, mitä ingressi lupasi. Mutta suurilla taitelijoilla on välityönsä...nyt toivon vain ettei Paul ala liikaa rasittaa Siriä huushollitöillä;-)

    ...ja kaikki leffat sieltä!

    VastaaPoista
  3. Kuvaa kun katson..näen Sirissä ja sinussa jotain samaa..

    VastaaPoista
  4. Sooloilija, you made my day! Yskäkin helpotti heti! Ihanaa, jos minussa edes jotain samaa, edes pikkiriikkisen...ihailen häntä kauheasti ja monipuolisesti.

    VastaaPoista
  5. Tuure;minä olen asunut Brooklynissä ja siellä syntyi myös isoisäni;pitäisit varmaankin paljon siitä paikasta!

    VastaaPoista
  6. Voi Jael, mikä kosmopoliitti sinä oletkaan! Minäkin olen kaupunkiin hurahtanut siellä koskaan käymättä kiitos Allenin leffojen.

    VastaaPoista
  7. Ohhoh Jael! Olet internationellein tyyppi jonka olen koskaan tuntenut! Mutta Brooklynissä joskus käyn/asun/elän/kuolen. Siellä siis!

    VastaaPoista
  8. Ah!, aivan tunnen kosmopoliittista väreilyä...

    VastaaPoista
  9. Mitä :)? Minä tulen kylään sun luo! Toivottavasti vietät oikein yliboheemia elämää, että viihdyn enkä ikävysty.

    VastaaPoista