tiistai 13. lokakuuta 2009

TAHTO TAHTOJEN/ DER GROSSE WILLE


Omistan tämän kirjaelämyksen Tuurelle, joka on jäänyt suloisesti Rilken runojen 'vangiksi'. Kirjan kansikuvan sijasta tässä on nyt Juha-Pekka Ikäheimon kuva runoon Syyspäivä.

Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen.
Peitä varjoihin aurinkokellot
ja valloilleen päästä tuuli toinen.

Herr: es ist Zeit. Der Sommer war sehr gross.
Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren,
und auf den Fluren lass die Winde los.


Syyspäivä on ehkä Rainer Maria Rilken tunnetuin runo. Rilken tuotantoa on tähän asti käännetty suomeksi hyvin vähän, mutta jouduttuani täysin löytämieni muutamien käännösten lumoamaksi, tutustuinkin yllättäen kääntäjä, runoilija Eve Kuisminiin (nyk. Rehn), joka lahjoitti minulle vuonna 2004 tekemänsä kirjan Tahto tahtojen (Der grosse Wille). Kirja on loistava valikoima Rilken runoja sekä suomeksi että alkuperäkielellä saksaksi. Kirjan kuvituksen on tehnyt Juha-Pekka Ikäheimo tummin, voimakkain, vaikuttavin valokuvin.

Ken on kerrankin kohdannut Rilken maagisen rytmin, jää ilolla hänen runojensa 'vangiksi'. Rainer Maria Rilke oli henkistyneen, miltei mystisen lyriikan ja muodoltaan viimeiseen asti hiotun runon taitaja. Tahto tahtojen on valikoima Rilken aiemmin suomentamattomista esinerunoista, eläimiä, kasveja tai esineitä, joiden kautta avautuu synkänkauniita panoraamoja rakkauteen, menetykseen, kaipaukseen ja tuskaan.

Pantteri on runo, jossa Eve Kuisminin käännöstyö läkähdyttää, suorastaan ahdistaa. Mitenkä hän on saattanutkaan tavoittaa häkkiinsä vangitun pantterin henkisen kuoleman: "Taukomatta se kulkee ohitse tankojen,/ silmät niin väsyneinä - katse häilyen/ kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa/ ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma./ Pantteri on kirjan nimiruno ja niinpä toisessa säkeessä: "Askeleet vahvat, notkeat - käyntinsä pehmeää,/ kun pienimmistä pienintä se kiertää ympyrää./ Kuin tanssisi voimaa antain ympäri keskiön sen,/ jonka sisällä puudutettuna viruu Tahto tahtojen." Ja viimeistä säettä kirjoitan kyynelin: "Joskus avautuu äänettömästi verho pupillin,/ tuon tuokion aikana kuva sisään pääseekin./ Kiirii jäsenten läpi aavistus valppaudesta, eloisasta,/ kunnes se - sydämen kohdalla - lakkaa olemasta./
Ei ole sattumaa, että Eve ylittää jopa itsensä pakahduttavassa Pantterissa, sillä asuessaan Saksassa, hän sai Rilken runojen saksalaisen runokokoelman lahjaksi saatesanoin, 'ettei ole mitään kauniimpaa kuin "Syyspäivä" ja "Rakkauslaulu", mutta Even sydämeen jäikin lähtemätön raapaisu Pantterin kynnestä, sillä Eve ei voinut unohtaa Rilken syvää ymmärrystä upeaa vangittua eläintä kohtaan.

Kirjassa Tahto tahtojen teitä odottaa kaksikymmentäkaksi koskettavaa runoa, kokonainen pieni maailmankaikkeus. Minä jäin kuitenkin kaipaamaan käännöstä Rilken Schlaflied -runosta, joka kirjasta uupuu. Eve kuitenkin käänsi sen minulle 'lahjaksi' ja hänen luvallaan tekin saatte nyt nauttia siitä: Jos tämä katoaisi?/ Olisitko unta vailla, / ellen lehmuksen latvan lailla/ enää kuiskuttaisi,/ellen vierellä valvoisi/ ja herkimmillä sanoillani/ käsivarsiasi, rintojasi/ - kaikkea sinussa palvoisi,/ ellen ympäröisi sinua/ ja kannustaisi kukoistamaan/ kuin kesäistä puutarhaa/ -tulvillaan tähtianista, melissaa?/

Einmal, wenn ich dich verlier,/ wirst du schlafen können,/ ohne dass ich wie eine Lindenkrone mich verflürste über dir?
Ohne dass ich hier wache und Worte,/ beinah wie Augenlider,/ auf deine Brüste,/ auf deine Glieder niederlege, / auf deinen Mund.
Ohne dass ich dich Verschliess/ und dich allein mit Deinem lasse/ wie einen Garten mit einer Masse von Melissen und Stern-Anis.



9 kommenttia:

  1. Kyllä se Eve osaa kääntää!

    VastaaPoista
  2. O! kiitos paljon. Rainer Maria Rilke, hän on ihmeellinen, nyt peitonnut jo minulle kaikki muut, yksin ja korkeimmillaan siellä seisten. Minä pidän ehkä eniten runosta yksinäinen mies:

    EI: sydämestäni torni kohotkoon
    ja minä sen kohtaan korkeimpaan,
    missä ei ole mitään, edes tuskaa
    ei mykkyyttä, maailmaakaan.

    Jää äärettömään kaikkeuteen,
    yksin vaihteluun aikojen,
    varjo kaipaavien kasvojen
    pauhuun iäiseen - alituiseen,

    jossa kaiken katoavan lailla
    kivikuori on aikaa haavoittuvampi,
    se saatossa yhä kasvottomampi,
    lopulta - ihmettä vailla.

    En tiedä miksi .. tämä runo vain puhuu minulle. Eikä anna minun vastata. Mykistyn ja olen hiljaa ja koen olevani jotain suurempaa kuin olen, ehkä osa sitä, tai sitten näen, miten olen ikuisesti ulkopuolella. Minä pelkään tätä runoa samassa mitassa kuin sitä rakastan, ja kaikkien noiden tunteiden sykermät tekevät siitä mitä innoittavimman lukukokemuksen, jonka edessä olen vaiti.

    SUOSITTELEN KAIKILLE Even kääntämiä Rilken runoja!

    VastaaPoista
  3. Tuure, tämä runo itsessään on sinulle Suuri Vastaus.

    Kiitos itsellesi, että saan silloin tällöin 'ilon pirskahduksia'. Ne ovat harmaiden päivien tähtiä.

    Allu, ilman Eveä meillä ei olisi näitä kokemuksia ja Eve kirjoittaa myös itse, joten hän osaa mennä Rilken 'nahkoihin', tunnelmiin, pään sisälle...

    VastaaPoista
  4. Ja Te, suomennosteni lukijat, olette minulle rakkaita ja tärkeitä. Viette Rilken sanomaa ja sanomaa Rilkestä eteenpäin ja olette hänen runojaan rakastamalla jo astuneet hänelle niin tuttuun "maailman sisäavaruuteen", jossa kaikki liittyy kaikkeen.
    Teitä ympäröi ilmiselvästi se sama taika, joka minut valtaa aina silloin, kun luen hänen runojaan ja vielä vahvemmin silloin, kun suomennan niitä.
    Kiitos Ihana Leena, joka olet ottanut Rilken ja minut omaksesi,
    Kiitos Tuure samasta syystä - ja sulosanoistasi
    ja kiitos Allu, että sain Sinulta terveisiä entisestä rakastetusta kotimaastani, jossa vietin ikimuistettavat 10 vuotta ja hyvää mieltä tuottavasta huudahduksestasi: "Tätä minäkään en olisi osannut paremmin!"
    Kaunista syksyä Teille! <3

    VastaaPoista
  5. Eve Unikko, terälehtesi sätelevät jälleen! Unta vai harhaako lie...

    VastaaPoista
  6. Ei kumpaakaan! Usko tai älä! Voin vihdoinkin paremmin. Oli tosi rankkaa!

    Ja heti tahtoisin kylppäriin muutoksia ja kutsua ystävät luumukakkua nauttimaan...

    VastaaPoista
  7. Siis ei sinne kylppäriin niitä vietaita tietenkään kutsuta!! ;-D. Tarkoitin tuolla äskeisellä, että nyt on taas ytyä vakka mihin- sisustamiseen, leipomiseen ym.
    Katselin taas eilen sen INNO-sisustusohjelman, josta kovasti pidän. Tulos oli tällä kertaa erityisesti mieleeni. Taloon tehtiin samanlainen lipeä/öljykäsitelty lattia, kuin meillä oli meijerillä...

    VastaaPoista
  8. Eve, on ollut kuin autiomaassa, joten arvasin...

    Kyllä upeaan kylppäriin voi kutsua luumukakulle. Minä olen päättänyt, että jos Reima tekee minulle alakertaan upean meikkivessan sen karmena sijasta, mikä siellä nyt on, minä vietän siitä remontista seuraavan synttärin istuen vessan pytyllä juomassa aitoa shamppanjaa. Bessu lupasi istua seuraksi siihen uuden lavuaarin päälle, mutta Reima sanoi, että hän tukee sen sitä ennen. Eikö ollutkin tuhmasti sanottu! No, jutn juuri on siinä, että siihen riittää semmoinen kaikkein pienin ja kaikkein kaunein lavuaari...

    Olet elossa, jos sisustat!

    VastaaPoista
  9. Miten onnellinen olenkaan Eve että alat olemaan parempaan päin! Nyt kurkkukipu hävisi ja satsumatkaan ei maistu enää bensalta! (katsokaa blogini!)

    Kiitos sinulle Eve! Olen erittäin kiitollinen Leenalle, koska hänestä tuli ystävyytensä kautta kirjallinen suosittelijamesenaattini, kun hän lähetti rilken runokirjan, ja myös erinomaisesti sinulle, koska olet kääntänyt nämä! Kiitos on sinulle ja Leenalle! Olette suurenmoisia!

    O te optimos!

    (Oi teitä parhaita)

    VastaaPoista