torstai 8. lokakuuta 2009

VARJOSYLEILY

Aika huuhtoo ylitsemme.
Halla hyväili pois kuunliljat,
yhteisen ihomme ilon,
valkoisten öiden kuumeen.

Vanhan kirkon penkeissä
vainajien nöyrät varjot
vaikenevat vuosisadasta toiseen.

Yön sylissä asetun varjooni.
Hellästi suostun,
mihin minut halusit.

Ristiinnaulittuna, ravittuna,
vaiennan kuolleiden kuiskeet.
Hurskaitten kauhuksi,
ensirakkautemme muistoksi,
jään varjosyleilyksi
vanhan kirkon ulkoseinälle,
ajan ja hallan hyväiltäväksi:
sisään meitä ei huolittu.


- Leena Lumi -

8 kommenttia:

  1. Aina!

    (Miten kiva Halloween -kuva!)

    VastaaPoista
  2. Runon tunnelma sai Halloweenin mieleen..

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jael, siinä on sydämeni veri! Ja vuosi oli '69...

    Hannele, aivan: pelkkää kuolemaa vaan...

    VastaaPoista
  4. Selkäpiitä värisyttävä tarina, kaunis kuten kuunliljatkin..

    VastaaPoista
  5. Anne, tarina jonka lopun sinä yhtenä harvoista tiedät...

    Tuure, kiitos, toivottavasti molempia.

    VastaaPoista