keskiviikko 4. marraskuuta 2009

ISÄN KASVATUSOPPI

Sunnuntaina vietetään taas Isänpäivää. Monet isät painiskelevat työelämän vaatimusten ja vanhemmuuden ristipaineessa. Miten ehtisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa? Miten ylipäätään uusien ihmisalkujen kanssa toimitaan? Juha T. Hakalan teos Isän kasvatusoppi (Gummerus) tarjoaa raikkaita näkökulmia askarruttaviin arjen kysymyksiin: ajan hallintaan, kotitöihin, harrastuksiin, luovuuteen, erilaisuuteen ja rajojen asettamiseen.

Me suomalaiset edustamme maailman vaurainta kansaa - tämä upea uutinen tuli juuri julki, mutta mikä onkaan ollut sen hinta? Menestyksemme näkyy kotona. Lapsemme kärsivät uniongelmista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymis- ja keskittymishäiriöistä. Itse olemme lopen uupuneita. Tätä nykyä tuskin jaksamme muuta kuin nojata polviimme ja huohottaa, Hakala pohtii.

Isän kasvatusoppi tarttuu vanhemmuuden ja isyyden ydinkysymyksiin ja tarjoaa osuvaa kritiikkiä tehokkuusyhteiskunnan vaatimuksia kohtaan. Miksi olemme tehneet elämästäme niin nopean, tehokkaan ja monimutkaisen, että perusasiat uhkaavat unohtua? Mielipidemittaukset osoittavat, että haluamme tasapainoa työn ja muun elämän välille. Haluamme kiireettömiä hetkiä itsemme ja läheistemme parissa. Miksi emme kuuntele itseämme?

Hakala puhuu kirjassaan hitaasta kasvusta ja siitä, kuinka kasvun luonnollista rytmiä on kunnioitettava. Lapsi voi esimerkiksi vaikuttaa toimettomalta olematta sitä. Kasvatuksen tulisi tapahtua lapsen ehdoilla, ilman että vanhemmat täyttävät kaikkia näennäisiä aukkoja.

Kirjan tarkoituksena on saada vanhemmat punnitsemaan, mihin kannattaa käyttää aikaa ja mihin perheen keskellä kannattaa satsata. Hitaus on usein, kasvatuksessakin, laatua määrän sijaan, Hakala sanoo.

Hakala on paketoinut teoreettisen tiedon selväsanaiseen, jutustelevaan kirjoitustyyliinsä ja runsaisiin käytännön esimerkkeihin. Seitsemän lapsen isä ja kasvatustieteen professori lähestyy muita isiä virheitä tehneenä, tavallisena isänä. Hän kannustaa jokaista löytämään oman, perustellun kasvatusnäkemyksensä.

Vanhemmuuden tärkeimpiä tehtäviä on tarjota lapselle hänen lapsuutensa. Lapsuus on suojelukohde.

18 kommenttia:

  1. Rauhallinen ja hyvin isällisen oloinen Hakala oli eilen aamutv:ssä puhumassa tästä kirjastaan. Hänellä itsellään on muistaakseni 7 lasta.

    Vaikuttaa hyvältä kirjalta jokaiseen perheeseen.

    VastaaPoista
  2. Soolis, tässä mahtava isänpäiväkirja! Kai minä nuo lapset mainitsinkin...

    Hakala toimii kasvatustieteen professorina Jyväskylän yliopistossa.

    VastaaPoista
  3. Enkös minä joka riviä lukenutkaan.. No, joskus tulee hutaisten luettua.

    Mutta unohdin mainita tuosta erityisen onnistuneesta kansikuvasta. Juuri tuollaisena vauvat ovat ihanimmillaan, niin suloisia unisina, isän tai äidin olkapäätä vasten..

    VastaaPoista
  4. Minustakin aivan mahtava kansi! En ole mikään erityisesti Lapset ovat niin ihania -tyyppi, mutta tuommoinen nunnuvauva tekee vaikutksen. Myös tuo pinkki kravatti toi viehkoa sävyä blogiini;-) Ostin muuten Reimalle jo vuosi sitten pinkin kravatin.

    VastaaPoista
  5. Hyödyllinen kirja varmaan vanhemmille,joilla vielä pieniä lapsia. Ihana tuo kansi vauvoineen!

    VastaaPoista
  6. Suosittelen kaikille lapsiperheille. Jael, ajatteles, jso tämä kansi olisi ehtinyt äänestykseen...

    VastaaPoista
  7. Eka kertaa historiassa meillä isiä, joilla aikaa ja halua olla lastensa kanssa.

    Ruattissa ihan pakko ottaa pari kuukautta isyyslomaa, muuten vähemmän rahoja..

    VastaaPoista
  8. Hannele, ei kaikilla ole aikaa lapsilleen. Kunpa olisit nähnyt eilisen burnout ohjelman, jonka katsoin televisiosta...

    Ruotsin systeemi kuulostaa hienolta.

    VastaaPoista
  9. Jos isällä ei ole aikaa, ei ole äidilläkään..

    Isän pitää saada kasvattaa ja leikkiä omalla tavallaan, ettei äidit roiku siinä ja säätele sääntöjä.
    Ei ole katastrofi, jollei aina tykätä samaa (ei missään maailmalla lapset kuitenkaan tapaa samoin ajattelevia "kaksosia" :)

    VastaaPoista
  10. Hannele, olet ehkä kuullut, mite Suomi on tehnyt musita pohjoismaista poikkeavan käytännön: täällä äidit jäävät vuosiksi kotiäideiksi, koska muuten kukaan ei ehdi olemaan lasten kanssa. Toki on myös koti-isiä ja itsekin heitä tunnen, mutta heitä vähemmäksi.

    Tuo 'isän pitää saada kasvattaa ja leikkiä omalla tavallaan...'osoittaa sinulta suurta ymmärrystä tähän asiaan!

    VastaaPoista
  11. oliko ohjelma suamalainen?

    On eri homma hommata kissat tai lasia.

    VastaaPoista
  12. Hannele, suomalainen oli ja käsitteli kolmea 'tapausta', Lähtökohta oli jotenkin heti erilainen eli tässä lähdettiin siitä, että jotkut ihmiset eivät vain osaa lakata suorittamasta ja ylittämästä omiakin huimia tavoitteitaan ja jatkavat kunnes tulee romahdus. Opettaja, selllisti ja liikemies.

    Kissat ja lasia???

    VastaaPoista
  13. kissa - tai ihan oikea elävä lapsi, ei ole sama asia,
    jotkut vaikuttavan niin melkein luulevan

    "ei kaikilla ole aikaa lapsilleen."

    VastaaPoista
  14. Ei tietenkään ole sama asia.

    Tietäisitpä miten varhain lapsia retuutetaan hoitoon, kuinka pitkiä päiviä ja illalla vanhemmat niin väsyneitä, että eivät jaksa mitään. Isäni sanoi, ettei koiranpentuakaan saa herättää kesken unien, muuten sen kehitys häiriintyy, miten sitten ihmislapsen saisi. Meille tuli kotiapulainen, mikä oli '50 -luvulla paljon yleisempää kuin nykyään. Ihana, iloinen, pullantuoksuinen Elli teki lapsuudestamme suloisen.

    VastaaPoista
  15. Tätä lähden hakemaan isänpäiväksi, vaikka nuo lapsukaiset jo ovatkin aika isoja ja silti niin pieniä, esikkokin.Lapset ovat tänään ei sitten kun...!!

    VastaaPoista
  16. Anne, ei tämä Hakalan kirja ole kohdennettu mitenkään isille, joilla pieniä lapsia, vaan isille, joilla lapsia. Tämä on paras mahdollinen valinta lastesi isälle!

    VastaaPoista
  17. eihän vaimo osta lahjaa miehelleen isänpäiväksi

    VastaaPoista
  18. Hannele, eiköhän pienten lasten äidit osta lahjat yhdessä lastensa kanssa. Ja tämä kirja on myös erinomainen joululahjakirja...

    VastaaPoista