torstai 5. marraskuuta 2009

TAIOTTU

Olet iäti minun:
sinut sitoo taika.
On maailmas sinun
se entinen aika,

se syksyinen, silloin,
kun sateen soitto
soi hämyisin illoin,
se aika loitto,

käsivartteni vyöhön
kun onnessa taivuit,
ajattomuuden yöhön
minun kanssani vaivuit.

Sinut vapaaksi silloin
minä laskea aioin,
vaan päästä en milloin,
sinut vangitsin taioin.

Minä kohtaloks sulle
kivenkovaksi koiduin.
Sinä kuulut mulle,
sinun sielusi noiduin.

Jos kulkisit kunne,
et luotani pääse,
et sieluas tunne,
minun luokseni jää se:

Vain vieraalta tieltä
tulet outoihin kyliin
ikävöiden sieltä
pois ystävän syliin.

Minä taikurin soihduin
sinun sisimpäs löysin,
sen kahlitsin loihduin,
lujin hellyyden köysin.

Mihin käytkin, et vapaa
ole kahleista noista.
Et onnea tapaa,
jos suutelet toista.

Ei toiset ne silmin
näe sieluusi syvin,
käsin koskevat kylmin,
ei hellin ja hyvin.

Et minusta koskaan
voi vapautua.
Olet omani, joskaan
et muistaisi mua.

Et uhmin, et paoin
vapauttasi voita.
Sinut kahleihin taoin
minä mahtava noita.

- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (wsoy)
kuva Tuure Niemi

8 kommenttia:

  1. Kaarlo Sarkian runoksi heti tunnistin, ja niinhän olikin. Runon kaltainen noituus- ja taikakonstit joissakin suhteissa voivat noin mennä tosielämässäkin; toinen koukuttaa ja toinen on koukkussa. Näin nyt ainakin tuon runon tulkitsin.

    Onko sinulle tutturuno: Älä elämää pelkää? Siitä itse pidän kovasti. Se sisältää tiiviin paketin viisaita elämänohjeita ja palavaa rohkeuden julistusta. Lapseni kyllä aina kauhistelivat ja nauravat vieläkin, kuinka ylioppilasonnittelu terveisissäni nuorille tuota runoa käytin. Ja etenkin säkeiden loppua siteeraavat: Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin: On kuoleman portti aina avoin.
    Joopa joo, taisivat olla oikeassa.

    VastaaPoista
  2. Rita, niin nythän puhutaan koukuttamisesta, silloin loitsimiesta tai taikomisesta. Aika hienoa olisi ehkä käyttää lumota -verbiä, sillä sehän pitää sisällään niin monta vivahdetta.

    Rita, Älä elämää pelkää -runon olen alleviivannut jokaikisen rivin punaisella tussilla! Hävettää tuo teko. Ja kirja on hieno nahkaselkäinen kootut...

    Monet näistä upeista runoista puhuvat intohimon ohella kuolemasta. Ei se niin kauheaa ole, kuolemahan on vain osa elämää. Uskon, että nuoret löytävät vielä Sarkiankin voimakkaat, intohimoiset runot.

    Aina ne meitä arvostelevat;-) Huomasithan mitä tyttäreni Meri sanoi minulle siinä kun valittiin vuoden kirjan kantta...Aloitti niin selvästi siten, että aina en täytä hänen tyylivaatimuksiaan, mutta nyt yllätin!

    VastaaPoista
  3. Minuakin opetettiin kirjoja kunnioittamaan, reunamerkinnät, alleviivaukset tai hiirenkorvat olivat hävettäviä tekoja. Olen vapautunut moisesta ja alleviivaan, teen viittauksia/kommentteja kirjaani.

    VastaaPoista
  4. Rita, onneksi tuosta teosta on jo aikaa;-) En enää.

    VastaaPoista
  5. Tästähän syntyy oikein debattia...

    Onneksi on aikaa tapahtuneesta. ;)
    Niin lisäys vielä tyttäristä - kriittistä välillä on, mutta koen monesti hyväksi opetukseksi.
    Nyt palaan nauttimaan radio Ylen 1 mainiota jazziltaa. Suosittelen kuuntelemaan. Hyvää illan jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Jazz on aivan ihanaa ja minun koulu- ja urakaupunkini on Pori. Kuuntelen ajaessakin vain groovea. Parasta jazzia olen kuullut Irlannissa...Ihastuttavaa iltaa sinulle, Rita.

    VastaaPoista
  7. Oi, Sinä taiottuni,ensirakkauteni, Sinun sielusi kuuluu minulle ainiaan ja minun sieluni kuuluu Sinulle ainiaan. Elämämme kulkivat eri teitä,jossain vaiheessa tapasimme taas. Ystävyys on välillämme.Mutta se ei ole "tavallista" ystävyyttä - se on kahden toisilleen tarkoitetun ystävyyttä. Sinä et paennut, kun aikuisena-vakavan sairauden pysäyttämänä - kerroin Sinulle rakkaudestani, joka alkoi jo kansakoulussa. Hämmennyit, sanoit rohkeaksi,mutta et paennut; haluat jatkaa ystävyyttä. Haluat kuulua elämääni, siis taikani on onnistunut. Haluan vielä joskus näyttää Sinulle tämän runon ja Saima Harmajan Riemuitsevan rakkauden tunnustuksen - niissä on kaikki loput,mitä ehkä vielä on sanomatta. Etkä pakene silloinkaan - Sielusi on minun ikuisesti ja minä hellin Sinua rakkaudellani -matkan päästä...

    VastaaPoista
  8. Pikku Myy, tähän minulla ei mitään lisättävää, vaikkka olenkin seurannut kaikkea about siitä kun sinä olit 10 vee.

    VastaaPoista