keskiviikko 30. joulukuuta 2009

FRAUEN, DIE LESEN SIND GEFÄHRLICH


Elämyksellistä Uutta Vuotta Kaikille Rakkaille Lukijoilleni!


♥:lla Leena Lumi

LEENA LUMI KIRJAELÄMYKSIÄ 2009

Niin ajanlaskullinen kuin kirjavuosi on kääntymässä nyt lopuilleen. Alla näette kirjaelämykset, jotka olen teille tehnyt tämän vuoden aikana. Löydät haluamasi kirjan arvostelun kirjoittamalla kirjan nimen hakukoneeseen.


Kiitän suurenmoisesta mielenkiinnosta ja jatketaan ensi vuonna, mutta uskon, että tyydymme jatkossa määrällisesti vähempään laatua kohottaen. Tiedän, että monella on vielä lukematta näiden lukuelämysten helmet…Olen aina valmis käymään debattia kaikista kirjoista uudelleen. Minua kovasti kiinnostaisi kuulla lukijoideni mielipiteitä vaikka kirjoista Kirjan kansa, Hurmion tyttäret, Seikkailun suolainen maku, Kaikki mitä rakastin, Omenansiementen maku, Ihmisen tahra, Samarkand etc. Minä käännyn nyt kohden ensi vuoden kirjoja, kiitän ja kumarran♥


SAMARKAND
PEKKA TÖPÖHÄNTÄ
IN THE FRAME HELEN MIRREN
VAN GOGHIN VIIMEINEN RAKKAUS
TAHTO TAHTOJEN
VEDEN LUMO
UNEN KELLUVA SILTA
PORTOBELLON NOITA
EUROOPPALAINEN
VAARALLISTA KOKEA
MISTÄ PUHUMME KUN PUHUMME RAKKAUDESTA
VEREN SOKERI
CAMILLE CLAUDEL
MUISTOJEN HUONEET
EDITH
LAULUT JOITA LAULOIMME
IHMISEN TAHRA
KUNNES VIHASI ASETTUU
MRS. DALLOWAY
AXEL
VIIDES LAPSI
TOSCANAN AURINGON ALLA
HOPEAHÄÄT
TIIMALASI
ENNEN SARASTUSTA
MAAN LAULU
VIIMEINEN TSAARI
ANNA VIRUBOVA – KEISARINNAN HOVINEITI
PIHASTA METSÄÄN
BERLIININ POPPELIT
AKVAVIITTI
NANCY
SATTUMUKSIA BROOKLYNISSÄ
PIMPIT
KERRON SINULLE YSTÄVYYDESTÄ
IHANAT KÄRHÖT
REVOLUTIONARY ROAD
KAIKKI MITÄ RAKASTIN
PUUTARHAN NELJÄ KAUNISTA VUODENAIKAA
SOPRANOS KEITTIÖSSÄ
ERAKKORAVUT
HARRIET KROHNIN MURHA
KRYPTA
KADONNUT ON VAIN UNTA
MARIGOLDIN LUMOTTU MAAILMA
ONNI
VALOA JA VARJOA
HYLYNRYÖSTÄJÄ
MALJA SINULLE
PAKOLAINEN YLITTÄÄ JÄLKENSÄ
EROOTTISET RUNOT
UNELMIEN HUVIMAJAT
LOL. V. STEININ ELÄMÄ
TUSKA
KIRJOITAN
KAUNEIMMAT KLASSIKOT
VINTAGEA
KISSA JOKA EI KUOLLUT
JUOKSIJA
MAAILMAN IHANIN TYTTÖ
SUDEN HETKI
RUUSUJA ÄIDILLE
KAPTEENIN LAULUT
HUHTIKUUN NOITA
LUMOUS: AUDREY HEPBURNIN ELÄMÄ
MARILYN MONROEN MONTA ELÄMÄÄ
K18
UNELMIEN KESÄKOTI
VIHREÄT NIITYT
IRLANTILAINEN AAMIAINEN
IURIMA ULTIMA
HÄPEÄNAAMIO
MALJA SINULLE
VARJOMADONNA
KUVANVEISTÄJÄ
INGRID: INGRID BERGMANIN ELÄMÄ
NELJÄS TEKIJÄ
LAULAISIN SINULLE LEMPEITÄ LAULUJA
WINTERIN VIIMEINEN TALVI
RANNALLA
LAUANTAI
KERRON SINULLE RAKKAUDESTA
LOHDUTTAJA
YÖMYRSKY
SOVITUS
HÄMÄRÄN HETKI
LESKI VUODEN VERRAN
HURMION TYTTÄRET
SISUSTA TILDAN TAPAAN
HENKIVARTIJA
SELLO&PALLO
VIIRU KATEISSA
KARJALAINEN KEITTOKIRJA
SYDÄNFILMI
KIRJAN KANSA
KUU HUONEESSA
MEREN JA IKÄVÄN KIERTOLAISET
OMENANSIEMENTEN MAKU
SEITSEMÄN VELJESTÄ
BEULAHIN KUKKULALLA
NAARAS
BUNNY MUNRON KUOLEMA
NOJOUD, 10 VUOTTA, ERONNUT
ELÄKÖÖN PEKKA TÖPÖHÄNTÄ
TRIPTYYKKI
LUMOUS
PYSÄHDY - OLET JO PERILLÄ
ENSILUMI
SATEENKAAREN TAA
PIENET SUURET SUOMALAISET
UNOHTUMATON ANSA IKONEN
TORSTAINA NÄHDÄÄN, SINTTU
HIENO HYPPY, SINTTU
112 RUUTUIKKUNAA
WILLA SUKKA
ISÄN KASVATUSOPPI
MATALA MAA
SYDÄNELÄIN
KRISTALLIYÖ
IHMINEN ON ISO FASAANI
VANHAN KARTANON PAT
NUORALLATANSSIJA
SATU KUKKAMERI JA LUMEN IHME
KAMMIO
KOIRAN UUSI KOTILÄÄKÄRI
MUISTO TYTTÄRESTÄNI
SEIKKAILUN SUOLAINEN MAKU
ELÄINTEN JOULU
KYLÄTONTUN JOULULINNUT
JOULUPUU ON RAKENNETTU

ILMAN KIRJOJA MINUN OLISI VAIKEA ELÄÄ. NE TARJOAVAT...


Ilman kirjoja minun olisi vaikea elää. Ne tarjoavat minulle koko elämän rikkauden, ihmisajatusten rannattoman valtameren. Uupuneina hetkinä ne tarjoavat paon mielikuvituksen maailmaan, huumausaineen, jonka jälkeensä jättämä kohmelo on kohmeloista viattomimpia. Mutta oman kehityksen juuttuessa tavan ja ajatustottumusten kuolleeseen pisteeseen ne tarjoavat räjähdyspanoksia, jotka laukaisevat kehitystä sulkevan ruuhkan ja katkovat mielestä ennakkoluulojen ja auktoriteettiuskon sitkeät kahleet. Ihminen kasvaa henkisesti lukemiensa kirjojen mukana. Kirjat ovat tarjonneet minulle rajattoman vapauden, määrättömän onnen, etsimisen ja löytämisen rajun riemun. Siksi rakastan jokaista kirjaa, joka saa minut tuntemaan, etten vielä ole valmis, että edessäni on yhä määrättömästi etsimistä ja löytämistä, erehtymistä ja ymmärtämistä, hylkäämistä ja omaksumista hengen maailmassa.

Mitä kirjat ovat minulle merkinneet/Vallaton Waltari

tiistai 29. joulukuuta 2009

MIEHET TAHTOVAT AINA OLLA NAISEN...


"Miehet tahtovat aina olla naisen ensirakkaus. Naisten suhtatuminen on järkevämpää: he tahtovat olla miehen viimeinen romanssi."

"Naisen elämässä on vain yksi tragedia: Se että hänen menneisyytensä on aina hänen rakastajansa ja että hänen tulevaisuutensa on poikkeuksetta hänen aviomiehensä."

"Epätavallinen intohimo nautintoon on nuorena pysymisen salaisuus."

- Oscar Wilde -

ONNEA MERI♥


♥:lla mami, papi & Olga
http://www.youtube.com/watch?v=-5Yx2TnN9mc&feature=related
ja rajua biletystä! (kohta ette jaksa;-) http://www.youtube.com/watch?v=YfoIF8zpVCw&feature=related
kuva Lauri Lempiäinen
Klikatkaa kuva isoksi!

maanantai 28. joulukuuta 2009

AIKA ALOITTAA UUSI PAREMPI ELÄMÄ ELI LUPAUKSISTA


Muutama vuosi sitten äitini, about 80 vee, sairastui vakavasti syöpään. Ennuste oli masentava. Päätin, että jos äiti selviää, aloitan joka vuosi koko loppuelämäni ajan joka vuosi kolme uutta asiaa. Tämä ei tarkoita, että raahaisin noita asioita/päätöksiä hampaat irvessä mukanani loppuelämän, ei toki!, mutta varmasti parhaat niistä jäävät.

Ihme tapahtui ja äiti parani täysin ja minä otin härkää eli itseäni sarvista kiinni.

Nyt kaikki sitten odottavat, että minä kertoisin niinkuin uuden vuoden lupauksena, mitkä kolme uutta asiaa aloitan ensi vuonna. Ehei! Sitä en tee, vaan kirjoitan ne ylös, josta voin ne sitten vuoden päästä tähän aikaan teille kertoa.

Koska kuulen ihan pettymyksen huminaa lukijoissani, niin kerron, mitä olivat lupaukseni vuonna 2008 ja 2009. Tässä ne tulevat nyt eli kuusi uutta asiaa yhteensä:

1) aloitin ratsastuksen uudelleen 30 vuoden paussin jälkeen
2) opin sanomaan 'ei'
3) otin kummitytön Afrikasta
4) liityin Daamien Kuukauden Ravintolaan
5) lakkasin miellyttämästä epämiellyttäviä ihmisiä
6) aloitin kirjallisen blogin

En kerro julkisesti etukäteen siksi, että asiat ovat vasta muhimassa ja toisaalta, minulla on pari luottoystävää, jotka saavat tietää ja he vahtivat etten fuskaa. Minusta tuntuu, että tällä menetelmällä  pysyn virtana, eikä minusta tule koskaan sitä rauhallista metsälampea, joka joskuns haluaisin olla. Mutta se on vain joskus;-)  Ja Bessukin sanoo, että seisova vesi haisee...

kuva Hannu Hautala (Ensilumi, Minerva 2009)

MUTTA MICHELE MAHER OLI JACKILLE SEKÄ VAARALLISEMPI ETTÄ...


"Mutta Michele Maher oli Jackille sekä vaarallisempi että unohtumattomampi, koska hän oli ollut mahdollinen suhde. Ja eivätkö ne ole niitä kaikkein tuhoisimpia?"

"Moni nainen tulee hulluksi siksi ettei pääse yli ensirakkaudestaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?"

"Eläkää sovinnossa menneisyyden kanssa. Älkää unohtako sitä, mutta antakaa sille anteeksi."

John Irving/Kunnes löydän sinut (Until I find you, Tammi)
kuva Hannu Hautala/Ensilumi (First Snow, Minerva)

KAURIS 22.12. - 20.1.


Kauriin merkissä syntyneenä olet hyvin vanhoillinen; henkilökohtainen maine ja asema ovat sinulle tärkeitä etkä todennäköisesti vaaranna missään tilanteessa uraasi tai ihmisten sinusta saamaa kuvaa. Kaipaat miltei pohjattomasti aineellista turvallisuutta, mikä kannustaa kunnianhimoasi. Olet eteenpäin pyrkivä, käytännöllinen ja uuttera, haluat aloittaa pohjasta ja raivata tiesi huipulle, minkä elämänuran sitten valitsetkin.



Saturnusplaneetta, avaruuden vaativa työnantaja, hallitsee sinun merkkiäsi, etkä saavuta mainetta yhtä helposti kuin jonkin muun merkin edustajat. Kauris joutuu yleensä pyrkimään päämääräänsä ja haluamaansa menestykseen vaikeaa tietä. Sinä et pakoile vastuuta ja työskennellessäsi toisen alaisena olet tunnollinen ja luotettava. Olet myös omavarainen ja pystyt aina huolehtimaan perheestäsi ja itsestäsi. Olet aina tosissasi ja toimit johdonmukaisesti kaikessa mitä teet etkä alistu epäonnistumiseen.


Koska turvallisuus on sinulle kovin tärkeää, sinusta tulee helposti oikea itsesi kiduttaja; pelkosi ja ongelmasi paisuvat usein valtaviin mittasuhteisiin. Kuvitellut pelot ajavat sinua yhä suurempiin ponnistuksiin ja harkitset huolellisesti jokaista toimenpidettä – sen etuja ja siinä mahdollisesti piileviä vaaroja.


Olet synnynnäinen järjestelijä ja pystyt laatimaan suunnitelmia. Osaat kuvitella mielessäsi jonkin suunnitelman lopputuloksen ja ymmärrät, mitä hyötyä on tahdikkuudesta, diplomatiasta ja järjestelmällisyydestä, kun jotakin halutaan saada aikaan. Sinä vaadit tekoja ja tehokkuutta itseltäsi ja muilta. Tämä tiukkuus ja vaativaisuus vieroittaa helposti läheltäsi sellaiset ihmiset, jotka ottavat elämän rennommin kuin sinä. Et kuitenkaan suhtaudu välinpitämättömästi toisten ponnistuksiin tai ongelmiin, ja vaikka saatat vaikuttaa ajatuksiisi vaipuneelta ja välinpitämättömältä, yrität todellisuudessa olla avulias ja ymmärtäväinen.


Sinulla on monia merkittäviä ominaisuuksia joiden avulla voit päästä päämäärääsi. Käytä jokaista voittoa tai tappiota astinlautana menestykseen, mutta älä kohtele säälimättömästi toisia äläkä muutu opportunistiksi, joka ohittaa ne jotka eivät ehkä ole yhtä kyvykkäitä.


Merkkisi edustajilla on syvä rakkauden ja toveruuden tarve, mutta sinun on usein vaikea lähestyä ihmisiä ja sinulla on pikemminkin muutamia hyviä ystäviä kuin paljon yhdentekeviä tuttavia. Julkisuudessa saatat esiintyä optimistisesti ja huolettomasti, mutta sinulla on oltava ainakin yksi uskottu ystävä ja kotona joku joka kuuntelee huoliasi myötätuntoisesti ja ymmärtävästi.

Vaikka et ole yhtä seurallinen kuin joidenkin muiden merkkien edustajat, voit olla asiantunteva ja loistava keskustelija. Jos esität seurassa kiistanalaisen ajatuksen tai mielipiteen, se on yleensä tarkoitettu piristämään keskustelua ja innostamaan toisia vastaväitteisiin.


Kauriin merkissä syntyneiden joukossa on myös sellaisia, jotka eivät koskaan unohda ystävänpalvelusta eivätkä saa rauhaa, ennen kuin ovat palkinneet toisen hyväsydämisyyden. Toiset Kauriit taas saattavat ystävänsä kiitollisuuden velkaan antamalla heille kalliita lahjoja tai kertomalla heille arvokkaita tietoja toivoen saavansa vuorostaan jonkin vastapalveluksen.

Et ehkä ole tähtimerkkien edustajista kaikkein avomielisimpiä ja herkimpiä osoittamaan tunteitasi, mutta otat hyvin auliisti huomioon toisten tarpeet ja suhtaudut vakavasti vastuuseen. Kauris omaksuu usein isällisen tai äidillisen asenteen toisiin ja uhrautuu varsinkin lastensa hyväksi. Keskitason Kauriit eivät ole hilpeitä eivätkä huolettomia ja heidän on usein vaikea olla autuaallisen onnellisia.


Sinulle sopii parhaiten aviopuoliso, joka ei ole komenteleva eikä ylettömän tuhlaavainen ja joka ymmärtää vakavaa mutta hiukan hajanaista luonnettasi. Tutki oman merkkisi ja toisten merkkien luonteenomaisia piirteitä, niin tiedät, mitkä merkit sopivat parhaiten omasi kanssa.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

WITH DINA IN THE SNOW PARK


JACKIN TODELLISUUS


Todellisuudessa Jack-parka on vihannes, joka haahuilee erään sairaalan käytävillä muita potilaita pelotellen. Kuvassa häntä yrittää epätoivoinen avustaja saada menemään omaan huoneeseen ja pois muitten silmistä. Välillä putoaa ihan kyynel, kun muistan hänet nuorena ja vielä joksus jopa hauskana, mutta ehdottomasti outona jo silloin! Nyt minulle jää tämä muisto ja voi itku!, tieto siitä, että exboyfriend kulkee vaipoissa.

Jackin sairaus on suuruudenhulluus, jossa hän kokee olevansa suurikin seksipeto ja etenkin viehättävänsä parikymppisiä tyttöjä. Olen kuitenkin säälivä luonne, joten taidan kutoa hänelle ensi jouluksi villasukat ja ostaa Reino-tossut!

Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle, Jack ja kiitos joululahjasta♥

JACKIN KOOTUT SELITYKSET!



VANHA ROMANSSINI JACK;-)


Saanko esitellä expoikakaverini Jackin, jonka kanssa minulla oli romanssi muinaisuudessa. Jack on hieman onneton tapaus. Hän kyllä kulkee ns. täyspäisten kirjoissa, mutta minä aina jaksan ihmetellä, eivätkö muut huomaa ettei hänen kuuluisi;-)

Meidän kauniisti alkaneen teinirakkautemme Jack möhli tempulla, jota en aio teille kertoa, mutta pidän tarkan vaarin, että HÄN ei ikinä sitä saa unohtaa. Toisaalta, en usko hänen edes tajuavan tehneensä mitään hölmöä/tyhmää/peruuttamatonta/kohtalokasta.

Vaan mitä tekee Jack nyt, juuri juhlapyhien aikana: lähettää  itsestään hölmöjä kuvia meiliini. Sain sarjan Jackin koottuja selityksiä, joissa hän munaa itsensä vielä syvemmin. Ja mikä raivostuttavinta: Mikä omahyväisyys!

Luulen, että hänen tunneälyttömyydellään varustettu henkilö pitää kuvasarjaa ja selityksiään liikuttavana joululahjana...

lauantai 26. joulukuuta 2009

TUNTEELLINEN KATSAUS MENNEESEEN JA TULEVAAN



Te kaikki!

Vuosi hiipii kohden loppua ja tuli mieleen tässä kynttilöin valaistussa työhuoneessa, kun ulkona pyryttää kauniisti, mainita muutama asia. Kirjavuosi on ollut kuin omenavuosi: yhtä satoisa niin määrässä kuin laadussa. En muista kummassakaan vastaavaa! Intohimoiselle lukijalle siitä voi tulla ähky. Hevonen saa helposti ähkyn liiasta määrästä omenoita. Lukija saa sen liiasta määrästä kirjoja. Mitä enemmän ähkyä sen enempi hamuaa kirjoja. Kirjabulimia? Itse asiassa oli muutama aika uupunut päivä, sillä luen yöt ja yhtäkkiä mikään ei tuntunut enää miltään. Yritin soittaa Evelle, joka on pelastanut minut mitä hulluimmista tekniikan ynnä muista sotkuista, mutta hän ei ollut paikalla. Sitten meilasin Jaelille ja sain semmoista palautetta, että päätin siirtää äkkinäistä ratkaisua, jota olisin voinut katua. Sen jälkeen tein joulupostauksen, johon sain paljon aivan ihania vastauksia, mutta yksi oli ylitse muiden: Rita! Hänen adjektiiveistaan kudoin itselleni nyt voimaviitan, johon kietoutuneena jatkan entistä innostuneempana ja voimaantuneena.

Rita mainitsi kaiken mitä tarvitsin. Hän kertoi, että olin onnistunut juuri siinä, mihin tähtäsin, kun aloitin blogini Ystävänpäivänä 2009. Rita kertoi, että blogini on innostava, tarjoaa kirjaelämyksiä, herättää lukuhaluja, on myönteinen, räväkän rohkea, positiivinen, tarjoaa lumen valoa ja häikäisyä ja blogin ote on persoonallisen voimakas. Mitä muuta enemmän voin tarvita! Kiitos sinulle, Rita! Ja kiitos teille kaikille monista ihanista asioista, joita olen teiltä saanut monessa eri muodossa. Sooloilijalle kiitos yllätyslahjasta, joka oli tietenkin elokuva. Elokuva kirjasta, jonka olen arvostellut eli Ian McEvanin kirja Sovitus filminä. Katsoimme eilen elokuvan Sovitus (Atonement) ja se tarjosi ikimuistoisen hetken. Harvoin leffa pärjää huippukirjalle, mutta nyt elokuva palvoi kirjaa! 

Allulle kiitos teoksesta Frauen, die lesen sind gefährlich (Naiset, jotka lukevat ovat vaarallisia). Loistava teos, joka kertoo kuvataiteen ja historiallisen kerronnan avulla, miten vaarallisena lukevaa naista on pidetty kautta aikojen! Jaelille, kiitos upeista Concha Buika hetkistä ja Hannelelle kiitos Levottoman Tuhkimon hopeakengästä. Tuurelle kiitos, että on blogielämäni aurinko, kuu ja tähdet eli piristää juuri kun sitä tarvitsen ja silloin tällöin jopa haastaa eli heiluttaa punaista vaatetta härän edessä;-) Ja kiitos Evelle, että olet olemassa♥

Kiitos ihanille kustantajilleni, jotka antavat minule mahdollisuuden levittää uusien kirjojen lukemisen iloa ja kiitos siitä, että minua ei yritetä aikatauluttaa, sillä haluan aina tuoda mukaan myös vanhoja kirjoja, rakkaita lukuelämyksiäni menneestä.

Kiitos kuva-avusta Iinekselle, jonka huippukuvat nostavat blogini kuvallista tasoa tavanomaisen yläpuolelle. Olen vieläkin järisyttynyt kuvasta Joulukuu kukkii...Kiitos myös Pekka Mäkiselle, Tuure Niemelle ja Reimalle sekä kuvista että kuvien salojen selvityksestä. Mielenkiintoisesta kuva-avusta kiitän myös Soolista;-)
Viimeisin, vaan ei vähäisin kiitos miehelleni Reimalle, joka on hyvin kestänyt sen, että vaimosta on tullut tietokoneen jatkumo, kuin koneeseen kiinni kasvanut. Nytkin on joulun pyhä ja hän lukee ja minä tässä koneella... Kiitos, Reima

Jatkosta sen verran, että vietän tässä nyt muutamia löysiä päiviä, mutta taidan laittaa jotain vähän hulvatonta, sillä muuten eivät täyty Ritan sanat: räväkän rohkea! Pysykää linjalla! Ja vuoden lopetan toistamalla vielä kerran kaikki tänä vuonna lukemani kirjat ja sen jälkeen onkin jo vuosi 2010 ja uudet tuulet, uudet kirjat!

♥:lla Leena Lumi

perjantai 25. joulukuuta 2009

LUMIKARPALOMAINEN ILMOITUS


Muutamien epäselvyyksien takia ilmoitan nyt, että minulla on myös blogi nimellä Lumikarpalo ja sen osoite on http://lumikarpalo.blogspot.com/ Lumikarpalo syntyi sisäisestä tarpeesta saada hiljaisuuden blogi. Menen sinne välillä lepäämään. Vien sinne vain sitä, mikä miellyttää minua. Sitaatteja, kuvia, runoja. Sinne saa mennä, mutta siellä ei ole mitään erikoista. Lumikarpalo ei edes hae suosiota. Se vain on.  Jos joku muu saa sieltä rauhaa tai inspiraatiota niin hyvä on. Se on hyvin hiljainen virta, jos edes sitä. Ehkä vain metsälampi, jossa vesi seisoo. Se ei ole lumivyöry, kuten on Leena Lumi. Sinne pelastaudun joskus omalta itseltäni etten kokonaan huku virtaani tai hautaudu vyöryyni. Sallikaa minulle retriittini!

kuva Hannu Hautala
Ensilumi (Minerva 2009)

ON THE SNOW BRIDGE


SNOW ANGEL


And now everybody go out and make some snow angels!

SNOW FUN


Make the picture bigger one and watch Dina;-)

MAKSAPATEE ANSAITSEE SINILINNUT

Rosolli on meillä vaihtunut tomaatti-mozzarellasalaattiin ja iso kinkku vain pieneen kinkkurullaan. Sen sijaan graavia merisiikaa ja myös lohta löytyy sekä suurena herkkuna maksapatee, josta tässä sekä maalais- että viherpippuripatee. Näissä pateissa, jotka tulevat Belgiasta EI ole epäeettisesti kasvatettua hanhea, eikä hanhea ollenkaan. Jos joku on ihastunut hanhenmaksaan, ostakaa suomalaiselta hanhifarmilta hanhenmaksaa, jota ei ole aikaansaatu pakkosyötöllä. Suomessa hanhien pakkosyöttö on lailla kielletty.

This is NOT 'foie gras!

*****

Olen yrittänyt valmistaa maksapateeta itse, mutta en ole vielä yltänyt niihin makusfääreihin, joita voi ostaa kaupasta, joten...

*****

Keittokirjat Leena Lumissa

SNOW IS THE BEST ARTIST


THE WINTER WONDERLAND


tiistai 22. joulukuuta 2009

I WISH YOU ALL WHITE, MAGICAL CHRISTMAS


AND SOME FEELING


CHRISTMAS RED


AND THEN A LITTLE BIT MORE..


THEY ARE RELAXING FIRST A LITTLE..


CHRISTMAS CARDS WITH ♥


BEAUTIFUL WHITE CHRISTMAS BY TUURE



Thankshttp://www.youtube.com/watch?v=1HrAy5xqzOs

WINTER SUNRISE


maanantai 21. joulukuuta 2009

WALKING IN THE AIR BY JOHANNA RUSANEN



Ja nyt vauhtia arktisiin iloihin niin lumiukoille kuin lumikoirille http://www.youtube.com/watch?v=vvmIBcY_HlQ

MÄÄ LÄHRE VIEL TÄNÄM MARKKINAHUMU


JOULUNEREL


Nykyä Joulust on teht ihan kauhiam markkina. Jo marraskuum pualvälis joulunkellor ruppeavas soiman. Postluukust lykkä mainost yhten köyten. Valuv vilkku, rummup pärise ja torvet toitotta:
- Ostaka sitä, ostaka tätä! Ko Joul tule!

Kaikil o nii jumalatoin kiiru. Täyty tehr sitä ja tätä. Täyty pan koko huushol mulli mallin. Pest ja kraappij joka nurk ja kolo. Täyty keittäj ja paistas se seittämäs sorti. Täyty ostaj ja tehr lahjoi koko suvul, kumminkaimoi myären. Kauppain kassoil om pitkäj jono jaihmise ovat kiukkusi ja väsynnyi.

Kaiken kohinan keskel minu miälen tule haikkiaks, ko mää muistele Wahlströmmin piänes pirtis viättämiäin Joului ja Joulunaluspäivi. Kyl Joul sillon tul paljo vähemmäl vähtil.

Joulunerel hakatti hankes tuva ja pirti matto ja pantti nep pestyl lattial puhras pual ylöspäin. Leevottiin kakko ja nisust. Joulaatton pantti räätikäsloora ja sualane sianlihankappal uunin kypsymän. Tehti sallatti ja keitettin ohrankryynivellinki. Pirttin tuattin kus ja se koristelttin färillisist apteekimpapareist leikatuil rimpsuil. Pari kolm piänt kynttilä naijatti narunkans kuusen oksil. Kuuse larvam panttin täht. Se ol nii van ja kulun, ettei siit ol enä jälil muut, kon tyhi ruato. Mut kaunis se ol, eik ilma sitä kuus olis mikkä Joullkuus ollukkan. Siin olivaj Jouluvalmistelu.

Mut kon kaik ol reeras, ni äit virit pirtim pessä valu, knapsaut sähköm pois lampust ja sanoi:
- Piretä vähä hämynaikka ja kuulustellan, KO JOUL TULE.

- Kyllikki Wahlström -
Uut ja Wanha Luvialt

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

VUODEN 2009 KIRJALLINEN ELÄMYSTUSINA

Geraldine Brooks/ Kirjan kansa (People of the Book, Tammi 2009)

Satu Koskimies/ Hurmion tyttäret (Tammi 2009)

Amin Maalouf/ Samarkand (Samarcande, Gummerus 2009)

Jussi Siirilä/ Juoksija (Gummerus 2009)

Katharina Hagena/ Omenansiementen maku (Der Geschmack von Apfelkernen, Minerva 2009)

Nick Cave/ Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro, LIKE 2009)

Linda Olsson/ Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing you gentle songs, Gummerus 2009)

Tommy Tabermann/ Eroottiset runot (Gummerus 2009)

Reginald Hill/ Beulahin kukkulalla (On Beulah Height, Gummerus 2009)

Heli Slunga/ Varjomadonna (Minerva, 2009)

Anna Gullichsen, Cara Knuutinen/ Satu Kukkameri ja lumen ihme (Saga Blom och snöflickan, Tammi 2009)

Hannu Hautala, Tuomo-Juhani Tapio/ Ensilumi (First Snow, Minerva 2009)


Siis tämä vuosi on ollut aivan mielettömän satoisa niin omenista kuin kirjoista. Olen lukenut teille tänä vuonna noin 140 kirjaa, mutta huomatkaa, että tässä listassa ovat nyt tämän vuoden kirjat. Tässä eivät myöskään ole uusintapainokset, siksi ette näe Herta Mülleriä listalla. Hän olisi muuten ollut, sillä olen joskus samaa mieltä Nobel-komitean kanssa ja tänä vuonna olin: Herta Müller on runoproosallisin kirjoittaja, johon olen ikinä törmännyt. Ja nyt minun täytyy mainita Müllerin kirjojen kääntäjä Raija Jänicke, sillä lukiessani kirjat Ihminen on iso fasaani, Matala maa ja Sydäneläin, vaikutuin ja ihmettelin suomentajan kykyä mennä kirjailijan 'nahkoihin'. Loistotyötä Raija!

Jonkun aikuiskirjan poisjäänti teitä saattaa ihmetyttää, mutta halusin antaa tilaa myös edes yhdelle lastenkirjalle. Pidän myös kovasti runoista, mikä näkyy. Toisaalta olen suuri ja vannoutunut dekkarien ystävä ja niistä todellakin tiedän ja osaan sanoa, joten olkaa varmoja, että se ainoa dekkari, joka mukaan mahtui eli Beulahin kukkulalla on takuulaatua. Ne, jotka tietävät kiintymykseni kirjan tv-sarjaan Yorkshiren etsivät, älkää vain luulko, että Dalzielin karismaattinen ruokkoamattomuus vaikutti valintaani;-)


Ketä listassani joku ärsyttää, muistakoon, että arvostelu on vain henkilön subjektiivinen mielipiteen ilmaus. Ei yhtään sen enempää, eikä vähempää.

Järjestyksestä sen verran, että kolmen kärki on ollut selvillä jo tovin, muut ovat sitten satunnaisjärjestyksessä, mutta mukana.

Kirjan kansa on niin uskomaton kirja, että…en pysty sanomaan, sillä nyt taas…kyynelehdin. Niin kauan kuin tehdään tällaisia kirjoja kannattaa elää!

teidän
Leena Lumi

PS. Jos/kun luette Kirjan kansan, tämän kirjan kansikuvakin avautuu teille täydesti. Kannessa on kirjan tarina. Siksikin laitoin sen suurimmalla koolla.

NYKYTUOTANTOA LAUSCHASTA


Perinteistä nykytuotanota Lauschasta: Hopeakoriste Krebs Glas Lauscha, lasikuitukoriste Gisela Karl, joutsen Walter Hähnlein, saksanhirvi Helmut Greiner-Petter.

JOULUPUU ON RAKENNETTU


Joulupuu on rakennettu (Tammi 2009) on syväperusteellinen tietoteos suomalaisen joulukuusen historiaan aina 1800 –luvulta meidän päiviimme. Kirjan tekijät Kaisa Koivisto, Hannele Nyman ja Marjo-Riitta Saloniemi ovat olleet liikkeellä tutkijoiden tarkkuudella ja perusteellisuudella, kuitenkaan unohtamatta ilahduttaa lukijaa, missä hyvänä apuna ovat olleet graafikko Tuija Kuusela ja valokuvaaja Reetta Tervakangas. Ansiota lankeaa myös erikoistoimittaja Tuula Kousalle sekä tietty itse kustantajalle eli Tammelle.


Minussa kirja osuu otolliseen maaperään, sillä kiinnostaa niin historia kuin joulu ja aivan mielettömästi! Sen jo tiesinkin, että joulukuusi oli ensin vain yläluokan ilona, mistä sitten vähitellen laskeutui koko kansan kuuseksi. Jo 1930 –luvulla joulukuusi oli milteipä Suomen kansan symboli, mistä oiva osoitus on Helsingin Sanomissa 1930 esitetty arvio Senaatintorille pystytetystä joulukuusesta:

Tunnuskuva osoittaa usein voimakkaammin kuin mikään muu niitä erilaisuuksia ja vastakohtia, jotka sisältyvät eri ihmisten ja kansojen elämään. Sellainen tunnuskuva on meidän pääkaupunkimme keskeiselle paikalle näiksi päiviksi pystytetty joulukuusi. Se juhlistaa toria, jota eri puolilta reunustavat maanhallituksen, oikeudenhoidon, tieteellisen opetuksen ja uskonnon rakennukset.”

Joulupuu on kuitenkin ennen kaikkea joulukuusi, joka myös koristellaan arvoisellaan tavalla. Koristeet havisevat aikakausiensa historiaa, niiden ylenpalttisuutta tai köyhyyttä, sotien tuomaa puutetta tai vauraan kansakunnan loistoa. Monet antiikista innostuneet ovat huomanneet kuusen koristeet kiinnostavaksi keräilykohteeksi ja huomanneet tietty, että mitä vanhempi sen kalliimpi.

Pula-ajan koristeet olivat paperia, kreppipaperia ja sellofaania. Kuusenkaramellien sisuksetkin tehtiin puusta ja pahvista. Toisaalta jo sitä ennen eli 1800 –luvun puolivälissä, kun joulukuusi yleistyy Suomessa ei ostokoristeita edes ollut saatavilla. Ja lävitse aikain on ollut miltei ’kunniakasta’ tehdä koristeet itse. Oli pujoteltuja sydänkoristeita, lankatonttuja, paperiketjuja ja –kukkia, nisuäijiä sekä kultapaperitähtiä. Vielä lisäksi 1900 –luvun alkupuolella lippunauhoja, pumpulipalloja ja joulukuusenkaramelleja, joihin usein liimattu kiiltävän paperinpäälle kiiltokuvaenkeli. Alakouluissa 1930-40 –luvuilla myös opettajat pitivät huolen, että hallittiin taito tehdä olkikoristeita. Oljesta valmistettiin tähtiä ja olkipaperitähtiketjuja.

Aarikan ensimmäiset puiset kuusenkoristeet tulivat markkinoille 1970 –luvun puolivälissä ja tähän kohtaan sopii minulta yksi tunnustus: Minun kuuseni koristeet saavat olla vain hopeisia, paitsi yhdet Aarikan puiset punaiset pikkutontut ja –linnut.

Olen aina suuresti ihaillut lasisia joulukuusenkoristeita ja niiden valmistuksessa on suuri ansio pienellä Lauschan kylällä, joka sijaitsee Thüringenin vuoristossa. Hans Greiner ja Cristoff Müller perustivat sinne lasitehtaan jo 1597! Jos haluttiin värillisiä lasikoristeita, ulkopinta maalattiin gelatiinivärillä. Pinnalle voitiin myös sulattaa lasijauhetta tai niin sanottuja venetsialaisia kastehelmiä (ballotiini) eli pienen pieniä lasikuulia, jotka kimaltelivat kauniisti kynttilän valossa. Minusta ballotiini on erittäin kaunis sana ja nyt minusta tuntuu, että minun pari vuotta sitten hankkimat hopeiset kävyt, jotka kauniisti valossa väläyttävät punaista rubiinia, ovat täynnä venetsialaisia kastehelmiä! Tähän asti olen kutsunut niitä Fabergén muniksi;-), mutta kiitos tämän kirjan, nimi oikaistui nyt.

Joulupuu on rakennettu on kirja hänelle, joka rakastaa historiaa, joulua ja kauneutta. Kirja on toimitettu erittäin huolellisesti ja tämän takia minun kirjalistani ykkösiä ovatkin usein tutkijoiden kirjat. Kun tutkijat kirjoittavat kiinnostavasta aiheesta kiinnostavasti ja kuvia unohtamatta on jälki kirjan lukijaa arvostavaa.

Kirjassa on historiaa perusteellisesti ja paljon kuvia, jotka varttuneimmille lukijoille tuovat takuulla mieleen heidän omia joulumuistojaan. Myös eritasoisista ja -aikaisista koristeista on kuvia kiitettävästi ja kuvatekstit ovat perusteelliset. Itse ihastuin ikihyviksi kahteen asiaan Joulupuu on rakennettu kirjan lopussa: joulusanasto ja joulukirjallisuus.

Kirjassa on joulusanasto, josta löytyy kaikki mahdollinen. Koska suomen kieli oli vielä 1800 –luvulla vakiintumatonta, kuusenkoristeet tunnettiin saksan- tai ruotsinkielisillä nimillä. Mutta nimiä toki suomennettiin kielen yleistyessä.

Enkelinhiukset (Engelhaar) oli nimitys, jota 1800-luvulla käytettiin lametasta. Se oli vielä 1800-luvulla lasivillavanua, mutta nykyisin lamettaa tehdään muovifoliosta. Lamettaa on kutsuttu monilla eri nimillä, kuten välkkylanka, kiille ja välke. Koska lametta sanana näyttää suomen partitiivilta, on suomen kieleen nominatiiviksi vakiintunut lame.

Kirja on myös kädentaitajan kirja, sillä sieltä täältä putkahtaa ohjeita, miten tehdään vanhoja koristeita. Mukana on mm. taikataikina, josta voi tehdä mm. traganttikuvioiden tyyppisiä joulukuusenkoristeita. Ja vastaus siihen, mikä on tragantti, löytyy myös monipuolisesta kirjasta…

Ja sitten!: Ihan kirjan lopussa on mahtava lista joulukirjallisuutta, josta joulu-, historia-, kirja- ja jouluihmisenä aion runsaasti ammentaa loppuelämäni.

Täydellinen Joulukirja!

TÄMÄ HÄNELLE, JOKA ARVOSTAA VAIN PARASTA


Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin (What I loved, Otava, 2008) on romaani, joka täyttää vaativan lukijan kovimmatkin kriteerit. Kirja on verbaliikan huippua, kiinnostava, intohimoinen, surumielinen, rankka, mahdollinen tapahtua ja ehdottomasti yllättävä. Siri Hustvedt on kirjailija, jolta voi odottaa ehkä enemmän kuin keltään toiselta nykykirjailijalta.



Kaksi taiteilijaperhettä asuu päällekkäisissä huoneistoissa New Yorkissa. Kertojaääni on taidehistorian professori Leo Herzbergin ja hänen vaimonsa on Erica, englanninkielen apulaisprofessori. Heidän taustansa on:


”Erica ja minä olimme kadonneen maailman pakolaislapsia. Meidän vanhempamme olivat assimiloituneita keskiluokkaisia juutalaisia, joille juutalaisuus oli heidän isovanhempiensa vanhempien harjoittama uskonto. Ennen vuotta 1933 he olivat pitäneet itseään saksanjuutalaisina, mutta sitä käsitettä ei enää ollut olemassa missään kielessä.”

Yläkerran huoneistossa asuvat taiteilija Bill ja hänen runoja kirjoittava vaimonsa Lucille. Viisi rakkauskirjettä myöhemmin Bill ja Violet. Bill on mielestäni sivussa ollessaankin kaiken huomion kiinnittävä persoona. Täysin boheemi, taiteelleen antautunut Bill, joka haluaisi täyttää maailman lapsilla, ui savuke suussa, pitkä, komea Bill, jonka suorastaan maaninen työtahti ei estä huomaamasta hänen ympärillään kiertävää lumouksen kehää. Minut Bill sokaisi niin, että luin kirjan kahdesti ennen kuin sain muista henkilöistä mitään tolkkua!


Perheet viettävät houkuttelevalta tuntuvaa boheemielämää täynnä pitkiä keskusteluja taiteesta, kirjallisuudesta, runoudesta, maailman menosta…juodaan viiniä ja syödään hyvin, istutaan pöydässä pitkään. Melkein yhtä aikaa perheet saavat lapsensakin. Leo ja Erica Matthewin ja Bill ja Lucille Markin.

Elokuun hellettä perheet pakenevat Vermontista vuokraamaansa 150 vuotta vanhaan maalaistaloon. Aamupäivät aikuiset työskentelevät ja sisälle kuuluvat lasten iloiset leikit. Leo kirjoittaa kirjaansa, Erican sähkökirjoituskone naputtaa, Violet tekee tutkielmaansa bulimiasta ja anoreksiasta, Bill maalaa tai tekee tilataidettaan. Suloiset suvipäivät soljuvat kuin unena…iltapäivisin levätään, tehdään aterioita, keskustellaan ja luetaan tarinoita, joita kaikki kuuntelevat. Öisin saatetaan maata ulkona huovilla ihaillen tähtikuvioita luontoäänenä mustakarhujen huhuilut…


Mutta näiden Vermontin leppeiden suvipäivien jälkeen Matt ja Mark lähtevät ympärivuorokautiselle kesäleirille Pennsylvaniaan. Molemmat perheet lähtevät viemään poikia ja kun paluumatka alkaa, Leo istuu autossa takana ja kääntyy katsomaan poikaansa ja katsoo niin kauan kuin näkee hänet. Matthew vilkuttaa ja näyttää pieneltä pojalta, jolla on liian isot shortsit. Ja tuuli pyyhkii hiustupsun pois hänen kasvoiltaan.

Kahdeksan päivää myöhemmin Matt hukkuu kanoottiretkellä Delawarejokeen. Ja nyt kirjan rehevä tarina saa satuttavat ja muistijälkensä jättävät piikit. Keskiöön nousee luonnollisesti Leon ja Erican suru, jolla on omat kohtalokkaat seurauksensa, mutta yllättäen Mattin kasvukumppanista Markista, tuleekin tragedian täydentäjä, itse asiassa kuilu, josta muut eivät enää jaksa selvitä ylös.


Lopulta sokeutuva Leo jää yksin New Yorkiin. Koskettelee kirjoituspöytänsä laatikkoon keräämiään talismaaneja: kopioita Violetin Billille lähettämistä rakkauskirjeistä, keskitysleireillä tapettujen sukulaisten valokuvia, Matthewin linkkuveitseä, varastettujen donitsien pahvilaatikkoa...

Leo: ”Liikun niin kuilun partaalla että tunnen putoavani, ikään kuin olisin heittäytynyt rakennuksen katon reunalta. Syöksyn maata kohti ja pudotessani katoan johonkin muodottomaan ja korvia huumaavaan. Ikään kuin astuisin sisälle huutoon – kuin minusta itsestäni tulisi huuto.”

Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin on enemmän kuin kirja, sillä siitä kasvaa tarina, joka ei salli lukijansa unohtaa eli liikumme erittäin pitkän jälkimaun lähteillä.

lauantai 19. joulukuuta 2009

BORN TO RIDE!


He is still alive and even want next time three hours ride! It was -12 degrees, but unbelievable beautiful, when we rode through the frosty, snowy forest.

HAVE A NICE WEEKEND WITH OR WITHOUT HORSES!


Today I'll be 'high'!
And my husband is riding his first time...;-)

perjantai 18. joulukuuta 2009

HYVÄSTI TÄYDELLISET JOULUT!

Kyläkauppiaan tyttärenä muistan joulusta sen, että oli hirveän kiire ja paljon töitä. Ihan varhaislapsuudesta muistan isän ja äidin olleen aina töissä aattona ja omaa joulua päästiin alkamaan myöhään ja väsyneinä. Vanhempamme kyllä yrittivät kaikkensa, mutta mahdoton on mahdotonta. Vähän isompana muistikuvat tarkentuvat ja niissä minä siivoan koko aaton. Edelleen jouluilta saapuu myöhään ja väsyneenä. Ja sitten tulivat aatot, jolloin olin jo itse kaupan tiskin takana töissä. Minulla ei ollut joulumielestä hajuakaan. Vain asiakkaiden ostokset muistuttivat joulusta. Ehkä sen takia mieleeni ovatkin jääneet niin huumavina muistoina tallin joulut Sammy -ponin luona.

Päätin, että kun minulla on oma perhe, joulu alkaa heti aattoaamusta eli kuusi tuodaan sisään jo aatonaattona. Tein myös perinteisen joulukaavan, jossa aamulla lapsille Välikaton Feetun paketti odotti kuusen juurella jo aattoaamuna, haudutettu riisipuuro mantelilla klo 11 ja sitten kuunneltiin perinteinen joulurauhan julistus Suomen Turusta. Sitten joululenkki koiruuden kanssa ja sen jälkeen niin huoneet kuin piha täyteen kynttilöitä ja saunaan varhain vanhaan maalaistapaan. Joulupöytään pukeuduimme kuin linnan juhliin ja pöydässä syötiin kauan ja kuusen juurella paketit valmiina. Kun oli aika avata paketit. niitä ei revitty hulluina auki, vaan paketti kerrallaan ja välillä Stille Nacht, Heilige Nacht, Meri säesti pianolla ja kaikki lauloivat niin saksaksi kuin suomeksi. Hidastettu nautinto, paras nautinto! Televisio ja elokuvat eivät kuuluneet aattoomme kuin Lumiukon ja Samu Sirkan joulutervehdyksen verran. Tämä sujui hyvin niin kauan kuin lapset pieniä. Sitten teini-ikäiset alkoivat marista äidin (lue: minun) perinnejouluista ja etenkin joulupöydän perinnelaatikoista: lanttu, porkkana, maksa, imelletty perunalaatikko etc.

No, vanhakin koira oppii uusia temppuja ja jo muutama vuosi sitten jätimme porkkanalaatikon pois, koska sitä ei syönyt edes koira. Kahdentoista kilon viljasika, jota 15 vuotta valmistettiin joka aaton vastainen yö omassa leivarissa vaihtui pieneen kinkkurullaan ja tilalle tulivat saksalaiset maksapateet, kalan mäti, graavi merisika ja lohi, kalkkuna, vihreä salaatti etc. Vain hämäläinen imelletty perunalaatikko vielä tehdään joka aatto ja perinteinen riisipuuro. Lipeäkalasanaa en voi edes mainita Merin kuullen...

Meillä piti olla kahdenkeskinen ns. villasukkajoulu, mutta Meri tuleekin kotiin ja tuo villin villakoiransa Dinan. Meillä on sitten erittäin nuori koira ja erittäin vanha koira, joilla aivan eri tarpeet. Mutta heille on pakattu molemmille ihan samanlaiset pehmoporot, joita voivat sitten retuuttaa mukanaan...Ja meillä on tietty meidän Meri, jonka takia aion tänä vuonna rikkoa joulukaavamme. Räiskis! Siinä se meni ja joutikin mennä! Ei Meri jaksa olla ja kuunnella meidän kanssa ihanaa Johanna Rusasen Joulun valoa. Me voimme kuunnella sitä vaikka minä muuna jouluna tai vaikka uutena vuotena. Me aiomme viettää filmijoulun. En edellytä enää pöytään iltapukua;-) Ja kun lahjat on avattu kauniisti, voimme aivan hyvin katsoa ystävältäni lahjaksi saamani Holidayn, seuraavana päivänä Atonementin ja Tapaninpäivänä vaikka Lukijan. Aiomme siis rentoutua, tehdä mitä huvittaa ja ihan vain relata. Sounds great to me!

Silti me ehdimme mieheni kanssa istua lemmikinsinisellä sohvalla aattona ja kuunnella Rusasen kaikki Ave Mariat niin Caccini kuin Lucci sekä myös Walking in the air ja lempijoululauluni Oi Jouluyö.  Ja siitä tuleekin mieleeni, että  joulustani ei puutu muuta kuin keskiyön kävelý Luvian hautausmaalla, joka on meidän perinne silloin kun olemme äitini luona joulun vietossa. Hautuumaan jouluöinen juhlallisuus on vuoden suuri kohokohta ja sitä ei vähennä yhtään se, että samalla voi sytyttää isälle vielä yhden kynttilän lisää, sillä minulla on hirveä ikävä isää - etenkin jouluna.

KYLÄTONTUN JOULULINNUT

Matti Kapasen Kylätontun joululinnut (Minerva 2009) on aidon joulumielen tervehdys, jossa muistosi heräävät eloon reen jalasten lumeen piirtämissä viivoissa, varpusten sirkutuksessa, vasta aattona noudetussa kuusessa sekä pienessä kyläyhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa.



Kylätontun joululinnut kirja perustuu yhdeksääntoista Kapasen tekemään joulukorttiin. Kortit kertovat pienestä Naavamäen kylästä, jossa on asukkaita vajaat sata. Se ei haittaa, sillä mikä määrässä menetetään, löydetään läheisyydessä, jonka tuovat vuosisataiset tiedot ja tavat kyläyhteisössä.

Kirjan sivuille piirtyy lintuja, jotka tarvitsevat talvisin niin ihmisen kuin kylätontunkin apua, Suomen kylmästä selvitäkseen. Vain tontun kanssa täysikuusta lumoutunut pyy selviää ilman tontun apua. Mukana ovat myös varpuset, joita meistä jokainen näki ja etenkin kuuli lapsuuskylissään ja myös kaupungeissa runsaasti. Nyt varpusen väitetään kuuluvan jo uhanalaisiin lintulajeihin!



Kerroin teille jokin aika sitten viirupöllöstä, jota pidimme yön yli, kunnes pääsimme aamulla sitä viemään asiantuntijan turviin. Kerroin valvoneeni yölinnun kanssa aamuun, mutta unohdin kertoa miksi. Kapanen sanoo sen varpuspöllöstä kertoessaan: ”Siinä se hauskasti päätään pyörittäen tarkastelee tuikeailmeisesti ympäristöään napatakseen saaliin…” No, minä nauroin sitä pöllöä, joka pyöritti päätään ympäri. Se oli ihan uskomatonta! Mutta meidän pöllöparka ei nähnyt mitään herkullista saalista, minut vain…

Matti Kapasen kirjan kohderyhmä ovat kaikki, sillä tämä kiinnostaa takuulla niin lapsia, sillä seuraahan lintuja kylätonttu, joka onkin oikean tontun näköinen, kuin myös aikuisia, jotka ainakin jouluna putoavat muisteluksiin. Kirjassa on hauskaa antia myös lintuharrastajalle, sillä onhan aina kiinnostavaa peilata omia kokemuksiaan toisen vastaaviin. Minulla kovasti kolahti kauniisti piirretty pyrstötiaiset, joskin join myös karvasta kalkkia, sillä oma valokuvani siitä kun kymmenen pyrstötiaista roikkui talipötkössä epäonnistui. Se olisi ollut napakymppi, sillä kuten Kylätontun joululinnuissa sanotaan: ”Ne ovat kuin pitkävartisia lumipalloja.”


Kapasen kaunis kirja on tietysti myös kuiskaava kehotus ruokkia talvilintujamme. Ja etenkin niitä muutamia yliurhoollisia, jotka jäävät uhmaamaan pohjoisen kylmää talvea ja ovat vaarassa menehtyä. Minulla tämä uhkarohkea on mustarastas ja kylätontulla tunnetun joululaulun Sylvia, mustapääkerttu.

Kirjan ulkoasu on viehättävän vanhahtava. Kapasen kauniita piirroskuvia tukee koko kirjan ulkoasu, josta kiitos Kalevi Nurmelalle. Jokainen lintutarinan otsikko on tehty erittäin kauniilla tekstityypillä, kuin vanhanaikaisesti tekstaten ja kertomuksen alun ensimmäinen kirjain on vanhanajan kaunokirjoitusta lisäkoristelulla. Kuvat ovat kuin kansakoulun puuvärikynillä piirretyt ja maalaismaisemakuvat vievät meitä aikaan jota ei enää ole kuin muistoissamme.


Matti Kapasta kiinnostavat tontut, jotka liittyvät vanhaan kansanperinteeseen kodin haltijoista. Onneksi tontut eivät ole kadonneet. Välikaton Feetu kollaa nytkin, että ’paas lähtee siitä kirjoittamasta ja leivinuunin tulet, mul o vilu’. Matti kiinnostui tontuista Viktor Rydbergin tunnelmallisen Tomten-runon myötä. Runosta on useita suomennoksia, mutta niin minä kuin Matti pidämme Yrjö Jylhän suomennosta erittäin onnistuneena: ”Tuima talven on pakkanen, / tähdet kiiluvat yössä./ Kansa kartanon hiljaisen/ nukkuu jo,/ uupunut työssä…”

UUSI SCRIPTOR MYYNNISSÄ


Uusi Scriptor myynnissä Helsingin keskustan Akateemisessa. Nouda uuden sukupolven kirjallisuuslehti, jota toimittaa kirjallisuusklubi Prinsipatus Litterae. Varmista, että pysyt kyydissä!

torstai 17. joulukuuta 2009

NEVER FORGET THIS!


This picture is by SS-killer Jürgen Stroop, who overthrew Jews in Warsaw ghetto 1943. Please, never forget!

"Those who cannot remember the past are condemned to repeat it."

- George Santyana -

JUUTALAINEN KULTTUURI


Tapani Harviaisen ja Karl-Johan Illmanin Juutalaisen kulttuurin (Otava 1998) takaliepeestä poimittu teksti:

Juutalaisella kulttuurilla on yli kolmentuhannen vuoden mittainen historia. Valtaosan tästä ajasta he ovat eläneet hajaantuneina lähes kaikkialle maailmaan.

Juutalaisen kulttuurin kirjoittajat ovat maamme parhaita aiheittensa tuntijoita, kirjoittajina on myös kansainvälisiä asiantuntijoita.

He kertovat niin juutalaisten historiasta, uskonnosta, kielistä, juutalaisesta perinteestä, mystiikasta ja kansanperinteestä kuin juutalaisten eri ryhmittymistä. Nykypäivän juutalaisuuden keskusalueiden lisäksi kerrotaan myös Suomen ja Skandinavian juutalaisista.

Esittelynsä saavat juutalaiset ja tiede, juutalainen huumori, juutalainen nainen, teatteri ja muut taiteet sekä kirjallisuus. Juutalaisia on sanottu kirjan kansaksi; lukutaito on ollut yleinen heidän keskuudessaan ainakin parin vuosituhannen ajan.

KAIKKIEN RAKKAITTENI PUOLESTA JA SELITYSTÄ ETC.



Tein teille vähän aikaa sitten arvostelun Mitchell G. Bardin kirjasta Kristalliyö/ Holokaustin alku silminnäkijöiden kertomana (48 Hours of Kristallnacht. Night of Destruction/Dawn of the Holocaust. An Oral History, Minerva 2009) ja sain silloin teiltä kommentteja, että enkö ole lukenut Martin Grayn kirjaa Kaikkien rakkaitteni puolesta (Au nom de tous les mines); kirjaa, jonka on merkinnyt muistiin Max Gallo ja joka ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 1972. Minä vastasin etten ole kuullutkaan, mutta olisihan jo tuon vuosiluvun pitänyt laittaa hälytyskellot soimaan...No, tilasin kirjan nyt kirjastosta ja olen lukenut sitä pari yötä ja viime yönä about klo kaksi tai kolme eli suden hetkellä, tajusin, että tämän olen kokenut ennenkin, mutta ymmärryksen asteelle totuus ei päässyt. Tänään puhuin sisareni kanssa ja kun sanoin, mitä kirjaa olin lukenut ja kerroin siitä vähän, hän heti muisti, että olin ehdottomasti vannottanut häntä lukemaan ko. kirjan. Siis minä olin lukenut kirjan heti sen ilmestyttyä!

Nyt minun pitäisi arvostella se teille, mutta en sitä tee. Minä vain suosittelen kaikkia lukemaan kirjan. Kirjassa ollaan paljon Varsovan ghetossa ja Martinin perhe asuu ja sitten piileskelee Mila 23:ssa. Minä olen lukenut monia sekä puhtaasti historiallisia että fiktiota ja faktaa sekoittavia kirjoja Varsovan ghetosta ja sen kansannoususta, joten sikäli tämä ei enää ollut minulle uutta. Mutta 1972 se oli vielä varmaan aikamoinen järkytys lukiolaistytölle. Martinin koko perhe kuolee keskitysleirillä ja isä gheton taisteluissa. Martin selviää kuitenkin niin ghetosta kuin Treblinkasta kertoakseen maailmalle silminnäkijäkertomuksensa ja aloittaakseen uuden elämän Amerikassa, jossa hänellä on ainoa elossa oleva sukulainen, vanha isoäiti. Kirjan dramatiikka huipentuu siihen, että salama iskee kahdesti samaan henkilöön: Martin saa perheensä vain menettääkseen lapsensa ja vaimonsa 1970 Cannesin metsäpalossa.

Miten arvostella tuskan mittaa? Miten arvostella ihmisen pedon luonnetta toista ihmistä kohtaan? Mitä yleensä on tekemistä sanalla arvostella näin suuren tuskan äärellä? Ei yhtikäs mitään! Meidän ainoa velvollisuutemme on lukea kaikki nämä kirjat ja olla koskaan unohtamatta mitä tehtiin miljoonille ihmisille mukaan lukien vastasyntyneet lapset ja raskaana olevat naiset. Mikään ei ollut natseille pyhää! Meissä kaikissa elää natsi, jota pitäkäämme loitolla muistamalla mitä niin sanottu ihminen teki miljoonille juutalaisille. Jo nyt joku uskaltaa kieltää tapahtuneen. Se on merkki ja kehoitus todistaa kaikki uudestaan. Ja vieläkin joukossamme on heitä, jotka kantavat kädessään keskitysleirin numerosarjaa, heitä, jotka voivat kertoa, mitä et halua uskoa.

Lukusuosituksena annan edellisten lisäksi Leon Urisin kirjan Mila 18 (Gummerus 1962), Marcel Reich Ranickin Eurooppalainen (Mein Leben, Otava 2001) ja Tapani Harviaisen ja Karl-Johan Illmanin Juutalainen kulttuuri (Otava 1998) sekä jos haluaa päästä itse yhden pääsyyllisen elämään sisälle niin Ephraim Katzin ja Zwy Aldoubyn Kuoleman asiamies/Adolf Eichmannin tarina (The Adolf Eichmann Story, Karisto 1979). Viime mainitun kirjan omistus kuuluu näin: Niille Israelin miehille ja naisille, jotka päättivät olla unohtamatta, että oikeus tapahtuu niille, jotka sitä etsivät, on tämä kirja omistettu.