perjantai 18. joulukuuta 2009

HYVÄSTI TÄYDELLISET JOULUT!



Kyläkauppiaan tyttärenä muistan joulusta sen, että oli hirveän kiire ja paljon töitä. Ihan varhaislapsuudesta muistan isän ja äidin olleen aina töissä aattona ja omaa joulua päästiin alkamaan myöhään ja väsyneinä. Vanhempamme kyllä yrittivät kaikkensa, mutta mahdoton on mahdotonta. Vähän isompana muistikuvat tarkentuvat ja niissä minä siivoan koko aaton. Edelleen jouluilta saapuu myöhään ja väsyneenä. Ja sitten tulivat aatot, jolloin olin jo itse kaupan tiskin takana töissä. Minulla ei ollut joulumielestä hajuakaan. Vain asiakkaiden ostokset muistuttivat joulusta. Ehkä sen takia mieleeni ovatkin jääneet niin huumavina muistoina tallin joulut Sammy -ponin luona.

Päätin, että kun minulla on oma perhe, joulu alkaa heti aattoaamusta eli kuusi tuodaan sisään jo aatonaattona. Tein myös perinteisen joulukaavan, jossa aamulla lapsille Välikaton Feetun paketti odotti kuusen juurella jo aattoaamuna, haudutettu riisipuuro mantelilla klo 11 ja sitten kuunneltiin perinteinen joulurauhan julistus Suomen Turusta. Sitten joululenkki koiruuden kanssa ja sen jälkeen niin huoneet kuin piha täyteen kynttilöitä ja saunaan varhain vanhaan maalaistapaan. Joulupöytään pukeuduimme kuin linnan juhliin ja pöydässä syötiin kauan ja kuusen juurella paketit valmiina. Kun oli aika avata paketit. niitä ei revitty hulluina auki, vaan paketti kerrallaan ja välillä Stille Nacht, Heilige Nacht, Meri säesti pianolla ja kaikki lauloivat niin saksaksi kuin suomeksi. Hidastettu nautinto, paras nautinto! Televisio ja elokuvat eivät kuuluneet aattoomme kuin Lumiukon ja Samu Sirkan joulutervehdyksen verran. Tämä sujui hyvin niin kauan kuin lapset pieniä. Sitten teini-ikäiset alkoivat marista äidin (lue: minun) perinnejouluista ja etenkin joulupöydän perinnelaatikoista: lanttu, porkkana, maksa, imelletty perunalaatikko etc.

No, vanhakin koira oppii uusia temppuja ja jo muutama vuosi sitten jätimme porkkanalaatikon pois, koska sitä ei syönyt edes koira. Kahdentoista kilon viljasika, jota 15 vuotta valmistettiin joka aaton vastainen yö omassa leivarissa vaihtui pieneen kinkkurullaan ja tilalle tulivat saksalaiset maksapateet, kalan mäti, graavi merisika ja lohi, kalkkuna, vihreä salaatti etc. Vain hämäläinen imelletty perunalaatikko vielä tehdään joka aatto ja perinteinen riisipuuro. Lipeäkalasanaa en voi edes mainita Merin kuullen...

Meillä piti olla kahdenkeskinen ns. villasukkajoulu, mutta Meri tuleekin kotiin ja tuo villin villakoiransa Dinan. Meillä on sitten erittäin nuori koira ja erittäin vanha koira, joilla aivan eri tarpeet. Mutta heille on pakattu molemmille ihan samanlaiset pehmoporot, joita voivat sitten retuuttaa mukanaan...Ja meillä on tietty meidän Meri, jonka takia aion tänä vuonna rikkoa joulukaavamme. Räiskis! Siinä se meni ja joutikin mennä! Ei Meri jaksa olla ja kuunnella meidän kanssa ihanaa Johanna Rusasen Joulun valoa. Me voimme kuunnella sitä vaikka minä muuna jouluna tai vaikka uutena vuotena. Me aiomme viettää filmijoulun. En edellytä enää pöytään iltapukua;-) Ja kun lahjat on avattu kauniisti, voimme aivan hyvin katsoa ystävältäni lahjaksi saamani Holidayn, seuraavana päivänä Atonementin ja Tapaninpäivänä vaikka Lukijan. Aiomme siis rentoutua, tehdä mitä huvittaa ja ihan vain relata. Sounds great to me!

Silti me ehdimme mieheni kanssa istua lemmikinsinisellä sohvalla aattona ja kuunnella Rusasen kaikki Ave Mariat niin Caccini kuin Lucci sekä myös Walking in the air ja lempijoululauluni Oi Jouluyö.  Ja siitä tuleekin mieleeni, että  joulustani ei puutu muuta kuin keskiyön kävelý Luvian hautausmaalla, joka on meidän perinne silloin kun olemme äitini luona joulun vietossa. Hautuumaan jouluöinen juhlallisuus on vuoden suuri kohokohta ja sitä ei vähennä yhtään se, että samalla voi sytyttää isälle vielä yhden kynttilän lisää, sillä minulla on hirveä ikävä isää - etenkin jouluna.

41 kommenttia:

  1. Oli kiinnostava kurkata perheenne jouluperinteisiin sekä huomata, miten ne saavat muuttua, jos joku toinen juttu toimii paremmin tai maistuu paremmalta. Olen huomannut itsessäni hieman joulukonservatiivin vikaa: Kuusi on koristeltava nimenomaan aattoaamuna (ja anoppilassa mokomat koristelevat sen jo aatonaattona, mutta se on tietenkin heidän perinteensä, jolle kaikki kunnia), joulupöydässä on oltava graavia siikaa JA lohta, meillä myös porkkanalaatikkoa, jota rakastan.
    Lukeminen ja tunnelmaan sopivan musiikin kuuntelu on kyllä ihan parasta touhua jouluyönä ja -päivänä.

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, minä olén hirveä joulukonservatiivi!, mutta järki on tullut avuksi (muistathan sen murros -jutun:-). Sinun iässä olin oikein nipottaja! Ensimmäinen järkityö oli alkaa koristella kuusi aatonaattona. On ihanaa nukahtaa aaton vastaisena yönä, kun kuusen kynttilät tuikkivat makuhuoneeseemme ja lame kimmeltää. Nipotan vieläkin: kuuseen vain hopeaa ja hopeaa ja hopeaa, no, muutama punainen ja rakas vanha koriste.

    Huomasithan myös minulla: graavi siika JA lohi.Aina molempia.

    Meri tulee nyt, joten vähempi lukemista ja enempi yhdessäoloa ja lahjaksi saatuja filmejä. Kiva katsoa iakusien tyttären kanssa leffoja ja syödä suklaata. Kyllä tyttären isäkin on mukana leffakuviossa, vaikka ei olekaan niin elokuvahullu kuin naisensa. Tai sitten hän vetää sikeitä täydellä vatsalla kääpiövillakoira kainalossa ja novascotiannoutaja jalkojen päällä....Me ehditään lukea sitten ne elämämme muut joulut, MUTTA minä luen aina jouluyönä aamutunneille ja kunpa tietäisit mitä...;-)

    VastaaPoista
  3. Tosi, mekin keksitty, että kaupasta voi ostaa valmista, eikä KAIKKEA tarvitse edes ostaa.

    "Täydesllistä" joulua meillä ei ole koskaan ollut, ei mitään pakkoa. Joka joulu on juteltu lastemme kanssa, mikä heille tärkeetä ja mitä ruokia he haluavat. Lapsemme toivovat, että ei ihan verkkareissa istuta aattona ruokapöydässä. Puuroaamiaisemme hiukan rennompi, vuoden yksi ainoista aamiaisista yhdessä.

    MINÄ en edes leivo, piparkakkutalojen teko on aina ollut mieheni ja lasteni huvi. Joulun JÄLKEENKIN voi leipoa.
    Me ei enä laiteta joka ruokalajia aatoksi, jaettu sitä vähän eri päiviin. Silloin saa tuoretta, eikä maha halkea..

    Ainoa pakko on ollut kl 12 aattona katsoa Turun julistama joulurauha, sitä näytetään monessa maassa, Saksassakin.
    Sen jälkeen ei saa tehdä muuta kuin NAUTTIA..

    VastaaPoista
  4. Minä LUULIN, että SINÄ leivot, kun koko ajan pipareita blogissa. Tänään kuittasin;-) Sun piparit saivat minut tuntemaan itseni huonoksi! Minäkään en leivo, nyt en siis enää edes pipareita. Yritys oli hyvä, sillä kaikki tarpeet ehdin hankkia...Tykkään laittaa ruokaa, mielutien juhlaruokaa ja kokeiluja.

    Hannele, meillä on sitten ihan sama linja. Ei mekään ikinä joulurauhan julistuksesta luovuta ja se tulee vielä Suomen Turusta, jossa niin paljon isänpuoleisia sukulaisia ja Ester -täti...

    NAUTTIA on mukava verbi...;-)

    VastaaPoista
  5. Tyttöystävä kertoi että hänkin nyt katsoo
    10 minuuttia aattona Turun joulurauhan julistamista. Tärkeä jouluperinne menee seuraavaan sukupolveen (vaikka poikamme joka joulu narisivat, kun heidät "pakotin" :)

    Oikeesti olen kateellinen että mieheni on saanut leipoa piparkakkutalot lasten kanssa :) Luulin että ei enää leivota aikuisten lasten kassa, mutta he haluavat. Jouluna tehdään mitä itse haluaa: katsotaan filmiä, pelataan peliä, luetaan joululahjakirjoja ja juodaan joululikööriä..

    VastaaPoista
  6. Kauniisti olet järjestänyt teidän joulunne,sekä aiemmat että nyt tulevan,kuulostaa niin viehättävältä.Ja eikö Meri muka jaksa kuunnella sitä ihanaa Johanna Rusasen jouluista levyä,niin upeaa musiikkia kun on...Kiva kun hänkin tulee koirineen teidän seuraksi jouluna:-)
    Täällähän ei joulua vietetä,enkä minäkään sitä vietä,mutta suunnitteilla on joulupäivän illalla mennä Tel Avivissa sijaitsevan luterilaisen Immanuel-kirkon joulukonserttiin yhdessä ystäväni Maryn kanssa.

    VastaaPoista
  7. Jael, kiitos, parastani olen yrittänyt ja yritän. En viitsi tyrkyttää aikuiselle nuorelle naiselle omaa musiikkiani...Filmeisätkin jo äsken keskusteltiin: onneksi niissä on sama sävel.

    Onneksi iso talo, ja Merillä oma huone alakerrassa, joten sinsien hämärän hetkellä Reima ja minä kuuntelemme sen Rusasen levy. Siitä me saamme joulun tunnelman.

    Mene sinne kirkkkoon! Joulukonsertit ja yleensäkin kirkkokonsertit ovat hienoja tapahtumia, elämän valopilkkuja. Semmoisessa olin kutsuvieraana, kun Johanna lauloi ja sitten hän tuli mukaan jatkoille ja sitä kautta löysin hänen hienon joululevynsä. Se on maailman paras joululevy!

    Onhan se kiva kun Meri tulee. Hän ja Dina täyttävät talon niin, että tyhjää kohtaa ei jää;-)

    VastaaPoista
  8. Meille tulee tytär kahden poikansa kanssa aattona, ruuat on yhdessä sovittu, suomalaista siinä on vain aattopäivän riisipuuro onnenmanteleineen - ja ellei tytär saa onnenmantelia, hän menee kaapille ja hakee mantelin puuroonsa, niin on ollut jo siitä asti kun hän oli pieni :)
    Kuusta ei ole ollut enää pariin vuoteen, olkikranssi on katossa ja piirongin päällä tänä adventtina ostettu kukka-asetelma (kitschig!). Eteiseen tulee lattiamaljakko ja siihen Strobusmännyn pitkäneulaisia oksia ja Amaryllis ja hiukan lisukkeita. Kynttiläpyramiidi ikkunalla. Suursiivoa lattiasta kattoon en ole tehnyt joulun alla enää vuosiin, sen voi tehdä keväämmällä. Pipareita olen leiponut tänä vuonna enemmän kuin ennen. Joulumusiikkina soi edellisvuosien tapaan Anne Sofie von Otterin 'Home for Christmas' ja tänä vuonna olen keksinyt Carola Häggkvistin 'Himlen i min famn' youtubesta, jossa on hieno tekstikin. Minulle joulu on rentoutumisen aikaa, lukemista, joku hyvä filmi ja kävelylenkki Itämeren rantaviivaa myöten aivan aaltojen tuntumassa...

    VastaaPoista
  9. Voithan kynttilän sytyttää isällesi kotona
    (minulle ei tule hautapaikkaa lainkaan).

    Me monena jouluna kävellään mieheni kanssa kirkkoon joulupäivän aamuna, ennen kuin aurinko edes noussut,
    10 minuutin kävely, mukavaa musiikkiakin.

    P.S.
    Huamen viiskytvuotis juhlat..

    VastaaPoista
  10. Soili, elämässä pitää olla aina hiukan kischiä, niin pääsee helpommalla.

    Ei meilläkään varmaan iankaiken kuusta pidetä, mutta valkoisia Amarylliksiä tulee taas tänään lisää...kukilla, kynttilöillä, softilla musiikilla, hyvällä ruoalla ja kuohuviinillä saa jo ihmeitä aikaan. Meillä on outo hääpäivä: 23.12. ja siksi jään silloin myös lomalle viikoksi blogista. (Varsinaisesti juhlistamme aina tapaamsemme merkkipäivää, joka on 3.3. ja silloin käymmä lempiravintlassamme syömässä.) Meillä on kaikki joulukuussa likan synttäreitä myöten...Oi, kaipaan nin merta täällä Keski-Suomessa, mutta tuleehan meille lumi ja tyttäremme Meri jouluksi;-)

    Hannele, siihen liittyy myös se öinen kävely ja tuttu pitäjä. Siis pitäjä, jossa lapsuus, nuoruus ja suuri osa aikuisikäääkin vietetty. Siellä käymme myös aattoiltapäivänä kirkossa ja kirkko on niin täynnä, että hyvä, jos mahtuu istumaan...siellä meren rannalla.

    (Hannele, kuka nyt muka VIISIkymmnetä täyttää? Vastaa!)

    VastaaPoista
  11. Neljän lapsen äiti18. joulukuuta 2009 klo 15.56

    Koska kaikki perheessä soittvat, klarinettia, saksofonia, trumpettia, olen monena jouluna toivonut oman live-konsertin lahjaksi aattona, hienoa :)

    P.S.
    Lapseni usein "tyrkyttävät" omaa musiikkiaan minulle,
    kiva uuttakin kuunnella.
    (Minun ikioma toy boy täyttää, järjestelen sitä nyt :)

    VastaaPoista
  12. Hannele, Merikin väittää, että hänet on 'pakotettu' kuuntelemaan joulurauhan julistus ja se tapahtuu taas;-)

    Oi, kuinka hienoa olla noin soittava perhe! Minä 'soitin' saksalaisia joululauluja siten, että liimasin ne nuottimerkit maalarinteipillä koskettimiin. Minä soitin jo paljon ennen joulua. Meri vain esiintyi.

    No, juu, juu, tajsuin just, kuka täyttää. Onnea sinne nyt kauhian paljon ja hauskoja juhlia! Sulla on takuulla joku jymy-ylläri miestäsi varten;-)

    VastaaPoista
  13. Laskin juuri että meillä on 47 glögilasia :)
    Joulun ja synttärien jälkeen kyllä vähennän niitä.
    Miniä tekee saksofoni-taytekakut ja lapset muuta naposteltavaa.

    VastaaPoista
  14. Meillä on vielä kehnompi hääpäivä eli 27.12. Seuraavassa elämässä taidan valita paremman synttäri- ja hääpäivän. Oli kiva lukea teidän joulun vietosta.

    VastaaPoista
  15. Oih, jännää, miten teillä on joulun ajaksi keskittynyt niin paljon elämän kannalta merkittäviä päiviä. Meillä tyttäreni on syntynyt jouluyönä ja sen myötä aina niin suuresti rakastamani joulu on saanut henkilökohtaisen lisämerkityksen.
    Ja mitäpä elämä olisi ilman pientä kitschin määrää ;)

    VastaaPoista
  16. Hannele, älä vähennä! Minäkin jaoin kuohuviinilaseja pois, kun niitä oli kaikki kaapit täynnä ja itselle jätin vain malvanväriset Villeroy&Bochin ihanuudet. Tänä kesänä kävin kerjäämässä lainaan pois luovuttamiani. Sitä ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu...

    Allu, oi!, nyt mun tuska helpotti! Ihanaa, että jollain muullakin on mennyt tuo ajoituspuoli hiukan pieleen...Mutta jos oikeesti mietit meidän hääpäivän vastaisia öitä ja 15 vuotta sitä 12 kilon viljasikaa, jota paistoin korkkarit jalassa, niin...kummalla pahempi;-)

    Lumiomena, miten uskomatonta, että tyttäresi on syntynyt jouluyönä! Se kuulostaa niin kauniilta, että ihan värisyttää...On aivan eri asia, jos lapsi syntyy jouluna kuin viettää hääpäivää jouluna. Toinen on lumoavaa, toinen ei.

    No, Allu ja muut nyt tarkkana: vihkisormuksiimme on kaiverrettu tapaamispäivämme eli 3.3.!!!

    VastaaPoista
  17. Kyllä jouluhäissäkin on jotain lumoavaa, sadunomaista!

    VastaaPoista
  18. (Leena, olen lopettanut sellasen
    ei-tiedä-koska-tarttee, saahan uusia,
    joko kirpparista tai vaikka muovia :)

    VastaaPoista
  19. Lumiomena, minusta TALVIhäissä on satua ja toisessa elämässäni minusta tuleekin lumimorsian!

    Hannele, olet aivan oikeassa, tämä minun perfektionismi yrittää vain välillä puskea päälle, vaikka tänään olen myöntänyt etten ole edes leipomusihminen...

    VastaaPoista
  20. Halit Leena ja kävelen tuolla hautausmaalla isälleni kynttilää viemässä, ylpeänä ja selkä suorana isästäni, niikuin sinäkin.
    KAUNEITA JOULUN AIKAA!
    Ilona

    VastaaPoista
  21. Ihanaa lukea tuo! Täällä kuusi odottaa hakijaa. Minullakin on hirvä ikävä isää, varsinkin nyt,varsinkin jouluna.

    VastaaPoista
  22. Kiitos samoin, Ilona! Isän tytöt pärjäävät aina, vaikka joskus sydän olisikin vähän ollut kuurassa...Ne ovat vain niitä elämän tummia raitoja, ne jääsydänhetket.

    Iloitsen kovasti siitä sydämenmuotoisesta korttitelineestäni ja laitan siihen vaihtuvia 'näyttelyitä', joista parhaat kuvaan ja postaan. Eikä koskaan ole ollut ovessa hienompaa kranssia!

    ♥:lla Leena Lumi

    Anne, juuri etsin varusteita ja se kypärän alle tuleva uutuus oli hukan teillä. Tunnen jo, miten hän odottaa minua...Rhön...samettiturpa...höröttää huuliansa kohden mun taskua...

    Juu, siis annoin nyt periksi;-) ja tietty julistin sen heti koko maailmalle. Talo täyteen kukkia ja hyvää ruokaa ja tunnelmaa, niin kyllä se siitä. Ripustin Merin ikkunaan 140 pientä kirjasta valoa. Huone on kuin sadusta.

    Yritän muistaa ottaa kaiken mukaani. Täällähän on se yksi jännä ilman paperia, saat heti. Reima saa huolehtia kuusesta;-)

    Joulu on muisteluksen aikaa. Sille ei voi mitään. Toisaalta ihan kiva, kn Dina tulee vouhkaamaan...

    Huomiseen!

    VastaaPoista
  23. (olen juuri paistanut 222 pienen pientä
    cocktail-lihapullaa, nami)

    VastaaPoista
  24. Hyvä sinä! Söisin heti monta. Itsekö jaksoit pieniä pyörittää niin monta?

    Hannele, sun pitää mennä nyt tuutimaan, että olet huomenna freessi ja jaksat juhlia.

    VastaaPoista
  25. Leena, ite pyöritin, nami. Vielä leivon 100 pienen pientä joulutähteä, sitten tuutimaan 49-vuotiaan viereen :)

    VastaaPoista
  26. Mun tuli kauhee nälkä. Taidan tehdä juustoleivän ja maustekurkkua vielä sen päälle. Kylmät lihapullat herkullisia. Liatappas blogiisi herkullinen lihapullaresepti!

    Niin, tää olis viimeinen kerta alle 50 vuotiaan kanssa...;-)

    VastaaPoista
  27. Suomesta tuli postia tänään, kiitos.

    Kuule, multa ei oikein voi saada reseptiä, vähä ERI joka kerta. Mutta käytän vain naudan jauhelihaa 500g, pari munaa, paljon paistettua sipulia (ei leivän muruja.
    Chili, inkivääri maustena nyt. Paistetaan voissa. Nami.

    VastaaPoista
  28. Ole hyvä. Olisin lähettänyt miehelles 40 -vuotiskortin, jos olisin tajunnut.

    Käytätkö naudan tavallista vai sitä paistijauhelihaa? Kun me olemme nyt käyttäneet paistijauhelihaa, ne on niinku jotenkin kuivia.

    VastaaPoista
  29. en tiedä eroa, täällä melkein vain 10%

    Voi pahus, eilen ostin kortin Suomalaisesta Kaupasta, olisi pitänyt ostaa 40-kortti :)

    VastaaPoista
  30. No, se on sitten sitä vähärasvaista. Montako munaa kiolle jauhelihaa?

    Siinäpä se, se sun olis pitänyt tajuta!Nyt alat väkertämään itsetehtyä korttia tai liimat siihen vitosen päälle kauniin nelosen.

    VastaaPoista
  31. 2-3 munaa kilolle jauhelihaa

    VastaaPoista
  32. Kiitos! Ja korot kattoon nyt;-) Onnitteluterveiset 'toy boylle'!

    VastaaPoista
  33. Kiva lukea noista jouluperinteistäsi! Jotain on hyvä välillä muuttaakin muuten muodostuu perinteetkin taakaksi, totta.
    Joulurauhan toivotus se meillekin on tärkeää. Joulupäivällinenkin on perinne, jolloin parhaimmat liinat, astiat ja tarjottavat käyttöön. Iltamyöhäällä vasta käydään hautausmaalla. Yllättävän usea muukin siellä tulee vastaan ja läheisimpien kanssa oikein halataan ja vaihdetaan liikuttuneina tervehdykset.

    VastaaPoista
  34. Rita, tosiaankin joskus on aika jotain laittaa vaihtoon. Joulupäivällisestäsi muistin heti, että toki se syödään olkkarin isolla lasipöydällä, jonka pinnasta kynttilätkin kertautuvat kauniisti ja taitaa olla niitä harvoja kertoja vuodessa, jolloin kangasservetit ja lautasliinarenkaat.

    Minun hautausmaakohteeni on vain Luvialla, joten ne joulukävelyt jäävät Luvia-jouluihin. Täällä puuttuu tuo asia, ja Luvialla puuttuu lumi. Jos ei elämä muuta opeta niin siihen, että: Yhtä sen saa...Eli mitä siitä, jos kaikki ei ole täydellistä.

    VastaaPoista
  35. Mantelia ei mekään unohda, vanhanaikainen hedelmäsoppa riisipuuron kans (ainoa joka laitetaab tuoreena aikaisin aattona, ja sänkyyn takaisin :)

    VastaaPoista
  36. Hannele, selvisit juhlista tai partyt tietysti jatkuvat pikkutunneille;-)

    Sanoit taikasanan tai kaksi. Kirjoitin juuri kauppalistaan: mantelit.

    Ja tottakai hedelmäsoppaa riisipuuron kanssa. Me sanotaan sitä 'moksisopaksi' ja minä teen sen nykyään niin, että leikkaan luumut ihan pieniksi ja sitten samoin aprikoosit. Teen sopan, joka on jotain satakuntalaisen kiisselin ja sopan väliltä. Siten sitä syödään joulupäivänä ja vielä tapanina kuohukerman kanssa. Edesmennyt anoppini oli todellinen pitomestari ja hallitsi kaikki satakuntalaisen runsaan pitöpöydän salat, hän teki jouluna hienoa luumukräämiä,jota syötiin kermavaahdon kanssa. onneksi minulla on monta hänen reseptiä tallella.

    VastaaPoista
  37. Mäkin leikkaan pieniksi ja paljon (vaaleita) rusinoita, fariinisokeria. Mantelimme loppuivat glögin kanssa tänään..

    VastaaPoista
  38. Ettehän ole unohtaneet joulupöydästä tai jälkiruokapöydästä ihania juustoja!? Minä ostan tänä vuonna, kuten viime vuonnakin kauppahallistamme ihanaa Välimeren Goudaa. Siinä on oliiveja ja yrttimausteita hienoina 'hippuina'. Taivaallisen makuista juustoa! Ostan ison palan, sillä sitä pitää ottaa aina vähän lisää ja lisää..

    VastaaPoista
  39. Hannele, minä en voi sietää rusinoita,s iksi teeme tuon sopan vain luumuista ja aprikooseista. Satakunnassa tehdään sitä 'väskynäsoppaa' ja se tehdään pelkästään rusinoista. Ei kiitos enää minulle!

    Soolis, kellarimme hyllyt jo notkuvat rasvaisia, ihania juustoja! Ja monenmoista homejuustoa myös.

    VastaaPoista
  40. Kiva kuulla miten oman näköisiä jouluja ihmisillä on ja niin pitääkin. Meilläkin poiketaan perinteistä ihan vain jaksamisen vuoksi. Joulusauna on jo aaton aattona koska sen jälkeen pitäisi pukea ja lähteä hautuumaalle, laittaa joulupöytä, pukit sun muut. Päivä on NIIN työntäyteinen ja aikataulutettu, että jostain on tingittävä. Ja se on joulusauna lasten kanssa. Aaton aatto päättyy aamutakkiin ja glögilasiin tukka sekaisena. Aattoaamuna sitten somistautuminen ja sitten on aikaa... Ikiomaa ja Oman Näköistä Joulua Itse Kullekin lukijalle! Perinteet ovat ihania mutta ne eivät saa muodostua rasitteeksi!

    VastaaPoista
  41. Hyvä Nette! Tuota ei ole koskaan tullutkaan mieleen, että sen 'pyhän' joulusuanan voi nauttia jo aatonaattona. Koristellaanhan meillä kuusikin jo silloin. Etenkin, kun olemme Luvialla, jossa meillä on kaksi 'kirkollista' menoa, tuntuu vaikealta saada tuota aattosaunaa mahtumaan mihinkään. Siellä nimittäin klo 16 ensin kirkkoon ja sitten kaikki vaeltavat kirkosta kynttilälyhdyt kädessä rakkaitten vainajiensa haudalle. Sitten on vielä se meidän erikoinen eli lähdemme äiti mukanamme jouluyönä kävellen hautuumaalle. Jos onni suosii jopa meren rannalla sattaa silloin sataa kuivaa puterilunta. Jouluyön juhlallisuus sen kynttilämeren äärellä on suunnaton. Se on kuin joulun kohokohta ja silloin: vielä yksi kynttilä isälle.

    Aatonaattoon sopii hyvin, että se päättyy kylpytakissa nautittuun glögiin hyvän saunan jälkeen.

    Jokainen sukupolvi voi luoda omat perinteensä hiukan rustaamalla entisiä!

    VastaaPoista