maanantai 4. tammikuuta 2010

SIILIN ELEGANSSI


Tämän kirja-arvostelun omistan kieliopin taitajalle ja siitä kiinnostuneelle Kirlahille, toivossa, että hän lukisi tämän pian ja saisin palautetta. Vastavuoroisesti lupaan, että muutakin löytyy kuin huimaa verbaliikkaa: koskettava tarina.

Lukiessani Muriel Barberyn Siilin eleganssia (L´Élégance du hérison, Gummerus 2009, suomennos Anna-Maija Viitanen), koin niin kiintoisia ja riemukkaita hetkiä ovenvartija Renée Michelin seurassa, että ajauduin ihmettelemään, miksi ranskalainen kirjallisuus niin harvoin sytyttää. Se aihe on kuitenkin niin kaukana siitä hulvattomasta olotilasta, jonne Barbery onnistui minut lennättämään, että annan sen nyt jäädä ja kerron teille 54 vuotiaasta Renée Michelistä, joka on hienon, hyvin hienon pariisilaisen talon ovenvartijarouva ja ollut sitä jo 27 vuotta.


Niin näkymätön kuin ikuisuus onkin, me katselemme sitä.

Hieno pariisilainen kerrostalo on maailma maailmassa, luokkayhteiskunta luokkayhteiskunnassa. Ensin on ovenvartijapariskunta, jota rikkaat talon asukkaat eivät edes huomaa. Sitten on ovenvartijaleski, jota kukaan ei huomaa. Leski asuu lihavan kissansa Leon kanssa, kulkee lättänissä tohveleissa, eikä mitenkään yritä edes mielistellä ylempiensä suosioon. Hän on hieman ylipainoinen, vastaa kun kysytään, ei puhu muuten kuin portugalilaisen siivooja Manuelan kanssa, joka onkin kissan ohella Renéen ainoa ystävä.

Talossa huoneistot ovat magnumkokoluokkaa kuten asukkaiden tittelitkin. Neljän sadan neliön huoneistossa asuu kaksitoistavuotias Paloma Josse, joka on päättänyt tehdä itsemurhan ennen kolmattatoista syntymäpäiväänsä, koska ei halua joutua samaan kultakalamaljaan perheensä ja koko perheen edustaman yhteiskuntaluokan kanssa. Paloman suuri ongelma on, että hän ihailee niin kovasti japanilaisuutta, kiitos ahkeran mangojen lukemisen, että haluaisi tehdä japanilaisen itsemurhan, mutta ei kivun peloltaan siihen pysty. Ratkaisun tarjoaa kirjallisuuden maisteri äiti, jonka yöpöydällä on kulhollinen mieliala- ja masennuslääkkeitä. Paloma verottaa kulhoa määräajoin, lopettaakseen itsensä lääkkeillä, mutta ennen kuolemaansa hän on päättänyt sytyttää talon tuleen.

Minä humahdan masennuksen alhoon ääntä nopeammin.

Pariisilaisen kerrostalon koppavassa pienoismaailmassa kukaan ei katso Renéetä silmiin, joten miksi he voisivatkaan huomata, että ovenvartija on aivan muuta kuin prototyyppi. He eivät näe, että Renéellä on taito verhota silmänsä tyhmiksi, he eivät huomaa, että ovenvartijakopin etuhuoneessa rahvaan ohjelmia pauhaavaa televisiota ei katso kukaan, he eivät näe, mitä Renée kantaa läpinäkyvässä ruokakassissaan itselleen, sillä rahvaan ruoan alle on piilotettu hienointa pateeta ja muu on vain hämäystä. Renéen kakkostelevisio on takimmaisessa huoneessa ja siellä tämä leski putoaa oopperan hurmioon tai katselee ohjelmia, jotka on kohdennettu vain älymystölle.

Koko fenomenologia perustuu sille vakaumukselle, että meidän reflektiivinen tietoisuutemme, ontologisen arvokkuutemme todiste, on meissä ainoa tutkimisen arvoinen osa, koska se pelastaa meidät biologian määräävyydeltä.

Kuin sattumalta myös Renée on suuri japanilaisuuden ihailija, joten väistämätöntä lienee, että talon kaksi japanilaishenkistä eksentrikkoa kohtaavat toisensa ylitse vallitsevien normien ja yhteiskuntaluokkia toisistaan erottavan syvän kuilun. Renéessä älykäs, mutta vihainen Paloma löytää vertaisensa kuulijan ja lopulta Palomassa Renée kohtaa kamelian, joka pelastaa hänet elinikäiseltä syväjäädytykseltä.

Niinpä kesäsade joskus tekee sijansa meihin, niin kuin uusi sydän, joka lyö samassa tahdissa entisen kanssa.

Sitten talossa tapahtuu kuolema ja mikään ei mene kuten ennen, joten kukaan sukulainen ei asetu asumaan vainajalta jääneeseen jättihuoneistoon, vaan sinne muuttaa mullistavan remontin jälkeen hienotunteinen ja älykäs japanilainen Kakuro Ozu ja sen jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Kakuro näkee kaiken kuin läpivalaistuna ja jo hänen katseensa saa aikaan väristyksiä talon kahdessa sielun peittelijässä. Paloma toki jatkaa syvällisten haikujensa ja tankojensa kirjoittamista, sillä hän on päättänyt näiden japanilaisten runomittojen avulla tuoda esille Syvälliset Ajatuksensa ennen kuolemaansa, mutta yllättäen runot alkavat saada uutta tunnetta ja sitä myöten myös elämä tarjoaa toivoa: Ehkä elämää löytyy kultakalamaljan ulkopuoleltakin.

Taide on tunnetta, jota halu ei hillitse.

Siilin eleganssi on sekä älykäs että hauska kirja. Se ei ole kyyninen kuin alun ripaukset, vaan enempi se on mustaa huumoria ja loistavaa älyn valon vilauttelua. Tätä lukee vaativakin lukija, mutta tästä ilahtuvat kaikki. Kirja on erityisen antoisa kielioppifriikeille ja pikkunyanssina kerron, että Renéen kissan nimi Leo tulee Leo Tolstoista, mutta oikeasti hän olisi halunnut kutsua sitä Kieliopiksi!  Siilin eleganssi antaa syrjityille itsetuntoa ja ylpeitä se kolauttaa. Tämä kirja on oiva osoitus siitä, että älä katso kuorta, vaan sukella sisälle: Mikään ei koskaan ole aivan sitä, miltä se näyttää. Pidin jopa siitä, että luvut, joissa ollaan Renéen ajatuksissa tai Paloman pohdinnoissa oli eroteltu käyttäen myös eri fonttia, jolloin ei ollut vaaraa sekaantua alussakaan, kumpi persoonatyyppi nyt miettii elämänsä kiemuroita. Sanoisin, että tässä on erittäin nautinnollinen kirjallinen elämys, jonka soisin osuvan mahdollisimman monen lukijan iloksi.

Minä katson häntä.
Ja minä heittäydyn tummiin, syviin, kylmiin, ihaniin vesiin, joissa aikaa ei ole.

PS. Sain lukijaltani vinkin kirjasta tehtyyn filmiin ja täytyy sanoa, että Renée on ihan Renée http://www.youtube.com/watch?v=INsDalr8fCE&feature=related 

21 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä kirjalta,pitää laittaa muistiin..

    VastaaPoista
  2. Ai tuo on käännetty suomeksi, hyvä juttu! Pidän kirjasta.

    Tiesitkö että siitä on elokuvakin?
    Tuli viime kesänä. Multa meni piru vie ohi mutta odotan innolla dvd:nä.
    Tässä linkki mainospätkään jos haluat nähdä millaisiksi tyypit on pantu elokuvassa.
    http://www.allocine.fr/video/player_gen_cmedia=18895579&cfilm=135234.html

    VastaaPoista
  3. Jael, sinä haluat lukea tämän kirjan. Tunnen sinua jo sen verran, että tiedän sun nauttivan tämän krijan tarinasta ja verbaliikasta.

    Violet, minäkin pidin ja kovasti. Katsoisin myös leffan, joten menen nyt katsomaan, millaiset henkilöt rooleihin on valittu...oma mielikuvitus, kun on heidät jo muistiin maalannut. Kiitos linkistä!

    VastaaPoista
  4. Tuo kirja on ollut täällä bestsellerilistalla, mutta en ole lukenut, kun kaverini valitti, että hänen oli vaikea päästä siihen kiinni, mutta ehkä se johtui siitä, että hänen oli _pakko_ lukea se nopeasti, kun hänen kirjallisuuspiirissään keskusteltiin siitä.

    VastaaPoista
  5. Allu, näin helposti mukaansa imaisevaa kirjaa en ole lukenut pitkään aikaan. Siksi tein tämän, vaikka olin muka lomalla. Minä todella nautin ja nyt lähden tuonne Violetin antamaan linkkiin...

    Olis kiva kuulla, mitä SINÄ pidät kirjasta.

    VastaaPoista
  6. Tähän kirjaan kun pääsen joskus uppoutumaan niin minua ei sen aikana pääse häiritsemään mikään. Paitsi ehkä töihin meno. Joskus haluaisin ilman häiriötekijöitä uppoutua johonkin kirjaan. Miksi nämä tilanteet ovat niin harvoja elämässäni..

    Ihana kuulla, että tästä on elokuvakin jo tehty. Yritän käydä youtubesta etsimässä, tai katsoa tuota Violetin antamaa linkkkiä.

    VastaaPoista
  7. Soolis, ihan kohta, ihan kohta...sinä luet tätä kirjaa.

    Kuvittele, minulla on ystävätär, joka muistuttaa Renéetä!

    Nimenomaan 'saada uppoutua kirjaan', siinä se onni on.

    VastaaPoista
  8. Tuo on niin hienosti sanottu tuo:
    ' Minä humahdan masennuksen alhoon ääntä nopeammin '
    Olen huumaantunut jo nyt tuosta kielestä ja suomennoksesta!

    Pitää selvittää ensi tilassa milloin elokuva tulee tänne. Uskon, että tulee suoraan dvd-levitykseen, mutta toivottavasti tulee.

    VastaaPoista
  9. Soolis, minä vien nämä 'erityiset lauseet' pieneen nahkakantiseeni.

    Kerro mulle sitten, kun filmi ilmestyy, sinähän olet näistä ajan tasalla.

    VastaaPoista
  10. Tuskin maltan odottaa.. Illalla mua ei pidättele mikään kun saan talon hiljenemään. Kiitos kivasta päivästä taas. Lapsaet tahtoo tulla pian uudestaan, ihanaa kun äidin kotisaari vetää heitäkin. Ja varsinkin kun joku ihana ystävä lupasi lempparikaakaot.

    VastaaPoista
  11. Anne, lupaan ettet lopeta ennen suden hetkeä, sillä Siilin eleganssi vie mennessään.

    Kiitos itsellesi! Täytyykin muistaa ostaa sitä Dumle-kaakaota...ehkä se mäki on ensi kerralla todella liukas.

    Kimppu on kuin lunta ja verenpunaista intohimoa eli just mulle♥

    VastaaPoista
  12. Tuo filminpätkä herätti syventymään paremmin mitä kirjasta kerroit, kiinnostuin. Tarkistin ja kirja on lähikirjastossamme, mutta ei hyllyssä. Panin siitä varauksen.

    VastaaPoista
  13. Hienoa Rita!, ehkä palaamme tähän vielä vaikka sinun blogissasi. Kunpa voisinkin aina tarjota pätkän filmiä samalla. Tosin aina filmi ei ylistä kirjaa...

    Outoa, että arvosteluni ei herättänyt sinua, sillä annoin kiinnostavat eväät, mutta enhän voinut kertoa ratkaisuja!

    Olen sulkemassa, sillä pakko päästä lukemaan, mutta käynpä ensin kurkistamassa, miten rouvan Lumitaidetilateos on kehittynyt!

    PS. Siilin eleganssiin palataan veilä minunkin blogissa, se on varma!

    VastaaPoista
  14. Lumitaideteos ei ole edennyt juurikaan vaikka sen eteen olen tehnytkin - enempi ajatustyötä. Jäädyttämisiä olen myös kokeillut, hätäillyt ja epäonnistunut, mutta myös oppinut. Täällä on nyt -30, hui!

    Ja eräs katastrofi sattui, joka sekin on syönyt luomisvoimaani. Nääs eräs mieheni monista television kaukosäädöistä on johonkin hukkunut ja nyt on kaikki sitten pysähdyksissä...


    Joo, eivät tee aina filmit oikeutta kirjoille, totta.

    VastaaPoista
  15. Rita, älä stressaa, vähän kiusoittelen sua. Nythän ei voi mitään muuta kuin pidellä pakkasia! Sytytin juuri leivariin tulet, eikä ole ollenkaan varmaa vaikka ensimmäsien kerran vuosikausiin lukisinkin PÄIVÄLLÄ.

    VastaaPoista
  16. Kuulostaa kivalta kirjalta! sellaiselta hyväntuulenkirjalta. Oletko lukenut Baytesin Oi ihana toukokuu? se on hauska myös.

    VastaaPoista
  17. Tuure, tämä on oudolla tavalla hyväntuulen kirja, mutta ei ilman syvällistä pohjavirtaa. Ja tämän lukee janoten, joten ehkä sinäkin ehtisit.

    En ole lukenut Oi ihana toukokuu, enkä ole katsonut edes televisiosta sarjaa, joka oli kaiteti sen kirjan pohjalta tehty...

    VastaaPoista
  18. Joo, oli! Se oli kuulemma paapan lempitelkkarisarja. MInähän en ole koskaan tuntenut paappaa, kuoli kun olin puolivuotias vauva. No lainasin sen kerran heli-mummilta sen kirjan ja sitten luin, oli oikein hupaisa, minä suosittelen!!! Se on tosi hauska ja hyvä kirja. SIinäkään ei ole 'tylsää' pohjavirtaa.. ;D

    VastaaPoista
  19. Kunpa olis hauskassakin kirjassa SYVÄLLINEN pohjavirta;D

    Minulla oli yksi vanhempi ystävätär, joka katsoi myös jokaikisen jakson.

    Minä teen parhaani lukeakseni melkein kaikki maailman kirjat - tai ainakin suomennetut. Luithan Even jutun eli vastauksen sun haasteeseen?

    VastaaPoista
  20. Tämä kirja on nyt luvussa. Illat menevät tässä nyt siihen. Öitä en voi lukea, koska on nukuttava ja jaksettava nousta töihinkin..

    VastaaPoista
  21. Ajattelinkin ehdottaa sinulle, että nauti nyt kirjasta kera vaikka satsumoiden;-) Minä oikein virkistyin kun luin Siilin eleganssia. Siinä on sitä jotakin. Meneniin aikasin petiin kera kirjan kuin pääset ja valot pois jo klo 22, niin olet aamulla pirteä töihin. Harvoin kirja tuottaa sellaista värähtelyä kuin tämä kiinnostava ranskalainen teos...

    VastaaPoista