keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

YÖ TUISKUAA, LAKANAT TUOKSUVAT JALOISSANI. IHONI KIERTYY...

Yö tuiskuaa, lakanat tuoksuvat jaloissani.
Ihoni kiertyy suudelmiin. Jalkani sinuun.
Olen avoin, enkä vaadi mitään.
Yö tulee kuin sade. Käteni kiertyy harteillesi.
Kun suutelet rintojani, olen hulluna ilosta.
Ne nousevat pystyyn kuin raketit, ja sinä olet hulluna.
Minä uin vatsasi ympäri selkään
ja suutelen pakaroitasi.
Mitä muuta tämä voisi olla kuin paratiisia, iloa.
Kiedon käteni pääsi ympäri, olet minun
ja suloiset raajasi kiertyvät raajojeni ympäri.
Olen sinun.
Yö tuoksuu, yön lumi ja talvi.
Suutelen kaikkeuden napaa, ja taide tunkee sinusta
sinä pehmeä, helle ja samettinen runo.
Tiedät hyvin missä on syvin onni.
Olemme alasti ja meidän on hyvä ja kylmä.

- Arja Tiainen -
Lähellä sinua - Valikoima runoja (Otava 1991)

6 kommenttia:

  1. Ihana, herkkä,koskettava runo..
    Tuollaisen hetken haluaisin , tuollaisen yö!
    Siitä onkin aikaa
    mutta hyvä , että näin sähköisesti..

    Tuo kuva sopii niin hyvin runoon!!

    VastaaPoista
  2. Hanne, kaikki palaa takaisin, kaikki palaa takaisin...et voi tietää, mitä kulman takana odottaa...

    Minä en voinut kuvitella tähän runoon muuta kuvaa! Tosinaan menee ihan pieleen. Ei heti tajua, mitä painottaisi tai sitten vain ei ole sopivaa kuvaa.

    VastaaPoista
  3. Tuo Arja Tiaisen runo tulee lähelle.

    VastaaPoista