sunnuntai 30. toukokuuta 2010

KALLION TAIKAA JA KIVIPUROJA



Pohdin tässä juuri, miten nyt tekisin...Painaisinko vain kuumasti töitä vai ottaisin breikin. Usein kompromissi on paras vastaus. Teen ensin vähän töitä, sitten otan breikin voidakseni lukea teille ilman kiireen painetta ja sitten taas kiihdytämme vauhtia kohden ensi vikonloppua ja arvontaa. Tämä toukokuu putosi ylleni kuin hektinen laava. Se tulee aina, mutta ehdin vuodessa unohtaa, miten monia tunteja voi viedä luonnonmukainen, vaan ei luonnonvarainen iso puutarha. Minä lähden nyt pikälle lenkille ja sitten palaan takaisin muutamilla asioilla...,kirjoilla ja kirjailijoilla.

8 kommenttia:

  1. Teillä on taas niin kaunista! Ihanaa Muuratsalon lenkkiä, niitä kaipailen ..

    VastaaPoista
  2. Anne,juhannsuviikkohan on meidän - Muuratsalon saarella.

    VastaaPoista
  3. Arvaa,odotanko.. Se on mun oma kesäloma.

    VastaaPoista
  4. Anne, kyllä täällä Suomen Tahitilla kelpaakin viettää lomaa.

    Täällä sataa, paistaa, sataa...lähdemme silti ja ehkä juuri sen takia...rantapoluille.

    Tuot sitten sauvat mukanasi: Ensin tehokävelyä ja vasta sitten huvittelu;-) Osaan jo melkein käyttää 'elokuvakonetta'!

    VastaaPoista
  5. Puutarhasi onkin oikea satumaa. Kauniita kuvia ihanista näkymistä.

    VastaaPoista
  6. Unelma, itse pidän kaikista eniten lemmikkikuvistani, joita oli jo aikaisemmin ja viime suvenakin. Juhannusta kohti kiihtyy, kun näyttävät kukat pääsevät vauhtiin. Mutta minulla ei ole puutarhan kuningatarta eli pionia. Hän ei pidä vilkkaasta luonteestani eli olen kova likka siirtelemään...ja pioni haluaa kasvurauhan. Mutta blogissani on nyt pioni: sinun!

    Kiitos sanoistasi, Unelma! Tämä on meillekin kuin satua. Tänään mieheni sai idean, että kaivamme osan kalliolla olevasta maasta pois, laitamme siihen puhdistuslaitteen, koska siinä on aina vettä ja sitten sitä kalliolampea ympäröivät keltakurjenmiekatja kuunliljat. Ja tietysti valaistus tehdään myös. Minä kyllä uskon, että menee vielä pari vuotta, ennen kuin hänellä on aikaa tähän projektiin.

    VastaaPoista
  7. Oi kuinka ihan ympäristö, sun kelpaa. Mutta ei ole varmaan itsestään kaikki tuo tullut - olet sen eteen ahkeroinut.

    VastaaPoista
  8. Rita, onhan tällä saarella omat viehättävät omianispiirteensä, kuten Päijänne ympärillä, joten täällä pärjäävät III-vyöhykkeen kasvitkin, runsaasti lehtoja, iahstuttavai kalliomuodostelmia, joista meidänkin tontti on saanut osansa ja onhan meillä lehtokin. Toisaalta, se kuinka paljon tähän puutarhaan on mennyt tunteja ei näy, mutta pitääkö sen näkyäkään. Pääasia, että me ja ketkä tulevat visiitille viihtyvät. Minullehan tämä on aika paljon enemmän...

    VastaaPoista