lauantai 3. heinäkuuta 2010

RAKKAUDELLA TOMMYSTA♥


Kiharapäinen kerubirunoilijamme on poissa. Hänen paikkaansa ei täytä kukaan. Hän oli ainutlaatuinen.

Joskus saan tilaisuuden kirjallisen blogini takia tavata myöskin kirjailijoita, mutta Tommyn tapasin jo ennen kuin aloitin tämän kirjoista kirjoittamisen.

Ensimmäinen tapaaminen oli hieman erikoinen, sillä eräs ystäväni pyysi minut ’lennossa’ lähtemään hänen kanssaan kuuntelemaan Tommya Jyväskylän Seurakuntatalolle. Siinä sitten istuimme hyvin edessä ja olin ottanut mukaani Tabermannin Veren sokerin saadakseni siihen runoilijan signeerauksen. Hänen puheensa oli valloittava, heti mukaansa tempaava ja tietty rohkeakin, ainakin ympäristön huomioon ottaen, mutta sali oli aivan lumoissa pappia myöten. Tilaisuuden jälkeen Tommy kirjoitti Veren sokerini ensilehdelle: Leenalle Rakkaudella/ Rakasta yli varojesi/ Tommy. Mitenkään en aio olla tätä kehotusta noudattamatta.

Tommy Tabermannin Veren sokerista (Gummerus 2008) löysin elämäni mottorunon, joka on nyt kirjoitettu rakkaimman tauluni taakse. Taulussa pieni lokinpoikanen juoksee meren rantaviivaa ja toinen jalka on ylhäällä ja jalan kuvio näkyy vielä heikosti hiekassa, mutta meri pyyhkii sitä jo pois…Runo Road Map antaa minulle voimaa ja vahvuutta selvitä mistä vain. Kiitos Tommy!

Sitten seuraava kohtaaminen olikin puhelimessa, sillä eräs lukija oli hieman leikkinyt Tommyn yhden runon kanssa eli kirjoitellut rivien väleihin ja minusta tulos oli loistava. Soitin Tommylle ja kysyin, että saanko julkaista uuden muunnelman blogissani. Vastaus oli sydämellinen: Leena, leikkiminen on hauskaa. Totta kai saat!

Sitten oli muutamia puhelinsoittoja kirjojen tiimoilta ja vihdoin Jyväskylän kirjamessut:

Verensokerin jälkeen Tabermannilta ilmestyi kaivattu Eroottiset runot (Gummerus 2009). Näitä kirjoja ostin Jyväskylän kirjamessuilta kolme, sillä parille ystävällekin piti viedä, ja miten outoa, että me kaikki kolme kirjallista naista halusimme omistuskirjoitukseen jotain villihanhista…

En koskaan unohda hetkeä kun ojensin kirjat Tommylle viiniesittelyn puolella ja hän istui niitä kirjoittamaan tuolille, joka jostain löytyi ja minä olin maassa polvillani ojennellen hänelle kirjoja…molemmilla valkoviinilasi jossakin…Kun nousin maasta ojensin kirjat miehelleni ja yhtäkkiä olin Tabermannin valloittavassa halauksessa, jossa oli aitoa otetta ja sain poskilleni kunnon suukot, ei mitään ranskalaista ilmaan suutelua, vaan kosteat huulet…Mieheni nauraa vieläkin, että nähtiinpä sekin päivä, kun minulta, vilkkaalta karjalaiselta ei vähään aikaan lohjennut mitään ja ilmeeni oli kuulemma kerrankin sen näköinen, että nyt joku muu vie…;-)

Tommy oli todellakin valloittava, leikkisä ja helposti lähestyttävä ja tavattoman hyvin hän tunsi naisen sielunelämän. Häntä jaksoi kuunnella kyllästymättä aivan juoden hänen sanojaan! Hän oli tyköottava, välitön ja juuriltaan toisen vanhempansa puolelta karjalainen kuten minäkin, joten heti tuntui välittömältä. Parhaatkin juhlat päättyvät kuitenkin joskus. Uskoin, että Tommy paranee. Tunsin niin. Puhuin siitäkin hänen kanssaan puhelimessa. Minusta ja varmaan koko Suomen kansasta tuntuu, että Tommyn lähtö oli liian varhainen. Me suremme kaikki. Jokainen omalla tavallamme. Perheen suru on suurin ja likeisin, mutta toisaalta Tommy Tabermann oli meidän kaikkien Suuri Runoilija, joten surkaamme, itkekäämme ja muistelkaamme. Meidän Runoilijamme oli kuitenkin hyvin elämännälkäinen, innostava ja innostunut, joten ei hän halua meistä surun mustia naakkoja, vaan hän haluaa meidän saattavan hänet matkaan ruusun terälehtiä sirotellen ja häntä ilolla muistellen. Ja Tommyn runot ja kirjat jatkavat elämäänsä. Syyskuussa ilmestyy Tommyn kirja Amen, joka sisältää koskettavia runoja rakkaudesta, mistäpä muusta! Sen lisäksi saamme Juha Nummisen, kokeneen toimittajan kirjan Lähikuvassa Tommy Tabermann, jossa Numminen sukeltaa syvälle kansan rakastaman Runon Ruhtinaan sisimpään, elämään ja kohtaloon.

Tommy, me saatamme sinua eläen todeksi rakkauden missiotasi, jota väsymättä ja iloisena jaksoit julistaa. Myös villihanhet nousevat lentoon kanssasi ja tunnetko, kuinka ilma väreilee outoa tuoksua ja ruusut varistelevat kukintojaan sinun kulkea…


Hämärtää hellästi/ eikä pimeys kykene olemaan/ suurempi kuin hellyys.

♥:lla ja kaivaten Leena Lumi

kuva Otava

24 kommenttia:

  1. Ihana muistokirjoitus Tommylle! Kiitos Leena <3

    Yksi Villihanhista,
    häntä ihailevista...

    VastaaPoista
  2. Eve, kiitos♥

    Sinä todellakin olit yksi villihanhista...kaikki meni kuten meni, koska niitä paksuja kirjoja oli KOLME.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitit kauniisti, kunnioittavasti ja hauskasti! Muistokirjoituskin saa mielestäni olla hauska, kun se on sydämellinen, kuten sinun tässä on ♥

    Voit kantaa muistoja Tommyn runoista sekä hänen tapaamisestaan läpi tulevien vuosien. Minulle Tommy oli lukioaikaan runouden herättäjä, jonka joitakin runoja (Afroditen aika, Nälän ja selibaatin runot) luin kainonan (!) maalaistyttönä hieman punastellenkin. Itse näin Tommyn livenä vain kerran, Joensuun silloisessa Akateemisessa taiteiden yössä, jossa hän luki runojaan. Kirjakauppa oli ääriään myöten täynnä ja siellä oli melkein harras tunnelma. Tunnelmaa hieman pilasi eräs kuuluisa pohjoiskarjalainen mieskirjailija (en nyt mainitse nimeä, mutta varmaan kuuluisin sieltä suunnalta), joka pilkallisesti kommentoi luentaa ja sai kaupan myyjiltä ansaitut lähtöpassit. Tommy ei keskeyttänyt luentaansa häiriön aikanaan, vaan luki herkästi ja vahvasti.

    Ja voi teitä villihanhia ♥

    VastaaPoista
  4. Tämä on ollut muistelun päivä, niin haikea päivä.

    Uskon, että Tommy myös haluaisi, että banjo soi ja ihmiset muistaisivat lähimmäisiään.

    Hän sanoi haastattelussa, että heinäkuu on kirjailijalle niin turha kuukausi. Hän ei pitänyt heinäkuusta, ja heinäkuussa hän lähti.

    Ja se hänen huumorinsa! En tavannut häntä koskaan, mutta hänestä aisti itseironisen, mustan huumorin, jossa oli silti lämpöä.

    VastaaPoista
  5. Lumiomena, kiitos♥ Kaunis, hauska ja kunnoittava olivat päämääräni, mutta kun en koskaan korjaa sanaakaan, se vain tulee, tunteella. Minulla on nyt tyhjä olo, enkä jotenkin meinaa tajuta...

    Minulle, villille hippiteinille, Tommyn runot olivat taivaan mannaa;-)

    Onpa ollut ikävä häirikkö ja epäilen, että K.P., mutta oli niin Tommya vain jatkaa tyynesti. Ja varmaan oli kateelisia, sillä Tommya rakastivat niin monet. Minä myös.

    Juu, ollaan me aikamoisia, me villihanhet´, mutta saatiin jokainen juuri sellaiset signeeraukset kuin toivoimme;-) Ja minä sain polvistella Runoilijan edessä...

    Soolis, nimenomaan: Hänessä oli paljon huumoria. Varmaan juuri tuota mustaakin, mutta mikä määrä lämpöä!

    (Minä lakkasin nyt uskomasta omiin etiäisiiini.)

    VastaaPoista
  6. Epäilen puolestani, että häirikkö on ollut tämä Simpauttajan kirjoittaja, H.T., mutta sillä nyt ei ole enää mitään väliä.
    Tommy Tabermann ei pienestä varmastikaan hätkähtänyt. Hänellä oli vahva missio, vahva intohimo.

    VastaaPoista
  7. Kauniisti, hauskasti ja koskettavasti kirjoitit muisteluitasi Tommysta! Voin sieluni silmin nähdä tuon tilanteen, kun hän on kirjoja teille signeerannut ja kaapannut sinut halaukseen jne!

    Olo on ollut tänään hieman epätodellisen tuntuinen, että voiko se olla totta:(

    Ehdottomasti ostan tuon Tommyn viimeisen teoksen sitten kun se ilmestyy. Mietin kovasti nyt tuota teoksen nimeä, Amen..että tiesiköhän hän teoksen nimetessään jo, että teos jää hänen viimeisekseen :(

    VastaaPoista
  8. Soolis, aivan, nyt tajuan. Enkä minäkään aio antaa ajatusteni vaeltaa nyt sinne päinkään...vain Tommyssa olen nyt. Ihailin muuten hänessä myös juuri tuota intohimon ja tietyn tyyneyden/mukavan rauhallisuuden kiinnostavaa yhdistelmää. Tiedätkö, kun hän koppasi minut halaukseen, Reima väittää, että jalkani olivat hetken lattiasta irti!

    Susa, kiitos lämmin!, tunteella vain annoin tulla. Kai tämä on mun tapa yrittää tajuta, sillä minunkin oloni on hyvin epätodellinen.

    Niinpä! Samaa varmaan miettivät monet.

    VastaaPoista
  9. Tommylle juuri näillä sanoillasi Leena.Kitos.

    Tyttäreltäni kuulin aamulla tämän suruviestin. Ihanaa, että ilman mitään "tuputtamista tytär niin tykästynyt Tommyyn.

    Jo aivan tyttösenä ihastuin Tommyyn ja runoihinsa. Strimbergin kahvilassa ja Kokkolassa hänet näinkin. Aito ja lämmin ihminen.

    VastaaPoista
  10. niin kaunis ja elämänmakuinen on tämä kirjoituksesi leena!Kiitos!
    Hän oli todellakin mies ,joka nosti naisen lentoon,

    VastaaPoista
  11. Kaunis muistokirjoitus.

    En varsinaisesti fanittanut hanen runojaan (joista tosin olen lukenut vain murto-osan), mutta han vaikutti sellaiselta ihmiselta, kenesta ei voinut olla pitamatta. Sen lisaksi, minusta on yleensa hienoa, etta joku jaksaa vuosikausia olla ahdistavassa Suomessa oma, erilainen itsensa. Itse en jaksaisi.

    VastaaPoista
  12. Rita, kiitos!

    Hän oli sellainen...vastustamaton...niin runoissaan kuin ihmisenä.

    Maria, kiitos sinulle! Sinä sen sanoit: Hän nosti naisen lentoon!

    VastaaPoista
  13. Stello, kiitos!

    Aivan. Vaikka ei olisi ollut hänen runojensa onnellinen ja hurmioitunut vanki, niin hänen persoonansa oli valloittava.

    Juu, ja onhan Suomi aika ajoin ahdistava, mutta todellakin paljon ikävämpää olisi ollut ilman Tommya. En jaksa nyt nähdä ketään vertaistaan Valonkantajaa...

    VastaaPoista
  14. VOI EI! Luin juuri Hesarin nettilehdestä, ettei Tommyn runoteosta voidakaan julkaista:( Materiaalia ei olekaan tarpeeksi, kun suurin osa on ollut Tommylla vielä vain päässään:( Kuulema on siis kirjoittanut kirjaa sillä ajatuksella, että kun se julkaistaan, hän elää ja voi hyvin jne..voi että..

    VastaaPoista
  15. Voi, kuinka kauniisti ja lämmöllä muistelit Tommya. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  16. Luitko aamun Hesarista Jari Tervon kirjoittaman muistokirjoituksen? Se itketti ja nauratti samaan aikaan, viisaasti kirjoitettu.

    (se pohjoiskarjalainen kirjailija oli muuan H.T.)

    VastaaPoista
  17. Kuinka kauniisti osaatkaan kirjoittaa. Minun sydämeni jäi kaipaamaan tätä suurta runoilijaa, vaikka en ikinä saanut häntä tavatakaan, enkä edes ikinä rohjennut moista ajatellakaan!

    Vaikka runouden maailmassa on nyt sulkeutunut yksi mahtavimmista ovista, Tommyn runot elävät meissä ikuisesti, forever.

    VastaaPoista
  18. Susa, olipa uutinen, sillä kirja on jo kuvineen Otavan syksyn katalogissa...

    Unelma, hänestä ei voi kirjoittaa kuin näin. Hän oli niin innoittava ihminen. Minusta tuntuu, että Tommy on edelleen kanssamme.

    Lumiomena, luin ja otin jutun talteen ja laitan sen Veren sokerin väliin. Tommy takuulla olisi pitänyt tekstistä. Aloin itkeä siinä kohden, kun Jari kirjoitti Tommyn naurusta. Jos Uutisvuodot lähetetään uudestaan, katson jokaisen jakson voidakesni kuulla Tommyn naurun...

    Keijukainen, innoittajani oli Tommy. Hän säteili valoa niin, että siitä riitti muillekin. Tommy elää 4-ever♥

    VastaaPoista
  19. Hieno muistokirjoitus Tommylle.

    Kiitos Leena t. Aili-mummo!

    VastaaPoista
  20. Aili-mummo, kiitos! Tommy kuljetti kynääni...

    VastaaPoista
  21. Allu, kiitos! Tommy sai minut lentoon elävänä ja hän saa minut lentoon nyt, kun hän on poissa...vaan kuitenkin läsnä...

    VastaaPoista
  22. Kirjoitit hienon muistokirjoituksen Tommysta. En ole kovin paljon lukenut hänen tekstejään - joitakin hajanaisesti - mutta ovat tehneet syvän vaikutuksen ja halun lukea niitä enemmän. Sinun kirjoituksestasi välittyy kuva edesmenneestä Tommysta, jonka läsnäoloa Uutisvuodossa kaipasin hänen jäätyään sieltä. Mutta niin vain on, että parhaat otetaan pois ensimmäisinä. Kiitos kirjoituksestasi.

    VastaaPoista
  23. Anja kiitos♥ ja ole hyvä. Tommyn ajatteleminen kuljetti mieltäni. En katsonut Uutisvutoa, mutta jos se tulee vaikka uusintana, katson kaikki jaksot, joissa hän on. Kaipaan hänen nauruaan. Jari Tervon muistokirjoitus Hesarissa oli lämmin ja niin Tommylle sopiva.

    Parhaat lähtevät aina ensin. Sen olen selvästi huomannut.

    VastaaPoista