torstai 8. heinäkuuta 2010

Peter Cameron: The Weekend


A delicious sort of shiver ran through Lyle. What I wanted to happen is happening, he thought. For a moment he felt the rest of his life unfurling like that, ordained and golden, as effortless as falling, but the sense of falling reawakened the terror with which he normally regarded the future.

Joskus käy niin, että kirja etsii lukijansa. Niin kävi nyt minulle. Sain kirjalliselta henkilöltä suosituksen Peter Cameronin kirjaan The Weekend, enkä ollut ollenkaan varma, että ehtisin sitä lukemaan. Tilasin kuitenkin kirjan ja jo ensi lehdeltä olin mennyttä naista: Olin saanut kirjan kuin on Mrs. Dalloway. Cameron on miespuolinen Virginia Woolf! Luin janoisena kuin Woolfia, sillä tiesin kadottaneeni hetken jo ennen kuin se oli tullut. Kaikki on vain heijastusta ja Cameronin tarinan henkilöt tutkailevat itseään tajuamatta heijastavansa vain katoamistaan.


Peter Cameron kertoo kirjassaan tiiviin, pieneen aikaan ja tilaan sidotun tarinan. Näin tehdään parhaat kirjat ja elokuvat: pieni aika, päivä tai viikonloppu, yksi huone tai vaikka talo tai kaksi. Mrs. Dalloway kertoi vain yhdestä päivästä. Viettelysten vaunun tila oli vaunu. Cameronilla aika on viikonloppu ja paikka on Marian ja John Karrin maaseutukoti, jonne he ovat kutsuneet viikonloppua viettämään Johnin kuolleen velipuolen avopuolison Lylen. Sattuman satona Lyle ei tulekaan yksin vaan on aivan juuri tavannut Robertin, jonka ottaa mukaansa. Illalliselle taloon on kutsuttu myös Karrin perheen satunnainen tuttava Laura Ponti, jolla tulee olemaan yllättävä primus motor rooli koko tarinassa.

Kaikin tavoin yritän olla liikaa paljastamatta, mutta: Aika ja tila on jo rajattu ja nyt katsomme henkilöitä. Katsomme heitä rauhallisesti vuorollaan ja katsomme kun he katsovat toisiaan ja itseään. Näemme heidät yhdessä, näemme heidät kaksin ja yksin. Luemme enemmän heidän ajatuksiaan kuin kuulemme, mitä he sanovat, sillä ajatus on alaston, sana on puettu normien kahleisiin. Pinnanalaisten jännitteiden väreilyssä, peitellyn vihan ja tuskan heijastuksissa ja vaiettujen sanojen paineessa yhden viikonlopun aikana kuitenkin alkaa tapahtua järistyksiä, joiden jäljiltä yksikään heistä ei enää ole koskaan sama.

Homous ei ole kirjan kantava voima. Se olisi ollut aivan liian muinaista ja myös kyllästyttävän tavanomaista. Homous on tarinassa vain sivulause, mutta kiinnostava sellainen, sillä lukija todellakin jää hirveän nälkäiseksi siitä, millainen Lyle todella on luonteeltaan. Toki me määrittelemme hänet, mutta minulle se ei riitä. Onko hän pinnallinen, snobi, laiska, depressiivinen, piittaamaton, hieman naiivi…Olipa mitä hyvänsä, minun sympatioitani hän ei saa, eikä hän yhtään siitä välitä. Mutta miten oudolta tuntuikaan lukea Laura Pointista…aivan kuin tuntisin hänet…tiedän aivan tarkkaan mitä hän ajattelee tälläkin hetkellä…heijastusta…kenestä? Ja Robert on ehdottomasti tarkan lukijan ansaitseva. Hän kertoo sanoillaan ja käyttäytymisellään jotain uutta rakkaudesta, rakastelusta ja rakkauden ilmaisusta. Näistä asioista ei olla koskaan kuultu viimeistä sanaa. Kaivo ei ehdy, sillä uusi sade nostaa uudet vedet ja jo yhteen kastepisaraan voi tiivistyä koko rakkauden olemus.

Kirjan psykologinen tiiviys on sitä luokkaa, että ’älä lue tätä siinä ohessa’. Ota tälle oma aika ja lukunautintosi on maksimoitu; Lupaan sen!

There are things you lose you do not get back. You cannot have them, ever again, except in the smudging carbon copy of memory. There are things that seem irreconcilable that you must find a way to reconcile with. The simple passage of days dulls the sharpness of the pain, but it never wears it out: what gets washed away in time gets washed away, and then you are left with a hard cold nub of something, an unlosable souvenir. A little china dachshund from the White Mountains. A shadow puppet from Bali. Look-an ivory shoehorn from a four-star hotel in Zürich. And here, like a stone I carry everywhere, is a bit of someone’s heart I have saved from a journey I once made.

22 kommenttia:

  1. Koska rakastan Mrs. Dallowayta, kiinnostuin heti. Mutta kun en voi lukea englanniksi... Onko tiedossa suommennosta?

    VastaaPoista
  2. Ilse, en tiedä, että olisi suomennosta. Aion tänään ehdottaa yhdelle kustantajalle, että alkavat välittömästi ottaa ohjelmaansa Cameronin teokset.

    En ota tavaksi kirjoja muuta kuin äidinkielellä, sillä haluan kaikkien pysyvän mukana ja itsekin luen aika hitaasti muuta kuin suomea, mutta tämä vei lujaa. En huomannut lukevani englanniksi. Yritän houkutella kustantajia...Tämä oli todellakin Mrs. Dallowayn tyylillä ja fiilis sama, mutta tarina aivan uniikki ja järkyttävän kiinnostava. Tästä löytää niin mies kuin nainen yllättäviä samaistumisia...

    VastaaPoista
  3. Oi! Kuten tiedät, minäkin rakastan Mrs. Dallowayta! Ja tuon kirjan kansikin lumosi minut heti. Koska luen toisinaan englanniksi, niin kiinnostuin välittömästi. Kiitos, Leena!

    VastaaPoista
  4. Lumiomena, tuo kansi on kuin taulu, jonka haluan seinälleni. Pidät tästä kirjasta aivan yhtä paljon kuin Mrs. Dallowaysta...You're welcome!

    VastaaPoista
  5. Kovasti kehuvat tuota, mutta en tiedä, osaanko lukea englanniksi.

    VastaaPoista
  6. Allu, takuulla, jos minäkin.

    Kirja on Kirsi Pihan suositus. Hän pitää Hasarin nettisivuilla Lukupiiriä, jonka seuraajaksi sinäkin voit ryhtyä.

    Suosin rikasta äidinkieltämme, mutta kerrankin olin onnellinen kun luin alkuperäkielellä. Dekkareita kun olen lukenut eglanniksi, en ole yhtään tykännyt...

    VastaaPoista
  7. Tuohon tuoliin kun pääsisi istumaan...tai saisi kannen edes tauluksi. Yksi upeimmista kirjan kansista!

    VastaaPoista
  8. Nette, aion ottaa tämän kannen mukaan kirjan kansikuvakilpailuun myöhäissyksyllä. Nyt laitan osallistuneiden kesken arvonnan ja toivon, että kotimaiset kustantajat eivät hermostu, jos tämä kansi voittaa;-)Yhdelle olen jo ehdottanut Cameronin ottamista kustannusohjelmaan.

    Tuo tuoli, isot puut ja usva: Todeksi tullut Paratiisi♥

    VastaaPoista
  9. Kiva saada yllätys suositus !Tämän luen mielelläni!Kiitos Leena!

    VastaaPoista
  10. Maria, eipä kestä! Toivottavasti pystyn vielä joskus yllättämään sinut;-)

    VastaaPoista
  11. Tämä täytyy lukea. Voi kun saisimme suomennoksen, olen laiska lukemaan englanniksi. Vaikka Dan Brown tässä menikin. Ihana yllätys ja kansi, äänestän kyllä tätä.

    VastaaPoista
  12. Anne, tämän kirjan kohdalla lumo voitti mukavuudenhalun♥

    VastaaPoista
  13. Tässäpä mielenkiitnoiselta tuntuva kirja.

    VastaaPoista
  14. Ja minäpä näin enneunen, että tämä mielenkiintoinen kirja on huomenna sinulla;-)

    Hienoa kieltä, kiinnostava tarina ja mahtavat dialogit. Suomalaisilla kirjailijoilla törmään liian usein dialogiin, joka häivyttää lukunautintoa olemalla jäykkää, teennäistä ja tylsää. Valitettavasti.

    VastaaPoista
  15. Joo, olen huomanut saman , että harvoin suomalaisessa kirjallisuudessa törmää hyvin rakennettuun ja toimivaan dialogiin.

    Syntymämerkki lähtee vasta tiiistai, tänään tultiin paatista ja huomenna ei ehdi postiin. Mutta kai se sitten tämän viikon puolella körröttelee sinne :)

    VastaaPoista
  16. Tuure, näin on. Sitä ei voi kieltää, vaikka mieli tekisikin...ei voi.

    Muistathan, että minulla on pitkä laina-aika!

    VastaaPoista
  17. Hei, Peter Cameronia on Suomessa julkaissut Tammi.

    VastaaPoista
  18. Anonyymi, hyvänen aika sentään! ja kiitos;-) Kumma kun kukaan ei ole aiemmin vinkannut, kun niin tästä kirjasta innostuin. Kunhan ehdin kirjastoon ja edessäni on kirjat, ilmoitan tämän myös lukijoilleni.

    Tunnut hyvin asiantuntevalta, joten jos olet Tammelta, kaivappa minulle arvostelukappaleita;-)

    Elämyksellistä elokuuta, Anonyymi!

    (Ja nyt lähden vielä Tammen sivuille...)

    VastaaPoista
  19. PS. Kollasin Tammea, mutta en löytänyt yhtään Cameronin kirjaa, enkä edes yhtä ainutta kuvaa Cameronista.

    Seuraava kohde on kirjasto, kunhan näistä syysuutuuksista selviän ja olen luvannut tehdä pari muutakin.

    VastaaPoista
  20. Hei,

    Tammi on julkaissut vuonna 1999 Peter Cameronin Andorran, suomentanut Hanna Tarkka.

    PS. En ole kustantajalla töissä!!

    VastaaPoista
  21. Anonyymi, kiitos!

    Siis kirjastoon...

    Mukavaa syyskesän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista