torstai 4. marraskuuta 2010

HISTORIA ON MINUT VAPAUTTAVA

Prologi

Minulla on Jussi Siirilä –syndrooma.


Onko Jussi Siirilä kaikkivoipainen? Onko hän omahyväinen? Onko hän hyvä kirjailija? Onko hän vain vitsinikkari, joka luulee olevansa suuri humoristi?


Ainakin hän osaa tehdä dialogia! Tuskin kukaan suomalainen kirjailija jälkeen Waltarin osaa kirjoittaa dialogia ilman, että lukija kuolee myötähäpeästä. Ehkä minun pitää kuolla häpeästä, sillä myönnän, että Siirilä saa minut nauramaan. Älykästä tai ei, Jussi Siirilän huumori osuu minulle suoraan suoneen!


Jussi Siirilä rakentaa uusimmassakin kirjassaan Historia on minut vapauttava (Gummerus 2010) hahmon, joka luulee olevansa jotain kaikkivoipaista. Miehen, joka on omahyväinen, itserakas säheltäjä ja lukija nauttii toisen typeryydestä. Tätä nautintoa ei olisi, mikäli mies hiukankin osoittaisi omaavansa kykyä tajuta oma tilansa, mutta siitä ei ole mitään pelkoa, sillä Jussi vain parantaa vauhtia kuin sika juoksua. Lukija saattaisi epäröidä ellei mukana olisi muita Jussia ympäröiviä henkilöitä, jotka auttamatta myös näkevät päähenkilön rasittavuuden ja hölmöyden.

Sitä minä jaksan ihmetellä, miten Siirilä päätyi laittamaan kirjan roolihenkilöiksi julkkiksia heidän omilla nimillään. Miksi teit niin Jussi? Tässä piilee semmoinen pieni vaara, että jos siellä liian monta sivua kerrotaan Laura Malmivaarasta, niin hän joka ei voi sietää ko. ylipirteää naista, saa raivarin ja heittää kirjan tuleen. Vielä pahempi tietysti, jos siellä keekoilisi yliylitekopirteä Arja Koriseva! Toisaalta Esa Saarisen hahmo oli minulle kuin tilaustyö…

Olisin mieluusti nähnyt Jussi Siirilän Juoksijan kirjallisuuden Finlandia ehdokkaana viime vuonna, sillä niin hyvä se oli ja on. Tämä Siirilän uusin ei jää huumorissa toiseksi ja tarinakin kantaa, mutta rakenne hötkyilee enempi kuin Juoksijassa vaikka siinä mentiinkin lujaa pitkin Eurooppaa ja vähän ylikin. Silti luen tätä yhtä vatsa naurusta kipeänä kuin luin Juoksijaa. Ja miten minulle tulikin mieleen, että Jussi Siirilä on ainoa lukemani kirjailija, joka tavoittaa saman huumoritason kuin oli ikikuunnellussa radiosarjassa Knalli ja sateenvarjo.

Kirja on Siirilän itsensä mukaan niin omakohtainen, että hän ei anna Historia on minut vapauttava kirjan pohjalta edes haastatteluja! Näin lukee kirjan liepeessä. Asia on täysin ymmärrettävä sillä kirja kirjailijana olemisesta on yhtä uskomatonta taistelua median ja lukevan yleisön huomiosta. Korkeimman huomiovuoren saavuttaakseen mukaan valjastetaan myös kaksi julkkisfilosofia ja Jussi on kolmantena pyöränä, kun herrat aloittavat kiipeämisensä. Jussin eritasoiset juopumustilat, rakoileva avioliitto, yliegon synnyttämät tokaisut sekä messiasmaisen toogan helmat kuitenkin suistavat porukan vapaaseen pudotukseen, jossa kaksi viisaampaa ymmärtävät ottaa nopeasti etäisyyttä kirjailija Siirilään.

Kirjan yllättäjä on ehdottomasti Jussin puoliso Heidi. Siinä missä toinen puoli minua nautiskeli Siirilän hillittömyydestä, toinen puoli hekumoitsi Heidin tyylistä saada narsistinen, ylihuomionhakuinen mies ripustettua tapetille hyvin viileillä virkkeillä. Päätin heti opetella varmuuden vuoksi Heidi-tyylin, sillä tajusin, miten oivallisesti yliegon omaavat miespaasaajat saadaan ruotuun tekemällä 'heidit'!

Kun mentiin yhteen, hän aloitti, - ajattelin, että sä aikuistut parissa vuodessa jotenkin itsestään. Se oli kamala virhe.(Heidi)


Vilkaisin ympärilleni. Onneksi ketään ei ollut lähellä. (Jussi)


Naiset eivät nauti iltapäivän mittaisesta tantraseksistä, hän paljasti. – Muutama minuutti riittää hyvin. (Heidi)


- Mutta Sting sanoo, että…(Jussi)


- Sting on kusipää. (Heidi)

Minun on kuitenkin myönnettävä, että Jussi vie täysin pisteet yhdessä asiassa: Hän ei luovuta koskaan! Ehkä minulla on tämän takia Siirilä-syndrooma…Toisaalta Historia on minut vapauttava kirjan Siirilässä on muutamia tosi outoja juttuja, kuten tarve olla koko ajan munasillaan. Se voi olla pitemmän päälle rasittavaa, jotenkin infantiilia. Jussin sinnikkyydestä kuitenkin kertoo, että hän ei millään aio antaa periksi avioerolle, vaan yrittää kaikkensa:


- Tuoksut ihanasti savulle, mumisin. (Jussi)


Käteni liukui alemmas. Hengitin kiivaasti, olin kuin kuha Busterin pohjalla.


- Anna olla, Heidi kivahti. – Mä menen nyt suihkuun ja nukkumaan. (Heidi)


- Kokeillaan yhtä juttua, huohotin. –Lupaan olla nopea.(Jussi)


Menin perässä. Riisuin matkalla vaatteet, ne leijuivat lattialle kuin vaahteranlehdet. Ovi ei ollut lukossa. Vedin sen auki ja jäin seisomaan, monessakin mielessä, keskelle lattiaa.


- Olen miehesi, sanoin kädet levällään. –Rakasta minua.


Heidi kurkisti suihkuverhon takaa.


- Laitatko oven kiinni lähtiessä. Tulee kylmä. (Heidi)


- Minulla on tarpeita! (Jussi)


- Mene nettiin. (Heidi)


Naiset ovat julmia. Heillä on käytössään tunnetasoja, joita ei miehiltä löydy. Joskus tuntuu kuin emme olisi lainkaan samaa lajia.

Tämä näyte oli Heidin yleistä coolia tyyliä ja ehkä parasta on kirjan loppupuolella, jossa rouva hyvin viileesti analysoi kirjailija Siirilän mieheksi, joka on selvinnyt elämästä tähän asti sepittämällä ja kirjatkin ovat sitä luokkaa, että niillä ei Finlandiaan ylletä, koska…

Siis jos mies saa sinut nauramaan, hän on se oikea! Tahtoo tavata Jussi Siirilän! Nyt alan nähdä enneunta, jossa Siirilä kirjoittaa kirjan naisesta kuin Heidi…Tämä kirja menee nyt lahjapakettiin Omalle Armaalleni, jolla on sopivasti huomenna nimipäivä. Otan häneltä pois Matti Larjavaaran Ketunmorsiamen josta miehet saavat vain harhoja, että he voivat elostella miten vain ja naiset hyväksyvät kaiken. Missään tapauksessa Lumimies ei saa lukea Ketunmorsianta loppuun, sillä Heidi sytytti tähteni!


Epilogi


Lumipölyä!

14 kommenttia:

  1. Hauskaa! Kirjailija on minulle tuntamaton, mutta olisi nähtävästi tutustumisen arvoinen.

    Mainintasi Knallista ja Sateenvarjosta oli sellainen puoltopuhe, että ihan tosissaan tätä voisi kokeilla. Kuuntelen nimittäin aina silloin tällöin YLE:n Areenalta ao. kuunnelmasarjaa.

    VastaaPoista
  2. Johanna, hauskaa on elämässä aivan liian vähän. Tällainen hippimaailmanparantaja kuin minä ei selviä elämästä ilman vuotuista Siirilä-annostaan.

    Eikö Knalli ja sateenvarjo loppunut jo. Siitä oli juuri mennä viikolla juttua jossain lehdessä. Toisaalta minulla on taipumus pudota kartalta niin maantieteellisesti kuin aikataulullisesti.

    VastaaPoista
  3. Onko se tehty uudelleen? Minä sen vain Areenasta löysin ja kuuntelin. Ajattelin, että onko tämä nyt se sama kuin 20-30 vuotta sitten. Toivottavasti säilyttävät Ylen sivuilla vähän aikaa, niin pääsen kuuntelemaan. Jaksoja on kiva kuunnella uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
  4. No juu, sinä olet noita tekniikkaneroja;-) Minä tarkoitan semmoista ohjelmaa, joka tulee oikeasti radiosta, kun sen avaan auki vaikka autoa ajaessa...

    Siis ellei tuollaista jälkikuuntelua olisi tai katselua, en olisi nähnyt edes puutarhastani tehtyä tv-ohjelmaa. Olimme koiruuden kanssa uimassa, kun se tuli ulos. Sitten yksi tuttu bloggaaja ilmoitti kuulleensa heidän olkkkarissa mun äänen ja juosseensa keittiöstä ja nähneensä minut;-) Onneksi mies ymmärtää näiden päälle.

    Johanna, se lehtijuttu tarkoitti varmaan, että UUSIA ei enää tehdä.

    VastaaPoista
  5. Minä nauroin Juoksijan parissa niin paljon, että tämäkin Siirilä on pakko lukea:) Todella hauska ja varmasti hyvin kuvaava arvio,kiitos tästä Leena:)

    VastaaPoista
  6. Sanna, tämä oli tajunnanvirtaa;-) Etkö huomannut outoa prologia ja epilogia. Siirilä vaikuttaa minuun näin. Kun luet tätä, seuraappa myös Heidiä!

    VastaaPoista
  7. Mikä virtaus ja keskustelu, huh. Tämä täytyy lukea. Leena uskon että tämä on vienyt sinua ja niin se tulee tekemään myös lukijoillesi. Hauskaa ja samalla koskettavaa.

    VastaaPoista
  8. Anne, saat lainaksi, kun Lumimies on ensin lukenut, mitä miehen tulee tietää;-)Minä ilahdutan häntä huomenna Reimanpäivänä antamalla lahjaksi hauskaa!

    VastaaPoista
  9. Ei ollut se kirja, eikä se kijailija, mutta nytpä on. Otin jo mentoriini yhteyttä ja suosittelin hänellekin.
    Toivottavasti saan pian arviot.
    Minäkin tykkään tuollaisista Heidien viisaista sanoista.
    Kun heidän vyötäisillään roikkuivat vilja- aittojen avaimet. Heideiltä päälliköt, skaldit ja tällaiset ja saivat viisautensa. Suosikkisaagani Bergthorakin oli yhden sortin Heidi.
    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
  10. Avletto, lue ensin Juoksija! Sitten tämä. Tykkäisin kovasti, jos kommentoisit sitten näihin kirjoihin. Saan vanhatkin kommentoinnit ilmoituksella sähköpostiini. Ja kun olet lukenut, löydät nämä molemmat kirjat kirjoittamalla kirjan nimen kentään, jossa lukee'hae'. Ovat nopealukuisia, joten saan sun mielipiteet vielä ennen joulua. Siellä niitä on paatissa kiva nauraa punaviinilasi siinä käden ulottuvilla.

    Nimenomaan, vilja-aittojen avainten kantajilta, miehet viisautensa saivat! Nyt mun pitää googlettaa tuo sun Bergthorakin. Miten nyt yhtäkkiä muistin kirjan Kristiina Lauritsatytär...olikohan se noin...

    Olisit muuten voinut sanoa, mitä kirjailijaa odotit. Teit vähän niinku 'melekin sanoin, mutta en ihan, ähäkutti'. Kaikki miehet odottavat minulta Remestä!

    Lumoavaa viikonloppua, Avletto!

    VastaaPoista
  11. Hahaa, tämä kuulostaa hauskalta! Minä luen todella vähän mieskirjailijoita (klassikoita lukuun ottamatta) ja vielä vähemmän suomalaisia mieskirjailijoita. Välillä on kuitenkin hyvä hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle.

    Ehkä siis joku päivä. Voisihan tätä miehellä ensin testata. Hän on nyt innostunut kuuntelemaan äänikirjoja työmatkojen ajan, mutta en ainakaan muista nähneeni Siirilää äänikirjana.

    Karoliina

    VastaaPoista
  12. Karoliina, minä luen paljon mieskirjailijoita (Auster, Irving, IanMcEwan, Böll, Roth, Maalouf, Aslam...),mutta en SUOMALAISIA mieskirjailijoita. Jälkeen Waltarin he ovat kaikki muut niin tylsiä. Nyt olen onneksi löytänyt Haahtelan ja Siirilän. Runoilijnoina suomalaiset miehet sen sijaan on ihan huippua.

    Vinkki: Miehelle lahjapakettiin molemat Siirilät!

    VastaaPoista
  13. En tosiaankaan mitään Remestä kaikkien miesten mieliksi odota. Sen odottamani kirjailijan eka (Kallio kuvaus) on minulla kirjailijan omistuskirjoituksella varustettuna.Toisestakin muuten tykkäsin. Omistuskirjoitus ei ole missään kirjakaupan tai marketin jonossa vuoroaan oodottaneelle nopeasti annettu.(Sellaisia signeerattuja kirjoja yhtään väheksymättä)
    Kirjani on harkiten juuri minulle omistuskirjoitettu ja kuriirin välityksellä toimitettu.
    Tänään tämä kirjailija on esillä mediassa.
    Ei tarvinne kertoa enempää :)
    Juoksija siis laivaan ja punaviiniä ja huonoa säätä seuraaviksi päiviksi niin linnoittaudun viihtymään.
    Säämme on taas vaihteeksi lumoava.
    Kuulasta viikonloppua sinulle ja lumimiehelle.

    VastaaPoista
  14. Puukon historia;-)

    Minä olen nyt ollut viikon ilman Hesaria ja vain Keskisuomalaisen armoilla. Televisiosta katson uutisia vain USAn pressan vaalien aikana. Minä siis päädyin Keskisuomalaisen uutisoinnin perusteella tuohon puukkoon, mutta voihan se olla myöskin Vihan ja rakkauden liekit...

    Revin yhtenä päivänä kaikki postini avaamatta roskiin. Oli vähän kiire ja pidin kaikkea vain mainoksina ja siinä meni Hesarin jatkoitilaus samalla...

    Kallio kaupunginosana on mulle vain pelkkä sana, sillä olen Porin puolesta, Luvialta. Kallio oli myös yksi pressamme ja kalliomuodostelmia on talomme takaisessa metsikössä...

    En muuten ikinä oikein tiedä, mistä joku kirjailija on kotoisin. Ei ole aikaa siihen, jos lukee kolme kirjaa viikossa.

    Ehkä katson tänään seiskan uutiset ennen kuin alamme virittäytyä leffailtaan;-)

    Vein sen sun jutun faceen! Sun tänpäiväinen.

    Kiitos samoin,tunnelmallista linnottautumista, Avletto!

    VastaaPoista