tiistai 21. joulukuuta 2010

MARIMEKON SATULA-KUOSIA JA KAHVITTELUA SERKUN KANSSA

Siis tämän kuvan on tarkoitus esittää Marimekon Satula-kuosia värissä punainen ja kulta, jota etsin monta vuotta, kun sitä välillä ei saanut ollenkaan. Jouluni värit ovat hopea ja punainen, hopea ja sininen, mutta tälle kuosille olen antanut täydellisesti periksi. Kuva ei tee kankaalle oikeutta, mutta tänään oli aikamoinen päivä ja huomenna toinen mokoma.
Anne-serkku saapui kakkukahville ja kun me kohtamme, kohtaa paitsi kaksi blondia härkää, myös kaksi sisustushullua eli teimme jo meille tavaksi tulleen sisustustestin yhdestä lehdestä. Se lehti on Toivekoti & Puutarha, mutta se on joku lisänumero, joka saattaa olla jo loppuunmyyty, sillä tänään sitä ei löytynyt enää mistään. Siinä on taas samoin kuin viime vuonnakin esitelty yli viisitoista joulukotia ja me kisataan siitä, että toinen osaa arvata toisen kolme valintaa ja vielä oikeassa järjestyksessä. Tänä vuonna ei kumpikaan arvannut toisen toivejoulukotia. Homman jälkeen vaivuimme brittiläiseen unelmaan joulukuun Country Homes & Interiors -lehden avulla.
Anne näpsi kuvia meidän olkkarista, mutta en julkaise laajakuvaa, sillä yksi juttu ei istu yhteen toiseen asiaan, joten odotelkaa vain kaikessa rauhassa jotain toista vuotta, uutta aikaa tms;-) Ehkä minä lähden kuvaamaan serkulle...

6 kommenttia:

  1. Ihanan jouluisen kaunis tuo Marimekon kuosi;kiva kun sitä vihdoinkin löysit.Onko sitä myös hopeansinisenä....
    Aika kiva kisa teillä on serkkusi kanssa;D

    VastaaPoista
  2. Ja tarjolla Leenan legendaarista tiikerikakkua vai?

    VastaaPoista
  3. Jael, ei ole hopeansinisenä, mutta minullahan on nyt jotain muuta ihanuutta siinä värissä, kiitos sinun♥

    Me ollaan kai vähän lapsellisia, mutta elämässä pitää olla semmoistakin...kepeää turhuutta.

    Allu, juuri sitä ja Pandan juhlapöydän konvehteja (joulun must-klassikko) ja serkku toi tietenkin vielä Geishaa....Ihme, että hänkin niitä napsi, kun on kova treenaaja ja koittaa nyt houkutella minuakin tennikseen. Se onkin ainoa sisälaji, jota voisin ajatella, sillä olen muuten täysin ulkoilmatyyppiä eli happea, happea...joten issikat on se tihenevä harrastus after...Käyn kyllä koklaamassa tennistä, koska kummipoika Karri, 6 vee, aloittaa kohta myös. Siis Anne on Karrin äiti.

    VastaaPoista
  4. Ihailen tuota satulakankaan kauneutta. Kun jokunen aika sitten kirjoittelimme Lumimarjasta, kävin katsomassa google-haun avulla kuvan Satulasta, se on ihan täydellisen jouluinen.

    Hauska idea tuo, että koetetta arvata toisenne suosikkijoulukodit! Ihanaa, kun lähellä on ihminen, jonka kanssa voi keskustella sisustuksesta.

    Ihanaa aatonaatonaattoa ♥

    VastaaPoista
  5. Pieni oikaisu. Tennis on myös erittäin kesälaji. Ulkokentillä voi pelailla missä päin maailmaa tahansa ja asuissa riittää..Lehti, jossa esiteltiin 15 joulukotia oli uusinta viime joululta. Pääkirjoituksessa kerrottiin, että ihmisillä on palava halu saada kurkkia toisten joulumiljöitä, kuten onkin. Ideoita, tunnelmia...niitä jouluihminen hakee loputtomiin.

    VastaaPoista
  6. Lumiomena, ja minä menin Marimekon myymälään ostaakseni valkoista Lumimarjaa;-)

    Se on kiinnostavaa, jos liikutaan edes ihan hiukan samoilla aaloilla, mutta tärkeintä on kiinnostus. Minulle sisustuksen ja jopa remonttien suunnittelu käy levosta ja virkistyksestä. Keäsisin olen tehnyt ystäville puutarhasuunnitlemia, kuten serkulle viime vuonna täydellisen ja hän tilasi jokaikisen kasvin, jonka olin kehoittanut ja istutti ne puutarhasuunnitelmaní mukaisesti. Kartta tehdään yhdessä silleen, että kyselen, haluaako painoa keväälle vai suvelle, pitääkö huomioida lumia katolta, miten kasvi kestäisi ne, haluaako haravoida lehtiä vai onko ikivihreä kiintoisampaa, pitääkö olla lumoavia tuoksuja vai ei. Hirveesti auttaa, kun tuntee toisen, sillä serkkuni on niin muitakina sioita puuhaava, ettei puutarha voi olla kovin vaativa. Minullekin jo tulossa villimpi piha.

    Kiitos samoin♥ Liki on...

    Juu, tajusin sen kyllä. En saanut unta, kun join kahvia poikkeuksellisen myöhään ja näin jo itseni kiitämässä kentällä Ruth Colena (kirjasta Leski vuoden verran) lyhyessä tennishameessa ja sääret ruskettuneina;-)

    VastaaPoista