sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Susan Fletcher: Meriharakat

Oletko nähnyt iltaisen meren nousuveden aikaan lumisateen alkaessa?

Tämä kirja olisi voinut alkaa näin. Tässä on jo sen lumo. Merestä tulleelle, mereen katoavalle Susan Fletcherin Meriharakat (Oystercatchers, Like 2008, suomennos Jonna Joskitt) on lumoavaa meriunta, sillä niin kaunista on kirjan kieli. Tarinan kertoja on Moira, joka istuu pikkusisarensa sairaalahuoneessa tämän ollessa jo neljättä vuotta koomassa pudottuaan korkealta kiveltä, jonne Moiran esimerkki oli houkuttanut hänet uimaan ja kiipeämään. Toivo Amyn parantumisesta tuntuu haipuneen, mutta Moira kertoo pitkän tarinan, josta tuleekin kaiken aikaa sitä rankempi ja paljastavampi, mitä likemmäs meri nousee. Amy on jo kuin poissa, mutta Moira ei voi lopettaa tilitystään ennen kuin meri nousee ja vie Amyn mennessään.

Moira sai olla perheen ainokainen yksitoistavuotiaaksi. Outo Moira silmälaseissaan ja mustissa hiuksissaan. Moira, jota meri kutsui. Moira jolla ei ollut ystäviä. Moira joka lähetettiin sisäoppilaitokseen. Moira joka ei tullut lomillaan kotiin, koska siellä oli Amy. Moira johon kuitenkin rakastuu jännittävä, vaalea taiteilija Ray, jonka iho palaa auringossa ja joka kutsuu Moiraa noidaksi, luolaksi, velhoksi, kaivoksi…He lähtevät häämatkalle Venetsiaan ja miten Moira toivoikaan, että he olisivat voineet jäädä. Venetsia olisi ollut kuitenkin parempi kuin se kaikki muu. Siellä kaikki olisi ollut niin hyvin Rayn maalatessa ja hänen vaikka mitä vain, kunhan ei tätä istumista tämän vuoteen ääressä vuodesta toiseen ja katsoessa suoraan omaan omituiseen itseen sanojen puristaessa esiin todellisen Moiran, synkän ja pimeän yön Moiran.

Mutta en koskaan kuvitellut, että putoaisit, en mitään niin raakaa. Usko pois, en milloinkaan. Minä toivoin sairautta tai painajaisia, tai vaikka ilkeää kellertyvää mustelmaa. Mutta en tätä, en putoamista niin korkealta lokkien kirkuessa sinua, enkä sitä, miten kätesi raapiutuisivat terävään, kovaan kallioon, enkä polvesi murskaantumista, enkä lyhyttä, valtavaa ilmalennon hetkeäsi. Enkä koskaan kuvitellut, että kivet viiltäisivät päänahkaasi auki, niin kuin kävi. En myöskään, että jälkeenpäin lääkäri poimisi kallostasi sinisimpukan – kimmeltävän, sinisen kuin silmä.

Lukijan asiaksi jää pohdiskella Moiran totuutta, kun hän on kuullut kaiken. Onneksi emme ole kuitenkaan oikeudenistunnossa, vaan lukemassa kirjaa, joka vei minut mukanaan kuin vuorovesi rantojen kotilot. Tämä kirja oli kauan odottanut minua, mutta tartuin siihen heti, kun Ilse ilmaisi omaan persoonalliseen tyyliinsä omat vuoden kirjahelmensä ja lopusta löytyi pieni kiinnostava listaus kirjoista, joille hän toivoi ’blogisavuja’. Siis kirjoitan tätä nyt tummalle yötaivaalle savukirjaimin ja lisään jälkikirjoitukseen: Minäkin toivon ’blogisavua’ kirjalle Richard Masonin Muistojen huoneet. Olen viimeksi julkaissut sen helmikuussa 2010 ja mainitun kirjan annoin Evelle matkalukemiseksi Turkkiin. Katsokaa, miten Eve kommentoi matkan jälkeen. Ole hyvä Ilse!

Kaunis kieli, rankka kokemus ja suloisuus ovat Fletcherin tyylin ydintä. Irlantilaisessa tytössä suloinen, vaaleanpunainen peltokierto, Convolus arvensis, kirjoitti viestin polulle ja tässä tarinassa viesti tampattiin lumeen rakkaudella, vahvasti.

Meriharakat tekee minut täysin antautuneeksi. Lauhkeaksi ja huumaantuneeksi. Uin meressä ja meriheinät tarttuvat minuun. Olen vuorovedet, sumu, tuuli, meduusa, rantapiippa. Olen pilvet, utu ja taskuravut. Olen plankton, joka hohdan kuin vihreä kuu. Olen tämä kylmä meri ja merivuokot. Olen nainen joka sukeltaa kylmään mereen, ainoaan maailmaan ilman valintoja, ilman rajoja. Haistan lumen tuoksun jo kaukaa ja tunnen syvää rauhaa, sillä mikään ei ole niin kuin talvi.

Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa – jotain mitä ihminen jopa tarvitsee.

Odotan lumen saapumista. Kuulen kuinka tuulet alkavat puhaltaa ja kaislat huojua. Sadat villihanhet nousevat ilmaan levottomina. Olen rauhoittunut, sillä tarina jota kerroin neljä vuotta on tullut päätökseensä. Mitä minä vielä sanoisin? Sanoisinko, että en ole Moira vaan nainen, joka lukee Moiran kertomaa tarinaa? Sanoisinko, että olen enempi minä lumessa ja lyhyissä öissä kuin auringon poltteessa? Sanoisinko, että olen kadulla kävelevä nainen, joka kääntää Rayn pään ja josta hän hetkisen miettii: Kuka tuo on? Ja sitten: Se on Moira. Ja hän on minun.

Olen pahoillani.

***

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin  Aletheia Liisa Katri Sanna  Suketus  Annika K  Kirjakirppu Valkoinen kirahvi Katja Susa Linnea Nino.

34 kommenttia:

  1. Voih. Paljon muuta en voi sanoa, koska tiedän jo etukäteen rakastavani tätä kirjaa (eikä mitään ylisanoja nyt, vaikka niitä joskus viljelenkin). Kun Ilse kirjoitti tästä, kiinnostukseni heräsi ja nyt sinä vahvistit sitä hienoilla arviollasi.

    Irlantilaisuus on aina plussaa muutenkin ♥

    VastaaPoista
  2. Aah.

    Leena, tämä kirja on lumoava. Se on meri ja ranta ja karu kallio, se on rakastuminen ja naiseus ja syyllisyys. Minä rakastin tätä kirjaa ja muistan taas, miksi. Kiitos, Leena! Fletcher on ihana, ja otan haasteesi vastaan. Muistojen huoneisiin menen niin pian kuin ehdin. Pino on aika korkea, mutta nyt se nimi on muistilapulla.

    Toivottavasti nyt savun tuoksu siirtyy moneen nenään ja tämä ihana, kaunis (mutta raakakin) kirja saa paljon uusia lukijoita!

    VastaaPoista
  3. Lumiomena, älä hanki vielä tätä, sillä jos sinulle kelpaa nidottu...Minun on pakko saada tämä sidottuna, sillä vaikka tämä ei ollutkaan Regina McBriden Ennen saratusta, se kuitenkin sitä oli. Täydellisen lumoava.

    Ilse, niinpä: Aah! Sinulta oli hyvä idea keksiä tuo blogisavua. Tästä lähin voimme lempeästi tarjota muille kirjaamme, josta olemme itse pitäneet, mutta joka ei mielestämme ole saanut sille kuuluvaa huomiota. Tämä savu levitköön!

    Älä ota paineita. Lue kun...aika on. Ja kiitos, että tuuppaisit minua tietämättäsi, sillä tämä kirja oli ollut jossain pinon pohjalla jo jonkin aikaa. Kirja juuri minulle!

    VastaaPoista
  4. Voi ei, minulta on mennyt blogisavutoiveet tämän kirjan kohdalta ihan ohi ja nyt hengästyneenä luen siis kirjasta ensi kertaa, kiitoa Leena!

    Tämä kirja on pakko saada pian luettavaksi, TIEDÄN, että tulen rakastamaan tätä!

    VastaaPoista
  5. Minäkin pitäisin varmasti tästä kirjasta,joten korvan taakse;D Moiran tarina kiinnostaa!

    VastaaPoista
  6. Susa, sun toiveet eivät ole kadonneet ja minuakin hengästyttää, mutta tämä kirja ohitti uutuudet just tällä hetkellä.

    Siis, kummalle kelpaa tämä nidottu, sinulle vai Lumiomenalle, meilatkaa! Minä tilaan nyt sidotun. En pysty pidättäytymään.

    VastaaPoista
  7. Jael, takuulla kiinnostaa sinua, vaikka ollaankin kylmän Atlantin rannoilla, sillä Moira ei ole ihan sitä, mitä voisi luulla. Ei mitään tavanomaista...

    VastaaPoista
  8. lumiomena ehti ensin;)

    Laitoin nyt ainakin kirjastosta varaukseen, mutta luulenpa, että haluan tämän ihan omaankin hyllyyn!

    VastaaPoista
  9. Mie meilasin. Kirja, joka ohittaa uutuudet on todella jotain!!

    VastaaPoista
  10. Susa, juu...nopeet syö hitaat;-)

    Luulenpa, että tämä tulee sinun kirjahyllyysi.

    Lumiomena, sie ehit eka.

    Ilse on melkein yhtä kova myyntitykki kuin minä;-)

    En usko, että kumpikaan meistä haluaa tehdä VAIN uusia kirjoja.

    VastaaPoista
  11. Kirjoituksesi sai myös minut kiinnostumaan tästä kirjasta.

    Tutustuin myös Leena Lumi Kirjastoon. Laitoin hakuun viimekesäisen mielilukemistoni "Luontopiha", hienosti sieltä tuli esiin kaikkea kiinnostavaa suosikistani. Tämä kirjasto on hieno juttu. Nyt löydän tietoa haluamastani kirjasta. Näin laajasta blogiaineistosta se olisi muutoin melko vaikeaa.

    VastaaPoista
  12. Unelma, tämä on kirja myös sinulle. Uskallan sanoa varmasti, koska tunnen sinua jo hiukan livesti.

    Voi kiitos! Ihanaa kuulla, mitä sanot. Minulla onkin ollut kovat oltavat, kun olen miettinyt juuri sitä, miten voi löytää tai osata hakea näin valtavasta ja alati vain kasvavasta aineistosta. Kirjastohan vain paranee aikaa myöten, sillä tuo vuoden 2009 aineisto ei ehkä tule kaikki linkitetyksi, mutta ainakin etsijä näkee, mitä kannattaa sitten kirjoittaa hakuun ellei kirja ole linkitetty.

    Luontopiha on yksi suosikeistani ja minun mielestäni viime vuoden paras puutarhakirja.

    VastaaPoista
  13. Voi kiitos Leena! Hankin kirjan itselleni tavalla tai toisella; halu heräsi lukea se!

    VastaaPoista
  14. Ole hyvä Marjamatilda! Saattaisit pitää myös Fletcherin Irlantilaisesta tytöstä...Tämä on kyllä kuitenkin mielestäni ohitse sen.

    www.likekustannus.fi kun laitat ja tuon kirjan hakuun, niin löytyy jopa sidottuna. Minun nidottu lähtee nyt Lumiomenanalle ja minä hankin itselleni oman sidotun suoraan kustantajalta. Luen tämän kirjan vielä monasti.

    VastaaPoista
  15. Kiitos, laitan lukulistalle tämän, kuulosti ihanalta!

    VastaaPoista
  16. Rooibos, ole hyvä! Ja ihana on, lupaan sulle sen.

    VastaaPoista
  17. Miten minusta tuntuu, että olen lukenut tämän kirjan..
    vieläpä sinun suosituksestasi...joskus kun kyselin irlantilaisia tarinoita..suosittelit..
    voinko unohtaa kirjan nimen...
    tarina tuntuu tutulta..

    Voisin lukea uudestaankin..

    VastaaPoista
  18. Hanne, olisinko maininnut sinulle Irlantilaisen tytön yhteydessä, että Fletcher on tehnyt myös Meriharakat ja että 'minun tekisi se mieli lukea'. Tämä ei ole irlantilainen tarina vaan tapahtuu Walesissa etc. Olen suositellut sinulle puhtaasti Irlantiin sijoittuvaa Regina McBriden kirjaa Ennen sarasttusta, jonka luen uudelleen ja josta teen paremman arvostlun, kunhan ehdin. Ennen sarastusta ei ole minulta edes rahalla saatavissa! Minä olen kuvitellut sinua sitä lukemassa, mutta nyt en osaa sanoa kumpi olisi sinua enempi Meriharakat vai tuo Ennen sarastusta. Lue ensin Meriharakat;-)

    VastaaPoista
  19. Kiehtovasti kerroit. Kiitos johdatuksesta. Herätit mielenkiintoni Moiraa kohtaan. Omituisissa Moirissa on jotain. Voisivat olla minun tyyppiäni.

    Vuorovesi hallitsee elämääni, joskus myös kovasti vaikeuttaen. On kaikessa mukana, otettava huomioon vapaalla ja töissä. Meriharakan mukana puolestaan tulee kesä.
    Niin, että olisi tuo kirja näittenkin yhteyksien takia saatava käsiini.
    Kun aiemmin mainitsit hyljenaisesta , niin googletin ja löysin hyljenaisen tarinan uudestaan.
    Ja siitä loikkasin edelleen Juri Rythieuun ja niihin kauniisiin tarinoihin.
    Minulla kun on tapana viihtyä kulmässä. Arktinen on elementtini.
    Hyvä keli merellä.

    VastaaPoista
  20. Avletto, kiitos ja eipä kestä.

    Epätavanomaisuus on kiehtovampaa kuin ennalta-arvattava.

    Vuorovesi selvästi vaikeuttaa myös Irlannin ja Britannian rannikkojen elämää, mutta tuo niihin aina jotain jännittävää - tai vie pois.

    En ole perehtynyt hyljenaisiin tuota Regina McBriden kirjaa enempää, mutta ehkä vielä, sillä kaipaan Galwayn rannoille aina.

    Kylmä on paras. On etuoikeus tajuta arktinen lumo.

    Hienoa, että keli merellä hyvä, tarkoittaa ehkä että pläki keli. Ja saalis ui kohden.

    VastaaPoista
  21. Tästä oli kiva lukea. Fletcher ei ole minulle vielä tuttu, mutta tilasin juuri Noidan ripin tältä keväältä ja aion lukea nämä edellisetkin. Kyllä minäkin tästä ihan varmasti pidän!

    Karoliina

    VastaaPoista
  22. Karoliina, tämä on lumoava kirja♥

    Noidan rippi on tilauksessa...

    VastaaPoista
  23. Lainasin tämän eilen kirjastosta, arvio luvassa jossain vaiheessa. :)Saattaa kestää jonkun aikaa, kun on niin korkea kirjapino päydällä!

    VastaaPoista
  24. Almafiina, jos muistat, niin vinkkaa mulle, kun olet tehnyt sen. Yritän kyllä käydä kaikki blogit ainakin kerran viikossa, mutta joskus joku kirja voi jäädä väliinkin. Vaikka en tunne sinua, niin melkeinpä otaksun, että pidät kirjasta;-)

    VastaaPoista
  25. Voi, Leena! Sinä kirjoitit kirjasta kauniisti! Lukukokemuksesi on ollut ihana. Minä en lumoontunut, en vaikka olisin halunnut ja paikoin aallot keinuttivat minut uneen. Merestä pidin ja merta rakastan. Tämä kirja oli minulle vain paikoin liian makeaa hunajaa, aalloilta puuttuivat tyrskyt. Oikein harmittaa, etten lumoontunut kuten sinä!

    VastaaPoista
  26. Valkoinen kirahvi, minä en huomannut hunajaa ollenkaan. Tämähän oli eräänlainen 'tuskakertomus'. Tunnustus.

    Itse en niin paljoa pitänyt Irlantilaisesta tytöstä, koska siinä sitä hunajaa;-)

    Ei me AINA voida pitää samoista. Ei ihan aina.

    Minulla oli tässä niin paljon ihon alle menevää ja omakohtaista, että tämä on kyllä ikimuistoinen kirja - minulle.

    No, olihan sentään meri...

    VastaaPoista
  27. Hanne, tämä on ihan minun sielukirjani!

    Lue myös Regina McBride: Ennen sarastusta.

    Nyt on autuaallista: iltaisin uimista, päivisin mansikoita ja vadelmia, aamuisin pitkään nukkumista, lukeakin saan, mutta netissä oloani on rajoitettu;-)

    Elämyksellistä, vahvojen makujen suvea sinulle!

    VastaaPoista
  28. Meriharakat on Fletcherin tähänastisista kiehtovin ja vangitsevin tarina. Tässä kirjassa on jotenkin erikoinen ja erityinen tunnelma, josta pidin valtavan paljon. Fletcherin kieli on runollista ja rikasta; olenkin ihastunut häneen sen verran paljon, että olen lukenut kaiken, minkä olen käsiini saanut.

    Kiitos tästäkin arviosta, Leena !

    VastaaPoista
  29. Petriina, hieman tumma ja merituulten suolainen tunnelma täynnä tiheää, salattua tunnetta, jonka Moira käsittelee omalla tavallaan.

    Toivottavasti postaat tästä! Minä todella toivon sitä. Ja tämä on kyllä Fletcherin paras, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

    Ole hyvä!

    VastaaPoista
  30. Lumoava arvostelu. Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta, en ehkä ostaisi sitä, mutta kirjastossa käydessä saattaisin katsastaa, tunnustella. Minulle tuli mieleen Montgomeryn Runotyttö ja opettaja Carpenterin kuolema, taloudenhoitajan sanat: Hän ei voi kuolla, ennen oliko se nyt nousu- vai laskuvesi? Eli meren rytmin vertaaminen ihmiselämään, se tuntuu tulevan esiin tässäkin kirjassa.

    VastaaPoista
  31. Aino, minulle tämä on ihan sielukirja! Olen kotoisin meren rannalta ja se onkin ainoa asia, mitä täällä Päijänteen rannalla kaipaan: meri.

    Meri on kuin ihmisen elämä kaikkineen. Tai sitten ihminen kokee olevansa osa merta. Kumminpäin vain. Minussa virtaa suolaista merivettä, eikä sille voi mitään.

    Sarjani jäi eilen kesken, sillä kone alkoi temppuilla tai sitten oli vain linjoilla liikaa porukkaa, koska oli perjantai-ilta...

    VastaaPoista
  32. Nyt minäkin luin ja bloggasin: http://suketus.blogspot.fi/2014/08/susan-fletcher-meriharakat.html

    Ristiriitainen olo. En pitänyt niin paljon kuin toivoin, mutta silti olo jäi hyväksi. Meri, se se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus,niin...tästähän voi pitää jo ihan merenkin takia. Minuun tästä jäi pysyvä jälki.

      Poista