torstai 13. tammikuuta 2011

OLI TAMMIKUU JA SADETTA JA KYLMÄÄ. MINÄ OLIN YKSIN JA...

Oli tammikuu ja sadetta ja kylmää. Minä olin yksin ja pelkäsin yötä. Sen tähden sanoin, että hän saisi tulla luokseni, mutta että minulla oli vain yksi vuode. Ja jottei hän käsittäisi minua väärin, lisäsin, että olen pyrkinyt jossakin määrin olemaan gentlemanni. Ja vielä ollakseni rehellinen sanoin, että minun ei ole koskaan täysin onnistunut olla sellainen.

♥♥♥♥♥

Lopulta kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kallistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin, haalea kylpy. Oskar, Oskar oli niin kuin pyörremyrsky, väkevä ja valtava, tukehduttava. Ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin.

♥♥♥♥♥

Tutustuimme toisiimme ja pohja putosi hänen altaan. Hän oli hyvin kylmäverinen, hyvin koskematon. Hän oli kuin suolainen lähde, joka koskaan tyydyttämättä tekee juojansa janon vain tulisemmaksi. Join pettävän maljan tietämättä mitä tein. Milloin oikeastaan tiedämme mitä todellisuudessa teemme.

- Mika Waltari -
Mika Waltarin mietteitä (WSOY 1982)
kuva Tuure

12 kommenttia:

  1. Mika Waltari hämmästyttää minua, hyvällä tavalla siis. Luin joskus aikoinaan Sinuhen kovassa kuumeessa. Olin ällikällä lyöty! Piti lukea sittemmin uudestaan ja tarkistaa että en ollut kuumeisena uneksinut. Tarina oli edelleen hyvä.

    Nuo tekstiotteet postauksessasi... sellaista kuvausta, jonka minä ainakin ymmärrän hyvin, ja joka saa kulmakarvan kohoamaan ainakin sentin, hymyillen.

    VastaaPoista
  2. Anne, sama täällä, sama täällä...

    Luin edelliskesänä Sinuhen uudestaan läpi valoisten suviöiden ja olin ihan yhtä myyty kuin silloin, kun Waltarin löysin.

    Nuo tekstit ovat hänen eri teoksistaan, tuo Mietteitä kirja toimii niin. Siinä on kymmeniä ja taas kymmeniä osuvia juttuja. Ammennan sieltä aina silloin tällöin ja yhdistelen fiiliksellä.

    Jos haluat nauraa, etsippä blogistani haulla J.P.Pulkkinen ja Nefernefernefer;-)

    Waltari on minulle kaikkein kovin juttu ja on aina ollut ja on aina oleva. Hänen teoksistaan Turms kuolematon on mielestäni paras ja Sinuhe tulee heti sitten. Molemmat ihan maailman kärkeä. Olen kyllä tainnut lukea häneltä kaiken...

    VastaaPoista
  3. Hymyillen poistun taas blogistasi. ;-)

    VastaaPoista
  4. Unelma, hienoa, että sain sinut hymyilemään Waltarin avulla;-) Olisi siinä ollut vähän hurjempaakin juttua, mutta jätetään toiseen kertaan. Hän oli ihan vallaton mies.

    VastaaPoista
  5. Tunnistin heti Tuuren hienon kuvan :)

    Ja voi, vaikuttavia sanoja!!

    VastaaPoista
  6. Susa, kuka muu kuin Tuure osaa kuvata lumisadetta;-)

    Waltarin taikaa...

    VastaaPoista
  7. Ja taas niin sopiva kuva Tuurelta.

    VastaaPoista
  8. Hieno kuva ja vaikuttava teksti. Hyvillä mielin viikon viimeiseen työpäivään :)

    VastaaPoista
  9. Upea kuva ja ihanaa Waltarin tekstiä. Ensimmäinen kappale on sopivan hauskaa ja herkullista. Toinen jo suurempia mietteitä nostattavaa; kumman ottaisin jos itse olisin valinnan vaiheilla... Ja kolmas suorastaan vaatii, että saisi kirjan käteensä.

    Ihanaa viikonloppua sinulle =)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Tuuren ja Waltarin puoelesta!

    Eka on hauskan miehen tekstiä, tokassa haluaisin saada pyörremyrskyn nyyhkimään ja kolmas on elämän suuri totuus.

    Ensimmäinen on Yö Monte Carlossa/ Jättiläiset ovat kuolleet, toka on Ikävä tapaus/ Jättiläiset ovat kuolleet ja kolmas teoksesta Ei koskaan huomispäivää.

    VastaaPoista