maanantai 10. tammikuuta 2011

TALVIUNTA BERLIINISSÄ JA OMAKOTITALON HAASTEITA

Anja kertoo blogissaan tänään, miten hän koki kirjan Talviuni Berliinissä. Samassa postauksessa on sitten kerrontaa siitä, mitä haasteita lumi asettaa omakotitalon omistajalle. Minä puolestani näytän alla erittäin huonolla kuvalla (käteni tärisi pelosta!), miten meillä putsataan vesikouruja. Vesikourujen puhdistuspäivät ovat minulle suven kauhuhetkiä, joten onko ihme, että silloin tällöin uneksin pienestä ja lättänästä talosta. 
Huomatkaa muuten vasemmalla oleva villiviini, miten se kasvaa huonosti ja kuin kituen alaosastaan. Olenkin laittanut siihen nyt köynnöshortensiaa ja minulle on ihan sama vaikka talo peittyisi villiviinin sijasta lumoavaan köynnöshortensiaan. Olen lukenut puutarhalehdistä, että näiden uudempien talojen routaeristykset ovat niin leveät, että villiviinillä, joka tarvitsee reippaan istutussyvyyden, ei ole mahdollisuuksia. Olen sen myös huomannut saarella kulkiessa, kun olen verrannut vanhoja taloja näihin uudempiin. Vanhoissa rakennuksissa ei ollut vielä näitä routamääryksiä kuin uusissa ja täällä onkin muutamia hurmaavia rakennuksia, jotka melkein tyystin peittyvät villiviinin syleilyyn.

Juuri tuo kohta, jossa Lumimies seisoo, sisältää yhden unelmamme eli haluaisimme tehdä tuohon osaa parvekettamme laajennuksen, joka olisi pyöreähkö lisätila kunnon ruokapöydälle. Parvekkeemme on koko suven olohuoneemme jatke ja ovi on melkein aina auki. Grilli on parvekkeella ja siitä on helppo kulku myös keittiöön, joten suvella syömme ulkona melkein kelillä kuin kelillä.

15 kommenttia:

  1. Kivan kokoinen parveke. Hirvittää kyllä nuo korkeanpaikan hommat. Ihan jo katsojanakin, saati sitten itse kiipeillen jossain katonrajassa.

    VastaaPoista
  2. Näyttää aika riskaabelilta touhulta. Onneksi ei pudonnut.

    VastaaPoista
  3. Hui, kun tuo vesikourujen puhdistus näyttää hurjalta! Meillä on tässä suhteessa onneksi yksikerroksinen talo (ei kuitenkaan lättänä ;)).

    Vaikka nautin talvesta, on ihana ajatella kesäistä iltaa, jolloin parvekkeella voi viettää aikaa lukien, herkutellen ja kuunnellen alkavan kesäyön ihmeellisiä ääniä.

    VastaaPoista
  4. Anne, se on aika kivan kokoinen, paitsi että kunnon ruokapöytä sinne ei mahdu. Tai mahtuu pöytä, mutta eivät sitten ruokailijat. Minun elämäni eka oma ruokapöytä on siellä suvet talvet. Kesäisin se on täynnä yrttiruukkuja ja talvella callunoita, kynttilälyhtyjä etc. Silti syömme usein oikeesti ulkona, mutta ahtaasti pienen pöydän ympärillä.

    Milläs estät aikuista miestä...

    Tomomi, tämä on toistuva näytös ja samalla mulle kärsimys potensiin miljoona.

    Lumiomena, matala talokin voi olla kaunis ja jännittävä. Olimmehan suunnitelleet U- tai L- taloa sinne Merikariin ennen kuin päätimmekin jäädä tänne. Ja siis yksikerroksista. Paljon riippuu yksikerroksisen talon katosta.

    Minä nautin kesän illoista heinäkuun puolivälistä alkaen kun alkaa hämärtää ja lepakot etc. Vielä lämmin eli suvi jatkuu, mutta se kesäkuun öykkäröivä valo on poissa ja heinäkuun samettiset illat alkaneet...

    VastaaPoista
  5. Tossa kuvassa voisi aivan hyvin olla Allumies, sillä erolla, että hänellä olisi varmaan birkenstockit jalassa, sillä mitä sitä turhaan tukevaa jalkinetta tuollaisessa tilanteessa käyttää.

    VastaaPoista
  6. Allu, just niin: Mitä sitä turhaan...ja miksi hankkia mitään turvaliivejä, ne ovat ihan turhia...

    Olen kerran yrittänyt estää tämän toimituksen, mutta en kerro miten, sillä se on kuin suoraan jostain draama/komedia elokuvasta. Siitä oli vain hetken apu, joten turhaa kaikki.

    VastaaPoista
  7. Hieno parveke! Ja minua kyllä tuolla pelottaisi! Minullahan on tuo Talviuni Berliinissä sinun ansiosta,mutta ensin täytyy lukea toinen kirja pois.

    VastaaPoista
  8. Jael, en ollut varma, oliko se tuo Talviuni vai ei, jonka sinulle lähetin...Voisit sitten kun let lukenut kommentoida siihen kirjan postaukseen, jos viitsit.

    Parveke on melkein riittävä...viehän siitä ison tilan ne mun yrtti- ja kukkaruukut kera ison pöydän ja silti siellä ollaan paljon. Edes hyttysiä ei ole vaikka vain tuon verran ollaan ylempänä maasta.

    VastaaPoista
  9. Voi kun mulle tuli kesää ikävä tästä postauksesta. En kärsi talvestakaan, mutta silti. (Ja sitä paitsi tänään olen vähän kärsinyt. On niin ikävä keli.)

    Laitoin köynnöshortensian viime kesänä etupihalle, mutta se ei ehtinyt vielä alkaa kunnolla kasvaa silloin. Jännityksellä odotan ensi kesää. Sen sijaan takapihalla tuoksuköynnöskuusama ja jalokärhöt innostuivat kasvamaan tosi nopeasti vanhan villiviinin seassa. :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  10. Kivat ränninputsaukset teillä =D... ja sitten kun keksitte piirustukset siihen parvekkeen pyöreään laajennukseen... voisikko vilauttaa niitä myös mulle... samat suunnitelmat ;)

    VastaaPoista
  11. Karoliina, tänään ON ikävä keli.

    Minullakin on lumikärhöä villiviinin seassa. Tuoksuköynnöskusama saattaa alkaa kiivetä meidän 'green housea'. Se on se pieni kivinen jo käytöstä pois oleva leikkimökki, josta suunnittelemme Salaista paikkaa. Laitankin heti muistiin mun puutarhakirjaani tuon tuoksuköynnöskuusaman. Onko sulla siinä kehikko, vai ottaako kiinni sileäksi rapattuun seinään?

    Aila, sulla on se pyöristys ennen kuin minulla. Sitä ennen on: uudet vessat, tämän kirjasto/toimiston remontti ja olkkariin uusi lattia.

    Se suunitelma on tehdä siitä viisikulmainen. Meidän parveketta kannattelevat jämerät terästolpat ja tarkoitus olisi sitten ne samat tuohon laajennusosaan. Oi kunpa sen joskus saisi...Ja sinä myös!

    VastaaPoista
  12. Kehikko siinä tuoksuköynnöskuusamassa on, mutta eniten se on ottanut kiinni siihen villiviiniin. En ole varma, mutta luulen, ettei ota ihan pelkkään seinään.

    Karoliina

    VastaaPoista
  13. Kiitos tiedosta, Karoliina! Tämä on oleellinen tieto. Silloin se käyttäytyy samoin kuin köynnöshortensia, joka oikein karttaa kehikkoja, mutta tarttuu männyn tai kiven karkeaan pintaan innolla. Sitä voi sitten vähän ohjailla vaikka bambuisilla tukikepeillä tms.

    VastaaPoista
  14. Oon tässä ihmetellyt kun olen siellä täällä Suomessa nähnyt samalla tavoin alhaalta paljaita villiviinejä!

    Oma villiviinini kaivettiin erään vanhan talon pihasta ja sekin kyllä aluksi teki tuota - mutta leikkasin sen vuoden päästä keväällä alas - ja sen jälkeen se on kasvanut erittäin rehevästi juuresta asti. Vähän liiankin rehevästi, sillä olen jo joutunut pyytämään kiinteistöhuoltoa katkaisemaan separin metrin korkeudelta asti , kun rupesi menemään katolle ja kattorakenteisiin.

    Mutta upeesti se nyt kasvaa! Ehkä se tarvitsee sitä alasleikkausta? Tämä omani nimittäin kasvoi samana kesänä taas kattokorkeuteen asti...

    VastaaPoista
  15. Anonyymi, kiitos vinkistä! Minulla on monta villiviiniä, mutta nyt olen niiden oheen istuttanut köynnöshortensiaa, joka kasvaa tiheänä alhaalta asti.

    Kuvassa oelva villiviini taitaa nyt katketa syksyllä.

    Suomessa on kovat määräykset rakentamisen suhteen eli routaeristys vedetään pitkälle seinästä lähtemään ja villiviini tarvitsisi erittäin syvän istutuksen.

    Meillä on kivitalo, joten en usko, että tulisi mitään haittaa, vaikka miten kasvaisi. Onhan Englannissakin kivitaloja, joissa seiniä pitkin menee ikivanhoja köynnöksiä ja jotka sitten roikkuvat kuaniisti vaikka katon reunoilta alas.

    Mukavaa suven jatkoa!

    VastaaPoista