torstai 21. huhtikuuta 2011

BEATRIX POTTERISTA, PÄÄSIÄISESTÄ JA ENNEUNISTA

Tässä piti olla yksi kirja, mutta ei ole, sillä minun täytyy nyt saada antaa sen valmistua minussa. Sen sijaan saatte oudon pääsiäistarinan. Tarina on monipolvinen, enkä ole ihan varma, että se sopii kaikille. Ei ainakaan kovin uskovaisille eikä etiäisiä pelkääville. Aloitan kuitenkin hyvin varovasti ja kerron, että kun ostin jättimäisen suuren ja tyyriin Beatrix Potterin kirjan Petteri Kaniinin satumaailma Merille, se ei kiinnostanut häntä yhtään. Kirja sisätlää koko Potterin tuotannon ja on Otavan kustantama ja niin hurmaava, että luen sitä itse. On vielä yksi toinenkin kirja, joka ei tytärtäni kiinnostanut ja se on Robert Louis Stevensonin Lapsen runotarha, jonka on muuten suomentanut Kirsi Kunnas. Yhteinen nimittäjä kirjoille on niiden englantilaisuus. Ja hurmaavat piirroskuvat!

Minä en ole oikein pääsiäisihminen. Pääsiäinen on juhlapyhä, joka menee nykyään minilomasta. Hyvä niin, sillä oli aikoja, jolloin lähdimme pääsiäistä pakoon ja suunta oli aivan väärä eli katolinen osa Saksaa, jossa puutarhan puutkin oli koristeltu pääsiäiskoristein ja kaikki oli vain pääsiäistä. Kävin lapsena pyhäkoulua muutaman vuoden ja muistan miten kauhistuttava oli lapselle Jeesuksen kärsimyselämä. Siitäkö on jäänyt paha olo, jonka pääsinen aiheuttaa, jos sitä alan miettiä. Enkelit menevät samaan kategoriaan, mutta sitä tarinaa en kerro vielä. Sitten joskus.

Kun olen lukenut Tito Collianderin kirjoja, on tullut mieleeni, että vain ortodokseilla on iloinen pääsiäinen, vaikka onkin se ristisaatto. Näen ortodoksisuudessa valoa ja aurinkoa. Toisaalta meidän tuttu luterilainen uskomme antaa jopa koiralle sielun. Kirkkoherra Voitto Viro kirjoitti koirastaan Tonista kirjan Veljeni Toni, jossa hän todistaa koiran sielullisuuden. Paavin uskonto ei suo eläimille mitään armoa, minkä hyvin näkee jo katolisissa maissa turistinakin, kuten minulle tapahtui Veronassa. Ja se ei ollut mikään yksittäistapaus. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa maailman sodista käydään uskonnon takia. On aina käyty, käydään ja tullaan aina käymään. Sille ei ole mitään loppua näkyvissä.

Minä kuulun kirkkoon, mutta en koe sieltä mitään saavani. Sairastuessani melanoomaan, oli samana vuonna eräässä isossa kauneus- ja terveysalan lehdessä juttu Melanooma, nopea tappaja. Kaikki muistivat sen ja olin jo ystävilleni kuollut. Elävältä haudattu. Ympärilleni muodostui kuoleman rinki. Hätäni oli suurin lapestani, sillä hän oli silloin vasta kuusivuotias. Kävin kirkossa. Kävin monasti. Se oli vain sitä samaa vanhaa, vailla mitään sisältöä. Olin ihan hukassa. Sitten muistin Saima Harmajan 'metsä mun kirkkoni on' ja aloin vetäytyä yhteen metsikköön lapsuuteni salakivelle. Kiipesin sinne, minä aikuinen nainen ja juttelin Jumalan kanssa. Aloitin: 'Jumala, jos sinä olet...'

Olen joillekin ystävilleni kertonut, että saan etiäisiä ja olen myös nähnyt enneunia. En ymmärtänyt enneunistani mitään ennen kuin eräs hyvin vanha mies lähti toiselta puolelta Suomea tapaamaan miestäni ja tämän vaimoa, minua. Hän tuli, koska hänellä oli sisäinen tarve tulla tähän taloon ja kertoa minulle jotain. Herra oli ison menestyvän firman omistaja, mieheni ensimmäisiä esimiehiä. Istuimme olohuoneessamme puhuen niitä näitä, kun aloin kertoa tälle minulle vieraalle ihmiselle unistani ja sitä teen tuskin koskaan. Hän katsoi minua suoraan silimiin pitkään ja sanoi:' Kaikki mitä näet tapahtuu. Heräät Suden hetkellä ja muistat kaiken.' Näin se sitten meni. Ja sitten taphtui se kuoleman uni. Herätin mieheni ja kerroin hänelle, mitä tapahtuu. Tiesimme meille hyvin läheisen perheen kohta menettävän jonkun, mutta kun unessa pyysin nähdä 'kuka?', sitä ei sallittu. Ja niin kaikki vain meni ja surimme yhdessä perheen kanssa kuolemaa, joka tapahtui nuorellle, terveelle miehelle, pienen tytön isälle.

Viime yönä heräsin. En katsonut kelloa. Oli vielä pimeää. Yritin nukkua. En saanut unta pitkään aikaan. Sitten nukahdin ja aloin nähdä unta, jossa minä ja kolme ystävääni. Yksi näistä kuoli äkillisen kuoleman ja hänet olen tuntenut ihan lapsesta asti. Unessa liikuimme oudoissa paikoissa ja tapahtumissa, mutta ystäväni, jota ei enää ole, esiintyi aivan toisin kuin eläessään. Hän oli eri. Kaikella mitä hän unessa teki ja sanoi oli tarkoitus kertoa, että 'Leena, se mitä ihmettelit minussa, kun elin, miksi olin sinulle kuin väärää auraa esittävä, selviää nyt.' Minä sain viestin! Kerroin aamulla asiaa miehelleni, joka totesi:' Näinhän sen kaiken on täytynyt olla.'

Hyvin herkät ihmiset saavat etiäisiä ja näkevät enneunia. Minulla tämä alkoi 11-vuotiaana. Rationaalinen puoli minussa torjuu enteitä. Ne jopa pelottavat. Toinen puoli, se herkkä ja tunnevaltainen, ei voi olla vastaanottamatta viestejä ja niinpä vaellan oudossa metsässä yrittäen löytää perille seuraten tähtiä.

kiirastorstain aatoksin
Leena Lumi 

56 kommenttia:

  1. Saman metsän vaeltaja ...toivottaa unettomia pääsiäsiöitä, nautitaan vain suklaamunista, hyvästä ruuasta ja vielä paremmasta seurasta!

    Jos ei olisi niin kiire kun on, olisin kirjoittanut enemmän....

    ♥ Pepi

    VastaaPoista
  2. Pepi, suklaamunia on talo täynnä ja Kindereitä;-) Minun tytölläni pitää olla Kinder-mnunia vaikka hän olisikin aikuinen ja Lumimiehen pítää saada Mignon-munia ja minä ja koiruus nautimme niitä Leafin pieniä 'linnunmunia'. Olga hyvin rajoitetusti. Minä voin olla joskus vähän rajaton.

    Tästähän riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta rynnätään nyt vain näissä maallisissa kiireissämme. Minä lähden nyppimään kukapenkkejä ja haravoimaan.

    VastaaPoista
  3. Täällä yksi materialisti, joka muistelee lapsuuden suklaamunaa, jonka sisällä oli sormus. Ja minä en näe mitään enneunia, vaan kelaan unissani aina edellisen päivän tapahtumia. Leppoisaa pääsiäisviikonloppua, Leena!

    VastaaPoista
  4. Leena, minä olen käännynnäinen ortodoksi ja rakastan ortodoksista pääsiäistä! Kun seistään pääsiäisyönä pimeässä kirkossa, ja äkkiä valot syttyvät, ja kierretään kirkko juhlasaattuessa kolme kertaa, siinä on todella jotakin riemullista! Muutenkin ortodoksinen palvelus koskettaa kaikkia aisteja ja siitä saan sen mitä en ikinä luterilaiselta puolelta löytänyt. Myös mysteerien läheisyys viehättää minua ortodoksisuudessa, koska itsekin olen herkkä ja vakuuttunut siitä että todellisuus on paljon syvempi kuin tiedämme.

    Ortodokseilla on kuvaava ajatus kahdesta seurakunnasta: me elävät muodostamme Taistelevan seurakunnan, ja kuolleet puolestaan Riemuitsevan seurakunnan. Riemuitsevaan seurakuntaan voi olla yhteydessä rukouksen kautta. Näin siis ortodoksit. (Itse tiedän kokemuksesta, että tämä yhteys avautuu myös unissa joiden kautta olen saanut mm. tavat puolisoni kauan sitten edesmenneet vanhemmat.)

    Valoisaa ja riemullista pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
  5. Beatrix Potterin kuvitukset ovat niin, niin ihania ja jotenkin eläviä.

    Kiitos tästä tekstistä. Olen nyt Savossa ja anoppilassa, joten kommentoin lyhyesti (kännykkänettiyhteydellä on hankala kirjoittaa). Minä olen "julkisesti" äärimmäisen rationaalinen ihminen enkä halua myöntää uskovani enneuniin. Silti olen usein nähnyt enneunia, saanut ennakkoaavistuksia. Voin joskus yksityisemmin kertoa sinulle niistä. Pystyin hyvin elää mukana tässä tekstissäsi, myös pääsiäisajatuksen suhteen.

    <3

    VastaaPoista
  6. Minä näen vahvoja enneunia. Joskus voi mennä muutama vuosi, etten näe yhtään ja sitten saatan lyhyen ajan sisällä nähdä monta, kuten nyt viime aikoina. Ja kaikki ne eivät todella ole olleet kivoja unia :(

    Meille tämä pääsiäinen on lähinnä tosiaankin pieni miniloma ihan vaan perheen kesken. Raskaiden aikojen keskellä varsinkin huomaan, miten tärkeää on osata pysähtyä, sanoa ei ja olla läsnä ihan vain tässä hetkessä. Aiomme ulkoilla paljon, syödä hyvin ja nauttia myös elokuvista, lukemisesta jne. En kaipaa nyt yhtään mitään enempää, ja siksi emme lähde reissuun eikä meille tule kukaan kylään.

    Nautinnollista, rentouttavaa pääsiäistä Leena ♥ Minä kirjoittelen joko huomenna tai lauantaina sen Hammerin Saastat blogiini, alan olla loppusuoralla.

    PS: Minä ostin tuon saman Potterin upean, paksun ja kauniin kirjan jo ennen kuin odotin esikoista. Jemmaan ;)

    VastaaPoista
  7. Allu, minäkin kauppiaan tyttärenä sain suklaamunia, joissa oli sormus. Kotini ei ollut mitenkään uskovainen, mutta asuimme kaksi vuotta Kerimäellä ja siellä olin mammani sisaren, kylän merkkihenkilön vaikutuspiirissä, jossa paitsi opeteltiin soittamaan harmonia ja tekemään karjalanpiirakoita myös käytiin pyhäkoulua. Muistan pyhäkoulun Toini-tädin hyvin lempeänä, mutta kyllähän pääsiäinen kerrottiin niinkuin se on raamatussa. Muistan kotoani vain sen, että pitkäperjantaina ei saanut mennä kavereille, kun piti näyttää seimerkkiä. Muka;-)

    VastaaPoista
  8. Leena!

    Olemme sielun sisaria<3

    Minäkin näin ennenunen 12-13v. ikäisenä, se ennusti koko tulevan elämäni. Ja jäi mieleeni nähtävästi loppuiäkseni. Toisia unia tuli myöhemmällä iälläni, ja ennen poikani kuolemaa. Samantapaisen unen oli nähnyt myös mieheni, ja hän kertoi sen minulle. Myös mieheni ja hänen isänsä on nähnyt enneunia, ja nekin on toteutuneet.

    JOtenkin en pidä näitä unia mitenkään erikoisina asioina, herkät ihmiset näkevät sellaisia, ja usein osaavat myös tulkita unensa oikein. Minäkin tajusin sen nuoruudenuneni vasta joskus 1980-luvulla, noin 30v. myöhemmin.

    Oikein hyvää ja rauhallista pääsiäistä sinulle ja perheellesi, Leena<3

    VastaaPoista
  9. Elma Ilonalle pakko kommentoida, että kirjoitit kauniisti ortodoksisesti pääsiäiseltä, kuulostaa sellaiselta, jollaista toivoisi sen kirkossa olevankin. Isäni isä oli ortodoksi, Karjalasta lähtöjään.

    VastaaPoista
  10. Elma Ilona, kiitos tästä! En tunne yhtään ortodoksia, joten tässäkin tuli minulle jo uutta. Minäkin olen taipuvainen mysteereihin ja pidän kovasti ajatuksesta, että ilo ja valo ovat uskonnossa mukana ja muiden tuomitseminen poissa. Olen ollut vain kerran Kreikassa, sillä en ole mikään auringonnauttija, mutta viihdyin täysin siinä ilmapiirissä kaikkineen. Nyt isona tyttönä tiedän, että sinne voi mennä muulloinkin kuin kuuminmpaan aikaan, joten...

    Viime yön uni oli hyvä, sillä kukaan ei nyt kollut, vaan sain vastauksen siihen, mitä olin aina arvellut. Viestin. En voi tietenkään yksilöidä, sillä tämä koskettaa myös muita kuin minua.

    Elma Ilona, tämäkin asia oli kiintoisaa tietää sinusta!

    Kiitos samoin♥

    VastaaPoista
  11. Katja, Potter herättää lapsen minussa. Katsoin myös ne hänen Petteri Kaniini -sarjansa televisiosta.

    Minä en tiedä, kuinka rationaalinen olen, mutta on misussa enemmän arkijärkeä kuin yhtäkkiä voisi luulla. On asioita, joita en usko,en. Ja toisia, joita en voi hylätä, en. Kuitenkin...minusta jokaisessa ihmisessä asuu kaipaus johonkin, olkoon se sitten Jumala tai tähti, jolta ajattelet isäsi sinulle vilkuttavan...Kaipuu on.

    Enneunia joku voi pitää lahjana, mutta ne voivat olla myös vähän pelottavia. Intuitiivisuus ihmisessä avaa salattuja ovia ja liian suora lävitsenäkeminen joskus rasittaa, mutta vaalikaamme tätä asiaa pienesti ja varovasti.

    Rakennan nyt ihan omat pääsiäiseni, tee sinäkin niin.

    VastaaPoista
  12. Susa, emme voi valita uniamme, mutta voimme valita, miten niistä selviämme.

    Sama täällä. Meri & co telvat vasta sunnuntaina, joten ehdimme myös levätä ja ulkoilla etc. Tämä on lomaa.

    Saastat? Onko minulta mennyt jotain ohi?

    Minä en nyt tiedä, mitä teen sen yhden kanssa. Laitanko sen vasta pääsiäisen jälkeen, sillä en ole sitä vielä kirjoittanut ja haluaisin rauhoittua. Mikä kaunis kirja!

    Minä ostin Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen Satupuun samana päivänä kun sain kuulla odottavani Meriä. Luin sitä odotusaikana ääneen.

    Kiitos samoin, Susa♥

    VastaaPoista
  13. Aili, tiedän, että olemme!

    Toki näihin oppii suhtautumaan ajan myötä. Lapsena jotkut asiat olivat herkillä.

    Nyt tuli mieleeeni ettei kai vain itäinen perimäni äidin puolelta tuo näitä etiäisiä. Ei. Ei sillä voi olla mitään tekemistä maantieteen kanssa.

    Kiintoisaa, että myös miehesi näkee enneunia. Minä en tunne livesti muita kuin Katjan, joka nyt ilmoittautui enneunien näkijäksi. Susaan tutustun toivottavasti pian.

    Kiitos samoin Sinulle ja perheellesi, Aili!

    VastaaPoista
  14. Susa, että sinäkin sitten juuriltasi karjalainen...

    VastaaPoista
  15. Mietin juuri tänä aamuna pääsiäisen sanomaa. En ole oikein ikinä saanut siihen kunnollista suhdetta, enkä tavoittanut sen tunnelmaa. Vasta täksi pääsiäiseksi ostin kotiimme elämäni ensimmäiset pääsiäiskoristeetkin ja odotan innolla rauhoittumista ja rentoutumista ihan vain oman perheen kesken. Onhan pääsiäisessä aika paljon synkkyyttä. Kävimme aamulla poikani kanssa srk-kerhon pääsiäishartaudessa. Se oli aivan ihana tapahtuma! Tädit kertoivat pääsiäisen tarinan rekvisiitan avulla (poikani 1v7kk kuunteli hievahtamatta joka sanan!) ja kirkkoon käveltiin kukkaisportin läpi laulun säestämänä. Kaikesta näki, että tilaisuus oli pienelle tosi iso juttu (pisteenä iin päälle saatiin vielä rahkapiirakkaa:). Tarinaa kuunnellessani ihmettelin sitä, ettei minulle ole jäänyt pienenä ristiinnaulitsemisesta traumoja ja mietin jo valmiiksi, miten asian selitän lapsille muutaman vuoden päästä.

    Joka tapauksessa, minulle jäi mieleen sellainen mukava pääsiäistunnelma, ehkä alan päästä sisälle tähänkin juhlaan!

    Minäkin näen silloin tällöin enneunia. Ajattelen se sillä tavalla, että olen aika hyvä lukemaan ja ymmärtämään ihmisiä ja joskus alitajunta työstää ja ennakoi asioita jo valmiiksi. Joskus laitan tietoisesti "luukut kiinni", sillä joskus ei jaksa kantaa mitään ylimääräistä.

    Oikein rentouttavaa ja keväisen aurinkoista pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
  16. Minä en näe enneunia, mutta jonkinlaisia "ennetunnelmia" ja aavistuksia koen. Muistan ikuisesti kun vuosia sitten, 15-vuotiaana, pyöräilin koulusta kotiin ja hetkeä ennen kuin koti näkyi, tunsin ihmeellisen, painavan ja synkän tunnelman, huomasin kuinka mustat linnut lentelivät pääni yläpuolella. Aavistin että jotain on tapahtunut, ja niin olikin, isäni oli kuollut äkisti, täysin ennalta arvaamatta. Tunnelma on synkkyydessään mielessäni edelleen yhtä elävänä kuin se olisi tapahtunut eilen. Tällaisia aavistuksia minulle on tullut sittemminkin, ei tosin yhtä synkkiä ja voimakkaita kuin silloin, päivänä jolloin lapsuuteni loppui.

    Uskon siis myös vahvasti siihen että maailmassa on paljon muutakin kuin mitä silmä näkee.

    Huh, tulipa synkkä vastaus! Kaikesta huolimatta kuitenkin valoisaa ja aurinkoista pääsiäistä sinulle Leena!! <3

    VastaaPoista
  17. Amma, kun Meri oli pieni, vietimme pääsiäistä isosti, mutta ilman uskonnollisuutta ja nyt likka lukee teolgoiaa yliopistossa, tosin siirtyy kai siitä uskontotieteisiin...

    Meillä oli iso samovaari, johon leikkasin jo ajoissa omenapuun oksia ja ne sitten kukkivat pääsiäisenä. Ostin siihen koristeeksi Beatrix Potter -pupuja ja kauniita koristemunia. Oli rairuohot ja tipujen munimiset ja Merillä sai olla joka pääsiäinen kaveri yökylässä. Pääsiäispuuni oli aika kuuluisa, sillä lapset kertoivat siitä kaikkialla;-)

    Amma, en usko, että lapsille kerrotaan ENÄÄ niin suoraan ristiinnaulitsemisesta kuin minun ollessa pieni. Se oli 5-7 vuotiaalle kova juttu. Eikä iahn oikein.

    Amma, minäkin olen yrittänyt sulkea luukkuja tietoisesti, mutta ehkä se onkin sitten vaikuttanut,että näen enneunia nykyään harvoin.

    Kiitos samoin Sinulle, Amma!

    VastaaPoista
  18. Sara, sait voimakkaan etiäisen, kun tunsit jotain pahaa tapahtuneen.

    Ymmärrän, että koet lapsuutesi päättynee sinä päivänä kun isäsi lähti. Minä sain pitää isän kauan, mutta vieläkin...

    Minusta nämä kokemukset alkavat noin 10-14 vuotiaina. Näin oli myös Hustvedtin kirjassa Vapiseva nainen.

    Ehdottomasti on muuta! Ei todellakaan kaikki voi olla siinä, mitä me näemme...

    Pidän syvästä ja synkästä, mutta siitä huolimatta aurinkoa ja iloa Sinun pääsiäiseesi, Sara!

    VastaaPoista
  19. Ennneunia en näe,tai en osaa tulkita niitä. Mutta reagoin etukäteen varsinkin ikäviin tapahtumiin pahalla ololla ja fyysisestikin. Ihosairaus on siitä esimerkkinä. Suvussa on ja on ollut näkijöitä.
    Ortodoksisuus on tuttua mieheni äidin suvun kautta. Ja esimerkiksi hautajaiset ovat valoisat, jos näin surua voi kuvata. Poikkeaa aika paljon tästä omasta luterilaisesta tavasta.
    Ja kun oma lapsuudenkotini oli körttihenkinen,joten se leimasi aika paljon tätä pääsiäisen aikaa, varsinkin pitkäperjantai oli nimemsä mukainen.
    Hyvää ja valoisaa pääsiäistä ja kiitos tästä postauksesta ja Potterista. Ovat ihania, nämä kuvat vallankin.

    VastaaPoista
  20. Saastat on Bazarin uutuus, joka dekkarin kautta ottaa kantaa mm. pedofiliaan (kirjassa ei onneksi kerrota niinkään noista kauheista tapauksista kuitenkaan) ja siihen, mitä tapahtuu kun ihmiset alkavat ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Vaikka meilläkin on ollut puhetta, että on välillä nautinnollista lukea dekkaria ilman yhteiskunnallista otetta, koen tärkeäksi kuitenkin välillä lukea sellaisikin dekkareita, missä se on ja vahvasti.

    No se varttikarjalainenhan minäkin!

    Ja kyllä ensi kuussa tutustutaan livenäkin, niinhän se oli sovittu ;)

    VastaaPoista
  21. Minttuli, kyllä oli pitkäperjantai pitkä minullekin, sillä olin hirveän vilkas lapsi;-)

    Luterilainen uskontomme ei ole mitenkään tunnettu valoisuudestaan, mutta onhan siinä omia hyviäkin puoliaan - kun tarkasti katsoo. Minä nyt en vain niin kovasti kaipaa 'välimiestä' tähän itseni ja lapsuuteni taivaan isän väliin. Kun olen jouluna kotipitäjässäni, menen mieluusti silloin kirkkoon, mutta jouluna kaikki onkin enmmän - minulle. Kirkkoja sinänsä rakennuksina arvostan kovasti ja niissä käynkin vaikka konserteissa.

    Ihmisen iho reagoi kaikkeen! Minulla on tästä kokemusta omassa perheessäni.

    Minuttuli, ole hyvä vain ja toivokaamme, että syvästi uskovat eivät tästä loukkaannu. Meillä on kaikilla niin omat näkemyksemme ja saakin olla.

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  22. Susa, hui!, kova aihe.

    Kuljetaanko me samoja polkuja, sillä kun saan xx:n kirjoitettua, siirryn dekkariin minäkin.

    No, oishan se pitänyt arvata;-)

    Sopii, sopii. Ilmoita viikkoa ennen, että saan järkättyä koiruuden hoidon etc.

    VastaaPoista
  23. Kiitos Leena tästä puhuttelevasta ja vahvasta tekstistä!

    Tämä kyllä sai miettimään hyvin monenlaisia asioita (elämää, kuolemaa, Jumalaa, unia, enteitä). Taidan mietiskellä lisää ja ehkä palata vielä tähän aiheeseen.

    VastaaPoista
  24. Anna Elina, ole hyvä! Oliko tämä vahva, vaikka yritin olla oikein, oikein varovainen, sillä en halua loukata heitä, jotka ajattelevat toisin. Minulla ei taida olla kauhean hyvää kykyä mihinkään mietoon;-) Mihin sitä myrskylintu höyhenistään pääsee.

    Mietitään, rauhoitutaan ja levätään. Minä aion olla ihan reporankana ainakin launataihin asti. Tule takaisin jos siltä tuntuu: täällä minä olen.

    VastaaPoista
  25. Potterin kuvitukset ovat kyllä tosi kauniita, ja tarinatkin hauskoja. Meillä noita on katseltu myös dvd-versioina, ja toimivat myös niin kivasti.

    Mun mielestä unien näkeminen on voimavara, ja mietin välillä mitä uneni minulle haluavat kertoa. Joskus viesti on selkeä kuin hansikas naamaan, mutta joskus ne jäävät ajatuttamaan kauemmaksi aikaa. Varsinaisia enteitä en ole nähnyt, mutta deja vu -ilmiötä olen kokenut sitäkin enemmän. Välillä tiedän tarkalleen jonkun tietyn hetken vuorosanat, kaikkien osapuolien siis. Hymyilen silloin sisäisesti ja odotan, että sanat lausutaan.

    Rauhallista ja palauttavaa pääsiäisen aikaa!

    VastaaPoista
  26. Anne, se DVD-versio on varmaan sitten sama, joka tuli televisiostakin. Katsoin kaikki jaksot.

    Tiedän tarkkaan tuon kokemuksen,että toinen on siinä ja ennen kuin hän aloittaa, tiedän mitä aikoo sanoa, miten ja jopa pään liikkeet,kaiken. Sille on olemassa eräänlainen deja vu-selitys, mutta se oli aika monimutkainen.

    Unia tarvitsevat kaikki. Terve ihminen näkee paljon unia ja muistaa niistä vain osan. Ja osalle unet ovat joskus enenunia.

    Täydellisesti kiitos samoin, Anne!

    Yritetään palautua.

    VastaaPoista
  27. Tarkoitin positiivisessa mielessä vahvaa. Ehkä rohkea olisi ollut parempi sana. :-)

    En oikein jaksa uskoa kenenkään tekstistäsi loukkaantuvan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä kenenkin päässä liikkuu.

    Pakko itsekin levätä. Mulla on tosi kova ja sitkeä flunssa. Olisi ollut mukava laittaa kotia pääsiäiskuntoon, mutta pitänee odottaa lauantaihin.

    VastaaPoista
  28. Anna Elina, mutta minulla oli varoitus tekstin alussa. Ihan eri ihmiset tulkitsevat saman tekstin niin eri tavalla...ja joskus on hieman luetunkin ymmärtäminen hukassa. Toisaalta uskonto on ehkä arin alue, mutta onhan minullakin ehkä mielipiteen vapaus.

    Tiedätkö,olen nyt jo monta viikkoa leuhkinut eri blogeissa,e ttä syökää 50 mg D:tä ja 500 mg C:tä niin ei iske flunssa eli olen ollut koko talven täysin terve. Eilen vilutti ja keitin siihen iltamyöhällä kaakaota, johon loruatin tipan konjakkia. Eipä mitä, tänään viluttaa ja päätä särkee, enkä aio tehdä yhtikäs mitään. Otin juuri Buranan ja kaadun kirjaston varavuoteelle huilaamaan. Jos saan flunssan, se johtuu tuosta puutarhahulluudesta, kun siellä menen hikipäässä, sitten haen kupin kahvia ja istun ulkona kuuntelemassa puroa ja suunittelemassa pihaa. Istun!

    Minäkin siirsin kaiken lauantaille. Ollaan nyt vaan.

    VastaaPoista
  29. Mulle käy kaikki munat =), mutta mignon on kyllä paras. Lapsena oli ihana saada sormus suklaamunasta, nyt sellaisia herkkuja ei tytöille enää tarjoilla.

    Enneunet vähän pelottavat minua. En taida itse sellaisia nähdä, mutta näen unissa asioita jotka ei toimi mulle. Siis painajainen kertoo mulle aina asian tai mun tavan olla josta olisi parempi päästää irti.

    VastaaPoista
  30. No juu, olipa vaikea arvata;-)

    Hitsi, sinä näet etukäteen, mitä ei pidä tehdä. Kunpa minäkin!

    VastaaPoista
  31. Oi! Pidin pienenä hirveästi Petteri Kaniini -piirrossarjasta, se alku... Ihana. Kirjoja en valitettavasti ole tainnut koskaan lukea.

    Oli jännittävää kuulla enneunistasi ja saamistasi etiäisistä. Mielenkiintoisia (ja ikäviäkin) asioita. En itse näe enneunia, mutta äitini tuntuu olevan niihin sekä ennakkoaavistuksiin taipuvainen. Ai niin, kerran näin kyllä erikoisen unen. Aamulla heräsin kertomaan siitä poikaystävälleni, kuvailin kuinka hiihdin siinä latua pitkin välillä luminen pelto, välillä metsä oikealla puolellani ja näin jonkun ajavan pyörällä ohitseni. Poikaystäväni hämmästyi kertomukseni jälkeen ja sanoi nähneensä samaa unta. Hän vain sattui omassa unessaan olemaan se pyöräilijä ja nähneensä jonkun hiihtävän latua pitkin. Maisema ja talvi ja kaikki muut olivat samoja. Se oli erikoinen kokemus :--)

    VastaaPoista
  32. Laura, just etenkin se alku...

    Siis nyt sinun ja poikaystäväsi kertomus on paljon isompi juttu kuin enneunet. "Mä kanssas samaa unta nään..." Tähtiin kirjoitettu rakkaustarina!

    VastaaPoista
  33. Mielenkiintoinen keskustelu!
    Itselleni agnostikkona uskonnon kysymykset ovat hajanaisia, en usko jumaliin, mutta en oikein osaa sulkea pois jonkinlaista yliluonnollisuuden mahdollisuutta. Kristinuskosta pidän vuosi vuodelta vähemmän. Jeesuksen tarina on todella julma eikä pienten lasten tarvitsisi siitä kuulla.

    VastaaPoista
  34. Anki, olin teininä ateisti. Pidettiin silti täysin itsestäänselvänä että käyn rippikoulun. Oma tyttäreni kävi sekä ev.luteril. Pöyhölän kansainvälsien rippileirin että halusi vielä mennä Prometheus leirille. Näin valitsi silloin vain 10 prosenttia nuorista, että molemmat. Siis tyttäremme sai valita. Hänen isänsä, mieheni ei kuulu kirkkoon, minä kuulun. Meillä on keskusteltu paljon. Joka sunnuntai pöydässä viivyttiin pitkään ja kaikkia aiheita oli esillä ja tyttären ystävä tai toinen usein mukana. Nyt hän on teologisessa, mutta yrittää siirtyä uskontotieteisiin, joka on ominta häntä. Wiccalaisuuden hän halusi joskus tehdä viralliseksi uskonnoksi, kaikki luonnonuskonnot kiinnostavat etc. En tiedä kuulostaako tämä sinusta mitenkään tutulta tai läheiseltä.

    Minä kuljen siellä jossakin välissä. Olen kerran tai kaksi seissyt yksin kuilun reunalla, eikä kukaan voinut auttaa. Minulle on ihan sama, mikä nimi, mutta jotain muuta on, enkä tarvitse siihen väliin papistoa ja kaikkein vähiten maailmassa paavia.

    Anki, jokainen meistä tekee nämä ratkaisut omalta kantiltaan ja pahinta on jos joku tyrkyttää jotain, siksi ehdoton 'kiitos ei' kaikelle lahkoilulle.

    Mieheni aina sanoo, että kaikki sodat maailmassa ovat uskonnoista johtuvia ja kysyy, mitä hyvää uskonnot ovat tuoneet. No, ehkä vähän lohtua maailman köyhimmille ja sorretuille. Jotkut sanovat sitä sumuttamiseksi. En tiedä.

    Pääsiäisen tapahtumia ei tosiaankaan saisi kertoa lapsille. Eihän sitä kai enää tapahdu...

    Tulipa pitkästi;-) Jatkan sitten Merin kanssa sunnuntaina...Häneltä eivät sanat lopu. Olen minäkin sillä tavalla kiinnostunut yleisesti uskonnoista, että olen lukenut paljon juutalaisuudesta ja nyt viime aikoina islamista. On kiinnnostavaa tietää, mutta on paljon muutakin kiinnostavaa kuin uskonnot.

    Mukavaa minilomaa, Anki!

    VastaaPoista
  35. Olen tätä eli samaa mieltä: Luonto on kirkkoni ja vain OMA sydän sanoo, missä meidän on hyvä olla. Ja lopun perin puhumme kaikkien ihmisten kanssa kuitenkin ihan samasta asiasta, mutta eri nimillä ja termeillä.

    Olen myös se, joka näkee enneunia, mutta omina, toistuvina symboleina. Tästä taas sain pari viikkoa sitten konkreettisen muistutuksen. Myös Lapseni kuolemantapauksessa oli enneunet.

    Iloista pääsiäistä, omanlaistasi!

    VastaaPoista
  36. Pilviharso, niin, juuri niin. Olisin voinut Ankillekin vain sanoa, että: Kuuntele sydämesi ääntä.

    Tiedätkö, minusta on ollut aivan mahtavaa, että olet puhunut suruasi auki. Muistan sen hetken, kun luin asian sinulta. Menin melkein sokkiin. Järkytyin. Suruista suurin. Ja sinä pystyit sen jakamaan. Ja sitten se runo...


    Kiitos smaoin Sinulle!

    VastaaPoista
  37. Voii, ja minulle kun pääsiäinen on juhlista mieluisin. Juuri tämä vuodenaika, luonnon herääminen ja kasvun aika inspiroi pääsiäissanoman ohella. Ja pääsiäisen kauniit valoisat värit valloittavat. Aivan ihanan pääsiäiskuvan olet laittanut tänne, Leena!

    Olen varmaan valikoiva, mutta en keskity juurikaan ristiinnaulitsemiseen vaan pääsiäispäivän iloon. Tosin jokaisella meistä on ristinsä kannettavana, joten symbolisesti voin löytää pääsiäistarinasta laajemminkin itselleni.

    Itse en kyllä kuulu kirkkoon, erosin nuorena, mutta olen harkinnut takaisin liittymistä. Ortodokseilta olen ominut ikonit, muutoin olen luterilainen mieleltäni.

    Tuntuu tosi ikävältä, ettei apua ole kirkosta loytynyt silloin kun sitä olisi tarvittu. Itse otin sairaalassa ollessani sairaalapastoriin yhteyden, ja sain käydä keskustelemassa hänen kanssaan myös sairaalasta kotiuduttuani. Retriitissä koin hoitavaa rauhaa, kukaan ei ollut sormi pystyssä opettamassa, päinvastoin. Täällä Hgissä on myös ihana piispa Irja Askola ja avarakatseisia pappeja olen tavannut, vaikken kirkon piirejä ja toimintaa maalauskursseja syvemmin tunne.

    Kaikille levollista ja kaunista pääsiäisen aikaa mieltääpä pyhät sitten hengellisesti tai maallisesti! Kevät on täällä, ja linnut laulavat!
    Lämpimin ajatuksin, Ilona.

    VastaaPoista
  38. Ilona, kiva kuulla, että joku nauttii pääsiäisestä. Olen vielä kaiken huipuksi toukokuun tyttöjä, mutta rakastan syksyä ja joulu on juhlista ihanin;-)

    Voi, kunpa olisit sanonut, mitä on olla mieleltään luterilainen: Onko se sitä puurtamista ja totisuutta ja velvollisuus ennen kaikkea. Eikö usko voisi olla vähän iloakin, kuten vaikka ortodokseilla on. Minäkin pidän tietyistä ikoneista. Olen jopa myynyt erään taiteilijan ikoneita...

    Irja Askola on takuulla hurmaava persoona. Ja uskon, että Helsingin seudulla papeissakin löytyy jo uudempia tuulia. Olen kyllä tutustunut aivan ihanaan pappiin Espoossa, kun kummipoikani kastettiin. Kummipojan sisko oli viimeinen, jonka Maria Buchert kastoi ja siirtyi sitten yliopistoon, jossa hänen luennoillaan istuu nyt tyttäreni! Jos papit olisivat kuin Maria, ei mitään hätää maailmassa. En ikinä unohda meidän kahdenkeskistä keskusteluamme...

    Ilona, jos luit kommentteja, etenkin mitä vastasin Ankille, niin minullakin on joku, mutta olen aika kaukana ns. kirkkouskovaisesta, vaikka kirkkoon kuulunkin.

    Juuri niin. Kaikille aurinkoa, lepoa, lintusia ja puron solinaa ja omanlaistaan pääsiäisen viettoa.

    Kiitos samoin, Ilona!

    VastaaPoista
  39. Sen verran mitä olen ortodoksi -ja katolisissa kirkoissa käynyt Suomessa ja muualla Euroopassa, niin mielenkiinnolla katselen ja kuuntelen, ja arvostan monia piirteitä niissä, mutta jään kuitenkin sivustakatsojaksi ja olen kuin vieraissa. (Myös kirjallisuuden kautta tutustunut).

    Huomaan siis olevani kumminkin kovin luterilainen, siihenhän olen suomalaisena kasvanut lapsesta asti, vaikken ole uskonnollisesta perheestä enkä edes kuulu enää kirkkoon. Arvostan luterilaisuudessa mm. keskustelevuutta. Ortodoksit ja katoliset eivät juuri käy edes keskustelua siitä, voisiko nainen olla pappi.

    Toisaalta vierastan kaikkien kirkkojen maskuliinista kieltä, herrottelua. Mulle varmaan sopisi parhaiten jlanpalvelus latinankielellä, ei niin särähtäisi vanhakantaiset raamatun ilmaukset korvaan.

    Niihin mainitsemiisi synkkyyteen ja velvollisuusetiikkaan en ole liiaksi törmännyt, mutta pääosin harjoitankin hengellisyyttä ihan itsekseni kotona tai luonnossa ja kirjojen kautta.

    Mediassa toki törmää ahdasmielisiin muiden tuomitsijoihin, viittaan esim. syksyn homokeskusteluun, jossa konservatiivikristityt olivat mielestäni irvikuva kristityistä, vaikka kai sitä pitäis heitäkin suvaita. Kukin tavallaan.

    Voi kun minäkin osaisin nauttia talvesta ja joulusta. Olen talvimasentuja, ja huokaisen helpotuksesta helmikuussa, kun on taas valoa ja eloa, jopa minussa.

    Löysin blogisi muutama kuukausi sitten. Tänne tulen piristymään ja hakemaan mainioita kirjavinkkejä,
    kiitos Leena! Hyvin koskettava oli kirjoituksesi, kun kerroit sairastumisestasi ja kuilun reunalla olostasi silloin.

    Edelleen pääsiäisilon toivotuksin, Ilona.

    VastaaPoista
  40. Minä olen myös unien näkijä... tiedän mitä tarkoitat. Voisin tästä aiheesta kertoa vaikka miten paljon..mutta toisaalta on parempi pitää itsellään. Saan myös joskus selityksiä unissa menneisyyden henkilöiltä. Pari yötä sitten tapasin unessa menneisyyden henkilön, joka on kyllä vielä elossa, mutta asuu kaukana emmekä ole yhteydessä enää, eikä hän ole ollut ajatuksissanikaan aikoihin. Uni oli aivan liian todellinen, niinkuin henkilö olisi ollut luonani huoneessa ja hän selitti minulle yhden asian jota en aiemmin tajunnut. Nyt kaikki on selvää ja ymmärrän lopultakin...
    Kun uni loppui ja heräsin aamuyöstä tahdoin niin että se olisi jatkunut. Tahdoin kysyä vielä jotain... yritin saada unesta uudelleen kiinni, mutta eihän se tapahtunut. Kun tällaista tapahtuu, usein mietin että onkohan samaan aikaan se henkilö niin kaukana toisessa maassa myös nähnyt minusta unta.
    Elämässä on paljon mitä silmä ei näe...ja monissa tapauksissa on parempi ettei näekään...

    VastaaPoista
  41. Ilona, tietyt henkilöt evankelisluterilaisen kirkon sisällä pilaavat ilmapiiriä. Se homokeskustelu oli jäävuoren huippu, mutta ilmeisesti kukaan ei oikeasti kavahtanut Päivä Räsäsen mielipiteitä, koska perusuomalaiset pääsivät vaalivoittoon. Nyt eduskuntaan tulee päättäjäksi mm. Pentti Oinonen, perussuomalainen, joka on homoparien perheensisäisestä adoptio-oikeudesta puhuessaan rinnastanut homot eläimiin sekaantujiin. Tämä asia on kerrottu eilisessä (21.4. sivu A6) Helsingin Sanomissa, jossa esitellään koko perussuomalaisten ryhmä. Sieltä voivat kaikki nyt lukea, miten tehdään uutta muukalaisvihamielistä ja rasistista Suomea, jossa homoille ja esim. pakolaisille, ei armoa suoda.

    Ilona, jos olisit lukenut blogiani kauemmin, olisit jo talven rakastaja. Olen esitellyt lumipuutarhaamme ja kertonut monista talven lumoavista piirteistä. Jonain päivänä sukunimeni on oikeasti Lumi. Olen kotoisin länsirannikolta, jossa lumi jouluisin oli suuri ihme. vain kuraa ja loskaa. Täällä harjukaupungin äärimmäisellä saarella Keski-Suomessa kaikki on toisin.

    Joulu on niin täynnä tunnelmaa ja lämpöä. En osaa sitä nyt tähän laittaa, mutta kirjoitan ennen joulua jo monenlaista ylistystä tälle juhlista parahimmalle.

    En tiedä, olenko minä niin piristävä, sillä teen myös oikeasti rankkoja kirjoja ja näillä en tarkoita nyt dekkareita. Olen lukenut Afganistanista, Turkista, Darfurista etc. Toisinaan kuitenkin myös sisustusta, kevyempää kirjallisuutta sekä suvella tietenkin paljon puutarhaa. Myös ruokakirjoja aika paljon.

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  42. S., eihän näitä kerrota kuin läheisille. Siis että ketä koskenut ja mitä tapahtunut etc. Minä toin yleensä koko asian esille muistaakseni vasta tehdessäni kirjan Siri Hustvedtin Vapiseva nainen. Se liippaa likeltä, vaikka Sirillä onkin ihan fyysinen vapinaongelma, niin hän itsekin tuntuu tietävän, että jotain sisäistä se on.

    Niin, emme saa tietää kuin harvoin 'jos hän kanssain samaa unta näkee'. Yhdellä kommentoijalla oli näin.

    Minusta on avartavaa tietää ja tuntea laajemmin, mutta suojauksella. En halua virran viemäksi, vaan olla itse virta, joka päättää uomansa.

    S., kiva että kerroit. Pidin sinua niiiin järkiperäisenä. Ehkä perustan liikaa blogisi täsmätietoon, josta kyllä nautin herkut päältä, mutta sehän on ihan faktaa. Vain purppuramedestäjät hieman saavat sinut hieman syrjään tieteen polulta. Olet heille selvästi ihan myyty;-) Toivottavasti pesässä on kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  43. Minä järkiperäinen?!?! Heh! No onhan se yksi puoli minusta. Mutta toisaalta olen myös herkkä ja joskus liiankin boheemi.En vaan kirjoita paljon muista asioista blogissani...
    Lisään vielä edelliseen. Siis se selitys jonka sain. Olin kuin puulla päähän lyöty kun sen kuulin. Monet sanoisivat että aivoni ajattelivat yöllä sitä asiaa ja se selitys oli jotain jonka itsekin jo tiesin ja mitä olin luullut. Mutta ei, se selitys oli jotain mitä ikinä en olisi voinut kuvitellakaan. Mutta nyt lopultakin "palat menevät kohdalleen". Olen jo pari päivää aivan kuin minulta olisi otettu jalat alta. Olen lomalla kuun loppuun asti ja kävelen päivittäin tuntikausia luonnossa etsimässä kukkia ja hyönteisiä ym, mutta se asia joka selvisi ei vieläkään anna minulle rauhaa sillä olen niin yllättynyt...positiivisesti yllättynyt.
    Anteeksi salaperäisyys, mutta on asioita joita ei voi julkaista... sitten joskus jos tulen sinne saarelle.. niin sitten.. :-)

    VastaaPoista
  44. S., aavistin, että voisit olla myös boheemi, mutta en uskaltanut toivoa;-)

    Ymmärsin. Hienoa, että asia oli positiivinen. Minulla se oli vastaus siihen, mitä olin epäillytkin. Mutta, se mikä nyt oli uutta, oli viesti kuolleelta. En ole ikinä ennen kokenut tätä.

    Olethan luvannut tulla. Niinhän me sovimme. Sieltäpäin on tulossa muitakin...jo tänä kesänä.

    VastaaPoista
  45. Niin, kirkkoon kuuluu kai lähes 80 %:a suomalaisista, joten sinne mahtuu monenmoista. Harmittaa vaan, kun ääriryhmät ns. vanhoilliset saavat niin paljon mediatilaa, vaikka heitä on pienen pieni osa.

    Heh, pitäsköhän mun tosiaan liittyä kirkkoon takaisin, kun huomaan täälläkin ihan kuin puolustelevani kirkkoa. 10 vuotta olen sitä miettinyt, mutten ole saanut ratkaisua tehdyksi.

    Juu, se Pentti Oinonen uusi valtakirjansa eduskuntaan, ja muistan hyvin tv:stä nähneeni, kun hän puhujapöntöstä lateli alaarvoista tekstiä. Mitähän vielä tulemme näkemään tällä uudella eduskuntakaudella.

    Piristys oli ehkä väärä sana, vaikka sitäkin saan blogistasi, mutta tavallaan sekin piristää, kun tekee kijalöydön blogisi perusteella, vaikka kirja olisikin hyvin rankka. Luen niin kevyttä kuin rankkaa, mutta varmaan rankemman puoleista enemmän.

    terv. Ilona.

    VastaaPoista
  46. Ilona, ehkä voisit kysyä itseltäsi myös: Miksi liittyä kirkkoon? Se on aivan yhtä hyvä kysymys kuin se, että 'miksiköhän en ole kirkossa'.

    Äänestyksestä: He eivät tiedä, mitä he tekivät. Kun palopommit alkavat lentää ja rautakorot marssivat, tulee monille yllättävä, mutta liian myöhäinen herätys.


    Voin olla piristyskin, en minä sillä. Olen nimittäin luvannut tarjota kirjaELÄMYKSIÄ, en kirjaKIDUTUKSIA. Jos on ollut rankempi kirja, teen sitten vähän puutarhaa ja sisustusta, että itsekin palaudun. Tapani on nimittäin sukeltaa täysillä tarinaan. Teen kaiken intohimolla, en viileän analyttisesti.

    Pystyn kyllä lieikimään coolia Grace Kellyä pari vuorokautta, mutta siinä kulkee minun rajani;-)

    VastaaPoista
  47. Sinä noitanainen, herkkä ja tunteellinen. Tarvittaessa tulta ja tappuraa. Toivottavasti viestistä huolimatta olet saanut rentouttavan ja hyvän pääsiäisen. Tiedän... että niin käy kun näit.

    VastaaPoista
  48. Anne, niin minä, mutta en nyt Portobellosta. Minä sinulle maanantaina noidat näytän!

    Kyllä kiitos, puutarhailua ja kotoilua. Loput kerron xx.

    Sinä olit osallinen. Siinä unessa. Rankimassa. Siitäkin selvisit. Ehkä me kaikki. Kysy viimeinen uni xx.

    Tiedän, että kuulut meihin, jotka kuljemme yökiitäjät sukimassa hiuksimamme, usvaviitta yllämme, ruusun makea mahla...ja mustarastas.

    VastaaPoista
  49. Niin, miksi liittyä kirkkoon, hyvä kysymys. Olisikohan luterilaista velvollisuusetiikkaa sitten, mutta kun käytin kirkon palveluja esim. sairaalapastorin ja kursseja, tuntui, että onko se oikein samalla pysyä kirkon ulkopuolella.

    Tosin, kun olen pahoitellut kirkkoon kuulumattomuuttani, on selkeästi sanottu, että he ovat ihmisiä varten riippumatta siitä kuulunko kirkkoon vai en tai olenko vaikka hindulainen, ihan sama. Jotenkin viehätti se lähestymistapa, että ihminen sellaisenaan on tärkeä ja tervetullut.

    Varsinkin Hgin Kalliossa on ollut hyvää toimintaa. Olen pannut merkille, että myös sateenkaariporukalle on esim. messu. Avarakatseista meininkiä.

    Nyttemmin en ole kirkon toimintaan juurikaan osallistunut. Silti, pitäisikö tukea sitä, että kirkolla on vaikkapa sairaalapastoreita ja diakoniatoimintaa, ja että se on vielä paikka, jossa ihmisellä on vielä luovuttamaton ihmisarvo, lompakon paksuudesta riippumatta. En tiedä. Tulee näin pääsiäisenä erityisesti mietittyä.

    Lukisiko Carol Shieldsin "Pikkuseikkoja" (eka Shieldsini muuten) vai lähtisikö ulos luontoon. Hmm, taidan mennä ulos ensin.

    Aurinkoisin terveisin, Ilona.

    VastaaPoista
  50. Ilona, voisinhan minäkin näin pääsiäisenä ihmetellä, että kuulun kirkkoon;-) Toisaalta: Mitä haittaa?

    Tosin olin päättänyt erota, ellei naispappeus mene läpi, mutta se meni. Nyt seuraan todella tarkkana kaikkea, mikä liittyy sateenkaarikansaan kuin myös niitä pappeja, jotka ovat saaneet pitää virkansa, vaikka eivät suostu työskentelemään yhdessä naispappien kanssa. Naispapit ovat jo saarnoissaankin likempänä ihmistä, puuttuu paatoksellinen paasaus.

    Shieldsin Pikkuseikkoja on hyvin kiintoisa ja tarkasti havannoiva kirja.

    Me ollaan oltu pihalla puutarhahommissa, otettiin vastaan nuoret, avattiin grillikausi etc. Olen melkien aina koneella, joten nyt olen ollut kerrankin enempi perheen kanssa. Tytär opiskelee Helsingissä ja näemme häntä nykyään harvoin. Yöllä luen taas yhtä kirjaa...Ehkä sinä myös.

    VastaaPoista
  51. Beatrix potter on tosi hyvä :) Etiäiset ovat hyvin mielenkiintoisia. On varmaan paljon asioita, mitä vain jotkut kokevat. avoin asennekkin tekee aikapaljon jo.. hurjan mielenkiintoista. minusta viime vuosisadan vaihteen asenne kaikkeen mielenkiintoiseen olisi hyvä nostattaa edelleen voimiin.Ihmisessä on paljon tiedostamattomia voimavaroja. Luin muuten suomen kirjallisuuden seuran kustantaman taikureista kertovan kirjan, oli jännittävää luettavaa :) ainakin ne mainokset..
    Hyvää pääsiäistä sinulle leena!

    VastaaPoista
  52. Beatrix on minulle osa sitä brittiläisyytta ja mennyttä maailmaa, jossa olisin voinut viihtyä...

    Aika monet kokevat, toiset eivät vain kerro mitään. Se on itsesuojelua. Torjuntaa.

    Olin juuri 1600 -luvulla ja noituudessa ja nyt nykyajassa, jossa oikeasti keijuja...Meidän aikamme ihiminen haluaa olla tehokas ja rationaalinen. Siihen ei paljon muuta mahdu. Miten valitettavaa!

    Usko tai älä, minä matkustin täältä kerran Hartwall-areenalle kokemaan elämystä David Copperfield! Se oli niin mahtavaa...ja David on myös aika...hmmm;-)

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  53. Kiitos innostamisesta lukemista kohtaan. Olen tuntenut kovasti huonoa omaatuntoa siitä, että luen vähän.... joka oikeastaan ei pidäkkään paikkaansa vaan en ole arvostanut omaa lukemistani. Nyt löysin tämän sinun blogisi ja sain täältä idean kirjata ylös noita kirjoja joita luen - heti alkoi näyttää valoisammalta ja samalla innostusta taisi löytyä lisää myös monipuolistaa lukemaani kirjallisuutta :D

    VastaaPoista
  54. Marke, no tästä hetkestä alat arvostamaan omaa lukemistasi ja ryhdyt kirjoittamaan blogiisi lukemistasi kirjoista. Se, että sinut myös sitten muistetaan ja sinulla käydään, helpottuisi, jos blogisi olisi vaikka Marken elämää ja kirjoja tai Marken kirjoja ja elämää tms.

    Hienoa, että alat ylittää omia aitojasi. Kaikki esteet on tehty kaadettaviksi! Jopa minä aion kohta luovia myös ihan uusille vesille ja tuntuu ihanan hurjalta.

    Ja ole hyvä vain: Tämä on minulle kutsumus, että saan aikaiseksi uusia kirjahulluja.

    VastaaPoista
  55. Mielenkiintoinen aihe, mutta olen pääsiäisloman takia täällä niin myöhässä.. No, sinä Leena osittain tiedätkin jutuistani. :) Meillä on suvun äidin puolen naiset tavanneet nähdä enneunia, ja minullakin on paljon kaikenlaisia kokemuksia, mutta pidän niitä nykyisin melkein arkisina. Elämään kuuluvina. Ja järjestäytyneitä uskontoja en oikein sulata, vaikka ortodoksisuudessa on paljon esteettisesti kaunista ja juutalaisuus kiehtoo minua kultuurina.

    Lauran ja poikaystävän (ihanaan!) unijuttuun piti vielä kommentoida, että minulle kävi kerran niin, että heräsin keskellä yötä unen jälkeen, ja pian vieressä nukkuva mieheni kommentoi kyseistä unta täydessä unessa itse. Siis puhui unissaan, mutta kommentoi juuri näkemääni unta. Silloin olin aika ällikällä lyöty. :)

    VastaaPoista
  56. Karoliina, en minäkään näitä enää pelästy. Tämä asia on vain yksi ominaisuus niin minussa kuin sinussa. Ehkä idästä tullutta;-)

    Järjestäynyt uskonto on ihmisten rakennelma. Sen sana on ihmisten sanaa ja sovellukset riippuvat kuka niitä tulkitsee.

    No, kyllä nyt teit vaikutuksen! Olisimmepa mekin kokeneet saman. Toisaalta ihmettelen, miksemme, sillä mieheni on aina ollut isoäitinsä perua kiinnostunut siitä, mitä emme näe. Ehkä liike-elämän rattaat pystyvät jauhamaan ihmismilenkin mieleisekseen tai ainakin vievät kaiken ajan...

    Ole tähdellä valaistu!

    VastaaPoista