keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Tämä kirja on liekitetty verbaalisella lahjakkuudella, suorastaan sitä ennen marinoitu kevyellä iloittelulla, kirpakasti maustettu ironian pippurilla, lavennettu pääkokin salaisella fondilla, friteerattu kaikkien aistien juhlien muistoissa, kostutettu hoviväen kyynelin ja lopuksi viipaloitu tunneveitsen terällä hakkelukseksi, jonka ytimestä löytyy yllättäen itse elämä, vaatimaton muistomaku, joka lopulta onkin ylitse kaiken muun.

Muriel Barberyn Kulinaristin kuolema (Une gourmandise, Gummerus 2011, suomennos Lotta Toivanen) on pieni suuri kirja taitavassa kielen käytössä, toimivassa rakenteessa ja mitä hiotuimmassa tiivistyksen taidossa silti mitään pois jättämättä tai mitään siihen lisäämättä. Tämä kirja tekisi mieli ojentaa mallikirjaksi kaikille kirjailijaksi aikoville, miten näpsäkästi tehdään tiheää, vaivatonta ja herkullista tekstiä. Barbery on oivaltanut, että määrä ei korvaa laatua, että viisisataasivuinen teos voi helposti hävitä alle kaksisataasivuiselle, kun vain kokki osaa rakentaa vastustamattoman tarinan.

Kulinaristin kuoleman rakenne on kiveen hakatun varma: Annetaan muutamien, ei kymmenien, vaan muutamien kertojien ’puhua suunsa puhtaaksi’. Tämä resepti toimii aina. Siitä on loistava esimerkki Elif Shafakin Rakkauden aikakirja ja kuin luontaisella vaistolla, Barberylla on vahva taipumus tähän rakenteeseen, mikä näkyy osin myös hänen toisessa teoksessaan Siilin eleganssi. Kertoja voi olla kuka vain, vaikka päähenkilön kissa, kuten on Kulinaristin kuolemassa. Se voi olla myös katkera ja petetty vaimo tai julmasti laiminlyödyt lapset. Se voi olla jopa satunnainen rakastaja tai kaukainen sukulainen. Pääasia, että kerronta koukuttaa lukijan ja sen Muriel totisesti osaa!

Äiti painoi päänsä, kuten tavallista, kuten aina. Ja sitten isä taas lähti, toisiin ravintoloihin, toisiin naisiin toisille lomille, missä me emme olleet mukana, missä emme olleet mukana edes muistoissa, siitä olen varma; lähtöhetkellä saatoimme ehkä olla olemassa kärpäsinä, ei-toivottuina kärpäsinä jotka huitaistaan pois, jottei niitä enää tarvitse ajatella: me olimme hänen koppakuoriaisiaan. (Laura, Rue de Grenelle, porraskäytävä)

Kulinaristin kuolema kertoo Ranskan kuuluisimmasta ravintolakriitikosta Pierre Arthensista tekemässä kuolemaa. Tämä egoistinen, vahva, menestynyt mies, joka ilmeisesti vallallaan on myös hurmannut, tekee kuolemansa edellä makumatkaa kaikkiin elämänsä kulinaarisimpiin nautintoihin, mutta etsien hukassa olevaa makua. Makua, joka tulee mieleen tavallisista marketeista, ei tuhansista ja tuhansista huippuravintoloiden keittiöistä, vaan rahvaan marketeista. Isoäidin keittiöstä löytyy himoittava, viilentävä sorbetti, joka on niin paljon enemmän kuin jäätelö, mutta näin suloiseen ei langeta, ei tätä Pierrelle, vaan jotain paljon odottamattomampaa. Samalla kun Pierre matkaa elämänsä makukartastolla, hänen omaisensa tekevät kitkerää muistomatkaa niissä tapahtumissa, joissa he muistavat oman läheisensä, isänä, aviomiehenä, setänä, talon asukkaana. Kontrasti on vahva ja satuttava.

Kuin hidastettuna sekunnit vilistävät rauenneiden toiveideni tuskallisella kankaalla: kysymys, vastaus, odotus ja tuho. Hänen silmiensä pilke sammuu yhtä nopeasti kuin se on syttynytkin, Tympääntyneenä hän kääntyy poispäin ja maksaa, ja minä palaan hänen välinpitämättömyytensä vankityrmiin. (Laura, Rue de Grenelle, porraskäytävä)

Laura on Pierren tytär, joka viipyy perheen asuintalon porraskäytävissä voimatta kohdata miestä, isäänsä, jolle hän on ollut vain kärpänen, joku liiskattava, joku turha. Laura olisi halunnut vain oikeuden saada olla hän itse Laura. Hänen tyttärensä…

Yllättäen tämä kirja onkin paitsi kuin todistajien ja päärikollisen todistuskertomus, myös kaksiosainen tarina, jonka toinen puoli on mahtaileva kuva kulinarismin kuninkaan kuolemasta ja kadotetun maun etsinnästä ja kun käännät kuvan, löydät aivan toisen tarinan, sen joka seisauttaa veresi, eikä suinkaan siksi, että kirja on täynnä loistavia makukokemuksia, vaan siksi, että menet kuolevan öykkärin uhrien nahkoihin. Ollaksemme kuitenkin kuolevaa kohtaan oikeudenmukaisia, niin myönnämme, että hän oli myös hurmaava niin halutessaan, piti kissastaan sekä koirastaan Rhettistä ja osasi arvostaa maun salaperäistä yksinkertaisuutta, joka ilmenee aivan huikeasti kertomuksessa leivän syömisestä. Muuta oikeutta en hänelle pysty suomaan, eikä hän hyvänen aika sitä edes alentuisi minulta pyytämäänkään, ei hän:

Olen pilannut ja tuhonnut nuo vaimoni sisuksista putkahtaneet kolme valjua oliota, ne lahjat jotka annoin hänelle ohimennen korvaukseksi koristeena olosta – kamalia lahjoja, nyt kun asiaa ajattelen, sillä mitä muuta lapset ovat kuin kauheita pahkoja rungossamme, ikiajoiksi rauenneiden toiveidemme säälittäviä korvikkeita. Minun kaltaiselleni ihmiselle, jolla jo on iloja elämässään, he ovat kiinnostavia vasta sitten kun lähtevät kotoa ja alkavat olla jotakin muuta kuin poikiamme tai tyttäriämme. En rakasta heitä, en ole heitä koskaan rakastanut enkä kadu sitä tippaakaan.(Pierre, Rue de Grenelle, makuuhuone)

Tässä suvilukemista sekä kulinaristeille, että ihmissuhteista kiinnostuneille. Paljon pienessä kirjassa: Kaikkien Aistien Juhlien vaalintaa – synkkiä pohjavirtoja unohtamatta.

Nyt olen oudoilla fiiliksillä, katson kirjaa, johon olen vetänyt viivoja marginaaleihin, tervehdin ynseän viehkoa Renéetä, joka istuu Rue de Grenellen ovenvartijan kopissa, vilkaisen ohimennen kadulla seisovaa hautausliikkeen autoa, kiirehdin askeliani kohti jäätelökojua nauttiakseni kuin uhmalla jäätelöstä, joka Pierren mielestä oli niin paljon vähemmän kuin sorbetti. Mitä minä hänestä, sillä aurinko leikkii lehmusten lehdillä ja kyyhkyset kujertavat…

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni tehneet ainakin  Jonna Katri  Katja/Lumiomena, Jenni, Ilse, Erique SusaErja, Amma ja Linnea 

21 kommenttia:

  1. Kiitoksia paljon tästä arviosta. Jo Siilin eleganssia lukiessani olin varma, että haluan tutustua myös tähän. Itse asiassa löysinkin tämän jo kirjaston palautettua-hyllystä, mutta en enää kehdannut sitä lainata kun lukemattomia on muutenkin jo suuri kass. Voisin kyllä käydä katsomassa vieläkö tätä löytyy, jos kerran on loistavaa kesälukemista. :)

    VastaaPoista
  2. Totta, taitava kirjailija voi laittaa kertojaksi vaikka kissan jossain välissä tarinaa, ja se toimii ;)

    Olenkin jo odotellut tätä sinulta, kun oli puhe aikaisemmin, että odotat tälle paremman ajan, kun niin moni muukin luki tätä yhtä aikaa. Olikin virkistävää nyt palautella mieleen tämä ihana kirja!

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  3. Kirjoitit hyvin siitä, kuinka pienessä kirjassa voi ollakin paljon. Kulinaristin kuolema paranee koko ajan, mitä enemmän kirjaa mietin. Itse asiassa pohdin jo niinkin hurjaa (heh heh), että jos vaikka ensi viikolla lukisin sekä Siilin eleganssin että Kulinaristin kuoleman, niin pitäisinkö Kulinaristista sittenkin enemmän. Muriel Barberysta on hyvää vauhtia tulossa eräs suosikkikirjailijoistani.

    Kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista
  4. Puhuttelit: "Tämä kirja tekisi mieli ojentaa mallikirjaksi kaikille kirjailijaksi aikoville, miten näpsäkästi tehdään tiheää, vaivatonta ja herkullista tekstiä." :-)

    Minua vieroksuttaa tässä tuo kulinaristinen puoli. Jotenkin minusta tuntuu, etten hakua lukea makuelämyksiä kirjoista. Olen ehkä sukulaissielu siinä isäni kanssa, joka ei voi sietää esim. tv:n ruokaohjelmia :-D...

    VastaaPoista
  5. Kiitos linkistä! Allekirjoitan täysin tuon, että Kulinaristin kuolema kävisi kelle tahansa oppikirjasta oikeaoppisesti ja taidokkaasti rakennetusta romaanista.

    Minäkin söin juuri jäätelöä, mutta mieleni tekisi silti lisää, kun on niin kuuma. Olen toivottoman suomalainen mitä lämpöön tulee. +20 riittäisi minulle mainiosti. No, en valita, kyllä minä tähän taas totun! Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Riina, ole hyvä.

    Tämä on nopealukuinen kirja, siis nimenomaan ohut, mutta ei 'ohut'.

    Et sanoisi mitään, jos näkisit kirjapinot, joiden keskellä vaellan. Ja minä vain haaveilen kirjastossa käynnistä ja parista vanhemmasta kirjasta;-)

    Suvella sitten...joskus, luet tämän, Riina.

    VastaaPoista
  7. Susa, ole hyvä.

    Nyt juuri oli oikea aika tälle kirjalle - minulla. Ja tämä oli enemmän kuin odotinkaan, vaikka tiedät, miten hurmaannuin Siilin eleganssiin. Tosin petyin SE:n loppuratkaisuun...

    Katja, onko sulla nyt jotenkin aikaa...minulla on aivan sama kuin viime tai edelliskuussa. Nyt odotan, että juhannus kaiken rauhoittaa. Sun houkuttaman minä onneton otin vielä Mitfordin tytötkin. Katsos, en ensin tajunnut, että se perustuu faktaan eli on historiaa. Sen kyllä luen sydän suvella nauttien!

    Tosiaankin, tämä kirja on enemmän. Barbery on taitava kirjoittaja, nautittava, viihdyttävä, kouluttava.

    Ole hyvä vain.

    VastaaPoista
  8. Paula, ja miten totta!Hesarissa oli juuri tänään juttua miten romaanit ovat pidentyneet sadassa vuodessa noin sadala sivulla. Enen kirja oli keskimäärin 200 sivua, kuten tämä Kulinaristin kuolema, joka oli sen allekin, mutta nykyään kirjat ovat keskimäärin 300 sivua. Miten ihmeessä minulla monet lukemani ovat olleet 500 sivua ja ylikin ja onpa tullut yksi, jossa tuhat sivua.

    Minä olen sellainen oneton tapaus, joka eilen meilasin ruokablogia pitävälle ystävälleni, että 'ajattelen koko ajan ruokaa ja kirjoja, kirjoja ja ruokaa.' Onneksi edes hän oli samoilla linjoilla.

    En minäkään katso ruokaohjelmia, mutta en paljon myöskään muitakaan. Joskus joku hyvä leffa tai kiinnostava kirjallinen dokumentti.

    Minun isäni myös kuten minä: Kirjoja ja ruokaa, ruokaa ja kirjoja.

    VastaaPoista
  9. En minä oikeasti ehdi ensi viikolla lukea Barberya, mutta ajatusleikissäni Kulinaristi saattaisi olla Siilin eleganssiakin parempi. :)

    VastaaPoista
  10. Amma, minä valitan ja reippaasti! Viime suven vietin kellarissa ja en toivo toista mokomaa. Ei yhtään yli +20 astetta on minun rajani. Ja koirani pitää vielä sitäkin viileämmästä. Me kaksi olemme syöneet tänään vain jäätelöä. Pian alan taas nähdä unia suloisesta lumisateesta...

    Niin, olen sitä mieltä, että tämä pieni kirja on kuin oppiesimerkki, miten pitää kirjoittaa - kiinnostavasti ja tiivistetysti. Koko tarina tli kyllä kerrottua.

    Kiitos samoin, mutta ehkä toivotamme toisillemme myös vaikka suloista suvisadetta, hiukan vilvoittavia tuulia etc.!

    Katja, minä arvasin!

    Eilen illalla istutin sitten valkeat särkyneet sydämet. Minä hellin ja vaalin niitä nyt koko sydämestäni.

    VastaaPoista
  11. Oi miten herkullisesti kuvailit kirjaa!! Lukulistallehan tämä meni, tottakai! :)

    Minä yleensä rakastan hellettä, mutta tänään olen ollut visusti sisätiloissa kamalan flunssani vuoksi. Ulkona alkaa heti päässä humista ja tuskanhiki valua, siis olen joutunut sanomaan ei kiitos tälle tämän kesän ensimmäiselle hellepäivälle. Tuleehan niitä, myöhemminkin.

    VastaaPoista
  12. Sara, kun tätä lukee, saa monemoisia ruokamielteitä, sillä syömistä on kuvattu paljon ja taiten.

    Kurjaa, kun on flunssa nyt! Minulla oli muuten elämäni ensimmäinen talvi ilman mitään flunssaa. Vinkki: 500 mg C:tä ja 50 mg D:tä joka päivä. Tyttäreni otti samoin ja olemme molemmat ollet terveitä, eivät muut perheessä.

    Minä luulin, että elämäni hellepäivät olisivat olleet viime suvessa...siis elin toivossa;-)

    VastaaPoista
  13. Hannele, melkein luulen, että pidät tästä. Suosittelen!

    VastaaPoista
  14. (eurolla kun löydän uudet kirjat usein :)

    VastaaPoista
  15. No sinähän olet ihan tunnettu siitä, miten halvalla löydät etenkin kirjoja.

    VastaaPoista
  16. ruattalaiset on hyviä kierrättämises

    VastaaPoista
  17. Niin minäkin pidin kovasti Siilin eleganssista. Se olisi kiva nähdä myös filminä.

    VastaaPoista
  18. Haa, aioin suositella tätä sinulle, mutta olitkin jo aikaa sitten lukenut ja hienosti arvioinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, haa! Kiitos. Minua kadduttaa, että annoin tämän pois jossain arvonassa...Pitänee hakea kirjastosta ja lukea joskus uudelleen.

      Samalta kirjailijalta olen tuonut blogiini myös Siilin eleganssin, joka on ollut todellinen lukijasuosikki ja joka oli elokuvanakin hyvä.

      Ehkä Kulinaristin kuolema aukeaa parhaiten herkkusuille eli minuun tämä meni sataa.

      Poista