keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

13. HUONE


Prologi

Heillä kaikilla oli yksi ja sama yhteinen nimittäjä. Salamurha.

Malcom X, Martin Luther King Jr., Robert F. Kennedy, Anwar Al Sadat, Indira Gandhi, Olof Palme, Rajiv Gandhi, Yitzhak Rabin, Anna Lindh, Anna Politkovskaya, Alexander Litvinenko.

JFK…

Kaikki tämä oli Johnin syytä.

Max Mannerin uutuus 13. huone (Minerva Crime 2011) on ehdottomasti Mannerin tähän asti paras teos. Se on osiltaan niin täydellinen, että saan pidellä itseäni ruodussa, kun yritän jäsennellä järkeenkäyvästi, mikä tekee tästä kirjasta niin erinomaisen. Ensinnäkin minua oli kuin suoraan suoneen, että mukana ovat prologissa mainitut kuuluisat salamurhat, joita olen seurannut siitä päivästä, kun JFK murhattiin. Tosin olin silloin pikkutyttö, mutta päiväkirjan sivut kastuivat kyynelistä iltana jona syntyi muistoruno JFK:lle. Ja Litvinenkon tapaus taas…

Kirjan esinäytös on hyvin cinemaattinen ja tapahtuu Povezkyn tehdaskommuunissa noin 200 kilometriä linnuntietä Tohmajärveltä itään. Olin jälleen Karjalassa, mutta missä siellä…siis oikeasti:

Povezky, Venäjän Karjalan tasavallan teräskombinaatti numero 13.

Tapaan ortodoksipappi Nikolain ja aloitamme yhteisen rukouksen: Uskon, ja tunnustan, että Sinä olet totisesti Kristus, elävän Jumalan Poika, tullut…

…Herra, älköön pyhien salaisuuksiesi osallisuus tulkoon minulle syytteeksi älköönkä tuomioksi, vaan sielun ja ruumiin parannukseksi. Aamen.

Ja nyt katkeaa naru, jotta 700 kiloa venäläistä pronssia voisi vielä kerran kajahtaa huikeammin kuin koskaan 41 uudelle ristille sekä heille jotka istuvat kirkon penkeissä ja kuoleman häiden huntuna liekehtii tulimeri…

Näistä aluista lähtee Manner kehittämään kolmatta Annika Malm-teostaan, jossa dialogi ei onnu kertaakaan, jännite ei katkea, toiminnallisuus ei peitä upeaa juonta, vauhti pysyy kurissa kiitos otsikoitujen lukujen ja uskokaa tai älkää, kirja on myös hauska! Annika Malmin kuvaajana Manner on kunnostautunut ennenkin. Tämän pippurisen pikkunaisen, joka kiihtyy sekunnissa nollasta sataan joko itsepuolustuksesta, mihin hänellä itsesuojeluvaistoa vailla olevana on useinkin tarvetta, myös siksi, että Annika haluaa pudottaa miehiset egopullistelijat ruotuunsa eli maanpinnalle tai hiukan sen alle jopa. Nyt vain tapahtuu se, mitä ei ollut vielä kirjoissa K18 ja 72h eli sain nauraa Annikalle ja rikosylikonstaapeli Stein Storensenille, joissa noin ottelumielessä on vakka kantensa löytänyt. Mistä ihmeestä Manner on löytänyt Steinin hahmon! Tämän peliriippuvaisen viikingin, joka jättimäisissä bootseissaan aika ajoin tyynesti lappaa sisäänsä liikaa olutta, mutta upeasti säilyttää coolin tyylinsä Annikasta riippumatta. Mikä mies!

Tarinan juonta en lähde tietenkään selostamaan, mutta uskokaa tai älkää, alku on todellakin John F. Kennedyssä ja puheessa, jonka hän piti Columbian yliopistossa runsas kuukausi ennen kuolemaansa. Ennen puhetta, jossa hän tuomitsi salaseurat ja ehkä juuri samalla itsensä kuolemaan:

Salailu on ikävä sana vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa. Olemme kansana perinteisesti ja historiallisesti vastustaneet salaisia järjestöjä, salaisia valoja ja salaisia menoja. Mutta maailmalla meitä vastustetaan…

Sen suunnitelmat piilotetaan, eikä julkisteta.
Sen virheet haudataan, eikä otsikoida.
Sen seurauksista vaietaan, eikä riemuita.
Ei vastattua kysymystä, ei paljastettua salaisuutta…

Lukiessani luetteloa kirjan salaseuroista, aloin voida vähän huonosti, sillä eräässä kohtaa nousi muistiin päivä menneisyydestä ja mitä minulle oli sanonut eräs, joka kuului yhteen näistä: Vapaamuurarit, Illuminaatit, Skull & Bones, Odd-Fellows…Liikun pelottavilla jäillä ja vaikenen.

Kirjaa lukiessa en missään vaiheessa kyennyt arvaamaan loppuratkaisua, mikä on jännityskirjan kruunun kirkkain timantti. Se, että osa henkilöistä kantaa ihollaan tatuointia Memento mori, muista kuolevaisuutesi, vain harhautti minua väärille jäljille ja hyvä niin, sillä kaikkein pahinta liika ennalta-arvattavuus.

Henkilöitä on todella paljon, mutta rönsyt putoavat tarinan edetessä ja loput kirkastuvat. Kaiken huipulle jäävät edelleen outo pari Annika ja Stein, jotka täydentävät toisiaan vastakohtaisuudellaan. Kirjaan pääsee tosin helpommin sisälle, jos on lukenut ensin K18 ja sitten 72 h, joissa kaikki se, mitä Annikalle on tätä ennen tapahtunut avaa polun 13. huone -Annikaan. Manner tosin auttaa lukijaa, kerraten osan menneisyyttä, mutta edelleen totean, että lukekaa Annika Malm-trilogia kronologisena kokonaisuutena, jos haluatte maksimoida tyydytyksen.

Manner on nyt täysin sinut Annikansa hahmon kanssa ja sitä ihailen! Hän on edelleen myös lyyrikko, jolta voimme odottaa vaikka kirjaa hullusta rakkaudesta, sillä:

Hän nousi autosta, lampsi kadun yli ja oli jo tarttumaisillaan kahvaan. Kääntyi saman tien takaisin. Sytytti tupakan ja seurasi, kuinka painoton ja harsomainen sumu leijaili päämäärättömästi alas katua, kääri talot ja jalkakäytävän viereen pysäköidyt autot hauraaseen pitsiinsä.

13. huone on niin sikahyvä juoneltaan ja kaikiltaan, että jos pelaisin shakkia, en ikinä pelaisi Mannerin kanssa, sillä olen huono häviäjä. Sen sijaan yritin kirjamessuilla tavata Mannerin, vaan myöhästyin viisitoista minuuttia, koska olin juuttunut erääseen keskusteluun….Seuraavalla kerralla aion olla nopeampi ja aivan erityisesti siksi, että Max täytti erään toiveeni koskien Annikaa ja Karya, joille toivoin..., mutta sainkin enemmän:

Hän käänsi kylkeä, ummisti silmänsä ja kaivautui tiiviimmin vieressä nukkuvan miehen kainaloon. Huulille nousi kevyt ja onnellinen hymy.

Miehen selkää hetken aikaa hyväillet kapeat sormet värähtivät levottomasti mutta vain kerran, sitten liike rauhoittui, ja Annika nukahti.

Hänen helmenvaaleaan käsivarteensa oli tatuoitu mustaa ja koukeroista tekstiä.

Memento mori.

Epilogi

Chi semina vento raccoglie tempesta –
Joka tuulta kylvää se myrskyä niittää.

13th Room

8 kommenttia:

  1. Tämä odottaa jo kirjapinossa, mutta luulen, ett tartun seuraavaksi vihdoin siihen Karin Slaughterin kirjaan ;)

    VastaaPoista
  2. Susa, arvasin, että seuraat miten etenen dekkareissa;-) Myönnän että tämä valinta oli tahallinen ja teen nyt väliin muuta, joten saat olla noviisi KS:ssä.

    Manner on tässä loistava!

    VastaaPoista
  3. Tiedän, että nautit tällä hetkellä lomastasi, mutta olin kuin pistoksissa, odottaessani seuraavaa kirja-arvosteluasi, enkä taaskaan pettänyt.

    Kyllä, nautin tekstisi tiiviistä koosteesta, ja kyllä, nautin sanojesi ja lauseittesi kauneudesta.

    Taidanpa hilppasta kirjastoon ja toivon, että löydän kaksi ensimmäistä osaa, voidakseni sen jälkeen tarttua hymyillen, tiivistelmäsi vielä mielessäni, trilogian kolmanteen osaan.

    Nyt, nautihan lomastasi, tällä koosteella selviän eteen päin muutamia päiviä, tarvittaessa jopa viikon tai kaksi, mutta sitten tulee älyllinen stoppi...:)

    VastaaPoista
  4. Pitsit sekaisin, haluat tai et, nyt minulle tuli paineita;-)

    Kesäkirjakoosteeni on aika erikoinen ja seuraavaksi jotain vanhaa, vanhaa...Vain suvella voi antautua ylellisyydelle lukea vanhoja kirjoja. Tosin osa kevään uutuuksistakin vielä tuossa pöydän kulmalla.

    Uskon olevani 2-3 viikossa normaalitahdissani, nyt kaikki muu vie aikaani, niin että luen hitaasti. Siihen asti: Yritä selvitä!

    ...muistinkohan suositella sinulle Richard Masonin Muistojen huoneita...

    VastaaPoista
  5. Voi sinä kirjamaailman ajatusteni sytyttäjä, lueskelin juuri viimeisimmät kirjoituksesi ja tajusin, minkälaisessa tunnemyrskyssä ja luopumisen vaiheessa tällä hetkellä väellat. Ei mikään ole niin tärkeää, kuin omien tunteiden ja kauniiksi muistoksi siirtyvien elämäntapahtumien käsittely, muistojen meri odottaa uutta purjehtijaa...

    Onneksi osaan käyttää näppäimistöä ja hiirtä, kurkkailen aina välillä blogiisi ja menipä siihen mikä aika tahansa, palaan lukemaan. Nyt, jaksamista ja aikaa itsellesi...:)

    VastaaPoista
  6. Pitsit sekaisin, ihan sinun takiasi kävin äsken linkittämässä lisää kirjoja Leena Lumi's TOP50. Siinä on mun parhaat blogiin tekemäni kirjat. Suurin osa on nyt niin, että klikkaat vain kirjan nimeä, niin saat arvostelun. Oikeasta palkista löydät tuon kuvan, josta pääset ao. postaukseen.

    Kiinnostaisi tietää, millaisista kirjoista pidät, niin voisin täsmäsuositella.

    Tämä vuosi on todellakin suurta tunnemyrskyä eikä vain vanhan koiruuteni takia, vaan kaikki, kaikki taphatuu nyt...Eihän se voi olla näkymättä blogissani, vaikka kaikkea, ihan kaikkea en voikaan jakaa, koska mukana muitakin kuin minä. Kiitos, yritän ottaa rennosti. Mukavaa heinäkuun jatkoa ja toivon, että elokuun toisella viikolla ollaan jo vauhdissa. Kaikkea suloista sinulle!

    VastaaPoista
  7. http://www.youtube.com/watch?v=3ferrl-_Dls

    Frankfurtin kirjamessuille suunnattu traileri.

    VastaaPoista
  8. Max tehokasta! Hieno juttu liittää tuo ruokailu mukaan...tuli mieleen ihan Sopranos -sarjat. Linkitin tämän nyt arvosteluuni.

    VastaaPoista