torstai 21. heinäkuuta 2011

IN MEMORIAM KATRIINA

Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä pystyyn kuivettunut omenapuu.
Reppu naulassa, oven pielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut,
kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

- Lauri Viita -

Una furtiva lagrima 

22 kommenttia:

  1. Kaunis runo. Otan osaa ystäväsi poismenon johdosta.

    VastaaPoista
  2. Katja, kiitos. Olen julkaissut tämän runon joka heinäkuu isäni muistolle, mutta nyt lapsuudenystävälle Kerimäeltä, hänelle, jonka kanssa löysimme vuosikymmenten jälkeen. Ensi suvena olisimme tavanneet Savonlinnassa tai Kerimäellä, mutta sen sijaan seisonkin hänen haudallaan.

    Kaikkea jaksamaista toivomme hänen perheelleen tämän odottamattoman edessä.

    VastaaPoista
  3. Oi Leena,olen pahoillani lapsuudenystäväsi poismenon johdosta.Tsemmppiä ja haleja!

    VastaaPoista
  4. Maria, kiitos.

    Jael, kiitos. Niin odottamatonta...

    VastaaPoista
  5. Leena, osanottoni. On vaikea hyväksyä, kun niin nuori joutuu lähtemään niin aikaisin.

    VastaaPoista
  6. Otan osaa suruusi. Ystävät ovat kultaa kalliimpia. Hyvä kun ehditte kuitenkin löytää toisenne uudestaan.

    VastaaPoista
  7. Leena, otan osaa suruusi. Voimahaleja!

    VastaaPoista
  8. Allu,kiitos. Se on aina vaikeaa ymmärtää. Ja lapsen omille vanehmmille varsinkin.

    Koska olet niin kauan seurannut blogiani saatat muistaa, että Katriina esiintyy jutussa Ja me kaikki oltiin Vihervaaran Annoja. Löysin hänet uudelleen 40 vuoden jälkeen.

    Bloggerissa tapahtuu jotain outoa, sillä tekstit menevät miten huvittaa ja tuostakin jutusta olivat kuvat kadonneet. Muistathan punatukkaisen jäiden keskellä uivan Katriinan...

    ***

    Villiviini, kiitos. Ehdimme, mutta nyt oli kiirepaussi, jonka oli tarkoitus päättyä ensi suviseen kohtaamiseen.

    ***

    Marjatta, kiitos.

    VastaaPoista
  9. Tuure, kiitos. Lähetän tuulen mukana kaikki osantotot Katriinan perheelle...

    VastaaPoista
  10. Moi leena!

    Valitan syvästi ystäväsi kuolemaa<3

    Posti tuli tänään perille, suurkiitos sinulle!

    Katson kun ehdin. O_O

    Hyvää viikonvaihdetta sinulle ja perheellesi<3

    VastaaPoista
  11. Hei Aili!

    Kiitos.

    Olipa posti nopea. Ole hyvä. Sinun runostasi tämä kaikki alkoi...

    Nyt on kaikilla kaikenlaista. Lumimies lähtee taas aamusta metsään ja minä kävin äsken tutkailemassa kantarellipaikkoja, kuningatarhillon tuoksua kaikkialla...ja kirsikoita tulee valtavasti.

    Kiitos samoin sinulle & co!

    VastaaPoista
  12. Voi Leena, niin surullista. Elämä on niin kummallista välillä. Ystävä, läheinen, otetaan pois noin vain. Ei sitä aina jaksa ymmärtää. Otan osaa.

    VastaaPoista
  13. Lämmin osanottoni, Leena! Suruviestit pysäyttävät aina ja odottamattomat sellaiset on vielä vaikeampi hyväksyä. Voimia! Kaikesta huolimatta suloista suvea, vaikket tästä tropiikista niin välitäkään.

    VastaaPoista
  14. Anna Elina, elämässä on paljon surullista ja menetystä. Nyt mietin, miten hän, jolta lähti kumpani liian varhain, jaksaa tämän ymmärtää ja kestää. Kiitos.

    ***

    Amma, kiitos. Menetykset ovat elämän pysähdyksiä. Tajuaa, miten ohuella jäällä vaellamme...touhuamme sitä sun tätä ja yhtäkkiä se kaikki onkin niin turhaa.

    Kiitos.

    No juu, en, mutta et tiedä, että sisälläni asuu intohimoinen säilöjä, suorastaan hamsteri. Nyt tuskin enää kuumaa huomaan, sillä saari on täynnä mustikkaa, kirsikkasadosta tulee valtaisa, kantarellit nousevat lehdossamme...

    Mukavaa heinäkuun jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  15. Herkän kaunis runo...

    Otan osaa suruusi Leena.

    VastaaPoista
  16. Mustikkatyttö, kiitos.

    Viidasta löytyy parhaimmillaan tämä herkänhellä karheus, joka koskettaa syvältä.

    VastaaPoista
  17. Täältäkin osanotto suruusi.
    Ja vaikka suru siellä valtaa mielen, HYVÄÄ LEENAN PÄIVÄÄ!

    VastaaPoista
  18. Minttuli, kiitos ja kiitos. Olen lukenut viileässä alakerrassamme tunnelmaan sopivaa kirjaa, kun sain sen luettua, läksimme kaikki kolme uimaan ja nyt ehkä...

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista