sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

KÄÄNNÖKSIÄ

Kiinalaisen sananlaskun mukaan kohtalot ovat tuulia, jotka puhaltavat ihmisen elämän läpi joka suunnasta ja pakottavat hänet ajan teille. Voimakastahtoinen ihminen pystyy taistelemaan noita tuulia vastaan ja siten ehkä itse valitsemaan tiensä, mutta heikko menee sinne minne tuulet työntävät. Minua tuulet eivät ole työntäneet, vaan omien päätösteni voima on vetänyt minua. Silti olen herkeämättä kaivannut sitä, mitä en voinut saada. Ja sitten kun se, mitä aina olin halunnut, oli viimein ulottuvillani, tein päätöksen joka muutti loppuelämäni suunnan.

Jean Kwokin Käännöksiä (Girl in Translation, Bazar 2011, suomennos Ulla Lempinen) on minulle yhtäaikaisesti sekä peili että pettymys. Tämän kirjan äärellä jouduin nyt todellakin miettimään, miten vahvojen makujen ystävä olenkaan, kun ärsyynnyin kirjan kertojan, Kimberlyn sekä hänen äitinsä aasialaisesta alistuvuudesta niin suhteessa Kimberlyn äidin isosiskoon, pahansuopaiseen Paulaan ja tehtaanomistajaan, joka käytti pikkusiskoaan ja tämän tytärtä häikäilemättä orjatyövoimana ompelimossaan kuin myös Kimberlyn alistumisesta vaikka lunttausepäilystilanteessa. Prologi on vahva, jopa loppukin on sitä omalla tavallaan, mutta tarina ei kaikilta osin kanna muuta kuin sisukkuuden kruunua ylettömän herttaisenherkän kerrontatyylin siivittämänä. Tarinan vahvuus on siinä, että se on ainakin osin omaelämänkerrallinen ja jotkut kuvailut ovat vaikuttavan kauniita. Ja kirjan kansi on hurmaava!

Kirjan takakannessa löytyy adjektiiveja ’koskettava’, ’raju’ ja ’vaikuttava’. No, minä alleviivaan vain koskettavan. Koskettava tämä kirja on, mutta jos nimeän vaikka parikin vaikuttavaa ja/tai koskettavaa, ne ovat Poltetut varjot, Mitä tiedän Vera Candidasta ja Sade lankeaa. Ja rajuja ovat Oatesin naisselviytymistarinat. Ja: Nyt vertaankin tätä vastikään lukemaani Brooklyniin, jossa myös nuori tyttö lähtee siirtolaiseksi kauas omasta maastaan ja päätyy myös New Yorkiin. Colm Tóibín saa niin paljon enemmän voimaa kirjaansa, että se on ihan uskomatonta. Toisaalta Kwokin kirjassa tyttö, Kimberly siirtyy aasialaisesta kulttuurista läntiseen, mutta se selitys ei riitä näin herttaiseen muisteluun. Poltetut varjotkin lähti Aasiasta ja siirtyi Intian kautta Pakistaniin ja sieltä Yhdysvaltoihin, joten tämäkin selitys huojuu. Aasian vahvat, tuliset maut voivat kulkea mukana länteen laimenematta matkalla herttaiseksi muistohyytelöksi, josta uupuu rodukkuuus ja pitkä jälkimaku.

Kirjan tarinassa Kimberly ja äitinsä muuttavat pois Hongkongista New Yorkiin. Tämän mahdollistaa isosisko Paula, joka on lähtenyt jo aikaisemmin. Äiti ja tytär eivät tiedä, mihin joutuvat, sillä Paula on ahneuden, kateuden ja hyväksikäytön mestari, joka masinoi avuttomat sukulaisensa tehtaaseensa orjatyövoimaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vain 11-vuotias Kimberly, on siellä töissä koulun ohella salaa. Paula on myös hankkinut sukulaisilleen asunnon, joka on purkutuomion alainen ja kuhisee torakoita. Asunto on myös niin kylmä, että äiti, entinen musiikinopettaja, haluaisi soittaa viulua, mutta kykenee siihen vain harvoin, koska talviaikaan asunnossa pitää olla täydet ulkovaatteet yllä käsineitä myöten vuorokaudet ympäriinsä. Kaikesta huolimatta Kimberly vastapainona torakoille, kylmyydelle ja tehdastyön raskaudelle sekä pölylle, selviytyy ja saa verensä kiertämään, elämänhalunsa säilymään luontaisen lahjansa matematiikan avulla. Matemaattisten ongelmien ratkaisut ovat hänen vahvin aseensa raivata äidilleen ja itselleen tie parempaan elämään, pois sieltä syvältä, missä vain täit kykenivät ylittämään roturajoja.

Chinatownissa, jossa Kimberly asuu äitinsä kanssa slummia pahemmissa oloissa, hän myös kohtaa kylmässä marraskuussa elämänsä ensi kertaa lumen, jota luulee ensin taivaalta satavaksi riisiksi:


Elävin muistoni tuosta elämänvaiheesta on edelleen kylmyys. Se tuntui iholla läimäisyn jälkeisenä kirvelynä, kivuliaana kihelmöintinä josta ei tiedä onko se kuumaa vai kylmää. Kylmänä jonka aistii yksinkertaisesti kipuna. Kylmyytenä joka hivuttautuu kurkkuun, varpaiden alle ja sormien väliin, joka kietoutuu tiukasti keuhkojen ja sydämen ympärille. Yritimme pysyä yöllä lämpiminä nukkumalla takki- ja vaatepinon alla. Heräilin vähän väliä jokin ruumiinosa tunnottomana – yleensä jokin yllättävä paikka, kuten lonkka – villapuseron pudottua vaatekeon päältä.

Tämän lisäksi äidin ja tyttären elämä oli tehtaan hameiden reaalimatematiikkaa, jossa Websterin sanakirja, hinnaltaan 2,99 dollaria maksoi vajaat 200 viimeisteltyä hametta, koska hameelta maksettiin 1,50 senttiä. Edestakainen metrolippu tehtaalle maksoi 100 hametta, nakkisämpylä 50 hametta ja uusi lelu 300-2000 hametta. Viime mainitusta johtuen Kimberly ei voinut antaa ystävilleen joulu- ja syntymäpäivälahjoja, mutta toisaalta, eihän hänellä ollutkaan muita ystäviä kuin Annette, kunnes... Matt.

Jean Kwokin kirjaa voin suositella heille, joiden mielestä Cecilia Samartinin omakohtainen lapsuusmuistelo Nora & Alicia on parempi kuin vahva, upea Señor Peregrino. Tämä on myös kirja heille, jotka haluavat lukea selviytymistarinoita, mutta haluavat sen ja itsensä väliin kauniin aamu-usvaverhon, jonka ylitse edes torakat eivät uskalla tulla iholle eikä lika haise lialta. Heille, jotka haluavat lukea tällaista kaunista:

Noihin aikoihin halusin uskoa, että rakkautemme oli käsin kosketeltavaa ja pysyvää, kuin onnen riipus jota voin kantaa kaulassani aina. Nyt tiedän, että se oli pikemminkin kuin suitsuketikusta haihtuva savuvana: minulle ei jäänyt juuri muuta kuin muisto suitsukkeen palamisesta, muistikuva tuoksusta.

Casta Diva (Norma-Bellini)

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Peikkoneito Erja KaroliinaMari A., Susa, Katja/Lumiomena ja Hanna 

28 kommenttia:

  1. Kaunis tuo kansi tosiaankin, Mielenkiintoinen arvostelu,ja voin ymmärtää tuon hienoisen ärtymyksesi.Tämäkin on sellainen kirja,jonka voisin lukea.

    VastaaPoista
  2. Kansi on tosiaan kaunis - Mari A. luki tämän englanniksi ja kirjoitti blogiinsa "nutturakirjoista" mainten mm. Bolsoin perhosen, Tylerin aikaa sitten aikuisina ja tämän. Hauska huomio Marilta oli, että chicklitissä on nutturoiden sijasta sääriä! :D

    Mielenkiintoista lukea sinunkin arviosi tästä, Leena. Itse olen suhtautunut kirjaan (josta olen lukenut mm. linkittämistäsi blogeista ja Linnealta) vähän epäillen - noiden torakoiden takia ja siksi, että en useinkaan jaksa lukea lukuromaaneja rankoista aiheista.

    Arviosi viimeisen kappaleen luonnehdinta kirjasta on hieno!

    VastaaPoista
  3. Jael, niin...onko tuo turkoosi? Minähän kerroin sinulle, että sekoan sieluväriini turkoosiin aina vain. Myönnän, että ensin vaikutti kansi, mutta sitten luin nuo maineadjektiivit, joista vähimmässäkään määrin eivät toteutuneet ainakaan rajuus ja pysäyttävyys. "Käännös on pysäyttävä kirja..."

    Laitan tämän arvontaani, ehkä onni suosii sinua;-)

    Bazarin hurmaava Kustannusherra kestää tämän, sillä olen kertonut KAIKILLE, että Kabbalisti on huippua, kirjojen aatelia ja myös Senñor Peregrino on sitä. Minun kirjasieluni ei ole ostetavissa ja ksutantajani tietävät sen! Olen luvannut jotain lukijoilleni ja sen aion pitää.

    VastaaPoista
  4. Jael, korjaus edelliseen:"Käännöksiä on pysäyttävä etc."

    ***

    Maria, lopussa on sen alku eli Kiitos! Minä olen yleensä vahvojen kirjojen ystävä, mutta aion yllättää lomani aikana kaikki Montgomerylla, joka liittyy sinuun! Sitten saa olla vaikka miten kaunista ja keijuja ja muuta. Sitä en nyt vain tältä odottanut.

    Maria, nuo torakat eivät tule tässä kirjassa iholle. Ellet pidä vahvoista/rankoista kirjoista, tämä on juuri sinun kirjasi: kaunis, herkkä, kevyt, hajuton kaasu...Minä kyllä lulen, että pidät vahvoista, mutta et rankoista...

    Minusta vahva ja rankka eivät ole synonyymejä...Olen kyllä tehnyt rankkojakin ja sitten niitä jotka ovat vahvoja olematta rankkoja.

    Minusta Bolšoin perhonen on aivan eri maailmasta kuin tämä. Se on vahva, syvä ja kaunis!Rrrrrrrakastan Bolšoin perhosta!

    VastaaPoista
  5. Kiitos arviosta Leena. Kirja odottaa yöpöydällä lukemista. Sain Katjalta..
    Saas nyt nähdä milloin tähän tartun.
    Ehkä vasta elokuussa.
    Bolsoin perhosta odottelen edelleen kirjastosta..
    Ukkostaa ja nyt ei jaksa lukea kuin kuin naistenlehtiä.
    Lämpimiä kesäpäiviä

    VastaaPoista
  6. Minttuli, ole hyvä!

    Katja piti tästä. Kaikki muutkin ovat pitäneet, joten tartu rohkeasti vain, jos näiltä helteiltä jaksat...uskomatonta, että säilömisetkin jo alkavat. Vielä kaksi tuntia, niin Lumimies on kotona ja lomamme alkaa. Sitten vain mansikoita, vadelmia, uimista, yhdessäoloa...

    Odotan niin kovasti, mitä sanot Bolšoin perhosesta, että jos teet sen ja minusta ei kuulu, niin anna vinkki vaikka meiliin tms. jos viitsit.

    Minäkin olen lukenut kaikki rästissä olleet naistenlehdet...

    Kiitos samoin, mutta vähän sadetta myös!

    VastaaPoista
  7. Joo, ei tämä missään nimessä ollut raju kertomus, kuten tuossa hyvin perustelit.

    Kirjoitinkin aiemmin toisaalle, että odotan kovasti Kwokin kolmatta teosta, sillä toinenkin (joka on joko jo ilmestynyt tai vielä tuloillaan) on vahvasti omaelämäkerrallinen. Minusta on kiinnostava lukea häneltä teos, jossa hän hyppää tuntemattomille vesille.

    Naistenlehtiä olen lukenut tänä kesänä onnnellisen paljon, kun työpaikalle tulee paljon lehtiä ja niitä saa vapaasti lainata.

    VastaaPoista
  8. Tässä viime hetken pakkailujen lomassa vähän huilaan (yhä ihan LIIAN KUUMA!!!) ja lueskelen blogeja sekä päivitin omaani.

    Se on kyllä totta, että tämä on sellainen kaunis versio (ehkä hyvin elokuvallinen ,Hollywoodin tyyliin) maahanmuuttajien tarinasta. Missään nimessä se sana raju ei tätä kuvaa. Sade lankeaa oli RAJU. Pidin kuitenkin kirjasta, tämä oli sellainen ns. välipalakirja ;)

    VastaaPoista
  9. Hanna, minä en lue enää Kwokia, vaan odotan Ovalden seuraavaa romaania!

    Käännöksiä kirjan kaneesta tuon rajun poimin. Vain 'koskettava' on minun mielestäni oikein. Onko sitten ihme, jos otan epäsopivan kirjan, jos on kaunis kansi ja luvataan rajua, pysäyttäävää ja vaikuttavaa. Minä en pysähtynyt, enkä vaikuttunut, mutta jollekin tämä voi olla se oikea 'lempeä' kirja. Lempeä kirja, josta minä pidin, olikin syvä ja se on Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Mutta tätä kannattaa ehkä nyt verrata vaikka vain Brooklyniin ja hän joka sitten vetoaa aasialaisuuteen, voi verrata tätä Poltettuihin varjoihin...

    Minä en ole naistenlehtiä ehtinyt lukemaan. Onneksi hän, jonka kanssa lehtiä vaihdan, on tästä autuaallisen tietämätön...Nyt on sopiva aika niillekin, sillä tein tämänkin kirjan vain siksi, että Lumimies on reissussa ja hänen lomansa alkaa juuri näillä minuuteilla, kun juuri saapuu kotiin. Soitti juuri, että 'enää 30 minuuttia'.

    Mukavaa suvea sinulle!

    VastaaPoista
  10. Susa, älä lule, että tällä saarella on Jyväskylän lämpötilat, sillä olemme olleet jo aikaa sitten ohi. Eilen tein kellariin tilaa ja luin siellä. Olga mukana tietty.

    Toivon, että olet pakannut mukaan Merenneidon...

    Sade lankeaa oli juuri oikealla tavalla raju. Juu, tässä on jotain outoa Hollywoodia...Olisin niin halunnut tästä herkullisen välipalan, mutta jäi aromeiltaan vähän puolitiehen - minulla.

    Haluaisin niin nähdä Merenneidon filmattuna...

    VastaaPoista
  11. Olen tästä kirjasta aika lailla samaa mieltä kanssasi. Minä tosin tosiaan pidin tästä, mutta mitään tuntemuksia Kwokin sinänsä otteessaan pitävä tarina ei herättänyt. Susaa lainatakseni, hyvä (!) välipalakirja. Minä luin kirjan yhden lentomatkan aikana ja siihen lukufiilikseen tämä sopi.

    VastaaPoista
  12. Mieheni joutui Nykissä asuessaan kerran työnsä takia käymään tuollaisessa t-paitatehtaassa, jossa kiinalaiset orjat ompelivat ilmaiseksi paitoja. Työolosuhteet olivat hirveät. Kuulemma pissallakaan ei saanut käydä, vaan naiset tekivät asiansa siinä istuessaan lattialla oleviin kankaisiin, josta yksi vanha kiinalainen niitä sitten lakaisi pois :( Ruuaksi tuotiin kipollinen riisiä, ompelukoneen viereltä ei saanut poistua. Aivan uskomatota, että tällaista voi vielä olla olemassa - ja New Yorkissa! Siellä turistit iloisina laittavat rahaa palamaan ja seinän takana vielä vallitsee orjuus. Huomasimme myös, että kiinalaisissa seisovapöytä-ravintoloissa tarjoilijat vaihtuivat koko ajan! Mieheni epäilee, että heitä kuljetetaan kaupungista toiseen, jotteivät he ystävysty paikallisten kanssa. Niitä kiinalaisia ravintoloita on joka puolella, ruoka on mielettömän hyvää ja halpaa, ravintolasalit ovat valtavia. Olemme laskeskelleet, että tuo on täysi mahdottomuus, jos työntekijöille maksettaisiin kunnon palkka.

    Koirat makaavat täällä kerällä takan vieressä ja minä olen uuden kirjani kimpussa...nyt luen Profeetta Mahoman Aisha-vaimosta (ja taas espanjaksi!)

    VastaaPoista
  13. Katja, minä tarvitsin nyt myös välipalakirjaa, joka olisi saattaut minut mukaviin fiiliksiin, mutta jotenkin tämä ei onnistunut minun kohdallani. Ehkä minulta puuttuu Kwok-geeni!

    (Luin sen mikä liittyy KMR:än. Kiitos! Nyt edessäni on kasa kevään lukemattomia (sic!) lehtiä ja huomasin joukossa Hyvä Terveys mo 4 maaliskuu. Koskee kirjaa Vapiseva nainen, Sirin haastattelu! Ilmoita, jos et saa lehteä mistään, niin...)

    Mukavaa lomaa! Nyt se alkoi silleen, että kaikki meistä ovat vapaalla...juuri nyt: heti uimaan!

    VastaaPoista
  14. http://marinkirjablogi.blogspot.com/2011/05/jean-kwok-girl-in-translation.html

    Tuolla lukemani, palaan vielä arvioosi =)

    VastaaPoista
  15. Mia, uskon, että kaikki niin totta! Ja myös tuo työvoiamn kuljetus ravintoalasta toiseen.

    Siis tämän kirjan aihe on ihan hyvä ja juuri sellaista tiedotavaa, josta pidän, mutta tämä oli kirjoitettu niin värittömästi, että minä en vaikuttunut. Kaikki muut kyllä. Onneksi saan olla ihan omaa mieltäni, enkä voi lukijoilleni kertoa kuin oman elämykseni - rehellisesti.

    Mieheni mainitsi Kiinassa tarkistaneensa heidän toimittajansa lapsityövoiman osalta, johon minä, että 'kai muistit katsoa myös vessat ja kaikki komerot?'

    Ihanaa, että tuo espanjalainen kirjallisuus aukeni sinulle. Minullahan oli täällä vieraana Jael, joka lukee myös mm. espanjaksi ja kerroin hänelle, miten kovasti arvostat suomen kieltä, mutta vihdoinkin sait mukaan nykyisen kotimaasi kielen. Sinulle on takuulla turha sanoa, että huolehdi myös äidinkielestäsi;-)

    Me tulimme juuri uimasta ja koiruus makaa nyt partsilla reporankana ja onnellisena.

    Elämyksellistä jatkoa sinne takkatulen ääreen sinulle & co!

    VastaaPoista
  16. Mari A., no enhän ole mikään ajatusten lukija, joten en osannut etsiä kaikilla mahdollsilla kielillä;-)

    Kiitos linkistä!

    VastaaPoista
  17. Luulenpa, että minun täytyy lukea tämä! Sade lankeaakin minulla on yhä lukematta kun sitä ei saa meidän kirjastosta...Mutta joskus haluan senkin lukea! Toivottavasti löytäisin tämän huomisella kirjastoreissulla;)

    VastaaPoista
  18. No eihän tämä raju ollut tosiaankaan, mutta joskus on kiva lukea kirja, jossa kerrotaan, että elämä erilaisissa olosuhteissa on mahdollista. Siksi minusta oli miellyttävää, että kirjassa ei hirvitelty torakoita, likaa tms. Ja kun toisaalta kirjan näkökulma oli lapsen, jolla ei ollut muusta tietoa, niin miten niitä olisi voinut hirvitellä. Sitä paitsi, elämä torakoiden kanssa ei ole edes kamalaa, itse elin puoli vuotta eräässä opiskelija-asunnossa Baltian maassa, jossa kämppis joukkoteurasti parikymmentä torakkaa, mutta siellä ne vieläkin elivät.

    Aika moni kai tyytyy tuollaiseen nöyristelyyn, kun ei niitä muitakaan vaihtoehtoja ole. Paluuta vanhaan maahan ei ole, eikä osaa kieltä uudessa maassa.

    Kirjan heikkous musta oli, että se noudatti amerikkalainen unelma -juonta: köyhä maahanmuuttajaa nousee huippuyliopistoon ja tulee menestymään kovan opiskelun kautta. Toisaalta se on myös kirjan vahvuus, tästä voi tehdä kohtuullisen elokuvan onnellisine loppuineen helposti.

    Itse jäin miettimään niitä maahanmuuttajia, jotka tulevat uuteen maahan (syystä tai toisesta) kouluja käymättöminä: mitä heille tapahtuu?

    Ja enkuksi tämä oli hyvä kirja lukea: helppoa tekstiä!

    VastaaPoista
  19. Sanna, lue molemmat. Pyydä arvostelukappale Sade lankeaa -kirjasta. Lähettäisin omani, mutta se on jo mennyt eteenpäin ja muistaakseni jollekin kirjabloggaajalle.

    Sinähän varmaan tästä pidät. Kaikki paitsi minä ovat niin kokeneet. Olen aina ollut pärskeitä vastaan uiva lohi...sekä ominen latujeni aukoja.

    Minäkin pääsen tällä viikola kirjastoon, mikä on meidän elämässä iso ihme;-)

    VastaaPoista
  20. Mari, minustakin on kiva joskus lukea kirja, joka ei ole raju, mutta vosihan se silti olla vaikuttava/syvä/huikea tms. Itseasiassa odotinkin tältä kirjalta lepoa, jota en kuitenkaan saanut, sillä tässä oli jotain niin epätotta ja pikkusievää minun makuuni.

    Torakat on tässä vain kurjuden nimittäjä, sen kurjuuden, jonka olisi pitänyt toimia minulle uskottavammain.

    Oih, tuo nöyristely. Minä sairastun siitä! Kimberlystä kyllä löytyi sisäistä 'munaa', mutta äidin nöyristely...ja sitten se lunttausjuttu. Jopa Vihervaaran Anna olisi tuossa kohtaa ottanut 'rihveliaulun' ja lyönyt sen luokkatoverinsa päähän.

    Ei minua häiritse yleensä tuo amerikkalainen tuhkimotarina, sillä nautin lukea Oprahin elämänkertaa. Sehän on kuitenkin Yhdysvalloissa edelleenkin totta - joillekin. Toisille ei koskaan.

    Aihe sinänsä on kiinnostava ja koskettaa myös meitä suomalaisia. Olen puhunut tästä niiiiin monien kanssa. Eikö olisi ensisiajista laittaa maahanmuuttajat ihan täydelliseen kielikoulutukseen. Se on paljon tehokkaampaa kotouttamista kuin makuuttaa heitä vastaanottokeskuksissa. Uuden kotimaan kieli on ensimmäisen oven avain. Oli niin järkyttävää, että Kimberleyn äiti ei oppinut, saanut oppia maan kieltä. Meilläkin on maassamme pakolaisperheitä, joissa vain lapset puhuvat suomea.

    Mietin ihan samaa, että tämän minäkin olisin voinut lukea englanniksi. Kun luin Kirsi Pihan suositksesta Cameronin The Weekend. en edes tajunnut lukevani muulla kuin omalla kielelläni, mutta siinä onkin kirja, joka on toiselta tähdeltä. Lue sinäkin se!

    VastaaPoista
  21. Mulle siitä kurjuudesta pahinta oli se, että asunnossa oli niin kylmä! Lapsen näkökulma toimi musta tässä kirjassa, jos vertaa esim. Onkelin Ilonen talo -kirjaan: asiat todetaan lapsen silmin, lukijan tehtävä on miettiä ja eläytyä siihen maailmaan.

    Tuosta kielikouluttautumisesta mun piti oikeastaan vielä kommentoida, että mun piti oikeastaan kirjoittaa, että mitä tapahtuu niille, jotka eivät opi uuden kotimaan kieltä. Omasta koulusta tiedämme, että eivät kaikki sitä ruotsiakaan oppineet säälivitosta paremmin, joten ei voi olettaa, että maahanmuuttajat oppivat suomen kielen. Varsinkaan, jos ei ole koskaan käynyt koulua. Ja siis toiset heistäkin oppivat, mutta eikö ihmiselle tosiaan ole tilaa maailmassa, jos ei ole koulutuskelpoinen? Kun kädentaitojakaan ei tarvita/arvosteta ja tehtaat (hikipajat) on viety toisaalle (siksi ehkä ymmärrän myös USA:n hikipajojen arvon, kun muutakaan mahdollisuutta ei oikeasti ole). Ihmisiä voi makuuttaa siellä kielikurssillakin, jossa ainoa hyöty on, että ihminen ei linnottaudu omaan kotiinsa.

    VastaaPoista
  22. Mari, niinhän se on, että aikuinen kokee eri tavoin, mutta kuitenkin Kimberley oli tässä kirjassa jo lopussa riittävän aikuinen, että...Jotenkin kylmyys oli varmaankin pahinta, paitsi, että minulla on se ötökkäkammo, jonka hienoa nimeä en nyt muista...En pelkää käärmeitä, en rottia, en hiiriä ja meillä on tyttärellä ollut hamsteri, jonka hoitaja minusta tietysti tuli, mutta ötökät...,joihin en laske tietenkään kiitäjiä, yökkösiä tms.

    Lue Mitä tiedän Vera Candidasta? ja vertaa kahden tytön muistelemista. Mikä uskomaton ero! Ovalde on kyllä minulle tämän vuoden ranskalainen yllättäjä nurkan takaa.

    Mari, otin tuon kieliasian esiin syystä, että kun tuli tämä persujen esiinmarssi, niin olen sen jälkeen keskustellut myös sellaisten henkilöiden kanssa, jotka lienevät kallellaan siihen, että 'pysykööt omissa maissaan'. Osa heistä sanoo, että heitä pitää ehdottomasti auttaa koulutksellisesti ja ensimmäinen asia on kieli. Tämä jo itsessään vähentäisi rasismia!

    Olen likeltä seurannut kroatialaisen perheen asettumista lähipitäjääni. Isällä oli jo yritys ja teki töitä 7 päivää viikossa. Kun vaimo ja tytär saapuivat, he eivät saaneet lupaa jäädä. Pitäjän ihana kirkkoherra piilotti äidin ja tyttären, kunnes asiasta tuli niin iso, että he saivat luvan jäädä. Olen tavannut heitä kaikkia ja asioin heillä mahdollisimman usein. Nyt tytär on päässyt kiinni koulutkseen ja kielitaito on kohta kuin olisi ikänsä puhunut suomea. Hänestä tulee pärjääjä! Isä ja äiti tekevät maailman parhaita pizzoja, joten ihan kädentaidoista taitaa olla kyse. Mikä ystävällisyys, mikä ahkeruus ja ne veneen malliset pizzat...ja aina kera aidon, ystävällisen hymyn, joka pakkasilla on kuin koko maailman aurinko.

    VastaaPoista
  23. Olen myös itse uskonut tuon koulutuksen voimaan, ja osa onkin juuri tuollaisia 'kimberly'-tapauksia eli joissakin henkilöissä piilee kykyjä, jotka meikäläinen koulutusmalli tuo esiin. Heille elämä on helppoa ja hymyilee. Tiedän myös tapauksia, jotka ovat ravintola-bisneksessä menestyneet, vaikka oma luku- ja kirjoitustaito on heikko tai sitä ei ole ollenkaan. Mutta ravintoloita ei mahdu kolmeatoista tusinaan: jotkut menestyvät, joskus ravintoloitakin on liikaa. Niinhän se on kai kaikkien kansalaisuuksien parissa, että toiset pärjäävät ja toiset ei. Toisaalta, lähtökohdat olisi hyvä tasoittaa. Jotenkin tuntuu, ettei asioista olla ihan ajantasalla eikä halutakaan olla. Jos ei ole käynyt koskaan koulua, niin ei ole mitään kykyä käydä kielikurssiakaan...

    VastaaPoista
  24. Mari, otaksun, että maahanmuuttajien asiosita ei haluta olla ajantasalla. Paras ystäväni tekee työtä maahanmuuttajalasten parissa. Siellä otetaan ainakin jossain kaupungeissa/paikkakunnilla tieten tahtoen myös venhempia mukaan.

    Hanki viime viikon Suomen Kuvalehti ja lue mitä Aki Kaurismäki mm. sanoo tästä asiasta. Se on vain pari lausetta, mutta tiivistää hyvin ainakin minun ajatukseni. Se lehti on nyt myynnissä, sillä uusi ilmestyy vasta to tai pe.

    VastaaPoista
  25. Minua ei niin häirinnyt tässä tuo alistuvuus, ärsytti toki, mutta enemmän nautin kulttuurierojen ja tapojen oppimisesta. Minusta tämä oli sellainen leppoisa kesäkirja. :)

    Ja kansi on ihanan raikas ja oivaltava!

    VastaaPoista
  26. Linnea, kiva, että kirja oli sinulle elämys!

    Minä luen mielelläni kulttuurieroista, mutta vähän kiinnostavammin.

    Nyt olisi kiintoisaa saada lukea vaikka, mitä sinä pidät Ovalden Vera Candidasta tai Tóibinin Brooklynistä...

    Kansi onkin kaunis.

    Mukavaa suvea sinulle!

    VastaaPoista
  27. Tämä on minullakin lukulistalla, vaikkei olisikaan niin raju tai vaikuttava kuin Poltetut varjot tai Brooklyn. Kiitos mielenkiintoisesta arvostelusta! :)

    VastaaPoista
  28. Zephyr, tämä voi olla sinulle aivan eri kirja kuin minulle ja toivonkin sitä.

    Toisaalta en tätäkään nyt ihan lytännyt, kehuin sentään kantta ja aihetta, alun prologin vahvuutta sekä sitä, että loppua kohden ote vahveni, mutta sitten kirja jo loppuikin.

    Ole hyvä! Kukaan ei ole minua vielä tylsäksi sanonutkaan, onneksi et sinäkään;-)

    Ihan oikeasti pyrin löytämään krijoja, joista voisin tehdä KIRJAELÄMYKSEN, en KIRJAKIDUTUSTA, mutta aina ei kaikki voi mennä ihan niin.

    Taidat olla lukenut Poltetut varjot ja Brooklynin...piipahdan, vaikka olenkin lomalla, mutta ei kerrota kenellekään...hah;-)

    VastaaPoista