tiistai 5. heinäkuuta 2011

PALJASTUS JA MUUTA OUTOA

Tiedän, että kaikki luulevat nyt etten pysty olemaan lomalla. Kaikki tulevat vielä toisiin aatoksiin, lupaan sen. Mistä minä saatoin saada etiäisen, että nyt, juuri kun toivoin lepoa ja rauhaa, juuri nyt kaikki alkavat tehdä Bolšoin perhosta. Pyydän nöyrästi halukkaita vinkkaamaan ko. kirjan tehtyään minulle meiliin. En voi vaeltaa lomalla blogeissa! Huomenna lähtee Alfauros reissuun ja Bessu tulee viettämään laatuaikaa tyttöjen kanssa ja häneltä en pääse blogiin ollenkaan.

Saralta blogista P.S. Rakastan kirjoja tuli ihana haaste, johon vastaan luultavasti viikonloppuna, sillä olen silloin tilaisuudessa, mutta ma alkaa Alfauroksen loma ja silloin minä postaan vain harvasti ja senkin kirjaa, jos siltä tuntuu. Sillä luenhan minä nytkin, mutta hitaasti.

Nyt teen paljastuksen, jota olen kauan pidätellyt, mutta tässä on ehkä jonkun mielestä jotain cinemaattista, joten antaa mennä vaan. Kirjoitin muistaakseni viime suvena lyhyen runon Mustikkasuu. Se on semmoinen pieni mustikkajuttu vain, mutta sitten sain meiliini siihen toisen säkeistön ja sen on kirjoittanut mies, josta ensimmäinen säkeistö kertoo. Hän oli silloin vain poika ja minä Sweet Sixteen, jota olen aina hänelle, mutta tämä runo on osin traaginen, sillä sanojen taakse kätkeytyy meidän viimeinen kohtaamisemme suvella. Sen jälkeen seurasi enää rankat jäähyväiset, kun puolen vuoden päästä matkustin länsirannnikolta tänne Keski-Suomeen eroa tekemään. Sain luvan julkaista tuon toisen säkeistön ja määräys oli julkaista se ilman hänen tietojaan - luonnollisesti. Olemme molemmat tahoillamme löytäneet ihmisparimme, mutta soitamme edelleen samaa kielen musiikkia ja osaamme vieläkin nerudan kieltä. Mutta meni yli 30 vuotta ennen kuin saimme edes tietää toisen elävän...

Siis nyt mustikkaruno, huomenna julkaisen Maailman Parhaan runoilijan Eino Leinon runon, joka kertoo Alfauroksesta ja minusta. Kun mieheni täytti pyöreitä ja kirjoitin juhlapuhetta syntympäiville, sain Eveltä mainitun runon meilissä ja lisäsin sen heti puheeni perään. Eve, sanan taitaja, runoilija ja kääntäjä totesi, että 'mikään runo ei ole enempää sinua ja rakasta Alfaurostasi, Leena.'  Ihana Eve, joka tunsi niin minut kuin mieheni, näki enemmän...

*****

John Irvingin kirjasta Until I find you:

Moni nainen tulee hulluksi siksi ettei pääse yli ensirakkaudestaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? (s. 561)

Eläkää sovinnossa menneisyyden kanssa. Älkää unohtako sitä, mutta antakaa sille anteeksi. (s. 760)

Mutta Michele Maher oli Jackille sekä vaarallisempi että unohtumattomampi, koska hän oli ollut vain mahdollinen suhde. Ja eivätkö ne ole niitä kaikkein tuhoisimpia?

*****

kuva Sateenkaaren taa

4 kommenttia:

  1. Voi tuota 30-vuotista tarinaa Mustikkasuusi taustalla. Mikä herkkyys, melankolisuus, intohimo - kaikki. Minä luulen, että ensirakkautta kohtaan on aina jonkinlainen "soft spot", vaikka elämä onkin mennyt toiseen suuntaan.

    On kyllä onni löytää oma täydellinen ihmisparinsa kaiken jälkeen. <3

    VastaaPoista
  2. Katja, 'soft spot' on aika hyvä termi tälle kaikelle. Rea laulaa: 'There's no way to say goodbye'...ja 'Fool if you think it's over'...jokin siitä ei pääty koskaan, ne tuoksumuistot, ne suvet...

    ***

    Se että löytää ihmisparinsa on kaikkein oleellisinta. En enää harmittele, että se tapahtui vasta kun olin juuri täyttänyt 30, vaan iloitsen, että se yleensä tapahtui. Eve oli kuin selvännäkijä ja kun hän tapasi meidät yhdessä täällä, hän sanoi, että 'te olette toistenne ihmisparit'. Eve ei ollut silmänpalvoja, vaan suoraan sanoja, rehellinen, näkijä. Minä tiesin sen jo ensikatseesta...Ja toivon tätä kaikille, kaikille!!!

    VastaaPoista
  3. Tulin lomalta ja luen bloggauksiasi väärinpäin eli tuoreesta vanhempaan.

    Näin ollen piti palata runoon ja lukea se vielä uudestaan näillä tunnelmilla.

    Hienoa yhteisrunoilua!

    VastaaPoista
  4. Birgitta, mutta ei tarkoituksella. Julkaisin ensin tuon ekan säkeistön yksinään ja sitten siihen tuli myöhemmin tuo vastaus eli miten toinen sen muisti.

    VastaaPoista