keskiviikko 31. elokuuta 2011

ON TULLUT AIKA LÄHTEÄ. KESÄ KÄÄNTYY PIAN SYKSYKSI JA...

On tullut aika lähteä.

Kesä kääntyy pian syksyksi
ja minä haihdun syystuulten puhaltaessa.

Ja sinä.

Sinä olit lähelläni suojaten, rakastaen.
Huomaat poissaoloni hetken aikaa,
mutta tajuat pian, että olinkin vain uni,
jota ei koskaan ollut.

Vaikka lähdin, minä muistan sinut.
Ja unessani toivon, että olisit yhä siinä.

Jonain päivänä hiljainen kuiskaus menneisyydestä
tuo sinut luokseni jälleen.
Surullinen hymy huulillani
maistelen muistoasi hetken.

Hiljaa nostan pääni pystyyn ja
käännän kasvoni takaisin tuuleen.

- Heli Vilmi -
Hiljaisia tuulia (Books on Demand 2011)
kuva Pekka Mäkinen

28 kommenttia:

  1. Kaunis ja haikea syysruno, kiitos Leena.

    VastaaPoista
  2. Linnea, kiitos.

    Ehkä myös rauhoittava. Kaipaan nyt rauhaa maailmasta ja itsestäni...

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana teksti! Tämä pitää kirjoittaa itselle muistiin, huoneen tauluksi. Haikean kaunis ja rauhallinen. Itsenäisen naisen olotila :D

    VastaaPoista
  4. Valkoinen kirahvi, on tämä.

    Rauhallisuus on joskus kova valtti, kuin myös itsenäisyys - tietty.

    VastaaPoista
  5. Onpa tosiaan kaunis ja haikea runo. Kiitos tästä, Leena:)

    VastaaPoista
  6. Sanna, ole hyvä. Tämä vastaa nyt omaankin tarpeeseeni...

    VastaaPoista
  7. Luin runon uudestaan ja uudestaan. Se on upea! Kiitos vinkistä jälleen kerran, täytyypä tutustua Heli Vilmin tuotantoon laajemminkin..

    VastaaPoista
  8. Kaunis, minulle ennestään vieras runo. Tuli tarpeeseen tännekin, kiitos!

    VastaaPoista
  9. Nino, ole hyvä. Kurksita myös Lumikarpalon puolelle...siellä aivan erilaista. Ei rauhasta tietoakaan.

    ***

    Susa, ole hyvä. Tätä tarvittaisiin enenmmän, mutta kun enimäkseen menee toisin.

    Upeaa syyskuuta!

    VastaaPoista
  10. Niin kaunista ja omaan mielenmaisemaan juurikin nyt sopivaa..

    Kiitos kaunis tästä Leena!

    VastaaPoista
  11. Hannah, ole hyvä!

    Minlla sama, juuri sama.

    Lumoavaa syyskuuta sinulle!

    VastaaPoista
  12. Kaihoisa kaipauksen runo tähän vuodenaikaan. Rakastan alkusyksyssä sitä, että kaikki on samaan aikaan uutta ja silti levollista.

    VastaaPoista
  13. Katja, syksy on sekä kaipausta että uuden aloittamista. Tässä hetkessä on niin kaikki...

    Niin juuri, tuo hellä levollisuus on osa syksyn satoa.

    VastaaPoista
  14. Marjatta, aivan niin ja Pekan ottama kuva on mielestäni Vilmin runoon kovasti sopiva.

    VastaaPoista
  15. Haikea ja samalla vahva, elämässään eteenpäin kulkevan ihmisen runo.
    Pidän siitä.
    Mutta kaikkein parasta on kuitenkin tuon kuvan ja tekstin yhdistäminen.

    VastaaPoista
  16. Kaunis runo ja kuva, haikea olo hiukan, mutta ihana värikäs syksy pian saa miedät iloiseksi ♥
    Lempeää ,iloista syksyä Leena!

    VastaaPoista
  17. Irene, Vilmi on taidokas kirjoittaja. Minäkin pidän.

    Kuva ja teksti parhaimillaan sytyttävät toisensa, huonoimmillaan päivastoin. Kulutan valtavasti aikaa etsimälle runoille sopivia kuvia.

    Elämyksellistä syyskuuta, Irene!

    VastaaPoista
  18. Seijastiina, syksy on sekä haikeutta että iloa.

    Olethan mukanan arvonnassani?

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  19. Todella kaunis ja koskettava runo, kiitos!

    Olen jo jokin aika takaperin kirjautunut lukiaksesi, mutta jostain syystä uudet postauksesi eivät päivity omaan blogiini, mikähän mahtanee olla syynä.

    Leppoisaa alkanutta syyskuuta, nautitaan nyt sitten vaikka sateista:)

    VastaaPoista
  20. Haikea, kauniisti koskettava !

    Paula A.

    VastaaPoista
  21. Aana, eikö olekin ja ole hyvä.

    Tervetuloa lukijakseni♥

    Siis minä en tiedä tekniikasta mitään. Elinikäodotteeni on 99,9 vuotta, mutta kaikki tekniikkaan liittyvä tappaa minut ennen sitä. Olisiko sinulla ketään Supporttia, jolta voisit kysyä...

    Kiitos samoin sinulle! Tyttäremme on Meri, jos hän olisi saanut siskon, hänen nimensä olisi ollut Sade. Nautitaan!

    ***

    Paula, niin minustakin. Kiitos!

    Lumoavaa syyskuuta sinulle!

    VastaaPoista
  22. Hienosti pysäyttävä ja rauhoittava runo. Kuvasi sopii tähän todella hyvin.

    Olen iltaisin kuunnellut hanhien ylitsekulkua. Vihervarpuset ja rastaat lentelevät päivisin levottomasti pihapuissa. Selvästi syksyn tuntua ilmassa, ihan ilman tuota sademäärääkin ;-)

    Rauhallisuutta kaipaan juuri tähän hetkeen. Mistä lie tulikin tuohon elokuun loppuun mulle ne tunnemyllerrykset. Syyskuu ja uudet tuulet -niitä kohden mennään =)

    VastaaPoista
  23. Birgitta, kiitos.

    Älä nyt valita sateesta;-) Kesä oli niin kuiva...Olen joka syksy Iiris-rukka, joka hyvästelen ylilentävät hanhet, kurjet ja joutsenet. Sen kirjan kansi on ikimuistoinen.

    Kuumat preeriatuulet ovat puhaltaeet sinun suuntaasi. Huom. preeriatuulet on peitesana jollekin asialle;-)

    Minäkin kaipaan nyt rauhoittumista. Kesä on semmoista vouhotusta ja pitää koko ajan olla niin reippaana lähtemässä sinne sun tänne ja aina se hirveä ylösrakentaminen ennen startteja. Kiva kun voi kulkea kotona missä vaatteissa huvittaa ja olla vähän kuin ei olisikaan ja sitten onkin enemmän.

    Kaikkea ihanaa sinulle!

    VastaaPoista
  24. Palasin vain sanomaan, että lumoavaa syksä. En huoli...tiedän että meri-ihmiset lainehtivat ja vesi kantaa. Ihanaista syksyä!

    VastaaPoista
  25. Valkoinen kirahvi, kävin juuri sinulla;-) Ja kommentoin, että 'meri-ihmiset ovat eri ihmisiä'. Kiva, että tajuat.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  26. Haa, mistä tiesitkin, että kuumat preeriatuulet olivat puhaltaneet tänne päin ;-)

    Sulla on aivan varmasti jotain selvännäköä.

    VastaaPoista
  27. Birgitta, sinä ja minä ei olla onnen kätkijöitä;-) Minä oikein nautin lukea, kun oikein pääset vauhtiin.

    No, on mulla vähän sitäkin vikaa.

    VastaaPoista