keskiviikko 21. syyskuuta 2011

HÄN ON ÄLYKÄS JA RÖYHKEÄ. HÄN ON KOLME VUOTTA...

Hän on älykäs ja röyhkeä.
Hän on kolme vuotta minua vanhempi,
mutta joskus hän tuntuu nuoremmalta.

Hän on maiharipoika ja romanttinen,
vaikka väittää ettei ole romantikko.

Minä olen tälle miehelle vaaraksi,
hän on minulle vaaraksi.

Paljonko saatan kertoa siitä,
mitä muistan hänestä?

Kyyneleet, vanhan kirkon varjot,
kielletyt leikit.

Mitä hän mahtaa tehdä tavattuaan minut?

Silittää nilkkaani, juoda kyyneleeni,
sillä niitä hän oli paitsi autiossa maassa.

- unknown -

Someone like you

16 kommenttia:

  1. oi,oi..en oikein osaa nyt muuta sanoa...Hyvää syksynjatkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ai, nyt tuo kuva vangitsi ja sanat jäivät toiseksi..

    VastaaPoista
  3. Hmm, voin hyvin kuvitella kertojan tunnetilan ja osittaisen uteliaan hämmennyksen. Elämään osuvat ihmiset, kaikilla tasoilla, herättävät erilaisia myrskyjä tai lempeitä vireitä mielen maisemissa. Tämä on vaikeasti ennustettavissa oleva nouseva tornado, jonka liikkeitä on mahdoton ennakoida, mutta joka juuri siksi on niin kiinnostava. Nam...:)

    VastaaPoista
  4. Riitta Sinikka, ethän vain mennyt sokkiin;-)

    ***

    Irmastiina, hyvä kun tajuat hyvän päälle. Oletan siis, että Jonathanin kuvaa ihailet;-)

    ***

    Jael, niinhän sinä luulet;-)(Jonathan on Match Poitnin päätähti ja vaikka mitä villiä...)

    ***

    Hanne, hyvä sinä! Sinulla virtaa kunnolla;-)

    ***

    Pitsit sekaisin, ollut uuvuttava päivä: Sait minut nauramaan: Kiitos! Erittäin sinun tyyppinen hauska analyysi.

    VastaaPoista
  5. Juu olen nähnyt Match Pointin ja Tudors-sarjan missä hän on pääosassa,mutta hänessä on jotain sellaista mistä en pidä,siis ulkonäössä.Näyttää kovin pahalta pojalta...,mutta erinomainen näyttelijä!

    VastaaPoista
  6. Jael, naiset syttyvät juuri pahoihin poikiin. Ei minusta eräs R. niin 'hyvä poika' ole ollut;-)

    Jonathanin suu on niin julmannäköinen, mutta kun se suutelee...hui!

    Hänellä on nyt yksityiselämässäkin onegelmia...En tiedä muista kuin Jonathanista ja Helenistä.

    No, parempi kun saan pitää hänet yksin;-)

    VastaaPoista
  7. Niin ne viettelee näöllään ja olollaan...

    mä luin viimeisen rivin kahdesti väärin, ajattelin että kirjoittaja oli "autiossa maassa", mietin miten surullista. Sitten se kääntyikin toisin.

    VastaaPoista
  8. Birgitta, niin he tekevät...

    Kiva, että käänsit toisinpäin, mutta hän oli oikeasti Saharassa...,en halua sanoa atuiomaassa, vaan autiossa maassa. Minua vaivaa, kun en tiedä, miten sait sille toisen merkityksen...

    VastaaPoista
  9. meinasitko sitä miten sain ekaksi väärinlukemalla tekstistä toisen merkityksen? Jos tarkoitit sitä, niin luin viimeiset kaksi riviä kuin mies ajattelisi nilkan kaarta ja kyyneleitä, sillä muuta siinä naisessa = autiossa maassa, ei ollut.

    Tällöinhän tekstissä ois pitänyt olla pilkku (oli, paitsi autiossa maassa).

    VastaaPoista
  10. Hyvänen aika sun kanssasi nainen;-) Ei ihme, että taiteilet ja krijotat niin kuin Levoton Tuhkimo.

    Siis minä tarkoitin ihan näin: paitsi= ilman, paitsi= vailla, siis kirjoittaja ei halunnut käyttää noita tavallsiempia sanoja, kun jotenkin se paitsi änkesi oikein tuohon mukaan.

    Mietis näin: ...niitä hän oli paitsi - autiossa maassa. Selventääkö tämä vai sotkee, minä en tiedä.

    Minulla on kyllä äikkä ollut vahva kymppi, mutta kun inspiraatio ottaa kaikesta osansa ja joskus myös halu rikkoa rajoja.

    Silti on kiinnostavaa kuulla, miten joku lukee/kokee tekstin. Tuskin kukaan koskaan niin tarkkaan erittelee kuin sinä nyt teit. Hienoa! Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Heips =) Joo paitsi eli vailla, siihen malliin mullakin runo sitten lopulta kehkeytyi.

    Runot on oikeesti siitä niin hienoja, että ne avautuu erilailla lukijoille. Ja joskus ne väärinlukeutuu jännästi.

    Mä oon niin iloinen, kun sulla on runoja täällä blogissa. Elämään tulee lisää ulottuvuutta.

    VastaaPoista
  12. Heips!

    Vailla ei soinut juuri niin kuin halusin. Piti soida kovasti ja pee oli kova.

    Runo on tunnetila. Sitä on julmaa arvostella, se kulkee omia polkujaan ja soittaa kaikille vaihtuvaa musiikkiaan ollen rajatan, ylitse virtaava, rajoista piittaamaton.

    Kiitos, että pidät. Joskus ehkä tohdin avata 10-15 runostani noin sadan joukosta pienen ikkunan oikeaan palkkiin: Leena Lumi's poems...Siellä on tosin jotain niin rohkeaakin etten ole uskaltanut vielä esiin tuoda. Pitää harkita. Joskus tulee mieleen, että kuvataide hyväksyy enemmän rohkeutta kuin...

    En voi koskaan hiihtää vain yhtä latua. Nousta vain yhteen junaan...Tiedät sen jo;-)

    Aavistan sinussa samaa elämän paloa/janoa.

    VastaaPoista
  13. Rohkean julkituominen, se onkin se mitä itsekin joskus pohdin. Ei se kuvataiteessakaan ole ihan helppoa, mutta ehkä yleisesti sallitumpaa kuin teksteissä. Onhan alastomuutta ainakin maalattu jo ammoiset ajat. Olen teksteissä tässä suhteessa tosi rajoittunut, ehkä siinä on osaa tervettä varovaisuutta mutta toisaalta ärsyttävän rajoittavaa ;-)

    Mutta mä olenkin vielä nössö, hih =)

    VastaaPoista
  14. Birgitta, oletko Antonion blogin seuraaja. Ellet ole, mene sinne minun kauttani ja etsi 'musa'. Rohkeaa, mutta ei törkeää. Minun mielestäni.

    Niin, sinä olet ehkä vielä nössöikäinen! Rohkeus ja rajattomuus kasvaa iän mukana. Tosin olin joskus rajaton hippi ja nyt alkaa tuntua taas ihan samalta. Ehkä tämä on taantumaa. Sinä ehdit vielä, niin rohkeuteen kuin taantmaankin;-)

    VastaaPoista