torstai 8. syyskuuta 2011

ISOÄIDIN HILLOKIRJA

Näin suven lopuksi saamme nauttia suloisimmasta hillokirjasta ikinä, koskaan. Se on pieni kooltaan ja sivujakin on vain hiukan alla viisikymmentä, mutta vähemmän on enemmän etenkin, jos teosta kannattelevat saman sukupolven perinteet 1820 luvulta asti. Päivikki Puska on koonnut kirjaksi Isoäidin hillokirjan (Karisto 2011), jossa hän paljastaa perintönä sukupolvelta toiselle heidän suvussaan siirtyneet sadonkorjuuajan makumieltymykset. Alun perin ohjeet on kirjoitettu 1820-1860 –luvuilla paksuihin vihkoihin kauniilla käsialalla, vanhalla ruotsin kielellä. Suomentaessaan kirjaa, Päivikki on samalla muuntanut vanhat paino- ja vetomitat kiloiksi ja litroiksi. Hauskana esimerkkinä mainitsen, että 1 kortteli on 3,3 dl, 1 naula on 32 luotia ja se merkitsee 0,425 kg ja 1 luoti on 13,3 g. Mahdoitkos tietää tätä!

Kirjan kuvitus on hurmaava: Osa on piirroskuvia omenoista, perhosista ja säilömisestä; suurin osa kuvitusta on kuitenkin vanhoja mustavalkokuvia, joiden huomaa tulevan kaukaa. Kuvissa on paljon lapsia ja tietysti myös aikuisia ja ollaan kesäkuvissa, ulkona, puutarhassa. Minusta hauska kuva oli pikkupojan kesätukan leikkuu, vaikka ressukka ei näytä tilanteesta oikein pitävän ja huutaa niin, että kuulen sen vuosikymmenten läpi. Siihen aikaan pojille leikattiin ’kesätukka’, mikä käytännössä tarkoitti kaljuksi ajamista. Ymmärrän pikkuherraa kyllä hyvin, sillä kun minut vietiin ensimmäistä kertaa parturiin ’singlattavaksi’, levitin itseni kampaamon lattialle ja huusin kuin hinaaja. Minut kannettiin ulos jäykkänä kuin seiväs, mutta kukaan ei ollut päässyt koskemaan kutreihini. Äitini ei kehdannut näyttäytyä vähään aikaan kylän raitilla ja kaupassakin pysyi vain konttorin puolella, mutta onneksi isää vain nauratti.

Päivikki Puskan kirja sisältää hillot, hyytelöt, marmeladit mehut, keitot, jälkiruoat ja juomat. Ohjeet ovat kuin menneen maailman kosketus, sillä oletteko kuulleet Hienosta vadelmahillosta, johon on lisätty etikkaa ja sokeria tai Ruskeista kirsikoista, joita voidaan valmistaa kahdella sortilla. Mesimarjahillon kohdalla, muistan Luvian raitin polut ja miten paljon niiden varrella kasvoi mesimarjaa, tuota marjoista hienoimman makuista, kun sen saa ihan tuoreena syödä. Nyt mesimarjaohjeita ei edes löydy, sillä luultavasti marjat, jos niitä enää mistään saa, menevät likööriteollisuudelle. Ja tietysti teemme isoäidin kanssa Muurain- eli lakkahilloa kuin myös Kriikunahilloa. Inkivääripäärynät saavat veden kielelle ja muistan taas, että pitää vielä istuttaa se päärynäpuu…


Näin Päivikki tunnelmoi muistojensa keittiössä:


Muistan hyvin isoäidin ja äidin alkusyksyn hääräilyt keittiössä, jossa kattilat porisivat ja kaikkialle levittäytyi kesäinen hillontuoksu. Me lapset osallistuimme marjojen puhdistamiseen ja hillokattilan hämmentämiseen isoäidin tai äidin seistessä tarkkana vieressä. Sitten meille annettiin leivän päälle kattilasta kuorittua marjaista vaahtoa, joka maistui aivan kesältä. Kaikenlaiset tarinat ja jutut menneiltä ajoilta saivat meidät pysymään hiljaa keittiössä, ja vielä nytkin hillontuoksu tuo mieleeni lämpimiä muistikuvia lapsuudesta…

Olin aikeissa tarjota teille lopuksi Pappilan hätävaraa, mutta nautimmekin lähestyvän viikonlopun, sekä tämän suloisen kirjan kunniaksi juomaa, jonka nimi on Arkkipiispa:


4 pulloa Mosel-viiniä
4 pulloa Reinin-viiniä tai
6 nuorta tai vanhaa ranskalaista viiniä
2 pulloa shamppanjaa
3 naulaa sokeria (1 naula = 425 g)
3-4 appelsiinin mehu


Ja nyt kohotamme lasin Päivikille, joka ystävällisesti päästi meidät osaksi sukunsa perinteitä ja paljasti ohjeita, joista vanhimpien ikä alkaa hipoa kahtasataa vuotta. Kiitos!

***

Jos joku tietää, miten säilötään vihreät tomaatit, otan ohjeen kiitollisena vastaan! Edesmennyt anoppini valmisti sitä ja monta ohjetta tuli pyydettyä ja saatua, mutta vihreät tomaatit unohtui. Ainakin siinä oli etikkaa, sokeria, vihreitä tomaatteja...

14 kommenttia:

  1. Mukavaa kun näitä ruokaperinteitä elvytetään. Kiva kirjanen säilönnästä tämä. Kiitos esittelysi, tekisi mieli selata.
    Kaivoin esiin erään oppikirjana käytetyn kirjani, eli Marja-ja säilöntäoppaan, ja sieltä löytyy myös vihreät tomaatit.
    Tekisinkö postauksen vai kirjoitanko tähän kommenttilaatikkoon?

    Säilömisterkut ♥

    VastaaPoista
  2. No arkkipiispalle oli ainakin tulossa muutama vierailija kylään, kun teki noin reilun satsin juomaa. Tuosta riittäisi drinkkiä vähän suuremmallekin poppoolle : )

    Mulle tulee tuosta ohjeesta sellainen fiilis, että tähän voi käyttää kaikki "ei niin hyvät" viinit ja sokerilla sekä appelsiinimehulla sitten sulostuttaa koko sotkun. Vaikka eipä sangriakaan ole pöllömpi juoma. Siinä tosin hedelmät tekevät ihmeitä heikkolaatuisemmallekin viinille.

    Ainiin, hilloista en huomannut sanoa mitään : ))

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hurmaavalta kirjalta! Ja inkivääripäärynät tuovat muistuman jostakin kirjasta. En muista mistä, mutta varmaan siihen liittyi joku hieno kartano mahdottoman pätevä köökkerska!

    VastaaPoista
  4. Minttuli, tee postaus niistä vihreistä tomaateista, niin muutkin saavat sen ohjeen. Jos teet sen nyt, niin linkitän sen huomenna.

    Minusta tämä kirja on suloinen kulttuuriteko. Miten vähän näin vanhoja ohjeita on kustannettu, en ole nähnyt yhtäkään.

    Nimenomaan: Säilömisterkut♥

    VastaaPoista
  5. Anne, minuakin nauratti, mutta ajattelin, että me KAIKKI bloggaajat nostamme maljan Päivikille;-)

    Laitas se sangrian ohje blogiisi, olen hukannut omani. Kiitos!

    No mesimarjahilloa söisit takuulla kiljuen! Ja säilötyistä päärynöistä tulee niin romanttinen olo...

    VastaaPoista
  6. Amma, olen historian rakastaja kaikessa: Tämä jää keittokirjahyllyyni. Siis minulle tehtii remontin yhteydessä kirjahylly keittiöönKIN. Minustakin tuo inkivääripäärynät on niin hurmaava ja varmaan liittyy johonkin kartanoon ja suudelmiin, jotka maistuvat päärynöiltä...

    VastaaPoista
  7. Minäkin kävin singlattavana.
    Vihreät tomaatit löytyy tästä
    http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Hillotut+vihre%C3%A4t+tomaatit/1135244640262

    VastaaPoista
  8. Allu, siis tiedät mitä se on;-) Kuvittele, törmäsiin netissä johonkin keksuteluun, jossa kovasti pohdittiin, mitä on singlaus ja miten se liittyy hiuksiin. En puuttunut keskuteluun.

    Kiitos linkistä! Tiestikö, että kommenttilootaankin voi linkittää. Se ohje löytyy blogista Marja-Leenan Kirjahylly. Tosin rasittaa opetella, mutta kun toinen ihan minun pyynnöstä jaksoi ohjeen laittaa.

    Katson ja vertailen, kumman tuntuu enempi samalta kuin anopilla oli, tuossa nettiohjeessa vai Minttulilla.

    VastaaPoista
  9. Minullekin heräsi ajatus aikamoisista viikonloppu pirskeistä, kun noin monesta pullosta kysymys ;), hulvattoman hauskaa!

    Äitini tapasi aina ennen säilöä vihreitä tomaatteja. Ai, että olivat tosi herkkullisia. Olin jo aivan unohtanut tuon herkun. Sitähän voisi itsekin opetella. Täytyy pyytää äidiltä resepti.

    VastaaPoista
  10. Rita, näissä ohjeissa ei nuukailtu, kun kerran tehtiin, tehtiin riittävästi.

    Punaiseen Carolinaankin tulee 4 pulloa hienoa Bordeaux-viiniä, 2 pulloa Mosel-viiniä, 1 pulo kuivaa malaga-viiniä, i pullo shamppanjaa ja sitten ne muut tykötarpeet.

    Tämä kirja on sekä hauska että nostalginen!


    Sehän on herkkujen herkku, jota olen nyt todella alkanut kaipaamaan. Siinä pitää kai sitten olla raakoja tomaatteja eller hur? Mistä niitä nyt saa...Kysyppäs nyt sinäkin äidiltäsi. Minun äitini vaan niitä karjalanpiirakoita...

    VastaaPoista
  11. Moi Leena!

    Löysin Kotiruokakirjasta vihreän tomaattisalaatin teko-ohjeen:

    1 litra pieniä vihreitä tomatteja
    1½ rkl etikkaa
    ½ litraa vettä

    Etikkaliemi:

    2 dl väkiviinaetikkaa
    2 dl vettä
    ½ kg sokeria
    kanelinpala
    5 neilikkaa

    Tomaatteja keitetään etikkavedessä vähän aikaa ja kuoritaan. Etikkaa, vettä, sokeria ja mausteita keitetään hetki, tomatit laitetaan sekaan, keitetään kirkkaiksi ja pannaan tölkkiin. Liemi keitetään tarvittaessa kokoon ja kaadetaan tomattien päälle. Tölkki suljetaan ja säilytetään kylmässä paikassa.

    Muutamia kertoja olen tehnyt tällä ohjeella...

    Oikein mukavia kokkaushetkiä sinulle, Leena, ja kiitos kirjaesittelystä<3

    VastaaPoista
  12. Aili, eikö tässä tarvitse tölkkejä kuumentaa uunissa? Voiko sen keitoksen ensin vähän jäähdyttää ja kaataa sitten vasta purkkeihin? Minttuli on myös antanut oman ohjeensa. Linkitän sen tänään ja annan vinkin myös tähän kommenttiin. Molemmat vien omaan keittokirjaani, joka on kirja blancoilla sivuilla.

    Minä vain ihmettelen, että mistä saan vihreitä tomaatteja. Haluan oman kasvihuoneen!

    Kiitos sinulle! Ja tässä kirja, josta pitäisit, sillä olet myös menneen maailman tuulien rakastaja, kuten minäkin.

    VastaaPoista
  13. jos poimin, laitan pakastimeen,
    huono hillojen keuttäjä.

    VastaaPoista
  14. Hannele, niin minäkin ennen tätä syksyä! Nyt nämä kaikki ihanat hillokirjat vievät minua. Eniten iloitsen luumuhillosta, josta tuli täydellistä. Puolukat ja lakat (=hilla eli suomuurain) pakastan tuoresurvoksena.

    VastaaPoista