perjantai 28. lokakuuta 2011

NYT KUN EN ENÄÄ RAKASTA SINUA, RUNOISSANI ON VÄHEMMÄN...

Nyt kun en enää rakasta sinua
runoissani on vähemmän toukokuun päiviä
vähemmän syreeneitä
eivätkä kylän kadut enää haukottele
orvokin tuoksusta päihtyneinä
vähemmän on lunta, tuulta ja merta
niin kuin kaikki vuodenajat
menisivät yhdessä ohi
myös runoni muuttuu paljaaksi, harmaantuu
nyt kun en enää rakasta sinua
en rakasta edes lapsuuttani
vaikka niin hyvä olisi piiloutua siihen
juosta kesästä kesään
poppelipuulta poppelipuulle
jotta voisin näyttää sinut
kirkossa leikkivälle pikkutytölle
niin pienelle
että hän melkein hukkui
vastapuituun viljaan
nyt kun en enää rakasta sinua
kiinni puristetut leuat
sulkeutuvat lapsen nyyhkytyksen ympärille
lapsen haavoilla kahdenkymmenen vuoden kultapöly
isoäidin petuniat ovat orpoja
ja vaikka japanilaiset kanat
asettuvat yöksi hapankirsikkapuun oksalle
en piittaa edes niistä
tahmeita, haaveksivia päiviä pääksytysten
minulla ei ole enää mitään tekemistä
minua ei enää jännitä en pidä kiirettä
en enää asetu raekuuroon taputtamaan käsiä
maassa on nyt yksi noita vähemmän
yksi haltijatar vähemmän
linnut lentävät kauas minun luotani
en passita niitä enää sinun luoksesi
nyt kun en enää rakasta sinua
en halua kirjoittaa runoja
haluan keksiä uusia sanoja
uusia vuodenaikoja, uusia kukkia, uusia jokia
haluan antaa uudet nimet kaikille
sillä entiset tekevät kipeää
nyt kun en enää rakasta sinua
maanosa jossa olin elänyt sinun kanssasi
uhkaa minua alati
niin kuin tulivuori valmiina purkautumaan
maanosa jossa en ole tarvinnut muiden kesää
muiden leipää, muiden kädenlyöntejä
maanosa jossa olin askeetti otsasi valossa.

- Erzsébet Tóth -
Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011, suomennos Hannu Laamanen ja Béla Jávorszky)
kuva Runotalo

15 kommenttia:

  1. Oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua,sinulle, Leena-IhaNainen<3

    VastaaPoista
  2. Koskettava runo, kyyneleet nousivat silmiini tätä lukiessa.

    KIITOS!!!!

    VastaaPoista
  3. Riitta Sinikka, eikö vain!

    Kiitos samoin!

    ***

    Aili-IhaNainen, kiitos samoin!

    Olen ihan kohta jo tuutilullaa.

    VastaaPoista
  4. Aana, ole hyvä.

    Tämä on tosiaankin vaikuttava runo...

    VastaaPoista
  5. Birgitta, ja se vasta kannatti! M.O.T.

    VastaaPoista
  6. Ihana,
    mielettömän ihana runo..

    ostin tuon kirjan itselleni mutta annoinkin sen siskoni tytölle, joka itsekin kirjoittaa runoja..
    Tykkäsi ..

    Ihanaa viikonloppua=)

    VastaaPoista
  7. Tämä kosketti syvältä ♥ Harmittaa, etten ehtinyt lukea tätä kokoelmaa kokonaan, kun se vasta oli lainassa. :( Joskus uudestaan sitten.

    VastaaPoista
  8. Very beautiful post!
    Congratulations Leena, a hug

    VastaaPoista
  9. Hanne, tämä on minulle vuoden paras runokirja. Kaikki tässä koskettaa.

    Kiitos samoin!

    ***

    Anki, tämä on niin hyvä, että osta itsellesi.

    ***

    Antonio, thank you!

    Have a nice weekend♥

    VastaaPoista
  10. Kaunis, yllättävä, sanoiltaan rikas runo. Yllättävä siksi, että ei voinut arvata mitä seuraavaksi sanotaan. Kerta kaikkiaan hieno.

    Ajatus, että kaikelle pitää antaa uusi nimi ja vanha maanosa on jäänyt taakse, mutta uhkaa yhä olemassaolollaan, oli väkevästi sanottu. Runoilija tietää mistä kirjoittaa.

    VastaaPoista
  11. Annika, jos rakastat runoja, niin osta tämä kirja! Tämä on unkarilaista runoútta, johon olen pudonnut hyvin syvästi. Tätä ennen kokoelmassa Yhteisessä Sateessa.

    VastaaPoista