tiistai 22. marraskuuta 2011

Satu Taskinen: Täydellinen paisti

Schweine sind sensible und intelligente Tiere. Sie benötigen ausreichend Platz, um sich gesund und kräftig zu entwickeln. Sortimentenliste. Sian ruhosta voidaan leikata osia melkein mihin tahansa ruokaan…Biologische Schweinenfleisch hat einen volleren Geschmack, der Geruch ist angenehm. Es behält in der Pfanne seine Form. Sehän nähtäisiin melko pian. Itävalta, luomuruuan luvattu maa ja Euroopan esikuva.

…viilletään silavaan noin 2 x 2 cm:n suuruisia neliöitä…otetaan mausteet…ei muuta kuin suolaa ja kuminaa…


Sehr geehrter Herr Fidler. Viilletään hierotaan käännetään. Kaksi kiloa kuollutta sikaa. Viilletään ja hierotaan.


Satu Taskisen Täydellisessä paistissa (Teos 2011) on suositeltavaa unohtaa ulkonäkö, se paistin pinta, kirjan kansi, onko sitä valeltu vai ei, onko se houkuttavan kaunista vai puisevan sitkeää, herahtaako siitä heti rasvat suuhun vai tekeekö mieli jättää sika, kirja siihen aavistaen onnettomuutta, että kaikki on kuitenkin mennyt jollakin tavalla pieleen tai ellei ole mennyt, se tapahtuu heti kun sikanautinto on tyydytetty, kirja luettu.

Täydellinen paisti on niin sielua raapiva kuvaus täydellisyyden tavoittelusta, tarpeesta hallita ahdistusta, kyvyttömyydestä empatiaan, halusta olla huomattu, olla jotain, että en voi sanoa voivani nyt vahvasti. En ollenkaan. Olen aina tiennyt, että sika ei sovi minulle. Saksassa olen joutunut nousemaan pöydästä ulos hengittämään, kun olen nähnyt tarjoilijan kantavan viereiseen pöytään jotain isoa osaa siasta ja ellen olisi täydellisesti huumeiden vastainen niin laskeutuisin nyt kellariimme polttamaan ruohoa, juuri kuten tekee suomalainen Taru Koskinen, kun itävaltalaisen miehensä Franzin äiti, Frau Mutti saapuu kera tyttärensä Marie-Luisan, tyttärentyttärensä Elisabethin ja nimettömän varasianpaistin, rakkaan poikansa luo pyhäinpäivän viettoon. Väistämätöntä on, että kun perhe näkee toisensa pitkän ajan jälkeen, Taru tuntee ulkopuolisuutta, jonka katkeruus tihkuu kuin juuri uunista otetun sian nahkaa olisi tökitty puukolla ja sieltä tihkuisi ihraa…kaunaa, muisteloita, inhorealistista tarkkailua:


Yritin löytää silmilleni jotain muuta paikkaa, mutta se oli vaikeaa, kun kerran Marie-Luisan koosta oli niin avoimesti tullut puhe. Marie-Luisan katsominen oli raskasta. Marie-Luisaa oli niin paljon, että sen kaiken näkeminen uuvutti. Sen ajatteleminen, kuinka siitä saisi vähemmän. Marie-Luisa pitäisi lukita jonnekin. Hänen halunsa pitäisi ohittaa. Ennen kuin se tappoi. Halu tappaa. Kerta kaikkiaan. Marie-Luisan ruumis voitti kaikki taistelut. Ilman että Marie-Luisa tai kukaan voi sille mitään. Se vaati ravintoa, lisää ravintoa. Marie-Luisan pienentäminen muuten kuin pakolla ja väkivallalla oli täysin mahdoton tehtävä.


Tässä kirjassa syödään koko ajan. Pidän kirjoista, joissa ruokaan ja sen tekemiseen on kätketty merkityksiä. Tältä vuodelta on loistava esimerkki Kulinaristin kuolema, jossa tunnerataa eivät liukasta sianihra, vaan ranskalaiset herkut. Rakkauden aikakirjassa puolestaan unohdettu kotirouva viestii loistavilla aterioillaan ja kattauksillaan saamatta viestiään perille. Elokuvan saralta löytyy Suklaata iholla, jonka käsikirjoitus perustuu teokseen Pöytiin ja vuoteisiin. Siinä Titan koko elämä on kyynelin maustettua kokkaamista, kunnes…Itävallassa kaikki on kuitenkin toisin ja Frau Mutti on aivan oikea ihminen sanomaan siitä:

Syöminen on ihanaa. On ihanaa, ettei enää tarvitse koskaan kärsiä puutetta. Nykyään puhutaan laadusta määrän sijasta. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että määrä voittaa laadun. Ja väitän, että kaikki rehelliset ihmiset ovat minun kanssani samaa mieltä.

Kyseessä ei kuitenkaan ole kokkikirja, vaan kirja siitä, miten tiivis vuorokauden yhdessäolo tuo kaikissa esiin niitä piirteitä, joita toisten on vaikea sietää. Vain Franz sukkuloi omana, hieman hyväuskoisena sovittelijana kaiken keskellä ja välissä. Yhteissyöminen tuo esiin Frau Muttin hirveän tarpeen saada lapsenlapsi, vaikka on olemassa Elizabeth, ’sillä onhan Franz jo melkein kuudenkymmenen ja Elizabethin ihonväri taas…’ Kaikista tulee esiin jotain ja joukkoon liittyy myös juutalainen naapuri, entinen näyttelijä Frau Berger, joka ei tiedä, kumpia vihaisi enemmän lapsia vai koiria.

Sata Taskisen kirja on pienen näyttämön kirja. Tällainen on myös Peter Cameronin loistavaThe Weekend ja Bernhard Schlinkin Viikonloppu. Pienen tilan teos on aina intiimi ja raju. Tulee mieleen myös elokuva Viettelysten vaunu. Rajattu tila ei anna armoa, ei päästä pakoon, jolloin niin teoksen henkilöiden kuin heitä seuraavan lukijan/katsojan tilanne käy ahdistavaksi. Aluksi kaikki on kepeää, mutta ilma on tiheä aavistuksista, varjoista ja vihjailuista. Taskinen onnistuu loistavasti tiivistämään entisestään, joten hengittäminen miltei lakkaa. Pitää päästä kävelemään vaikka edes hautuumaalle.

Minun entinen kotimaani on Saksan kirjallisuus ja täytyy heti todeta, että miten paljon näenkään saksalaisen kirjallisuuden tyyliä Taskisen teoksessa, mikä on kirjalle vain eduksi. Saksalainen teitittely tuo tyyliin oman etäännytyksensä, joiden vieressä karkeat teot vain korostuvat. Tietty ylimielinen tietävyys, vaikkakin horjuva, vaikuttaa jo Tarussakin ja saa salaa poltetusta ruohosta lisävoimaa. Hänen eittämätön ulkopuolisuutensa saa kuitenkin väärää ravintoa kaikkea vihaavasta Frau Bergeristä ja niinpä näemme Tarun kivittämässä kyyhkysiä, kuulemme hänen huutavan Elizabethin koiralle Maximukselle ’perkeleen koira’ ja näemme häntä paljon piilossa jossain ja etenkin omassa sisässään.

Tässä Täydellinen paisti hänelle, joka viihtyy perheringissä pöydän ympärillä, hänelle, jota kiinnostavat ihmisten inhat heikkoudet, niiden salaaminen ja sitten paljastukset, täydellinen kirja sinulle, jota kiinnostaa, onko sikaa valeltu vai ei ja kiinnostut aina vain enemmän kun kuulet, että on ja ei. Täydellinen paisti on sikahyvä!

*****

Täydellinen paisti voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, joten Satu Taskisen neljän
vuoden haudutus kannatti!

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Helmi-Maaria Minna  Suketus Susa Erja Kirsi Karoliina Booksy

38 kommenttia:

  1. Maria, kiitos! Kirja on yllättävä ja tuntuu kauan.

    VastaaPoista
  2. Täytyy laittaa tämäkin lukulistalle, kiitos Leena! Ois kiva tietää mitä Allu tykkää tästä!

    VastaaPoista
  3. Helena, minulta lähtee Allulle kohta yksi kirja. Jos hän haluaa sen vaihtaa, hän saa tämän. Mutta Bessu lukee tämän ensin. Hän on 'alan' ihmisiä.

    Odotan Allua tänne ja Pisaraa, joka asuu Münchenissä.

    Minä arvaan, miten Allu nauttisi tästä:-) Minusta tuntuu, että vinkkasin tästä hänelle...

    VastaaPoista
  4. Minä luin tämän puolitoista viikkoa sitten ja tykkäsin! Huomasin juuri, ettet ole tainnut käydä lukemassa vielä arvostelua, joten kun ehdit, tulehan kurkkaamaan mitä mieltä olin:

    http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2011/11/satu-taskinen-taydellinen-paisti.html

    Tämä oli juuri siksi niin loistelias kirja, että sen täydellisen paistin/aterian tekemiseen sisältyi niin paljon suurempia asioita Tarun ja itävaltalaisen perheen väleissä, mutta myös Tarun mielessä. Oli kiehtovaa, miten pikkuisina murusina Tarun menneisyydestä paljastui asioita!

    Käyn linkittämässä sinut omaani!

    VastaaPoista
  5. Sehr interessant, sehr interessant. Täytyy lisätä joulupukin listalle.

    VastaaPoista
  6. Tämä on selvästi sellainen paisti, joka täytyy itsekin kokea eli lukea.

    VastaaPoista
  7. Susa, olen käynyt sinulla, mutta näin niitä minulle oudompia, enkä tajunnut, että olet tehnyt tämän jo niiiin kauan sitten. Mihin aika katoaa!

    Kävin jo sinulle kommentoimassa ja voin tässäkin toistaa, että huumori muuttuu tässä kirjassa joksikin aivan muuksi hyvin taitavasti työstettynä. Tiedätkö, tuli mieeeni, että jos Taskinen olisi vähän vielä jatkanut, tässä olisi ollut huippudekkari!

    VastaaPoista
  8. Allu, Ich hoffe das. Das lesen ist leben!

    ***

    Katja, suosittelen!

    VastaaPoista
  9. Minulla on vahvasti sellainen tutina, että tämä paisti kävelee vielä minua vastaan. Sitten kun aika on kypsä. Siihen asti odottelen murenemista ja marinadin imeytymistä.

    Ihana arvio, Leena! Haluan tämän lukea.

    VastaaPoista
  10. Marinadi tekee paistin! Odottele ihan rauhassa vain.

    Kiitos! Tiedän, tiedän...;-)

    VastaaPoista
  11. Ihana juttu, Leena, kiitos!

    Kannoin kirjan juuri tänään kotiin kirjastosta ja luulin että kantamus oli kevyt. Hyvä kun kerroit, että odotettavissa on muutakin!

    VastaaPoista
  12. Erja, kiitos ja ole hyvä!

    No tiedäthän, että kunnon paisti painaa, ainakin Täydellinen paisti.

    Ei mitään kestämätöntä, minä olen vain ylisensitiivinen tietyille asioille...

    VastaaPoista
  13. Minua edelleen harmittaa, kun jostakin syystä ohitin tämän Teoksen syyskatalogissa. Nyt olen kirjan tilannut ja toivon ehtiväni lukea pian, jossakin välissä. Uskon ja toivon, että tämä paisti sopii myös kaltaiselleni kasvissyöjälle. :)

    VastaaPoista
  14. Vakuutan, että tämän paistin jälkeen kasvissyöntisi vain vahvistuu. Levitoi itsesi kirjan ihran yli ja keskity siihen perheen henkiseen 'paistiin'. Uskon Taskisen kirjan kiinnostavan sinua kovasti.

    VastaaPoista
  15. Oi Leena, olet nyt saanut pientä kotimaista naiskirjailijapuremaa tänä syksynä. Tiedän, että olet aiemmin lukenut kotimaistakin paljon, mutta nyt taas ilahduttavasti tuot esille hyviä naiskirjailijoita. Ihanaa!
    Tämän Taskisen kirjan ostin itselleni luettavaksi, mutta vielä en ole ehtinyt siihen tarttua.

    VastaaPoista
  16. Hanna, itse ihmettelen eniten;-) Katja Ketusta en olisi tiennyt mitään ellen olisi sattunut menemään Joanan blogiin juuri kun hän oli tehnyt Kätilöstä mainion arvostelun. Hän ei kehunut liikaa vaan oi laittanut koukut niin, että olin kiinni heti. Olethan lukenut Kätilön, olethan!

    Taskiseen on tarttunut saksalaisen kirjallisuuden marinadia,mutta se on vain hyväksi. Lupaan ettet pitkästy!

    VastaaPoista
  17. Tää kirja vaikuttaa tosi hyvältä :) ja kiinnostava arvio!

    VastaaPoista
  18. Voi voi sentään. Koen totaalista ulkopuolisuutta (mitä kirja kuvastaakin) - oon lukenut sata sivua eikä ole oikein mun kirja... Hyvä lukea näitä kehuvia arvioita niin jatkan ehkä sitkeästi, mutta nimenomaan pitkästyn pahasti... Tässä on nyt jotain sellaista hauskaa, jota en vain ymmärrä, mitä muuta tässä voi sanoa? :-/

    VastaaPoista
  19. Tuure, kiitos! Suosittelen myös sinulle.

    VastaaPoista
  20. Ina, kukaan ei ole niin altis pitkästymään kuin minä!

    Ehkä sinua eivät kiinnosta ihmismielen sekasorto ja neuroosit. Minua taas ne kiinnostavat. Pidin myös Siri Hustvedtin Vapisevasta naisesta...Kirjan Taruhan on ihan rajatilatapaus.

    Lupasin tämän lainaksi parhaalle ystävälleni, joka on 'alan' ihmisiä, mutta sanoin laina-ajaksi kaksi viikkoa;-) Meitä tämä ainakin kiinnostaa.

    VastaaPoista
  21. Leena, nyt minun sitten varmaan pitää lisätä Taskinen luettavien listalle, vaikka olen vähän huono lukemaan esikoisia - aina jotenkin ajattelen, että ei tämä VIELÄ voi olla hyvä. Tyhmää, tiedän.

    No, kuitenkin, ruoka ja ihmissuhteet, täydellisyyden tavoittelu - siis kuulostaa kuitenkin ihan minun kirjaltani. Kiitos!

    VastaaPoista
  22. Täydellistä Leena.. Suuri pöytä, hyvää ruokaa, kiehtova ihmismieli ja sen käänteet suhteineen. Tahdon lukea!

    VastaaPoista
  23. Minna muistathan John Irvingin esikoisen, joka on Garpin maailma...

    Tiedän, että tämä kiinnostaa sinua. Mistäkö tiedän? Siitä, kun tajusit heti mikä helmi on Meriharakat. Tässä vain päänsisäiset neuroosit liittyvät ruokaan ja mikä sen kulinaarisempi kattaus voisikaan olla.

    ***

    Anne, nimenomaan! Mehän sen tiedämme...

    Laitan tämän valmiiksi kasaasi.

    VastaaPoista
  24. Minusta tuntuu, jotenkin vain, että luotan sinun makuusi ja että sinun lukumakusi on jossain määrin samaa minun lukumakuni kanssa, joten jälleen kerran täytyy kirjoittaa listaan tämän kirjan nimi. Suomeen pääsen kahden tai kolmenko viikon päästä kirjoja bongaamaan :)

    VastaaPoista
  25. Helmi-Maaria, otaksun samaa.

    Nyt on ainakin kolme kovaa suomalaista naista: Marja-Leena Virtanen kirjallaan Kirjeitä kiven alle, Katja Kettu Kätilöllään ja Satu Taskinen Täydellisellä paistillaan.

    Sinä tulet Suomeen ja serkkuni lentää huomenna Müncheniin nauttimaan glüh wineä ja tekemään jouluostoksia. Oi, minäkin haluaisin nyt lähteä Keski-Euroopan joulutoreille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, linkitin sinut juuri omaan arviooni tästä paistista. Olen muutes samaa mieltä, että saksalainen tyyli huokuu tässä, mikä on mieluista, sillä eräitä suosikkejani ovat mm. Hesse, Böll jne. Taskinen lumosi minut kyllä täysin!

      Poista
    2. Ja minä linkitin sinut;-)

      Pakko sanoa tästä kirjasta, että luulin sen ensin olevan sinä salanimellä!

      Oi, minä vietin kauan Saksan kirjallisuudessa. Hesse, Böll, Mann ja mitä heitä nyt olikaan, suurin osa on kirjastosssani. Uusimapana Schlink ja oli siellä joku muukin.

      Poista
    3. Saksalainen (vähän vanhempi) kirjallisuus on kyllä oivallista ja antoisaa. En ole tämän päivän kirjallisuuteen ehtinyt kamalasti täällä tutustua, mutta koko ajan poden sellaista "täytyypä vihdoinkin ottaa itseä niskasta kiinni ja lukea uutta saksalaista" -tunnetta. Kiitos linkkauksesta!

      Poista
    4. Minulla on vähän sama juttu. Hienon poikkeuksen tekee kirja Talviuni Berliinissä, josta pidin paljon, joka jätti minut saksalaisen kirjallisuuden janoon, muistutti, mistä ennen pidin niin paljon.

      Kiitos samoin!

      Poista
  26. Leena: olen nimenomaan suuri psykologisten kirjojen fani ja kiinnostunut neurooseista ja pimeistä puolista - mutta pidän niistä Ian McEwanin tavoin kuvattuna. ;) Tällainen vähän sekava tajunnanvirta saa mut vain turhautumaan, mutta kyse voi tosiaan olla vain kerrontatyylistä, joka ei sovi mulle. Kiva kuulla innostuneitakin kommentteja, jokaiselle jotakin!

    VastaaPoista
  27. Ina, siis niin täydellistä, että ymmärrät Ian McEwanin pimeän puolen, joka oikeasti onkin nerouden valoa!

    Niin...tämä on sellaista sekavaa kuin oli Hallandin murhassa, jota myöskään kaikki eivät tykänneet lukea. Tämä nyt vain niin sopii minulle ja ainakin Bessulle, joka jo kiitää kirjaa noutamaan.

    Kaikki on täydellistä, jos pidät Ian McEwanista♥

    Lumimies on nyt painostettu etsimään Ian McEwan -silmälasit;-)

    VastaaPoista
  28. Minun on ihan pakko sanoa rakkaasta Irvingistämme, josta me kumpikin Leena pidämme niin, niin kovasti, että Garpin maailma ei suinkaan ollut Irvingin esikoinen, vaan vasta hänen neljäs teoksensa.

    Esikoista "Setting Free the Bears" ei ole suomennettu, mutta Vesimies ja Välisarjan avioliitto edelsivät Garpin maailmaa. Garpin maailma tosin oli ensimmäinen suomennettu teos. Sen Irving kirjoitti 1978, esikoiskirjan jo 10 vuotta aiemmin.

    Oli pakko tarttua tähän pikkuasiaan, joka ei ehkä liity Täydelliseen paistiin. Taskisen kirja kyllä houkuttaa koko ajan enemmän ja enemmän. <3

    VastaaPoista
  29. Katja, tässä sen jälleen näemme, että kaikkeen kirjoitettuun ei voi uskoa: Muistan kuinka jokin aika sitten luin Lumimiehelle oikein ääneen jostain lehdestä tekstiä kuuluisista esikoisteoksista ja siinä oli mainittu erikseen huomiotaherättävät Ian McEwanin Sementtipuutarha sekä John Irvingin Garpin maailma. Minä olen aina uskonut liikaa kaikkeen kirjoitettuun, mutta oppia ikä kaikki.

    Kiitos huomautuksesta. Teen koko ajan vain kaikkeni ja sen ylikin!

    VastaaPoista
  30. No, onhan Garpin maailma Irvingin keskeisin teos ja varmasti jollakin tapaa hänen "todellinen" esikoisensa. Ainakin Vesimies ja Välisarjan avioliitto ovat mielestäni vähän harjoitelmia, Garpin maailma onkin sitten ihan muuta. <3

    VastaaPoista
  31. En ole lukenut Välisarjan avioliittoa, mutta kylläkin Kunnes löydän sinut (Until I find you). Oletko sinä lukenut sen?

    Nuo, jotka joku toimittaja mainitsi kahden kuuluisan herran esikoisiksi, ovat molemmat aikanaan olleet hyvin huomiotaherättäviä ja myös mieleenpainuvia, mutta minun mieelstäni eivät kummankaan parhaita.

    VastaaPoista
  32. Olen toki, vähän uudempaa Irvingiä. Kunnes löydän sinut-kirjassahan ollaan Helsingissäkin. :) Minä olen lukenut kaikki muut Irvingin kirjat paitsi sen Setting Free The Bearsin.

    Olen ihan samaa mieltä: Garpin maailma ei ole minunkaan Irving-suosikkini, vaikka se hieno kirja onkin.

    VastaaPoista
  33. Aika monet ovat ohittaneet Kunnes löydän sinut. Siitä olen kuitenkin löytänyt upeimmat Irving-sitaatit ja tosiaankin ollaan myös Helsingissä. Se on kirja, jonka aion ehdottomasti lukea uudestaan.

    Garpin maailma tuli elokuvanakin.

    VastaaPoista