lauantai 12. marraskuuta 2011

TUNNELMALLISTA ISÄNPÄIVÄVIIKONLOPPUA!

Rakas isä!

Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin? Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi, se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhan, se uskoa unehen toi. – Jos muistat sen virren, niin laula, laula se oi!

Muistatko isä? Sinulla oli vihdoinkin pieni tyttö, pieni, suloinen vauva, jota olit odottanut vuosia ja taas vuosia. Ehkä kaipasit häntä jo rintamalla, kun olit taistelemassa lapsellesi itsenäistä Suomea. Ehkä haaveilit hänestä jo sotasairaalassa, jossa olit toipumassa sodan haavoista. Ehkä näit hänet jo silmissäsi, kun rauhan palattua aloit rakentaa omaa elämääsi ikuiset kranaatinsirpaleet selässäsi.


Muistatko isä, kuinka koko Säkylä sanoi, että ’tuolle tytölle Viljo hakee vaikka kuun taivaalta’. Pieni nuhani oli sinulle maailmanloppu, johon haettiin apua vaikka keskellä yötä ja vähät eivät olleet nekään yöt, jolloin heijasit huutavaa prinsessaasi sylissä tai istuit hikimärkänä höyryhengityshupun alla seuranani. Työstä tultuasi et koskaan ollut liian väsynyt asettuaksesi nelinkontin lattialle, jotta tyttäresi sai riemusta kiljuen ratsastaa selässäsi huoneiston ympäri, ympäri, kohti auringonlaskua.


Ja ne pyöräretket pitkin pitäjää! Sinä polkien ja minä ylpeänä tarakalla istuen. Milloin mentiin mummolaan, milloin Pietilään tai Rauniolle, aina kuitenkin poikettiin oikealle tötteröjäätelölle. Sellaista jäätelöä ei ole enää olemassakaan, sillä se oli oikeata hellyysjäätelöä.


Muistatko isä, kun sairastuin vakavasti ja jouduin kuukausiksi sairaalaan, kuinka epätoivoinen olit ja mitkään lääkärien vakuuttelut eivät antaneet Sinulle toivoa. Lopulta et voinut enää käydä luonani, sillä huusin vuorokauden suoraa huutoa lähdettyäsi ja minut piti sitoa sänkyyni kiinni. Muistatko, kuinka aloin toipua ja Sinä riehakkaana ilosta keksit, että nyt likalle tuodaan televisio! Aku Ankkoja luit minulle niin, että äänesi oli enää vain pelkkää pihinää. Ja nukuit kanssani lattialla, sillä sairauteni jälkeen minua pyörrytti sängyssä.

Ja isä rakas, muistatko ne ukkoset, joita pelkäsin niin, että istuin pimeässä komerossa tuntikausia. Ja kuka jälleen olikaan kanssani: Oma isäni, maailman paras isä♥


Rakas isä, kiitos Sinulle, että olit niin paljon kanssani. Kiitos, että olit aina jaksavainen ja ymmärtäväinen ja hellä. Kiitos, että aina seisoit puolellani ja kehuit ja kannustit lastasi. Kaikki vahvuus ja hyvä, mikä minussa on, on Sinulta. Ihailusi prinsessaasi kohtaan herätti minussa selviytyjän ja hyvyytesi kaikkeen elolliseen, istutti sisälleni järkkymättömän empatiakyvyn. Ne hetket, jotka annoit minulle, eivät unohdu koskaan. Ne ovat elämäni tukipilarit, joihin nojaan, kun väsyttää. Ne ovat muistoja, jotka tähdittävät isän ja tyttären tarinaa. Ne samat tähdet haluaisin tänä Isänpäivänä ojentaa valoksi ja iloksi kaikille isille ja heidän lapsilleen♥

Muistatko isä, kuinka lauloit: Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa. Rakastan elämää, sille lempeni tahdon ma antaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa.


Isä rakas, kaikki taivaan tähdet: Sinä!

♥:lla tyttäresi Leena
 
Sing Me Your Song Again Daddy 
 
kuva Sarppu

32 kommenttia:

  1. Leena, tämä oli kaunis.

    P.S. Taidat olla naapurikylän tyttöjä.

    VastaaPoista
  2. Ihana ja tunnelmallinen kirjoitus. Näin kaiken ihan kuvina mielessäni.

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kirjoitit isästäsi/isällesi, Leena!

    Tulin katsomaan kollaasiasi, se on hieno. Kiitos tyttökirjahaasteen linkittämisestä <3

    Tunnelmallista isänpäivää sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Jaana,kiitos!

    Isän kotipitäjässä vietin ensimmäiset vuoteni eli Säkylässä, mutta synnyin Turun saksalaisessa sairaalassa eli Heidekenissa ja asuimme ensimmäisen vuoteni Yläneellä ja sitten 5 vuotta Säkylässä. Vietin tietysti myöhemminkin Säkylässä aikaani mummoni ja muiden sukulaisten tykönä, etenkin kesäsin Pyhäjärven rannalla.

    Sinä? Köyliöstä, Loimaalta, Huittisista...?

    ***

    Annika,kiitos! Niin minäkin näen kaiken kuvina tai mustavalkofilminä...

    VastaaPoista
  5. Saman järven rannalla on kesiä vietetty, olen Eurasta, jossa olen koko lapsuuteni asunut.

    VastaaPoista
  6. Maria, kiitos!

    Ole hyvä! Minä niin innostuin, kun löysin aika 'outojakin' kirjoja. Nyt vain aikaa, aikaa.

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Jaana, Pietilät, joiden luona olin vielä nuorenakin joskus koko kesän, ovat sukua Tuija Helanderille Eurasta. Likeistä sukua.

    Myös esikoiseni kummitäti on kotoisin Eurasta, Eija Ojala.

    Kohta huomaat, että olemme sukua;-)

    VastaaPoista
  7. Kiitos on hieno sana. Ja kiitos vanhemmille on todella arvokasta.

    Koskettava tämä tekstisi.

    Ihanaa viikonlopun jatkoa =)

    VastaaPoista
  8. Voi että oli ihanasti kirjoitettu!

    Minullakin on isästäni aivan ihania muistoja, hieman hiljaisesta ja boheemista taiteilijatyypistä. Isällä oli hiukan pitkät,pikimustat hiukset, ja taivaansiniset silmät. Hän oli ujo, keksi kaiken maailman vempaimia, ja hän oli maailman kiltein ihminen, ei raskinut hiirtäkään tappaa.

    Isä soitti itse tekemällään mandolinilla joka ilta, jos ei maalannut tauluja. Hän oli taitava muusikko.

    Ja me lapset tanssittiin ja iloittiin äidin kanssa isän musiikin tahtiin. Ja äiti lauloi.

    Voi että on kivoja muistoja, niitä ei anna pois eikä ikinä unohda!

    Tuosta tekstistäsi tuli todella mukavan lämmin olo!

    Kivaa isän päivän viettoa sinulle Leena!

    VastaaPoista
  9. Ihana.

    Minäkin lähetän isälleni muutaman ajatuksen sinne jonnekin, missä hän lieneekään, mäntypuiden latvojen tuulissa tai jossain. Ainakin 10-vuotiaan isin tytön muistoissa.

    VastaaPoista
  10. Pepi, kiitos!

    ***

    Birgitta, kiitos ja kiitos samoin!

    Jatkamme grillaamista...ihanaa olla arktinen ja asua äärimmäisellä saarella...jossakin.

    VastaaPoista
  11. Voi miten kauniisti kirjoitit isäsi ja sinun suhteestasi.Sinulla on hänestä hyvät muistot:) Mukavaa isänpäivän viettoa!

    VastaaPoista
  12. Niin herkkä, kaunis , ihana muistelo isästäsi ja llapsuudestasi, muistoistasi. Sinulla on ollut ihana isä!!

    Minäkin muistelin tänään ja useasti isääni, joka ehkä ei ollut ihan riittävän vastuullinen aikuinen mutta raks isä minulle kuitenkin..
    Lapsi antaa anteeksi paljon ja rakastaa vilpittömästi..

    VastaaPoista
  13. Tunteellisen kaunis kirjoitus. Isillä on suuri merkitys tyttölasten naiseuden kehitykselle. Oma isäni teki todella paljon asioita oikein ja hyvin, mutta olen tajunnut, että koska hänen tyyliinsä ei kuulunut ulkonäön kehuminen (kannusti meitä pärjäämään muilla avuilla), olen ikuisesti niiltä osin epävarma. Siis tajunnut, että nämä asiat todennäköisesti liittyvät toisiinsa.

    Onneksi myös tyttärelläni on ihana isä, jota saamme huomenna juhlia. <3

    VastaaPoista
  14. Kirjoitit kauniisti, koskettavasti ja rehellisellä tavalla lämpimästi isästäsi. Sinulla oli varmasti hieno, läheinen isä. <3

    Oma isäni on nyt äitini kanssa lomalla eteläisillä mailla, täällä kotona vietämme perheeni kanssa isänpäivää juhlistaen miestäni. Joulutyttöni haluaa aamulla tehdä isälle yllätysaamiaisen (uunituoreita croissanteja), joten päivä lie herkuttelupainotteinen.

    VastaaPoista
  15. Oi, miten kaunis ja koskettava kirjoitus!Ihanaa viikonlopun jatkoa! :)

    VastaaPoista
  16. Laali, kiitos!

    Minukaan isäni ei tappanut edes hiirtä. Jo s sellainen kaupan ulkovarastosta löytyi talvikylmällä, siitä tuli minulle lemmikki, joka keväällä laskettiin ulos. Tämä tosin meni äidiltä usein ohi ymmärryksen. Isä sanoi,että sodassa oli tappamista tarpeeksi.

    Isä lauloi paljon. Ja nauroi. Oli aina iloinen. Oi niitä aikoja!


    Kiitos samoin sinulle, Laali!

    VastaaPoista
  17. Suketus, kiitos.

    Niin...ajatus sinne jonnekin tähtein tuolle puolen, tuuleen, haavan huminaan, meren lauluun...

    ***

    Jael, kiitos!

    Isästäni jäi ikuinen valo.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  18. Hanne, kiitos! Tiedän olleeni onnekas tyttö.

    Lapsi antaa anteeksi: Varmaan sinunkin isäsi yritti parhaansa.

    ***

    Kiitos!

    Tästä on tehty tutkimuksia. Nimenomaan isän ihailu herättää tytön naisellisen itsevarmuuden ja myös kaneuden, joka usein kumpuaakin säteilevästä itsevarmuudesta, ei mistään meikkipurkeista. Joillakin isillä on vaisto tähän, joillakin ei. Kärsin niin kirjan Illan tullen tapahtumista, sillä siinä isä, tarina keroja, arvosteli tytärtään lapsena niin paljon, että tytär käynnössä ei koskaan löytänyt naisellista itsevarmuuttaan.

    Katso pikkukuvaasi ja sano: Hyvä minä!

    Sinun mieehsi varmaankin osaa palvoa prinsessaansa. Minunkin mieheni suhde tyttäreemme oli kuin unelmaa: Rakastin nähdä, miten isin prinsessasta kuoritui isän rakkauden ilmastossa itsevarma, iloinen, pärjääjä ja kaunotar.

    VastaaPoista
  19. Katja, kiitos! Sydän kirjoitti...

    Niin nyt alkoi tehdä mieli niitä croissantteja. Niitä myydään paistovalmiina ja tlevat uunissa hetkessä.

    ***

    Mustikkatyttö, kiitos ja kiitos samoin.

    VastaaPoista
  20. Leena, tämä oli koskettava kirje. Se kiiri halki maiden, läpi meren aaltojen ja tavoitti.

    Se, mitä emme koskaan menetä, ovat muistot. Ne ovat omiamme.

    Soitin tänään omalle isälleni ja lauloin. Laulu menee sisälle ja se säkenöi ulkoavaruuteen. Laulussa on voima ja se yhteys. Musiikki on minussa ja se soi, se soi, se soi.


    Sinun kirjoituksesi tuli minulle kuvina. Ja niissä kuvissa on kesä.

    VastaaPoista
  21. Oikein suloista Isänpäivän iltaa sinulle, Leena-IhaNainen<3

    Vastasin haasteeseesi juuri äsken!

    Miten ihanasti kirjoititkan isästäsi ja muistoista, jotka liittyvät häneen<3<3

    Sinulla on ollut todella i-h-a-n-a i-s-ä, Onnitteluni sydämestäni<3<3

    VastaaPoista
  22. Valkoinen kirahvi, tämä kulki luoksesi meritse, kulki läpi usvan ja ohitse varjon, sinuun. Se tuntuu hyvältä.

    Muistoja ei syö mikään, vaikka eivät olekaan muovia, vaan poimulehden kyyneliä, jäätynyttä karpaloa, lokin huutoa.

    Miten isäsi iloitsikaan, miten laulusi tanssikaan nuottien hullaannuttamana, sitten ihan villinä ja tuli ulos kuin mustarastaan yölaulu.

    Tämä kesä tässä on:

    Suvimaisema:
    lahdentyven, saunaranta
    ja vene
    ja helle, männikön tuoksu,
    kukat, välkkyvät kalat,
    lapsi, lapsia, lapset
    ja vanha onnellinen kaiku.
    Isä hei!

    - Lauri Viita -

    VastaaPoista
  23. Miten kauniisti kirjoitit isästäsi! niin herkin sanoin. Oma isäni oli rakas, hyvä kasvattaja, taspuolinen ja piölkunpöölle rehellinen. Vuosien odotuksen jälkeen meille syntyi vielä prinsessa, olin jo silloin 22v. Ja siitä prinsessasta tuli isälle juuri samantyyppinen isä kuin sinunkin isäsi.
    Ihana onn omaa isää muistaa, kuin myös muistoissa omien lasteni isä.

    VastaaPoista
  24. Aili-IhaNainen, kiitos samoin!

    Tulenkin heti katsomaan.

    Kiitos!

    Minulle se ihana tapahtui ja se oli kuin satua, mutta totta, ei unta. Kiitän koko elämää!

    VastaaPoista
  25. Mummeli, hyvin on meillä sitten ollut. Ihan kaikkien tyttöjen pitäisi saada olla isiensä prinsessoja!

    VastaaPoista
  26. Leena, olipas osuva tuo Viidan runo tähän!

    Sain juuri vastattua haasteeseen, josta lämmin kiitos! Linkitin tähän postaukseen, koska tekstisi soi niin kauniisti.

    VastaaPoista
  27. Valkoinen kirahvi, eikö vain!

    Kiitos sinulle!

    Tulenkin heti...

    VastaaPoista
  28. Kaunis teksti!

    Itselläni ei ole koskaan ollut isää muuten kuin pääasiassa vain kaukaisena nimenä ja se toki surettaa vielä aikuisiälläkin.

    VastaaPoista
  29. Susa, kiitos.

    Minulla on serkku, jonka kanssa olemme samanikäiset ja näen hänestä, mitä isän puuttuminen on alusta asti tehnyt eräälle tytölle/naiselle. En tiedä, miten on sinulla, mutta joillakin se on ratkaisevaa. Omalla kohdallani isän rakastaa läsnäolo taikoi pois kaiken pahan.

    Näihin emme kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Joskus isät lähtevät muuten vain pois, joskus isät kuolevat ja joskus tulee ero ja on äitejä, jotka kuolevat ennen kuin sallivat lapsen tavata isää eron jälkeen. Tämä tosin muutama kymmenen vuotta sitten. Ei onnistu ehkä enää.

    VastaaPoista