torstai 1. joulukuuta 2011

Hyvästi täydelliset joulut! - ja mitä sitten tapahtui...

Hei!

Kyläkauppiaan tyttärenä muistan joulusta sen, että oli hirveän kiire ja paljon töitä. Ihan varhaislapsuudesta muistan isän ja äidin olleen aina töissä aattona ja omaa joulua päästiin alkamaan myöhään ja väsyneinä. Vanhempamme kyllä yrittivät kaikkensa, mutta mahdoton on mahdotonta. Vähän isompana muistikuvat tarkentuvat ja niissä minä siivoan koko aaton. Edelleen jouluilta saapuu myöhään ja väsyneenä. Ja sitten tulivat aatot, jolloin olin jo itse kaupan tiskin takana töissä. Minulla ei ollut joulumielestä hajuakaan. Vain asiakkaiden ostokset muistuttivat joulusta. Ehkä sen takia mieleeni ovatkin jääneet niin huumaavina muistoina tallin joulut Sammy -ponin luona.

Päätin, että kun minulla on oma perhe, joulu alkaa heti aattoaamusta eli kuusi tuodaan sisään jo aatonaattona. Tein myös perinteisen joulukaavan, jossa aamulla lapsille Välikaton Feetun paketti odotti kuusen juurella jo aattoaamuna, haudutettu riisipuuro mantelilla klo 11 ja sitten kuunneltiin perinteinen joulurauhan julistus Suomen Turusta. Sitten joululenkki koiruuden kanssa ja sen jälkeen niin huoneet kuin piha täyteen kynttilöitä ja saunaan varhain vanhaan maalaistapaan. Joulupöytään pukeuduimme kuin linnan juhliin ja pöydässä syötiin kauan ja kuusen juurella paketit valmiina. Kun oli aika avata paketit. niitä ei revitty hulluina auki, vaan paketti kerrallaan ja välillä Stille Nacht, Heilige Nacht, Meri säesti pianolla ja kaikki lauloivat niin saksaksi kuin suomeksi. Hidastettu nautinto, paras nautinto! Televisio ja elokuvat eivät kuuluneet aattoomme kuin Lumiukon ja Samu Sirkan joulutervehdyksen verran. Tämä sujui hyvin niin kauan kuin lapset pieniä. Sitten teini-ikäiset alkoivat marista äidin (lue: minun) perinnejouluista ja etenkin joulupöydän perinnelaatikoista: lanttu, porkkana, maksa, imelletty perunalaatikko etc.
 No, vanhakin koira oppii uusia temppuja ja jo muutama vuosi sitten jätimme porkkanalaatikon pois, koska sitä ei syönyt edes koira. Kahdentoista kilon viljasika, jota 15 vuotta valmistettiin joka aaton vastainen yö leivinuunissa vaihtui pieneen kinkkurullaan ja tilalle tulivat saksalaiset maksapateet, kalan mäti, graavi merisiika ja lohi, kalkkuna, vihreä salaatti etc. Vain hämäläinen imelletty perunalaatikko vielä tehdään joka aatto ja perinteinen riisipuuro. Lipeäkalasanaa en voi edes mainita Merin kuullen...

Meillä piti olla kahdenkeskinen ns. villasukkajoulu, mutta Meri tuleekin kotiin ja tuo villin villakoiransa Dinan. Meillä on sitten erittäin nuori koira ja erittäin vanha koira, joilla aivan eri tarpeet. Mutta heille on pakattu molemmille ihan samanlaiset pehmoporot, joita voivat sitten retuuttaa mukanaan...Ja meillä on tietty meidän Meri, jonka takia aion tänä vuonna rikkoa joulukaavamme. Räiskis! Siinä se meni ja joutikin mennä! Ei Meri jaksa olla ja kuunnella meidän kanssa ihanaa Johanna Rusasen Joulun valoa. Me voimme kuunnella sitä vaikka minä muuna jouluna tai vaikka uutena vuotena. Me aiomme viettää filmijoulun. En edellytä enää pöytään iltapukua;-) Ja kun lahjat on avattu kauniisti, voimme aivan hyvin katsoa ystävältäni lahjaksi saamani Holidayn, seuraavana päivänä Atonementin ja Tapaninpäivänä vaikka Lukijan. Aiomme siis rentoutua, tehdä mitä huvittaa ja ihan vain relata. Sounds great to me!

Silti me ehdimme mieheni kanssa istua lemmikinsinisellä sohvalla aattona ja kuunnella Rusasen kaikki Ave Mariat niin Caccini kuin Lucci sekä myös Walking in the air ja lempijoululauluni Oi Jouluyö. Ja siitä tuleekin mieleeni, että joulustani ei puutu muuta kuin keskiyön kävelý Luvian hautausmaalla, joka on meidän perinne silloin kun olemme äitini luona joulun vietossa. Hautuumaan jouluöinen juhlallisuus on vuoden suuri kohokohta ja sitä ei vähennä yhtään se, että samalla voi sytyttää isälle vielä yhden kynttilän lisää, sillä minulla on hirveä ikävä isää - etenkin jouluna.

*****

Tämän kirjoitin noin joulukuussa 2009 ja sen vuoden joulu olikin elämäni unelmaisin. Kaikki oli kuin niin täydellistä, että ei olla voi. Oli paljon puuterilunta, kaksi koiruutta, Meri kotona ja joulukaava rikottu. Silti jouluumme mahtui kaikki oleellinen ja naurua enemmän kuin milloinkaan ennen. Piehtaroin koiruuksien kanssa lumessa ja silloin Lumimies otti myös kuvan, jonka nimi on Täydellinen onni. Se on nyt perheemme kuvaseinällä (vrt. John Irvingin Leski vuoden verran kuvaseinä). Se, miksi tuon tämän nyt esille, on se syy, että osa kansasta on jälleen uupumassa joulun oravanpyörässä. Lehdissä valitetaan, miten joulu vie voimat, rahat, kaiken…Sen ei kuitenkaan tarvitse olla niin, vaan jokainen voi rakentaa ihan omannäköisensä joulun vailla stressiä, hiljaa nauttien ja näin samalla itsekin levittäen ympärilleen joulunrauhaa.

Se kaivattu aito jouluntunnelma ei kaipaa kaavaa, ei lahjaröykkiötä, ei juhlallisuutta. Se kaipaa kynttilöitä, rakkaita ihmisiä, valkoisia amarylliksiä, hyvää ruokaa, joka voi olla ihan mitä tahansa, mistä joulunviettäjät pitävät. Meillä se tulee olemaan tänä vuonna entistäkin kalapainotteisempi, sillä lupasin tapaninpäiväksi Lumimiehelle lipeäkalaa, vaikka tiedän Merin ja Teemun kaikkoavan Uuraisille juuri sillä siunaamalla sekunnilla, kun lipeäkala alkaa valmistua…

Mistä tulee oikea joulu? Välittämisestä, muistoista, tästä hetkestä, joulusaunasta kynttilöiden valossa, siitä, miten sinä katsot minua kuin ensimmäistä kertaa, siitä kun Meri halaa, siitä kun Hänen Majesteettinsa vielä meripihkasilmillään seuraa kulkuani, siitä miten valkea amaryllis kallistaa kaulaansa, siitä miten lumi kuorruttaa puutarhamme, siitä miten hiljaista on, siitä miten pikkulinnut nokkivat kookoskakkuaan, siitä miten sininen hämärä putoo, siitä miten kynttilöiden liekit tanssivat läpi yön ja miten varjot, siitä miten sinä…Oi, Jouluyö!

jouluajatuksin
Leena Lumi

Walking In The Air

33 kommenttia:

  1. mukavat jouluajatukswet :) leena, tsekkaaas mun arvonta :D

    VastaaPoista
  2. Ihanalta kuulostaa tuo vuoden 2009 joulunne. Joulu on monestakin syystä sinulle aivan erityistä aikaa, kuten on minullekin.

    Minä olen joulukonservatiivi, mutta minulle se tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei ole liikaa kiirettä tai stressiä ja jotain uuttakin jouluun saa tuoda. :) Meillä vanhempieni kotona on aina ollut graavia kalaa jouluna, lohta ja siikaa. Mitä jouluherkkuihin tulee, niin kaipaan riisipuuroa lounasaikaan, aattoillan aterialla sitten kaloja ja porkkanalaatikkoa. Pidän rosollista (mutta en sillin kanssa) ja vihreä salaattikin kuuluu jouluun. Minun joulukonservatiivisuuteni huipentumaa on rauhalliset hetken, jolloin saan syödä suklaata ja lukea kirjaa. Siitä kaikesta pidän kiinni.

    Olen ollut tänä syksynä aika väsynyt, mutta mikään ei ilahduta minua niin kuin se, että on vihdoin joulukuu. <3

    VastaaPoista
  3. Leena!! Kiitos joka vuosi yhtä tarpeellisesta muistutuksesta! Me ihmiset teemme kaavoja ja vangitsemme itsemme pakkoajatuksiin: joulu ei tule, jos... sitä tai tätä.

    Meille joulu on vuoden herkintä aikaa, koska se on niin täynnä ihmettä. Kaksi vuotta sitten se alkoi, ja vaikka vauva-aika mennä vilahti jo, ihmeet eivät suinkaan ole loppuneet. Silloin kaksi vuotta sitten kaikki joulupakot unohtuivat, joulukaavat rikottiin, ja ihaninta oli, kun napsittiin vihreitä kuulia ja ihmeteltiin vauvaa. Ei millään muulla ollut väliä.

    VastaaPoista
  4. Akiss, kiva kun pidit! Mikä arvonta...tulen heti;-)

    VastaaPoista
  5. Katja, aivan niin. Meillä on molemmin puolin joulua myös perhejuhlaa ja teillä on sitten se Unohtumaton Joulun Lahja...

    Minäkin olen samaa, mutta en enää 'kaavalla'. Rosollia meillä on aina ilman silliä, mutta myös mätiä, pateeta etc. Puuro on aina ennen joulurauhan julistusta ja sitä ei muuta mikään;-)

    Minulla on nyt muuta kuin väsymys eli silmät. Ensi viikolla silmälääkäri. Tämä nyt ei ole mikään salaisuus, mutta en viitsi vaivoistani postata. Näyttöpäätteellä ilm. liikaa etc. Joudun pakkohöllääämään - ehkä.

    Uskon joulun taikapölyyn: Se pelastaa sinut väsymykseltä ja antaa minulle tahtotilan, jossa silmäni saavat levätä.

    VastaaPoista
  6. Minna!

    Minusta tuntuu, että tämä on yksi niistä noin kolmesta postauksesta, jotka pitää uusia aika-ajoin;-) iihen voi tietty lisätä kokemuksia, jos siltä tuntuu.

    Oi!, vauvajoulut ja vihreät kuulat...Vauvailmapiirissä on jo itsessään taikaa ja kun siihen liittää joulun...

    ***

    Ole hyvä vain!, pelastukseksi tämä on tarkoitettu.

    VastaaPoista
  7. Leena, se oli hauska kirjoitus.

    Joulu voi olla monenlainen, ihan kustakin henkilöstä tai perheestä ja tilanteesta johtuen. Lapsuudesta ja kouluvuosista muistan ihanat joulun tuoksut, sillä äiti rakasti jouluruokien laittamista. Vanhan ajan ruokakomero oli täynnä jouluherkkuja, kun menimme opiskelijoina lomalle kotikaupunkiin.

    Esikoinen muistaa sen, kuinka hän seisoi pikkulapsena mummon ruokakomerossa ja nautti ruokien tuoksuista. Hänestä tulikin taitava kokki, ja laitoimme yleensä kahdestaan koko perheelle vuosikaudet mitä ihmeellisimpiä ruokia. Hän oli kokki, minä avustaja. Usein valitsimme BBC:n tai ranskankielisen TV:n jouluruokaohjeita.

    Nykyään joulusta tulee monesti hyvin yksinkertainen, sitä vietetään jo adventtina tai joulun jälkeen loppiaisena, sillä osa nuorista perheistä on lomalla ulkomailla joulun aikaan. Työelämä vaatii nuorilta niin paljon, että vain sukeltelu tai uiminen lömpimässä meressä pyyhkii pois syksyn vaivat ja raataja jaksaa aloittaa uuden työvuoden.

    Ei joulua kannata tosiaankaan moittia, jokaisella on vapaus viettää sitä, miten haluaa, jotta tulee mieluinen, ihana joulu.

    Ensi vuonnahan joululomasta voi tulla pitkä. Oletteko katsoneet kalenteria?

    Anna Amnell/Blogisisko

    VastaaPoista
  8. Anna,kiitos!

    Ja sinun vastauksesi on ihan tyhjentävä. Uskon, että meitä ovat myös odottamassa joulut, jolloin nuoremme matkaavat etelän lämpöön ja Merikin unohtaa, miksi kotijoulut ovat niin erityisiä:Kukaan ei tee semmista graavisiikaa kuin isi!

    Minäkin muistan mammalan ruokakomeron. Siellä oli aina erityistä,sillä koska kotona ei äiti ehtinyt leipoa ja meillä ei ollut enää kotiapulaista, kun pääsimme siskon kanssa kouluikään, mammalan itse tehdyt leivät, peruna- ja riisipiirakat ja se kaikki muu, oli kuin suurta ihmettä, vaikka meilläkin aina ruokaa, ei nälässä oltu kaupan talossa, mutta se runsaus omatehdyistä ja tuoksut...

    Olen alkanut vakuuttua siitä, että väehmmän on enemmän. Sen myötä on saattanut saada hiukan laatua ja ainakin paljon mielenrauhaa.

    Juu, nyt kun sanoit, niin katsoin Tommy Tabermann -kalenteristani, että ensi vuoden joulu on lupaavan pitkä!

    VastaaPoista
  9. Mukava postaus Leena. Minullekin joulu on ollut aina tärkeä ja sen odottamisen vuoksi marraskuukan ei tunnu pahalta. Se on laskeutumista joulun tunnelmaan vähitelle.

    Joulukaavoja saa ja pitääkin rikkoa, niiden tulee elää ja kehittyä ihmisten mukana. Meillä uusin joulutapa on se, että käymme kuuntelemassa joulurauhan julistuksen Porvoon vanhalla raatihuoneen torilla klo 16 ja sen jälkeen hidas kävely kotiin ja sitten ruokapöytään, jonka antimet myös vähitellen ovat muuntuneet, kuten teilläkin yhä kalapainotteisimmiksi. Toki pitää muistaa niitäkin jotka kalaa eivät syö.

    Lapsuudesta muistan lipeäkalan hajun ja se taitaa olla ainut kala jota en syö.

    VastaaPoista
  10. Jaana, kiitos

    Meillä ei ole ollut lipeäkalaa muutamaan vuoteen, mutta kun Lumimies pyysi, että jos tapanina saisi...Minä voin lapsena ihan huonosti lipeäkalasta. Opin vasta aikuisena sitä syömään.

    Pienet, hellät, rakkaat perinteet...

    Meillä kuunnellaan joulurauhan julistuws Suomen Turusta aina riisipuuron jälkeen ja siitä se joulu sitten alkaa ottaa syliinsä.

    Selviän yleensä marraskuusta ajatus joulusta mielessäni.

    Ihan kohta on joulu!

    VastaaPoista
  11. Leena-IhaNainen!

    Hieno joulupostaus!<3

    Kiitos upeasta Paratiisista, jonka sain eilen. Ihanasti kuvitettu ja aforistisesti runoiltu Mari Mörön ja Petri Volasen hengentuote.

    Jouluun voimme liittää vain itsellemme tarpeellisen eli välttämättömän, ja heittää kaiken muun yli laidan. Minulle tärkeimmät ovat pojan perhe lapsineen ja oma perhe. Muistamme myös joukostamme poisnukkuneita läheisiä. Aattoiltainen käynti hautuumaalla rauhoittaa mielen arjesta pois, ja voimme olla kaikesta olemassa olevasta kiitollisia.<3

    Kiitos, Leena, tästä kauniista postauksesta! Oikein hyvää joulukuun ensimmäisen päivän iltaa sinulle, IhaNainen!<3<3

    VastaaPoista
  12. Ihana postaus. On hienoa, että osaa vaihtaa toimimattomat tavat uusiin omiin vapaampiin ja toimivampiin. Meillä on myöskin joulu muuttunut ajan saatossa. Joitain perinteitä on, mutta nekin pikkuhiljaa muuttuvat kukin minnekin suuntaan.

    Rennosti meinaan minäkin joulun viettää. En siivoile intopiukeena ennen, sillä joulun vietän ihan jossain muualla kuin nurkissa lattiaa kuikuillen.

    Joulukuu on alkanut =)

    VastaaPoista
  13. Tuli niin jouluinen olo tästä sinun postauksestasi, kiitos siitä:) Minusta joulussa parasta on kiireettömyys, kun saa vain olla kotona, lukea ja napsia suklaata.

    VastaaPoista
  14. Aili-Ihanainen!

    Kiitos! Olethan saanut meilini? Olen nyt uudessa osoitteessa, joka on ilmoitettu sinä onnettomana adventtipäivänä. Ja se näkyy myös profiilissani. Olen nytsaanut sinua sinne vanhoihin ja yrittänyt kääntää suuntasi;-)

    Sinä, jos kuka olet sen ansainnut: Vähän elämän kevennystä, jota me monet juuri usein kaipaamme. Mörön kirja on kaunis ja ajatuksellinen.

    Minäkin menisin hautuumaalle, mutta Luvialla. Se on ihan eri kuin muut hautuumaat.

    Kiitos samoin sinulle! Tänään juuri kirjoitin sinulle sitä ja tota etc.

    ***

    Birgitta, ole hyvä! Sinulle tämä ei tarpeen, sillä taidat olla lunki ja osaat muuttaa vaikka väliseiniä. Marttaliitto neuvoo, että 'älkää siivotko ennen joulua, ellette aio viettää joulua komerossa'.

    ***

    Susa P., toden sanot: Kiirettömyys, kirjat, suklaa ja mitä niitä nyt olikaan. Tarvitaanko muuta;-)

    VastaaPoista
  15. Olipas kiva postaus : )
    Minä just jouduin miettimään, mitä joulu minulle merkitsee... ja mikä tekee joulusta niin ihanan. Rakastan joulun tunnelmaa, kukkia, tuoksuja, valoja... ja haluan ehdottomasti nauttia niistä koko joulukuun ! Sillä ei ole väliä, vaikka muut asiaa ihmettelevät ; ) Rakastan joulua ja olisi sääli nauttia siitä vain muutaman päivän.

    VastaaPoista
  16. Juuri näin! Toiveet, tunteet, odotukset... niistä on myös ihmiset tehty, joten eihän se ole ihmeellistä ollenkaan, että juuri jouluun kasataan niin paljon "must have" pakkoja sekä odotuksia.

    Minä olen oppinut nauttimaan (pikku hiljaa) joulun pidemmästä odotuksesta, joka tarkoittaa hiljaista lipumista joulufiiliksiin pitkin koko joulukuuta. Oikein hymyilyttää lisätä koristeita pikku hiljaa taloon. Luulenpa, että joulun jälkeen koristeet kuitenkin katoavat nopeasti, hieman haikeudella mutta jotenkin raikkaalla kevään odotuksella kuitenkin.

    Ja täydellisyydestä puheen ollen: ekan kuvan jouluinen asetelmasi valoineen päivineen on (täydellisen) ihana :)

    VastaaPoista
  17. Anne, olet trendikäs, sillä nyt on muotia 'slow' ja 'flow', Etenet hitaasti lipuen/virraten joulun fiiliksiin. Minä täällä teen samaa.

    Enkö kirjoittanut sinun kommenttilootaasi, että jos ei hirveästi innostu punaisista koristeista, vaan käyttää vaikka hopeaa, valkoista yms. eivät ne tavarat siitä hyppää slmille ennen helmikuun loppua. Minulla ei ole punaisia koristeita enää muuta kuin Aarikan tontut, jotka on yhtä helppo laittaa pois kuin ottaa esille. Kenenköhän blogissa mahdoin olla ja luulin olevani sinulla...

    Olen nhyt hokenut puoli vuotta, että vähemmän on enemmän,mutta se ei päde minulla valkoisiin amarylliksiin! Niitä oli viime vuonna tosi monta, mutta kun oli sekä joulu että hopeahääpäivä niin...Olen kyllä alkanut jo alustaa, että en halua mitään lahjaa, vaan vain yhteinen aika, valkoinen amaryllis ja samppanjapullo. Asu on jo hankittu;-) Siis tämä aatonaattona!

    VastaaPoista
  18. Anne, ja kiitos! Valot menevät edelleen niin.

    ***

    Sari, ei ollut tarkoitus sinua ohittaa ollenkaan.

    Veit sanat suustani: Minäkin haluat, että ne joulukuat ovat koko joulukuun. Otaksun että ensimmäinen valkoinen joulukukka saapuu tulevana viikonloppuna. Se suven ulkona ollut amaryllis oikuttelee vielä. Ja vaikka kuinka olen noudattanut ohjeitasi jouluruusussa, se aina kuolee. Jouluruusuheimo on asettanut minut kiroukseen: Pura se! Olen kastellut kaikki vaihtoehdot kokeillen, mutta viikossa osaan tappaa jouluruusun...Se on niin epistä. Mutta onneksi on valkoisia amarylliksiä;-)

    Ihanaa joulukuuta sinulle!

    VastaaPoista
  19. Ihana kirjoitus Leena,ja voin ihan kuvitella tuon tunnelman teillä!
    Täällähän ei joulua mitenkään huomaa,paitsi nyt illalla kun menin bussilla vanhan keskusbussiaseman ohi näkyi ikkunasta sellaisia räikeitä joulukoristeita ja puhallettavia joultonttuja..
    Kaipaan tuota jouluista tunnelmaa,mutta olen toisaalta iloinen,että vältyn koko siihen liittyvästä hässäkästä.
    Oikein ihanaa joulukuuta Säynätsaloon!

    VastaaPoista
  20. Ihana jouluinen tunnelmapala.

    Minulla on tänä jouluna erinomainen mahdollisuus rikkoa kaavoja ja luoda uusia perinteitä, sillä vietämme ensimmäistä kertaa mieheni kanssa joulua kahden kesken omassa kodissamme. En aio liikoja suunnitella, vaan antaa joulun kuljettaa.

    Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaan jouluun nimenomaan rauhaa, hiljentymistä ja rentoutumista.

    VastaaPoista
  21. Jael, kiitos. Siis juuri ei mitään räikeää meidän jouluun, vaan rauhaa, tunnelmaa, aitoutta...Sitä saamme Muuratsalon saarella ja takuulla jouluna on lunta. Paljon lunta!

    Kiitos samoin sinulle sinne kauas!

    ***

    Liisa, kiitos!

    Muistan meidän ensimmäisen joulun kahdestaan;-) Silloin minä kyllä suunnittelin kovasti, mutta kaikki meni kivasti ja lopulta olikin vain nautinnoksi sekä levoksi. Se oli niin eri kuin ennen. Sitten olimmekin seuraavan joulun äitini luona ja se meni siinä ja sen jälkeen sitä on tottunut, että aaton nuoripari haluaa olla kahdestaan - aikansa. Niin muuten olen tehnty minäkin. Eka joulupäivä kyllä saapuvat hämärän hyssyn aikaan juhlapöytään.

    Tuo viimeinen lauseesi on mieheni mantra;-) Minä olen vähän hmmm...vilkkaampi. Mutta kun vain on kirjoja, kynttilöitä, kukkia ja suklaata, mitä muuta ihminen voikaan kaivata.

    VastaaPoista
  22. Ihana postaus, tuli niin jouluinen olo. Meillä äiti laittoi graavisiikaa. Lipeäkalasta olen samaa mieltä kuin teidän Meri. Viime vuonna syötiin Allumiehen kanssa riisipuuroa ja varmaan tehdään tänäkin vuonna niin. Aioin kuunnella netistä, miten Suomen Turku julistaa joulurauhan, mutta töppäilin, en nimittäin huomioinut, että Suomi on tuntia edellä.

    VastaaPoista
  23. Allu, mutta sinähän oletkin Hebe! Siksi et ikinä tule tajuamaan lipeäkalaa;-)

    Riisipuuroa ehdottomasti. Tiedät kaksi naista, jotka ovat sitä himoinneet aina kerran viikossa: Eve ja minä. Minulla on varmaan joku kanelivajaus...

    Laita nyt kalenteriin muistiin se aikaero.

    Kiitos!

    ***

    Riitta Sinikka, kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  24. Meillä kun on ne pienet suvut erillään ympäri Suomea, me vietämme joulua vain oman perheen kesken. Neljä vuotta sitten kun esikoinen syntyi, jouluihin tuli niin uusi, rakas ja erilainen sävy, jota vaalin yhä. Tärkeintä on vain yhdessäolo, kaikesta muusta voi joustaa.

    Otin tänä vuonna uusiokäyttöön Roosan ja Tryffelin ihanan joulukalenterin, jossa on taiteltuna pieni lappu jokaiselle päivällä. Lapuissa on niin vinkkejä jouluvalmisteluihin, viisaita ajatuksia jne. Tämän päivän luukku kiteyttää aika ihanasti joulun ajan:

    "Miltä tuntuisi viettää adventtiaikaa tänä vuonna erilailla? Normaalin hössötyksen ja stressin sijaan mietiskellä kaikessa rauhassa: koristella, leipoa, tuunata, shoppailla, lauleskelle, lueskella ja juhlia. Miettiä mistä minä oikeasti pidän ja mistä en. Ja sitten tehdä sitä mistä pitää ja jättää tekemättä se, mistä ei niin välitä. Täysin hyvällä omallatunnolla."

    Todellakin noin!

    VastaaPoista
  25. Julen behöver inte vara perfekt, och den blir inte perfekt förrän man slutar att sträva efter att få den perfekt.

    Joulun eitarvitse olla yäydellinen, ja siitä ei tule täydellistä ennen kuin on lopettanut sen täydellisyyden saavuttamista.

    VastaaPoista
  26. P.S.
    ei riisipuuroo syärä kanelin kans vaan aidon vanhanaikaisen hedelmäkiisselin kans..

    VastaaPoista
  27. Voi Leena halitus sinun koiruudelle, on niin viisaan ja lempeän näköinen, ettei voi kuin sydän läikähtää. Joulusi kuulostaa kauniille juuri sille mille joulun kuuluukin kuulostaa, läheisten yhdessä ololle.
    Ilona

    VastaaPoista
  28. Susa, no onhan se meilläkin noin. Minulla on vain yksi sisko, jolla ei lapsia, tai on yksi, mutta se on aina koiruus;-) Jos olemme äidillä, sinne sisko tulee miehineen, silloinkin meitä on vain vähän. Isot joulut oli mammam eläessä Keuruulla, jonne kokoontui koko äidin suku.

    Ihanan rento ja viisas kalenteri!

    VastaaPoista
  29. Hannele, en minä hedelmäkiisseliä eli moksisoppaa jaksa tehdä joka viikko. Siis minä haluan riisipuuroa kerran viikossa! Jouluna on puurolle KAKSI serviisiä, toinen maidon ja kanelin kanssa, toinen hedelmäsopalla. Olen muuten aika peto hedelmäsopan tekemisessä;-) pistäsin makukilpailun pystyyn sun kanssa, mutta kun asut niin kaukana.

    Minä olen nykyään kävelevä epätäydellisyys, mutta kiitos sun Ice Bug -vinkin, pysyn ulkona pystyssä. Viime vuonna kaaduin meidän kalliolla jo marraskuussa ja siinä meni kolme viikkoa tosi hiljaa ja kivuissa.

    VastaaPoista
  30. Ilona, meidän Olga, Hänen Majesteettinsa, on meidän perheen äly, valo ja nauru.

    Kiitos! Minustakin meidän joulu on omannäköisemme ja silloinhan lienee kaikki kohdillaan.

    Kaunista viikonloppua sinulle!

    Toivottavasti tajusit bricka-viestini;-) Se pieni näkyy esim. Päärynäpuun Pyrressä ja monessa muussa, rollaa alas.

    VastaaPoista
  31. Hieno postauksesti toi joulun lähemmäksi! Tunnustan, että en ole paljon joulua vielä ajatellut, vain pakolliset paketit ulkomaille postittanut.
    Joulupuuro mantelin kera on meilläkin aina aattoaamupäivällä, kera kanelin ja maidon tai luumukiisselin, miten kukin haluaa. Lapset piipahtavat pesueineen jos ovat maisemissa. Aattoillan aterian laittaa pikkuminiä ja sitten Tapaninpäivänä koko pesueet tulevat meille. Silloin on pöntössä pöhinää, puhetta ja naurua. Perinteiset ruuat, sienisalaattia ihan ehdottomasti myös.
    Mutta ennen joulua on vielä monta tempausta tekemättä. Aattona kyllä jo rauhoitutaan, onneksi.
    Kiitos lämpimästä postauksestasi, pääsin ikäänkuin kartalle!

    VastaaPoista
  32. Anja, kiitos! Ja sää sen sanoit: Ulkomaan paketit...huomenna, kiitos muistuksesta.

    Kuulostaa tutulta ja ehdottomasti sienisalaattia.

    Meilläkin voi olla tapanina vilkasta jos saan Lumimiehen suostumaan, että laitamme lipeäkalaa vaikka uudenvuoden päivänä! Mikä sen sanoo, että sen pitää olla jouluna.

    Ole hyvä vain! Minä saan samalla myös itseäni kartalle;-)

    VastaaPoista