keskiviikko 21. joulukuuta 2011

JOULURUUSUSTA JA MUISTOJA...

Päätin sitten vielä kerran yrittää saada vietyä jouluruusua hengissä viikkoa kauemmin. Minussa on joku piilevä jouluruusukiller, sillä ikinä en ole onnistunut tämän kaunottaren kanssa. Uuden yrityksen laukaisi se, että tajusin puutarhassamme kohdan, jossa saisin sen elämään vuodesta toiseen myös täällä Keski-Suomen korkeudella. Saan vahvaa tukiapua Sarilta. Ja kiinnostavan tarinan jouluruususta kuulin Anna Amnellilta!
Otin nämä kuvat nyt varmuudeksi, että uskotte minulla tätä kukkaa olleenkaan. Aatonaattona vasta saapuvat kukkivat valkoiset amaryllikset. Tunnustan saaneeni huikean led-valoinnoituksen ja jos oikein tarkasti katsotte, näette tässä kuvassa kolme 40 kirkkaan lampun valosarjaa. Jos kameraa olisi hiukan siirtänyt olisi näkynyt neljäskin...Kolmas valo roikkuu olkkarin valkoisen verhon edessä. Ensi vuonna niitä tulee useampi ja yritän kiinnittää valot verhojen taakse, vaikka ei se vaivaa tuossa edessäkään, kun kattokruunua ei nyt raaski käyttää, että saisi tämän tunnelman pidettyä. Neljäs valosarja on Ikean alimmalla hyllyllä tungettuna lasimaljaan ja...

...tässä sitä kukkaa, mitä minä todella haluan taloon monta jouluksi ja sen jälkeenkin. Miten nuo vanhat ei-led-valot näyttävät kuin runsaammilta...sehän ei ole mahdollista;-)
...tässä näette vielä lisää vanhaa valosarjaa, joka saa kyytiä tämän talven jälkeen. Kuvassa näkyvä pikkupöytä saa väistyä kohta muualle kuusen tieltä.

Esittelen nyt pienen kavalkadin menneiden vuosien joulukortteja:
Joulukortti vuodelta 2005: Minä ja Olga lumisillalla.

Joulukortti 2004: Keuruun vanha kirkko. Keuruu oli äitini kotipitäjä Karjalan jälkeen...vähän aikaa. Minulle Keuruu oli mammalan kesiä ja muutama joulu, jossa kerran ajettiin hevosreellä kulkuset kilisten joulukirkkoon. Tosin siihen uuteen, jossa vanhempani on vihitty ja jossa tyttäremme pääsi ripiltä, koska kävi Pöyhölän kansainvälisen rippileirin.

Joulukortti 2007. Ystävätär nappasi ihan suunnittelematta patikointipäivänä saarellamme. Kynttilätuikku ja kaakaoshotti kulkevat aina mukana tällä retkellä repussa. Tällaiselta sitä näyttää kilometrien vaelluksen jälkeen ulkoilukuteissa ja myssy päässä;-)


Tämä on muuten sitten eri kuin se, minkä näitte viimeksi. Joulukortti 2009.

Joulukortti 2010, jota Supportti ei huomannut kirkastaa, kun minä en ehdi joka asiaan etenkään joulun alla. Tämä huonolaatuinen kuva on elämäni rakkain ja on isona alakerran perhekuvaseinällämme. Kuvan nimi on Täydellinen onni.
Tämä kuva olisi yhtä hyvin voinut olla joulukortti: Lumiotuksia! Kummassakin kuvassa näkyy hyvin, miten Hänen Majesteetissaan Olgassa virtaa ruhtinaallista paimenkoiraa, jota novascotiannoutajassa on osa: Hän katsoo kaikissa kuvissa ympäristöä. Paitsi ei siltakuvassa, jossa minulla taisi olla nanna poskessa tms. Tyttäremme pikkukoiralla, Dinalla, pitää olla nuttu yllä ulkona, sillä hän palelee herkästi.

Tämän vuoden joulukorttimme, joka onkin sisareni miehen, valokuvaaja Pekka Mäkisen ottama lumoava kuva tundraurpiaisesta.

Tässä kaikkien aikojen joulukortti vuodelta 2007: Lumimiehen ja Olgan arktinen hetki. Katsokaa Lumen Valtiattaren turkkia, sen vahvuutta ja väriä sekä pään asentoa: Olga, Applehill's Thora,  laulaa lumen ylistystä!

***

PS. Jos elokuvat kiinnostavat, lue tämän päivän Helsingin sanomista, mikä on elokuvista kirjoittavien HS-toimittajien kymmenen parasta dvd:tä. Voin kertoa sen verran, että oma suosikkini Vuosi elämästä on listalla.

21 kommenttia:

  1. Oi miten ihanat kuvat ja LUNTA!
    Jouluruususi on todella upea ja toivottavasti saat sen menestymään. Tykkää kuulemma aika viileästä huoneilmasta ja tasaisesta kosteudesta, sanoi meidän kukkakauppias.
    Tunnelmallista joulun aikaa!

    VastaaPoista
  2. Ihania muistoja & kortteja monelta joulunajalta. Käyvät varmasti joka vuosi yhä rakkaamiksi, varsinkin tuon Olga-rouvan osalta...

    Suloista joulunaikaa, Leena-LumiNainen, ja samoin koko perhekunnallesi.<3

    VastaaPoista
  3. Minttuli, kiitos. Lumihan on entisten vuosien ihmettä;-) Täällä on maa vain osittain valkoinen. Vielä.

    Kuulin myös, että tykkää viileästä ja tänäänkin pidin ikkunaa auki siitä likeltä, missä on ruusun vakipaikka. Tuo piironki on omistettu valkoiselle amaryllikselle. Tasaisesta kosteudesta en ole ikinä mitään tajunnut, sillä puutarha on sen suhteen armollinen, kukkaruukku ei.

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Aili, nimenomaan niin...En vielä tiedä, miten näitäkin kuvia sitten joskus voi katsella muistamatta mitä hän toi tullessaan ihanuutta ja iloa.

    Kiitos samoin sinulle, AiliIhaNainen kuin koko teidän poppoolle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Leena, tuo lintukortti on aivan ihana! Muutenkin kiva nähdä lunta, kun ei sitä ole yhtään täällä meidän suunnalla. Vielä elän toivossa, muutama päivä aikaa... Sinä, runosielu käyppä kurkkaamassa blogiani, kun ehdit!

    VastaaPoista
  5. Sara, ole hyvä. Minusta se on jotenkin korttina kauniimpi tai sitten mun näytön värit ovat taas jotain muuta kuin totta.

    Lunta tulee...kohta leijailee talven perhosia, lumenvalkeita...miljooniamiljoonia.

    Tulen!

    VastaaPoista
  6. Ihastuttavia kuvia! Suosikseni nousi tuo kuva, jossa makaat hangessa haukun kanssa, ihana <3

    Oikein lämpöistä ja tunnelmallista joulua sinulle!

    VastaaPoista
  7. Elegia, kiitos! Lumi tekee ihmeitä.

    Lumiotuksia otettaessa oli hauskaa. Merin kääpiövillakoira saa minut mutenkin nauramaan ilman että on oikeasti mitään naurettavaa. Tässä ei naureta vaan on heittäydytty.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  8. Ihana kuvakavalkadi - tunnelmallista ja kaunista sekä ihan Leenalumimaista. :)

    Minulla oli viime vuonna jouluruusu, mutta se ei jaksanut pysyä hengissä kevääseen saakka. Muuten olisin laittanut sen sopivaan paikkaan pihalle. Tänä vuonna meillä on joulunaluspäivinä vain hyasintteja (sekä tietenkin kotimainen metsäkuusi). Varsinaiseksi jouluksi lähdemme Savoon, mutta koko joulukuun olen tuoksutellut hyasintteja kotona. Ihana tuoksu!

    VastaaPoista
  9. Kaunis on tuo lintukuva, näkee ammattilaisen otteen. kauniita on nuo lumikuvatkin.
    Tuo jouluruusu on kaunis, tänään olin jo ostamassa kunnes huomasin siellä kukan sisällä mustia paikkoja, ei olisi kauan jaksanut kun olisi oksat taittuneet. Silloin aikoinaa kasvihuone elämässäni koitin siemenestä kasvattaa ja onnistuin saamaan sen itämään, mutta ikävä kyllä siihne sitten meni.

    Oikein Hyvää ja Onnellista Joulun aikaa sinne saareesi.

    VastaaPoista
  10. Katja, jouluruusut alkavat kuolla minulla jo viikossa. Nyt olen tosi sitkeä, sillä Sari on lohdutellut, että vaikka lehdet kuolisivatkin, ne tekevät aina vain uutta lehteä. Arvaan, että tämä on joulun jälkeen jo niin ruma, että pääsee alakerran viileään välivarastoon pelrgonioiden seuraksi.

    Minun joulukukkani on aina vain valkoinen amaryllis ja mielellään monta eli nyt vähemmän ei ole enemmän;-) Yhtenä jouluna kun menimme äidille, siellä oli viisi hyasinttia ja minulla toppasi henki, vaikka ei ole astmaa. Ei käy minule, vaikka sen tuoksu tuokin mieleen lapsuuden joulut. Nyt kuitenkin tarvitsisin kuvan hyasintista yhteen runoon, mutta taidan jäädä ilman, sillä joulu on ihan juuri ja jään huomenna pois koneelta ja syyn tiedätkin.

    Kiitos, kuvat ovat niin tätä saaren kotiamme, lunta ja koiruuksia.

    Lupasit minulle, että jouluna on Savossa lunta...sitten olisi kyllä meilläkin.

    VastaaPoista
  11. Oh miten hurmaava asetelma jouluruususta.. ja tuo peilipiironkikin on todella kaunis. Aivan ihanstuttavat värit. Nuo vihertävät kukat sopii niin upesti tuohon.
    Minäkin olen ihan hurahtanut ledvaloihin. Ne on niin huolettomia ja kauniita : )
    Oikein ihanaa joulunalusviikkoa !

    VastaaPoista
  12. Mummeli, kiitos psta! Ammattilainen jaksaa odotella tunteja, tnteja, että tulosta syntyy ja räpsii todella monia, joista vain yksi tai kaksi kelpuutetaan.

    Löydät uuden jouluruusun, sillä vielä ehtii. Olishan se kiva kerran saada istuttaa tuollainen keväällä puutarhaan.

    Kiitos paljon samoin sinulle ja Himmulle!

    VastaaPoista
  13. Ihania tunnelmakuvia! Kotonasi näyttää niin kivasti jo joululle ja aivan ihania kortteja!!

    VastaaPoista
  14. Sari, siis luin blogistasi, että kun ne ovat vihreät, ne ovat kuin ohi, mutta niin kauniit, että: Nauti niistä! Uusia valkoisia nuppuja on aukeamassa.

    Juged-piironki on kotimme paras valokuvausnurkka kaikeltaan.

    Niin ja nyt kun ne eivät ole enää sinisiä, mutta kun nyt vertaa näitä kuvia ja vielä osa on vanhoja, niin voi hyvin verrata sekä tykkäämisen että ei-tykkäämisen kannalta, mutta olen led-hullaantunut etenkin niiden huolettomuuteen.

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Eleonora, näyttää kiitos, se mikä näkyy kuvissa. No, olen todellakin levittänyt ledejä pitkin taloa kekseliäästi, joten nyt niitä enempi ja kukkia ja vähempi kaikkea punaista. Kuusikin koristellaan kuten eniten pidän, vain hopeakoristeilla.

    Korteissa on paljon jo haikeutta, sillä koiruutemme on iäkäs, mutta ihanan sisukas Sissi.

    Mukavaa joulunodotusta sinulle!

    VastaaPoista
  15. Heh..ihania joulukortteja!

    Leena, minä peukutan, että jouluruususi eläisi nyt pidempään kuin koskaan, ennen ja saisit sen istutettua puutarhaasi.Mulla on pari kolme puutarhassa, kolme odottaa istutusta ja yksi kukkii sisällä ja ulkoilee välillä terassilla.

    Mukavaa keskiviikko illan jatkoa ja oikein hyvää joulua sinulle.

    VastaaPoista
  16. Mielettömän ihania, tunnelmallisia kuvia..
    olet niin viehättävä kaikissa kuvissa, Olgasta puhumattakaan..
    ja lumimieskin!!!

    Nuo lumiset peuhauskuvat ovat hellyttäviä!

    VastaaPoista
  17. Tuija, aina on mitä kuvata joulukorttiin...ainaskin niin kauán kuin on koiruus;-) ja tietty lunta.

    Sinä se kaivat puukkoa haavassani;-) Jos nyt olisi ollut minulla jouluruusu kääpiösyreenin alla sisääntulossa, niin se olisi kukkinut: Syreenikin, muka arka se pieni, lykkää paksuja silmuja. Pitäsköhän mun viedä tuo jouluruusu välillä kellariin, kun tulee välistä kuuma kun noita kynttilöitä ja tuikkuja niin paljon poltetaan.

    Jonain vuonna Tuija, minulla on myös muutamia jouluruusuja puutarhassa - toivon niin.

    Kiitos samoin sinulle!

    **'

    Kiitos Hanne! Koirat ja lumi herättävät minut eloon. Katso miten myrtsi olen ilman koiria ja lunta olevassa kuvassa;-) Lumimies on melkein yhtä komea kuin Olga, paitsi ei ole niitä meripihkasilmiä, mutta hänkin palvoo Olgaa.

    VastaaPoista
  18. Jouluruusu on kiehtonut mieliä jo kauan ja vaikuttanut jopa historiaan.

    Ostin maaliskuun pakkasilla vuonna 2007 jouluruusun, joka kukkii nykyään joka kevät ystäväni huvilan puutarhassa Lohjansaarella.

    http://blogisisko.blogspot.com/2007/03/aamukvelyll.html

    VastaaPoista
  19. Anna, olen huomannut, että kyseessä on kuka, johon liittyy tarinaa ja taikaa. Yksi viehättävä kirja jouluruususta on Anna Gullichsenin Satu Kukkameri ja lumen ihme.

    Kukkii siis keväällä...ja minä luulin, että se kukkii, missä kukkii, kuten Gullichsenin kirjassa, juuri joulun alla, jos lumen alta pystyy;-)

    Kiitos linkistä, jossa vierailen kohta.

    Mukavaa joulutunelmaa sinulle!

    VastaaPoista
  20. Englannissa ja Ranskassa (?), josta kirjan isoäiti kertoo, se varmaankin kukkii aikaisemmin.

    Tässä on tuoreempi linkki.
    http://blogisisko.blogspot.com/2011/12/jouluruusu-vaikutti-jopa-ajanlaskuun.html

    Kummasta vain pidät enemmän. Kukan ostaminen pakkasella oli tietenkin jännittävää.

    Voit kysyä kukkakauppiaalta, mihin aikaan se kukkiii Sinun asuinpaikkakunnallasi.

    VastaaPoista
  21. Anna, Simone-mummi on Ranskasta, mutta hän on avioitunut Suomeen ja hänen miehensä istutti sen kukan Suomen kodin pihalle, josta se tarinassa kukkii lumesta juuri ennen joulua. Nyt minulla olisi niin, sillä ei ole lunta, ei pakkasta. Siinä mihin sen istutan, on hyvin arka kääpiösyreeni, joka lykkää koko ajan NYT uutta silmua...

    Turvaudun Sarin puutarhablogiin, jossa saa kysyä myös ohjeita. Tosin keväällä alan taas tavata tuttua puutarhamyyjäni Viherlandiasta...

    Katson tuon toisen linkin heti kun ehdin. Nyt kutsuu suuriruhtinatar Olga...

    VastaaPoista