lauantai 7. tammikuuta 2012

NÄKEMIIN, VAAN EI HYVÄSTI, TUURE!

Kommentti blogiini kirjaan Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille 15.2.2009:

”Rilke on mahtava! Hän on paras! Kaikista loistavin! Laita tämä joskus uusintana. Tämä oli loistava kirjoitus.”

Tahto tahtojen uusittiin useasti ja sain linktykseen nyt 13.10.2009 version, jossa myös:

Kommentoija oli Tuure, 14 –vuotias koululainen Helsingistä. Kukapa arvasi silloin, että jo se, mihin hän kommentoi johtaisi monipuoliseen ystävyyssuhteeseen, johon saumattomasti liittyi myös Rilken runojen suomentaja Eve Rehn…

Tuure on nyt lähdössä ensi viikon sunnuntaina Afrikkaan, Swazimaahan, käymään lukiota kahdeksi vuodeksi ja hän valmistuu siellä ylioppilaaksi (International Baccalaureate –tutkinto). Tunnen eroahdistusta, mutta ymmärrän silti puhaltaa nuorelle miehelle tuulta lentosiipien alle, sillä elämähän on seikkailu, joka on koettava. Puran nyt tässä samalla tuntojani, joita en voi enää jakaa Even kanssa. Kun kysyin Tuurelta tästä Näkemiin –postauksesta, hän käyttäytyi samoin kuin me molemmat olemme aina tehneet: Innostui. Olemme myös sopuisasti nimitelleet toisiamme säheltäjiksi, sillä näiden vuosien aikana on tapahtunut yhtä sun toista kiitos sen, että toimimme usein ennen kuin harkitsemme. Muistelen muutamia erikoisia hetkiämme, tähtihetkiämme, joissa osassa on surureunus. Aloitan surusta.

Väistämättä Tuuren Rilke -innostus sekä se, että minä jo tunsin Even, johti Tuuren ja Even vahvaan ystävyyteen. Ymmärsin pitkin matkaa, että Eve oli Tuurelle se järkevä ja tukea antava henkilö, jota hän joskus tarvitsi ja johon minä en riittänyt. Evehän oli osin samaa minulle. Heillä oli takuulla niin tiivis kirjeyhteys, että siitä riittäisi moneksi, mutta se on heidän yksityisaluettaan. Koska Eve oli niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa minä jaksoin puhua puhelimessa, usein tuli myös Tuure puheeksi. Me emme millään lakanneet ylistämästä nuoren miehen, vasta koululaisen kypsiä kirja-arvosteluja ja muita tekstejä. Emmekä Tuuren viehättävää, aina toisen huomioivaa luonnetta. Vasta kun Eve sairastui vakavasti, hän kertoi minulle, että hän ei voi rasittaa Tuurea sairautensa rankoilla yksityiskohdilla, joita minä kuulin, koska halusin tukea Eveä niin paljon ja pitkälle kuin hän sallisi. Eve halusi nyt suojella Tuurea. Loppuun asti kuitenkin puhuimme, että jos jostain, niin Tuuresta kuullaan vielä ja isosti. Ennen Even sairautta, paljon ennen, perustimme vapaan ryhmän Roihuavat Soihdut, jonka eittämätön vetäjä olisi ollut Eve. Ainoat kriteerit ryhmään liittymiselle olivat palava innostus runouteen ja tarkoitus oli kokoontua ensimmäinen kerta Even rakkaassa Berliinissä. Sitä matkaa emme ehtineet ikinä tehdä, mutta osa ryhmän jäsenistä on kokoontunut Helsingissä, jossa on henkisesti ollut mukana myös Eve ja tietysti hänelle, soihduista kirkkaimmalle, on skoolattu!

Mikä minussa sytytti kiinnostuksen koululaiseen, hyvään kirjoittajaan, oli muukin kuin erinomainen kyky rustata upeaa tekstiä. Tuure käyttäytyi aina hyvin kauniisti, mutta ei ollut mikään imartelija. Kirjoittelimme satoja meilejä ja koska pidin silloin vielä kiihkeämpää blogia kuin nyt, minulla ei ollut aikaa oikolukea sähköpostejani. Kirjoitin siis siten, että sanoista oli näkyvissä ehkä vain yksi tavu ja osa sanoista puuttui, sillä olen tosi nopea kirjoittaja. Tuure oli kuin ei olisi mitään huomannutkaan ja hän oli ainoa maailmassa, joka ymmärsi tekstiäni, eikä ikinä valittanut, kuten muut. Nerot kykenevät lukemaan vaikka ei näkyisi yhtäkään sanaa!

Välillä koputin itseäni, että muistaisin Tuuren olevan vasta koulupoika ja samoin kertoi Eve tehneensä. Sen unohti helposti siksi, että Tuuren teksti on ollut jo vuosia niin kypsää ja oivaltavaa. Onneksi aika lisää vuosia myös nuorilla ja niinpä sain huomata harvoissa tapaamisissamme, Kirjamessujen jälkeisissä pienen piirin kokoontumisissa, miten pojasta varttui teini ja nyt viimeksi, minä aivan tunsin, miten meidän naisvaltaisessa seurueessamme, Tuure oli kohtelias nuori mies, jonka luontevuus aikuisten naisten seurassa hakee vertaistaan. En voi olla mainitsematta, että mukana oli myös kirjailija Marja-Leena Virtanen, joka on viimeksi kirjoittanut loistavan, koskettavan teoksen Kirjeitä kiven alle. En ole yhtään halailutyyppiä, mutta Tuuren kanssa on aina halattu ja nyt viimeksi tuli epätodellinen olo, kun minä olinkin ihan pieni ja kyyneleet puristuivat silmistäni, kun iso lohtuhalaus kohtasi jo tuntuvan ikäväni. Minun niin piti päästä sinne Mika Waltarin käymän koulun pihalle sinä päivänä, kun Tuurella on valkolakin päivä…

Siis on Tuuren kanssa sähellettykin. Hän on ollut loistavin kuvaajani, jonka kuvia olen saanut käyttää aina kun olen linkittänyt hänen bloginsa Jotain muuta kuin elämää. Joskus on ollut katastrofejakin. Kerran Tuure meilasi minulle, että hän on kirjoittanut valmiiksi arvostelun Herta Müllerin Sydäneläimestä. Minä järkytyin, sillä en ollut kirjaa vielä aloittanutkaan. Mietin miten hyvin Tuure kirjoittaa eli voi laulaa minut suohon ellen ehdi ensin. Aloin lukea ja luin aamuun asti ja sitten tein arvostelun blogiini ja menin vähäksi aikaa huilaamaan ennen kuin uskalsin katsoa, mitä Tuure oli kirjoittanut samasta kirjasta. Siellä ei ollut mitään! Minä lähetin muistaakseni tekstiviestin, että ’missä arvostelusi viipyy?’ Sieltä tuli vastaus, että hän kirjoitti sen kirjallisuuslehti Scriptoriin, jonka toimitusvastaava hän on. Sillä hetkellä, jos nuori herra olisi ollut likellä, olisi tukkapölly ollut takuujuttu. Olin ihan kuitti ja aivan varma, että teko oli tahallinen. Well…annan nyt periksi ja uskon, että juttu oli yksi niistä lukuisista kommelluksista, mitä meille tapahtui ihan sen takia, kun menimme kumpikin niin lujaa. Myös se, että omistin arvostelun Tuurelle, kertoo, että pidin tapahtunutta vain vähän rankempana leikkinä;-)

Kerran sain Minervalta kutsun tulla haastattelemaan kirjailija Katharina Hagenaa, jonka kirja Omenansiementen maku oli juuri ilmestynyt suomeksi. Täältä harjukaupungin äärimmäiseltä saarelta ei niin vain lähdetä, joten kysyin Kustannusherralta, että saako eräs hyvin nuori, mutta lahjakas ystäväni tulla puolestani. Se kävi ja niinpä Tuure teki kirjailijasta haastattelun kuin vanha tekijä. Minä sain tyytyä Katharinan ystävälliseen meiliin, mutta olin siitäkin onnessani sekä tietysti siitä, että sain kuulla Tuuren selviytyneen hienosti. Täältä löydät Katharina Hagena and Tuure.

Eilen Tuure meilasi minulle meidän ystävyydestämme näin:

Muistan kuinka mukavaa oli kirjoittaa varsinkin kirjoista. Ja ihailin tosi paljon sun tapaa lukea. Se oli myös hienoa ettet suhtautunut minuun kuin johonkin lapseen-joka-on-olevinaan-jotain, vaan aidosti ja suorasti.

Ja minä muistan miten ilahduttavaa oli, kun kirjoitit runoja ja sain julkaista niitä Lumikarpalossa. Minä muistan, miten monta kertaa sait minut nauramaan ja välillä sait minut ihan uusille ajatussuunnille eli en päässyt jämähtämään paikoilleni. Usein salpasit hengitykseni upeilla kirja-arvosteluillasi. Jaoit myös kiinnostukseni kuvataiteisiin ja hukutit minut ihastuttaviin kuviisi. Kiitos menneistä vuosista, eikä itketä lähtöjä, sillä ne ovat vain uuden alkuja. Olethan luvannut sekä meilata, että myös blogata, joten kaikki jatkuu….toivon minä. Ja jonain päivänä, ehkä, saatat olla Oxfordissa ja saat vieraaksesi innokkaan, hyvin kirjallisen tätilauman, eikun siis ryhmän kirjallisesti lahjakkaita, tyylikkäitä ystäviä Suomesta. Sitä kannattaa odottaa!

Mietin mitä pakkaisin sinulle mukaan matkalle. Kävin läpi Wilden viisaudet, Rilken upeudet, Nalle Puhin neuvot, mutta jotenkin haluan ojentaa aina ison paikan tullen Pekka Mäkisen kuvan, jossa lokinpoikanen juoksee Yyterin hiekan rantaviivaa ja toinen jalka on terhakasti ilmassa ja vesirajassa sisukas askeleen jälki, jonka seuraava aalto jo pyyhkii pois…Tähän kuvaan liittyy sinulle tuttu seutu, josta kannat mukavia muistoja mielessäsi monelta merisuvelta. Kuva ei lähde ilman Tabermannin runoa, jonka otat esille silloin, jos pettää usko jaksamiseen ja unelmiin tai tulee kova ikävä. Mitä ikinä tapahtuukaan, muista, että asioilla on tapana järjestyä ja et ole yksin.


Road Map


Jotka tulevat suorinta tietä, / saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut,/ tulevat säihkyvin silmin,/ polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään./ Niin se ystäväni on, niin se on, eksymättä et löydä perille.


Onnea matkaan Tuure ja tuulta purjeisiin!

Love
Leena

Everything is Everything

32 kommenttia:

  1. Hienosti ja koskettavasti Leena kirjoitit nuoresta ystävästäsi.
    Lukemani perusteella voisitte olla vaikka sielunsiraruksia, niitä kun jokaisella on jossain:)

    Minunkin puolestani :Kaikkea hyvää Tuurelle matkalle elämänsä seikkailuihin!

    Leena, sydämestä sydämeen on lyhyt matka...

    VastaaPoista
  2. Hanne, kiitos. Minä uskon, että voi olla joitakin sielusisaruksia,joiden kanssa ei tarvitse selitellä, vaan on heti hyväksytty omana itsenän.

    Tuure kiittää psta.

    Se matka on maailman lyhyin, kun se ensin on.

    VastaaPoista
  3. Leena.
    Ihanin tekstisi aikoihin :)
    Hymy huulilla siirryn saunan lauteille.
    Ja mielessäni annan onnenpotkun matkaanlähtijälle.

    VastaaPoista
  4. Pepi, kiitos.

    Mitä muuta tässä voi kuin hyvmyillä, kun on ollut oikeasti niin kivaa.

    Siitä mitä sinä annat, ei saa kiittää, joten mukavaa saunomista.

    VastaaPoista
  5. Miten hienosti kirjoitettu postaus Tuuresta,oikein tuli tippa silmään. Tuure on minullekin ollut "tuttu" bloginsa kautta jo muutaman vuoden ajan,ja opiskelu tuossa mainekkaassa laitoksessa Swazimaassa on upea juttu!Kauniisti kirjoitit myös Even ja Tuuren ystävyydestä! Paljon paljon onnea Tuurelle uuden elämän kynnyksellä.

    VastaaPoista
  6. Todella kaunis teksti. Todellinen ystävyys ei katso ikää, sukupuolta..ei mitään muuta kuin sen sielujen välisen sinfonian.

    VastaaPoista
  7. Kirjoitit Tuuresta aivan ihanasti. Mitä olen hänet muutaman kerran tavannut, niin aivan totta, Tuure on juuri sellainen, jollaisena hänet kuvasit.

    Siispä toivotankin täällä sinun blogissasi Tuurelle hyvää matkaa & paljon onnea Swazimaahan!

    VastaaPoista
  8. Leena, kiitos tästä huomionosoituksesta – siitä tuli oikein mukava olo. Pääsen matkaamaan maailman toiselle puolelle kyllä niin hyvin mielin. On pelkkää iloa olla kaverisi. Varaudu lukuisiin sähköposteihin täynnä tarinoita leijonista ja helteestä! :)

    VastaaPoista
  9. Tuo teksti lämmitti niin.
    Kaunista.

    Kaikkea hyvää nuoren Tuuren elämään.

    Ystävyytenne olkoon ikuista.

    VastaaPoista
  10. Jael, kiitos. Sen sydän kirjoitti.

    Yksi unohtumaton aika päättyy: sille kyyneleet. Uusi alkaa: sille myötätuuli.

    Kiitos psta!

    ***

    Susa, kiitos. Ikä on vain numeroita ja minä en ole koskaan perustanut numeroista. Kuulen juuri Sibeliuksen Valse Tristen...

    ***

    Katja, olet ollut mm. mukana illoissamme, joissa Tuure livenä ja Eve hengessä.

    Kiitos psta!

    VastaaPoista
  11. Tuure, ole hyvä vaan ja kumpikohan tätä enempi tarvitsee: Tulee ihan mieleen, kun Meri muutti ekaan omaan asuntoonsa.

    Kaikki, kaikki me, ollaan jollain tavalla sun mukana. Myös Eve. Kun katsot siellä jossakin tähtitaivasta, huomaa kirkkain tähti: Eve siellä vilkuttaa sinulle.

    Kiitos samoin!

    Laita kuvia myös niistä upeista kissapedoista ja itsestäsi myös...vaikka helteessä. Oikeesti: Muista suojautua auringolta. Minä blondi, sinä punapää, aurinko ei kuulu meidän iholle.

    Laita kalenteriin sinne tänne: Meili Leenalle! Jatketaan soihdun kantamista...vaikka harvemminkin.

    VastaaPoista
  12. Eila, kiitos.

    Sitä hänelle toivomme, kiitos.

    Ikuisuus on niin pitkä ja elämä lyhyt, mutta aidot ystävyydet vaeltavat elämästä ikuisuuteen.

    VastaaPoista
  13. Joo ja mä kopioin saman tien Tabermannin runon mun kalenteriin :)

    VastaaPoista
  14. Tuure, sen pitääkin kulkea mukana. Minulla on suurennos tuosta lokinpoikasesta kehystettynä seinällä ja se runo on kirjoitettu taulun taakse. Pekka ei löytänyt kuvaa tiedostostaan, se saattaa olla jossain negana ja vielä löytyä, joten...ehkä: someday, somehow, someway.

    VastaaPoista
  15. IhaNainen!

    Luin melkein kaikki linkityksesi tutustuakseni Tuureen ja samalla myös Eveen. Häneen olen jo aiemminkin tutustunut sinun ja Even blogien kautta.<3

    Joillekin meille on annettu enemmän kuin joillekin toisille---.

    Kiitos postauksestasi, Leena, ja oikein hyvää sunnuntaita sinulle ja perheellesi, IhaNainen.<3

    VastaaPoista
  16. Aili-IhaNainen, jaksaakohan kukaan muu avata kaikkia linkkejä, joiden takana niin paljon kiinostavaa...Sinä siis ehdit käydä Even upeilla kotisivuilla...

    Joillekin on annettu enemmän ja toisillekin on voitu antaa, kaikki eivät vain osaa käyttää kaikkeaan. Sain muuten juuri luettua kotimaisen kirjan, jossa on kertomus kahdesta saman perheen naisesta, jossa toisella näyttää olevan kaikki ja toisella ei mitään, vaan loppu onkin sitten erilainen kuva.

    Kiitos samoin sinulle & co! Yritämme lähteä juuri lenkille kunnon pakkasessa...

    VastaaPoista
  17. Hello Leena,
    step to wish you success, health and peace in 2012!

    VastaaPoista
  18. Ihana tarina ystävyydestä ja tarina, joka jatkuu. Ystävyys ei katso ikää eikä välimatkoja, tätä oli ilo lukea.
    Oikein hyvää aikaa Tuurelle siellä kaukana Swazimaassa!

    VastaaPoista
  19. Maestro, thanks and same to you♥

    VastaaPoista
  20. Minä myös liityn ihailijasikerhoon, olet ihana<3
    Ja juurikin tuohon kiinitin huomiota, että et varmasti aliarvioi kenenkään kirjotuksia tai sanomisia ja se osoittaa sinun olenvan todellinen ymmärtäjä.Ystävyyttä ilman rajoja. Itselläni on myös 11 vuotias tyttö facebookissa jonka kanssa viestitellään, lähinnä koirista, mutta hän on ihana kaikkinen suloisine kommentteineen ja ollaanpa me yhdessä koiralenkkiäkin kierretty. Minusta on ihanaa kun on ystäviä monessa ikäluokassa.
    Ihana tuo runo tuossa lopussa.

    Pakkasterveisin Tuija

    VastaaPoista
  21. Tuija, oi kiitos, kiitos sinulle!

    Pidän rajattomuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Iästä ja numeroista en perusta;-) En ole ikinä ylpeä, vaikka tuo siltakuva minusta sellaista viestiikin: Kaikki eivät tiedä, että tietyssä iässä naisen pitää nostaa leuka ylös kuvissa ettei se monistu;-) Olen sanonut, että blogini on 16-106 vuotiaille, mutta voin tuota yläikärajaakin nostaa.

    Tuo runo on taikaa. Ehdin jopa Tabermannille itselleen puhelimessa tuon runon 'ojentaa', siis hänen oman runonsa.

    Pyryterveisin
    Leena

    PS. Kun pääsen kauppaan, ostan ison kimpun vaaleanpunaisia ja valkoisia tulppaaneja. Kevättä pyryssä. Lähdössä lumitöihin ja tietty Olga mukana. Lumoavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  22. Marjatta, kiitos. Ystävyys ei tunnusta rajoja.

    Tuure kiittää psta!

    VastaaPoista
  23. Ihanasti kirjoitettu ja niin totta!
    Jos ei koskaan lähde, puuttuu paluutkin :)
    Mukavaa ja antoisaa matkaa Tuure!

    VastaaPoista
  24. Anne, kiitos!

    Borta bra, hemma bäst;-)

    Tuure kiittää!

    VastaaPoista
  25. Ainutkertaiseksi ja upeaksi voi sinun ja Tuuren välistä ystävyyssuhdetta kutsua! Arvokas asia molemmille osapuolille, uskon.

    VastaaPoista
  26. Rita, elämä on ihmeellistä. Toivon, että hän nuoren miehen kiireiltään, muista myös Roihuavia Soihtuja;-)

    VastaaPoista
  27. Ihana teksti, Leena! <3

    Minäkin annan täältä Tuurelle onnenpotkun, ja kiitän Leenaa siitä, että tekstisi ansiosta löysin uuden, mielenkiintoisen blogin! :)

    VastaaPoista
  28. Sara, kiitos!

    Kollaa sitä Tuuren blogia taaksepäin, kun on aikaa. Sieltä löytyy huomattavia kirja-arvosteluja.

    VastaaPoista