keskiviikko 8. helmikuuta 2012

KOTI LEHVISTÖN VARJOSSA - RINTAMAMIESTALON UUSI ELÄMÄ

Seisoessani tämän talovanhuksen rappusilla huomaan rullaavani paidan helmaani käsilläni, ihan kuin pienenä tyttönä tämän saman talon rappusilla. Uskon siihen, että oli tarkoitettu että tulisin takaisin, kääntyisin pihatielle ja tuntisin tulevani kotiin.


Näin kirjoittaa Ilona Pietiläinen uusimmassa sisustuskirjassaan Koti lehvistön varjossa – Rintamamiestalon uusi elämä (Vakka & Kansi 2012) kodistaan, jota hän yhdessä miehensä kanssa alkoi rakkaudella ja unelmilla vaalien remontoida vanhasta rintamamiestalosta perheen Huvikummuksi, iloisia ja ihania asioita täynnä olevaksi kodiksi. Kun sain kirjan käteeni ja olin lukenut sieltä täältä ja sitten juonut janoisena kuvia, alkoi ihan vatsasta sattua, sillä löysin liian monta asiaa, vanhaa ja ruostunutta asiaa, jotka minäkin haluaisin toteuttaa. Ilona yllättää jälleen! Me lukijat olemme saaneet tottua valkoiseen Ilonaan, mutta nyt hän haluaakin kontrastin tekevän toiselle värille oikeutta. Hän hämmästelee ilahtuneena vaaleanpunaisen ja harmaan salaista liittoa, savusaunan hiiltä ja hän tapetoi vedenvihreällä ja ruusutapeteilla ja ihailee, miten vedenvihreä taittaa turkoosiin. Tuntuu kuin talo olisi täynnä hurmaavia lintuja ja jossain vaeltaa luminen metsäkauris…Siis kaikesta tulee mieleen lumen lumo, vaikka kesäistä puutarhaakin kuvataan. Ikivanhat pöydät ovat harkiten somistettu ja kodikas pönttöuuni on olohuoneen kuningatar kruunattuna valkoisella kaakelilla. Koti on kuitenkin myös kokoontumista keittiöön, kodin sydämeen, tutusti keittiön pöydän ääreen.


 Sitten tulee se kohta, johon myös liittyy lumi ja minussa huojahti:

Tahdoin ikkunoiden ja kotioveni olevan juuri oikeanlaiset, siitä syntyy tunne kotiintulon ihanuudesta. Uskon, että astuessani ensimmäistä kertaa uuteen kotiin taivaalta sataa lunta. Oveni ja ikkunoideni vaikutteet ovat niinkin kaukaa kuin 1800-luvun vanhoista ikkunoista, joihin olen ihastunut. Malli kantautuu Turun rannikkoseuduilta, joissa se oli kovin yleinen. Rakastan vanhoja ikkunoita ja ovia ja niiden tarinat saavat minut ihastelemaan niitä yhä uudelleen ja uudelleen.

Ikkunoiden ja ovien listat ovat siis vanhat ja häpeämättömän leveät. Etenkin keittiön ja olohuoneen ikkunoiden koristelistat saavat huokailemaan, haaveilemaan… Niille minä nyt kumarran, kuin myös kaikelle ruosteelle ja turkoosille ja linnuille, jotka saavat minut tuntemaan oloni huteraksi, kuin olisin ollut liian kauan vailla jotain kaivattua...

Ilonan tapetit ovat just minun makuuni. Tulee vain mieleen, miten vaikea Parempaa Puoliskoa on saada tapetoimaan. Siihenkin Ilonalla on vinkki: Voit tapetoittaa vaikka koko talon, kun laitatat joka huoneessa vain osan seinistä tapetille. Näin saat useammin uutta ja kun yhden huoneen vaikka kahta seinää aletaan laittaa, homma tuntuukin tapetoijasta yllättävän pieneltä!

Ilona yllättää kautta kirjan ja muullakin kuin väreillä. Vaaleus ja tummuus lyövät kättä ja siinä välissä monet sävyt. Ilona kulkee valkoisen litran maalipurkin kanssa kautta taloremontin ja sekoittaa maalin kymmenen litran astiaan saadakseen mieleisensä sävyn, joka on takuulla uniikki. Keittiöön hän sentään valitsee vaaleaa, mutta ainoa arkiastiat kätkevä kaappikin on 1800-luvulta ja keittiötasot ovat kierrätyspoppelia, jonka värejä lattia toistaa.

Ilona yllättää nyt myös tarjoamalla tarkkoja sävyvinkkejä ihan ammattilaisen ottein. Niistä on helppo lukijankin löytää mieleisensä, jos oma mielikuvitus loppuu kesken. Ailahtelevaisena tulisieluna Ilona vaistomaisesti tietää, mikä rauhoittaa: Toisto! Se on myös kokeneiden puutarhureiden tapa saada levoton näkymä rauhoittumaan. Ilonalla on televisio kauniin puuristikon takana ja sama ristikkokuvio toistuu olohuoneen ikkunoissa. Tarkkaavainen lukija löytää saman olohuoneen kahdella eri pöydällä. Toinen on vuodelta 1853!

Tässä kodissa tuoksuu aina joltain hyvältä: ruoka, leivonnaiset, kaneliruusut, puutarhan omenat, syreenit, laventeli, hortensia, eukalyptus, elävä tuli…Mietin malttaako Tulisielu koskaan viivähtää aulan nojatuolissaan, joka on tarkoitettu pysähtymiselle, unelmoinnille. Hänellä on tarve unelmoida, mutta myös rakentaa käsillään unelmat todeksi. Nyt syntyy Halloween-juhlaan kurpitsavaunut, huomenna tuoksuva greippipuu, kransseja valmistuu kuin ohimennen ja uunissa muhii Sydänsurujen kakku, jonka ohjeen löydät sivulta 102. Muun ajan Valkoisen Puutalokodin Valtiatar heiluu maalisuti kädessä tai kävelee punaturkkisen koiruutensa kanssa metsissä keräten vaikka käpyjä, joista tekee ihan mitä vain kaunista – Ilonamaisesti.

Ilona tekee myös visiittejä ja saamme kurkistaa hänen ystäviensä koteihin. Tässä kuvassa pieni väläys Johannan kodista, jossa mummolatyyli, vintage ja Johannan ikioma maku suloisesti sekoittuvat. Täällä turkoosi rytmittää tilaa, ripaus roosaa säestää tempoa ja terästeenä ovat musta ja valkoinen. Kaunis lintutapetti ja kirjat ovat kodin henkeä siinä missä Johannan lemmikit, kissat Elli ja Siiri.

Lumoavan kirjansa lopussa Ilona tarjoilee Pieniä remonttivinkkejä tyyliin Pientä piristystä: ’Esimerkiksi Bebeleivoksen sävyinen lastu G321 on kovin herkkä. Lastuista voi poimia hennon sinertävän, esimerksi G351, tai kevään vihreän ja…’ Ja sitten patinoidaan lankkua tai lautaa, voidellaan puun pintaa ruokaöljyllä, vahataan, tapetoidaan ja valitaan verhoja…juhlitaan tupaantuliaisia!

Koti lehvistön varjossa oli kaikkea mitä odotin ja enemmänkin. Ilona on selvästi kirjoittanut ja kuvannut samalla liekillä, jolla on rakentanut kotiaan. Liekkisydämen musteena toimivat paitsi eletyt kokemukset myös tunteet ja sydänveri, joihin hän kynänsä kastaa, sillä Ilona osaa kirjoittaa tunteella ja tulella. Tähän olisi kiva lopettaa, mutta minä en voi, sillä tuli mieleeni Leena Lumin Puutarhavierailut ja niitä on vasta niin vähän…Seuraavaksi suuntaankin kuvamaan Ilonan salaiseen puutarhaan, mutta vasta kun aika on hänelle oikea ja se pergola, jota Ilona suunnittelee on täysin kärhöjen peitossa. Ilona, kaikki ovat takuulla nyt hyvin innoissaan, joten aivan näen sinut ensi suvena pitelemässä maalisudin sijasta lapiota ja kastelukannua!

Huomenna kävelen metsään keräämään kuurankukkia koriini, sillä ne on luotu rakennettaviksi unelmiksi tuleviksi. Ei haittaa vaikka lämpö päivän ne sulattaa, sillä kuura ne taas uudelleen kukiksi rakentaa.


Tartu siis koriisi ja kerää matkallasi kuurankukkia kanssani!

31 kommenttia:

  1. Voih, tunnistin aivan itseni tuosta tyylimuutoksesta: ennen vannoin valkoisen ja selkean nimeen, nyt olen juopunut romanttis-ranskalais-maalaistyylista harmaine kuluneine savyineen, roosaisine yksityiskohtineen, pitsiverhoineen.... Ollapa joskus yhta onnekas rintamamiestalon omistaja!

    VastaaPoista
  2. Karoliina, sama täällä. Minä olin yli 20 vuotta funkkista ja nyt se on ollut jo jonkin aikaa ohi ja vierasmakkarissa on jopa Laura Ashleyn turkoosi/luonnonvalkoinen köynnöstapetti pienillä linnuilla.

    Ja nimenomaan romanttisranskalainen maalaistyyli. Olen kahtena vuonna tehnyt sisustushullun serkkuni kanssa ison testin ja kummassakin minun asunnoksi tuli ranskalainen maalaistalo. Toinen tosin oli tehty Tanskaan, mutta silti: Sen olisin ottanut!

    Tiedän erään läheisen, joka etsii myös rintamamiestaloa. Täytyykin ostaa tämä kirja varuilta hänen löytöään juhlistamaan.

    Kuvittele harmaata, roosaa, jossain päin taloa ripaus turkoosia, kauniita puuhyllyjä...jonnekin pari seinää tapettia etc. Ja näkyviin jätetyt kattoparrut vielä kaiken päälle.

    Jos oikein kovasti toivot vain sitä rintamamiestaloa, sinä saat sen. Taika on siinä, että pitää tahtoa VAIN YHTÄ ASIAA KERRALLAAN, ei hajauttaa, niin se toteutuu.

    VastaaPoista
  3. Hienosti Leena kuvasit Ilonan kirjaa. Sitä ei tosin voi liikaa kehua, sillä niin ihana se on.
    Suosittelen lämpimästi, jo pelkissä kuvien katselussa aika melkein pysähtyy ja on tunne, kuin itse olisi siellä.

    VastaaPoista
  4. Ilonan kirjat on kaikki ihania, mutta tämä on aivan ehdottoman hurmaava!
    Se tuli heti ilmestyttyään IhananIlonan postittamana ennakkoon tilattuna, ja olen ollut aivan myyty!
    Tätä on luettu moneen otteeseen - ja edelleen se asustaa pinon päälimmäisenä :)

    VastaaPoista
  5. niin, kun me ruvettiin rakentamaan taloa, oli siinä mainoksessa piirretty kuva "meidän" talosta lumisateen alla, lumiukko pihassa... niin hienoa! Jag siitä koko hommasta tuli ihan sen kuvan mukainen. Yksi joulu onnistun sellaisen lumisen joulukortinkin lähettämään talostamme :)

    P.S.
    Tuollainen kiva kahvipannu minullakin puutarhassa.

    VastaaPoista
  6. P.S.
    alakuvan kristallikruunuista haaveilin, mutta asuessa neljän piiiitkän miehen kanssa saan sen unohtaa, kattokuvut terveellisempiä meillä ja vähemmän kiroust ja mustelmii :)

    VastaaPoista
  7. Ihana että raottelit tuota Ilonan ihanaa kirjaameille muille :)

    VastaaPoista
  8. Niin hirmuisen on kaunista! Myöskin tuo viimeinen talvikuva :) Kun pääsisikin joskus asuttamaan sellaista unelmaista taloa, juuri vähän samantyyppisesti sisustettua..näin pari päivää sitten kävelyllä unelmien talon Münchenin laitamilla..dreams, sweet dreams.

    VastaaPoista
  9. Ah,varmasti ihana kirja! Olen huomannut,että se on tullut,mutten ole vielää tutustunut. Kiitos,kun esittelit! Ihanaa päivää Sinulle!

    VastaaPoista
  10. Ihana aamu oli herätä tähän ja lukea arvostelusi, on niin totta. että tulisielu arvostan sinua ja mielipidettäsi todella paljon.
    Ilona

    VastaaPoista
  11. Hanne, toden sanot. Minua alkoi sattua vatsasta ja henki salpasi, kun tuli mieleen, mitä kaikkea sitä voisi tehdä, mutta kun yksin en voi. R. on aina jossakin poissa. Esimerkiksi meidän takkahuoneeseen saisi vaikka mitä, jopa ne ikuisesti kaipaamani kattoparrut ja ranskalaiset ikkunat puutarhaan etc., mutta sitä ennen pitää purkaa takka ja leivinuuni, sillä halua lisätilaa ja vain varaavan takan. Sinne jää silti ehkä vielä hella, jota käytän vain säilönnässä, mutta aika kiva se on. Eniten nyt alkoivatrassata ovien ja etenkin ikkunoiden listat. Muistathan Ilonan tarinan siitä taidekehysliikkeestä...Minulla on harjukaupungissa vielä liike, jota olen ehtinyt käyttää jo 26 vuotta.

    Toivottavasti alat voida paremmin. Meinasi illalla mennä unet sun takia, mutta meilaan tänään. Olin eilen totaalisen poikki, kaput.

    VastaaPoista
  12. Pepi, minulle Villa Charme oli tätä ennen ykkönen, mutta nyt se on ehdottomasti tämä. Silti toivon vieläkin, että Willa Sukasta otettaisiin uusi painos syksyllä. je sen lisäksi Ilona voisi vielä tehdä erityisen Ilonan Joulukirjan! Laitan tämän tähän toivossa, että hän huomaisi vinkin;-)

    IhanaIlona olisi postittanut minullkein, mutta luuli, että olen kirjan jo kustantajalta saanut. Pieni väärinkäsitys. Huomasin vajeeni, kun Hanne kertoi jossain kommentissa kirjan jo lukeneensa...

    Tähän ei voi kyllästyä ikinä. Toiset trendit menevät ja tulevat, mutta tietty puu, roosa,ruoste turkoosi ja valkoisen eri sävyt katoavat vain yli minun kuolleen ruumiini.

    VastaaPoista
  13. Hannele, sun lumikuvat ovat olleet erityisen ihastuttavia. Teillähän oli kunnon lumet viime talvena ja oliko sitä edellisenäkin. Muistat varmaan sen parvekkeen kaiteesi, jossa sinulla oli kuten meilläkin, lunta aikankin metrin leveä 'käärme'.

    Myös muotopuutarha laskee minulle alas lumisena;-)

    Tiedän. Meillä on nyt kruunu hiukan oudossa paikassa ja R. meinaa aina tuupata sitä. Olen uhannut laittaa lattiaan jonkun karmean esteen kruunun alle, mutta koiruuden takia en vielä voi.

    VastaaPoista
  14. Riitta, kirja on nyt myös synttäriarvonnassani mukana. Olethan jo osallistunut...

    Ole hyvä: Ilo oli minun;-)

    ***

    Helmi-Maaria, sinä ehdit vielä. Minä tavallaan asun nyt unelmieni taloa. Pitäisi vain saada vielä yksi remonttikeirros...sitten alan vain nauttia. Minä löysin unelmieni kodin, tämän valkoisen kivitalon harjukaupungin saarelta vuonna '85.

    Mikä unelma olisikaan asua Münchenin laitamilla omakotitalossa...Ilman unelmia meillä ei ole mitään!

    VastaaPoista
  15. Riitta Sinikka, kun saat tämän kirjan käteesi, sinulla tapahtuu vieläkin enemmän;-) Yksi kappale on mukana arvonnassani.

    Ole hyvä ja kiitos samoin!

    VastaaPoista
  16. Ilona, me taidetaan olla molemmat tulisieluja, liekkisydämiä etc., mutta emme kärvennä toisiamme, vaan täydennämme.

    Et sitten kieltänytkään puutarhasi kuvausta;-) Siis haluan palkkiini myös kohdan Puutarhavierailuja, mutta en ole sitä vielä avannut, kun olen vasta käynyt kahdella pihalla. Sinun puutarhasi antaisi nostetta kera Maija Poppasen sateenvarjon!

    Heti keväällä Viherlandiaan ja ostat alppikärhöjä, ne ovat idioottivarmoja täällä Keksi-Suomessa ja niitä saa sekä sinisinä että valkoisina. Summer Snow -kärhö voi myös pärjätä, mutta minulla se ei oikein...Ja arvaan, että keksit ihan jotain omaa, muutakin kuin Poppasen varjon...

    Kirjasi on niin lumoava♥

    VastaaPoista
  17. Tämä kirjahan on melkein pakko lukea..... nimimerkki vanhaa 1949 valmistuneen paritalon remonttia suunnitteleva (yhden perheen käyttöön muutoksia tekevän....) mut tarvis varmaan saada ensin lottovoitto et vois alkaa sitä muutosta:D

    VastaaPoista
  18. Leena, lottovoittoa odotellessa voit lukea, miten tämä kaikki onnistuu. Hankinnat aloitetaan jostain kirpparilta tai romupaikasta, mutta tavaraa pitää käsitellä. J. saa luvan lukea kirjan myös. Tässä on vaikka mitä remonttiohjetta, mitä tehdään millekin, tämä ei ole vain kauniita kuvia. Ainoa mikä saa olla ihan oma itsensä ja mitenkään tuunamatta on ruoste;-)

    (Minäkin muuten vetelen meidän keittiön avohyllyt öljyllä kerran vuoteen. Ajan myötä ne patinoituvat kauniisti.)


    Suosittelen nyt kirjakauppakäyntiä!

    Ei tämä kalliiksi käy, kun kirja antaa ideat ja J. toteuttaa. Ilonan mies nämä on toteuttanut. Ilona on ollut suunnittelija ja sitä sinä olet teillä.

    Voi kun mulla olisi aikaa tulla sun kanssa sunnittelemaan. Minä aivan pakahdun ideoihin...

    VastaaPoista
  19. Huoh, miten ihanaa... Unelmoin niin siitä rintamiestalosta saaressa. Omena- ja luumupuita, rapistunut piha-aita, lasiveranta, näkymä järvelle. Haave joka kantaa läpi arjen..Toivottavasti se löytyy, eräänä päivänä unelma olisi totta. Sitä odotellen! Kiitos Bestis tästä, päivän pelastus. Ja Ilona odotamme malttamattomina lisää, uusi blogisi sai lukijan juuri.

    VastaaPoista
  20. Anne, Ilonaa ovat kantaneet unelmat ja sitten hän teki ne todeksi. Minä lupaan sinulle, että se talo löytyy! Ja sitten minä tuon sinulle tämän kirjan ja sinäkin alat unelmida vieläkin enemmän ja kuljet viikkoja, kuukausia maalisivellin toisessa kädessä ja toisessa kori, joka on täynnä sunnitelmia.

    Katso palkkiin, jossa Ilona uusi blogi, vein siihen juuri pönttöuunin kuvan tästä kirjasta. Ihan kuin sun juttua!

    Ole hyvä, Bessu!

    VastaaPoista
  21. Kiitos tästä postauksesta! Nyt pitää kyllä hommata tuokin kirja. :)

    VastaaPoista
  22. Tiitiskä, ole hyvä ja valitan;-) Älä nyt ennen kuin kuulet, miten mun arvonnassa su käy. Joku sen saa.

    VastaaPoista
  23. Upeaa kerrontaa ilonalla ja hienoa kuvailua sinulla leena! Ilonan kirjat ja blogi on kyllä aivan omaa luokkaansa! täällä ollaan jo kuurankukat kädessä! :D

    VastaaPoista
  24. Akiss, kiitos! Sinä olet kanssa yksi hyvä, joka aina saat mut inspiroitumaan;-)

    Ja miten pidänkään tuosta nopeasta tavastasi heti hypätä mukaan juttuun: Siis aivan näen sinut heiluttamassa sitä koria täynnä kuurankukkia!

    Miten jaksaisinkaan ilman sinua...olen taas paahtanut sataa, eikun tuhatta.

    VastaaPoista
  25. Oi joi...

    Rintamiestalo ja maalaisromanttinen ote (osittain) sisutuksessa. Siinäpä kiteytyy omaakin unelmaa.

    VastaaPoista
  26. Kyllä se toteutuu. Tiedät vaan minun kärsimättömän luonteeni ja jokin outo tunne ajaa minua nyt eteenpäin. Elämä on ihmeellistä ja tuntemuksiin pitää luottaa. Senhän olemme oppineet. kävin Ilonan blogissa, ihania kuvia ja tuo pönttöuuni tuossa sinun sivupalkissa, huoh. Pakkanen paukkuu, tehdään tulia uuniin, sytytetään kynttilöitä, kääriydytään saaliin sohvan nurkkaan ja annetaan viikonlopun tulla. Halaus Bessu

    VastaaPoista
  27. Susa, se on aika monen unelma. Olen tällä saarella katsellut, miten rintamamiestalot vaihtavat omistajaa ja ulkokuori säilytetään presiis, mutta sisällä voi antaa unelmien muuttua todeksi. Ehkä sinuakin odottaa jossain nyt kaunis vanha talo: Te ette vain vielä tiedä toisistanne.

    VastaaPoista
  28. Anne, kun aalto nousee, sen kyytiin pitää lähteä;-)

    Nimenomaan: Tuntemuksiinsa pitää luottaa.

    Pönttöuuni on siinä erityisesti muistuttamassa sinua siitä, mitä olet aina halunnut!

    Mínusta tuntuu, että kuten kirjoitin Susalle yllä, niin täällä jossain on jo talo sinua varten, te ette ole vain vielä kohdanneet. Nyt tulee mieleen Wislawan runo Ensitapaaminen;-)

    Juuri niin on tarkoitus tehdä. Pakkaskaudet ovat armollisia mukavuudenhaluisille.

    VastaaPoista
  29. PS. Siis Wislawan runo Rakkautta ensisilmäyksellä! Miksi en muistanut hänen runonsa nimeä, runon, joka kantaa kaikkea minussa.

    Ja minä näen sinut koreinesi tällä saarella keräämässä kanssani kuurankukkia.Muut poimivat jotain järkevää, mutta me...

    VastaaPoista
  30. Oioi, mistä aika näiden kaikkien uusien ihanuuksien lukemiseen? Tämäkin kuulostaa sellaiselta must-jutulta!
    Kikka

    VastaaPoista
  31. Kikka, niinpä. Minäkin pohdin sitä täällä lukemattomien lukemattomien (tautologia tahallinen) kirjojen äärellä.

    Tämä on ihana!

    VastaaPoista