tiistai 21. helmikuuta 2012

TÄÄLLÄ

Kello on seitsemän illalla kun saavun Wislawa Szymborskan luokse. Paikalla on jo Wislawa ja kuusi hänen krakovalaista ystäväänsä. Minä olen siis seitsemäs. Yksi on tulossa myöhemmin ja yksi on flunssan takia peruuttanut tulonsa.

Wislawa suorastaan säteilee energiaa…


Puolalaisen Wislawa Szymborskan uusin suomennettu runokokoelma Täällä (Savukeidas 2012, suomennos Martti Puukko) ilmestyy juuri samoihin aikoihin kuin 2.7.1923 syntynyt Nobel-runoilija poistuu keskuudestamme 1.2.2012. Täällä sisältää Wislawan viimeisimmän vuonna 2009 ilmestyneen kokoelman Täällä sekä kuusi runoa hänen sitä edeltäneestä vuonna 2005 julkaistusta kokoelmastaan Kaksoispiste. Suomennos, alku- sekä jälkisanat kuuluvat suomentaja Martti Puukolle. Etenkin jälkisanat ovat kiintoisaa luettavaa, sillä niissä Puukko kertoo illastaan Szymborskan ja hänen ystäviensä seurassa:

Olen joukon ainut ulkomaalainen, ellei Wislawan naapuripariskuntaa oteta huomioon. He asuvat osan vuodesta Sveitsissä ja ovat asuneet siellä jo yli kaksikymmentä vuotta. Minut istutetaan pöydän päähän.


Juttu aaltoilee aiheesta toiseen…

Täällä on pieni, nidottu runoteos, mutta Wislawan runoja janoavalle kuin kirkasta lähdevettä ja aivan uutta, sillä minä en tuntenut näitä runoja entuudestaan vaikka olenkin puhkilukenut Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine) sekä Ihmisiä sillalla (WSOY 2006, suomennos Jussi Rosti). Löydettyäni Szymborskan kävi kuten aikanaan Rainer Maria Rilken kanssa, että suomennoksia oli vaikea löytää ja kun oikein niitä etsin, tutustuinkin Rilken suomentajaan Eve Rehniin ja hänen kauttaan kirjaan Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille. Niin erilaista runoutta mutta yhtä kaikki: Molemmat koskettavat ja kostuttavat… herkkää ja janoista. Szymborskan hellänkarhea, mutta tarvittaessa varsin tarkkanäköinen tyyli ei voi jättää kylmäksi. Runossa Perspektiivi on aivan samaa sattuman tunnelmaa kuin runossa Rakkautta ensisilmäyksellä:

He ohittivat toisensa ventovieraiden tavoin,
eleettä ja sanatta,
nainen oli kauppaan menossa,
mies autoonsa.


Ehkä hädissään,
tai hajamielisyyksissään
tai unohdettuaan,
sen lyhyen ajan
jolloin he todella rakastivat toisiaan ikuisesti.


Ei muuten ole mitään takuita siitä,
että kyseessä olivat juuri he.
Kaukaa ehkä näytti siltä
ja läheltä ei kenties lainkaan.


Näin heidät ikkunasta,
ja hän joka katselee ylhäältä,
erehtyy helpoiten.


Nainen hävisi lasisten ovien taakse,
mies istuutui ohjauspyörän taakse
ja ajoi pois nopeasti.
Eli mitään ei ollut tapahtunut
vaikka olisikin tapahtunut.


Ja minä, joka olin vain hetken
varma siitä mitä näin,
yritän nyt tässä ohikiitävässä runossa
vakuuttaa Teille, Lukijani
että se oli surullista.

Kuuletteko miten kohtalon kellon soivat! Niille et voi mitään. Se tapahtuu. Joku jota kerran rakastit, kulkee ohi, on vieras. Mielettömän dramaattista, mutta niin mahdollista. Surullista.

Runoja ei voi arvostella. Ne ovat tunnetila. Joka sanoo voivansa arvostella tunnetilaa, asettuu Jumalaksi. Siihen minä en tohdi. Tarjoilen teille vain näitä runon helmiä Lumissa sekä etenkin runoille omistetussa Lumikarpalossani. Toivon, että mahdollisimman moni löytää polun runojen tähtisumuun, jossa kaikki on toisin.

Hyvästelen Wislawan ja hänen jäljelle jääneen vieraansa. Wislawa tulee saattelemaan ovelle ja…


Ulkona on paksu sumu, kun kävelen kohti raitiovanupysäkkiä. Katson kelloa. Vuorokausi vaihtuu muutaman minuutin kuluttua.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin hdcanis

*****

Odotan suuresti saavani vielä kokea sen päivän, kun saan eteeni suomennoksina Kootut Runot Wislawa Szymborskalta, Rainer Maria Rilkeltä sekä Emily Dickinsonilta. Kustantajat vastaisivt huutooni heti säälien, jos he näkisivät minut lukemassa The Complite Poems Of Emily Dickinson, joka on osin muinaisenglantia...

32 kommenttia:

  1. En muista missä olen Szymborskan runoihin tutustunut, mutta yksi niistä on kulkenut mukanani pitkään.

    Pitäisi lukea näitä taas.

    VastaaPoista
  2. Linnea, minullakin kulkee eräs aina mukana.

    Suosittelen! Mikään ei ole niin virovittavaa kuin runous.

    VastaaPoista
  3. Tulin etsimään arvioitasi Kirotusta Istanbulista, sillä olen juuri lukemassa sitä, mutta sainkin ihanaa Wislawaa. Kiitos hänestä. Tuo kirja täytyy hankkia omaksi.

    Löysin myös arviosi Instanbulista. Tarina on tosiaan hieno ja kirjailija sekä taitava että rohkea. Turkissa oli pitkään, saattaa olla vieläkin, heti lentoasemilla vastassa tiedotteita, joissa kerrottiin maailmalla levitettävän valheita turkkilaisista. Kansanmurhaa ei ole koskaan tapahtunut.

    Minua vain ärsyttää jatkuvasti käännöksen kömpelyys. Usein asia sanotaan niin hullusti, ettei se ole voinut olla vastaavasti alkuperäisessä. Kielellä taitaa olla itselleni liiankin suuri merkitys.

    VastaaPoista
  4. Raili, tämä Savukeitaalta ja sitten nettikaupasta löytyy vielä Ihmisiä sillalla. Sata Szymborskaa taitaa olla loppu koko maailmasta.

    Kirjoihin löytää mm. klikkaamalla kuvaa palkissani tai sitten kirjoittamalla sen nimen hakukoneeseen.

    Olen jo ilmoittanut, vaikka vasta helmikuuta eletään, että Kirottu Istanbul on vuoden lopussa vuoden parhaiden kirjojen listalla. Se jokin Shafakissa ja tietysti nuo aiheet. Uskon, että riemastut matriarkaattiseen taloon Turkissa. Lenttaa yli turhat henkilöt...siis tämän kirjan ainoa vika on liika miehitys.

    Turkkilaiset tosiaankin kieltävät tuon 1,5 miljoonan armenialaisen murhan. Uskomatonta!

    Kieli on hirveän tärkeä asia. Rakastan kielen vivahteita. Suomi on yksi maailman upeimpia kieliä. Lue viime perjantain Suomen Kuvalehti.

    VastaaPoista
  5. Vaikutuin sinun kirjoituksestasi, kuten myös Szymborskan runoista. Haluan tuon kanneltaankin kaikessa yksinkertaisuudessaan niin säväyttävän runokokoelman omaan hyllyyni, pikkuhiljaa luettavaksi, ihan vain itselleni.

    Ja oi, kunpa tosiaan saisimme Emily Dickinsonia suomeksi.

    VastaaPoista
  6. Katja, kiitos. Meitä on jo monta Szymborskan ihailijaa.

    Niinpä...yritän kaikellani. Olen jopa meilaillut kustantajille tuosta Dickinson suomennoksesta.

    VastaaPoista
  7. Täällä yksi Szymborskan ihailija lisää! Minulla on omana Ihmisiä sillalla ja yksi ruotsinkielinen kokoelma, jonka ostin ennenkuin Szymborskaa oli käännetty suomeksi.

    Kiitos, Leena, tämän kirjan esittelystä.

    VastaaPoista
  8. Margit, huomaatko, miten Szymborskaa löytyy pieninä helminä sieltä täältä...

    Ole hyvä ja mukavaa laskaistiistaita!

    VastaaPoista
  9. Minun ensikosketukseni Szymborskan runoihin tapahtui Kirjavan kammarin Karoliinan kautta (olemmekin näemmä molemmat kommentoineet kyseiseen postaukseen). "Rakkautta ensisilmäyksellä" -runo puhutteli kovasti, sopii minun ja Miehen historiaan... Tänä vuonna on tarkoitus lukea runojakin, Szymborska sopisi siihen tarkoitukseen hyvin!

    VastaaPoista
  10. Olen viime päivinä lukenut paljon Szymborskaa, ja olen niin iloinen että löysin hänet sinun blogisi ansiosta. Kiitos siitä!

    Szymborska kirjoittaa niin hienosti, yksinkertaisesti mutta äärettömän voimakkaasti. Tunteella.

    VastaaPoista
  11. Villasukka kirjahyllyssä, minä taas löysin Szymborskan Julie Orringerin kirjan Näkymätön silta lopusta, jossa oli runo Onni onnettomuudessa. Löydät sen ja Rakkautta ensisilmäyksellä oikeasta sivupalkistani. Mitenkään en voi myöskään sanoa, etteikö Rakkautta ensisilmäyksellä olisi myös meidän runomme, sillä 3.3.1984 rakastuimme eräässä ratsastusnäytöksessä ylitse väen ensisilmäyksellä.Jaetaan tämä autuus!

    VastaaPoista
  12. Liisa, ole hyvä ja ilo on yhteinen!

    Henkinen vuoropuhelu runon kanssa on niin ihmeellistä, että sitä haluaisi jakaa kaikille.

    Nimenomaan. Hän kirjoittaa vahvasti, yksinkertaisesti, oivaltavasti ja silti tietyllä hellänkarheudella - ymmärtäen.

    VastaaPoista
  13. Ihana kirjoitus Szymborskan "jäljistä". Hänen runojaan ei kyllä todellakaan voi arvostella.

    VastaaPoista
  14. Karoliina, kiitos. Ja juuri niin: Ihana Szymborska!

    ***

    Helmi-Maaria, kiitos.

    Minusta tuntuu, että runoja on melkein aina vaikea arvostella. Jo sana 'arvostella' on hiukan ikävä, mutta tietenkin on runoilijoita, joita ei tulisi mieleenkään, muuta kuin palvoa.

    VastaaPoista
  15. Kiitos. Leena että esittelet meille näitä upeita runoilijoita.
    Runoista ja runoilijoista puhutaan niin vähän nykyään.

    Minusta runoja on vaikea arvioida, sehän aukeaa niin eri tavalla kullekin. Oikeaa tapaa tulkita runoa on vaikea löytää.
    Runous on yksi puhuttelevimmista taiteen muodoista.

    VastaaPoista
  16. Hän on minulle ihan uusi..
    Mutta haluan tutustua. Kiitos sinun!

    VastaaPoista
  17. Nämä Szymborskan runot kyllä vievät oikopäätä tähtisumuun, eikä sieltä halua pois.
    Niin, miten tuolla edellä sanotkaan, hellänkarhealla tunteella.

    Kiitos Leena! Minäkin löysin tämän Nobelistin runot sinun blogistasi.

    VastaaPoista
  18. Hanne, ole hyvä, tämä menee nautinnolla.

    Oikeastaan se on hämmästyttävää, sillä Suomesta on aina löytynyt uskomattoman vahvoja runoilijoita. Jopa mukajäyhät miehemme ovat kunnostautuneet runoudessa ihan naisten veroisesti.

    Niin...ja sitten sama runo vielä tarjoaa jokaiselle lukijalle eri elämystä ja tunnetilaa.

    Tunnen runon viemän miehen, joka vannoo, että romaanit ovat sanojen haaskausta ja runolla voisi kertoa kaiken - paljon ytimekkäämmin.

    ***

    Hanne, ihan tosi. Eikö mikään sun kuvista ole vielä esiintynyt yhdessä Szymborskan kanssa...Ole hyvä.

    VastaaPoista
  19. MarjattaA, niin, kunpa saisikin vaeltaa vain runojen tähtisumussa...

    Ole hyvä! Ihanaa, että olen saanut saattaa sinut yhteen Wislawan kanssa.

    VastaaPoista
  20. Napakka kirjoitus yhdestä suosikistani!
    Hyvä, Leena!

    VastaaPoista
  21. Hello Leena,
    excellent posts!
    A big hug

    VastaaPoista
  22. Onpas valtavan kaunis ja puhutteleva runo! Ja totta tosiaan, ei runoja oikein voi arvostella, ne ovat niin tunnetta ♥

    VastaaPoista
  23. Susa, eikö vain.

    Ehkä runot on luotu vain rakastettaviksi...

    VastaaPoista
  24. Minä rakastan Puolaa. Pitäisi kai tutustua tähän puolattareen.

    Armenian kansanmurhaan liittyen järjestellään täällä parhaillaan mielenosoitusta. Historia on sellainen millaisena se kerrotaan. Turkkilaisille on kerrottu ja kerrotaan koko ajan, että kansanmurhaa ei ole tapahtunut. Omasta taustastamme käsin on selkeää, että asia pitäisi tunnustaa ja käsitellä. "joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon". Täkäläisen häpeä kulttuurin kasvatti pitää parempana kieltää ja toivoa, että asia lakkaa olemasta. Ja kun tarpeeksi kieltää, sitä vaikeampaa on asian myöntäminen edes itselleen.

    Pamuk käsitteli asiaa ja sai kansan vihat niskaansa. Hänen kirjassaan Lumi kerrotaan Karsin "armenian kansanmurhan museosta", jossa kerrottiin, kuinka armenialaiset murhasivat turkkilaisia. Siitä(kin) lauseesta johtuen hän saa olla varuillaan jos mielii säilyttää henkensä.

    Valitettavasti.

    VastaaPoista
  25. Mine, suosittelen!

    *

    Kyllähän sen Shafakin tekstissäkin huomasi, että siellä jopa nuorille opetetaan, että sitä ei ole tapahtunut. Kansanmurhaa. Asian kiletäminen ei edistä myöskään Turkin asemaa länsivaltojen silmissä.

    Pamukin Lumi onkin kirja, jonka ostan, jos siihen törmään. En tajua, miksi se kiertää minua...

    Olen lukenut Pamukin haastatteluja, sillä meille tulee paitsi Hesari, myös Suomen Kuvalehti.

    Ehkä nuoret kuitenkin muuttavat kaiken. He matkustavat paljon ja elävät netissä, eivät pullossa, joten toivoa on!

    VastaaPoista
  26. "Näin heidät ikkunasta,
    ja hän joka katselee ylhäältä,
    erehtyy helpoiten."

    "Eli mitään ei ollut tapahtunut
    vaikka olisikin tapahtunut."

    Oi, todella koskettavasti ja taitavasti ilmaistua.

    Voisin kuvitella tämän myös erään kolmiodraaman jälkeisen tapahtuman kuvaukseksi, petetyn näkövinkkelista. Aika on jo tehnyt tapahtuneesta siedettävän mutta se on vieläkin "surullista".

    VastaaPoista
  27. Rita, juuri näin sen voi nähdä/kokea.

    Hirveän surullinen runo, sillä tämähän voisi olla.

    VastaaPoista
  28. Hieno postaus, olet tuoreeltaan lukenut tämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos. Kaikki tapahtui silloin, tämä kirja ilmestyi, Wislawa poistui ja luin tämän kirjan. Tosin runoilijat tavallaan elävät aina...

      Poista