tiistai 20. maaliskuuta 2012

EI MITÄÄN PANORAAMAA SISUSTUKSESTANI JUURI NYT, SILLÄ...

Sarjassamme paljastuksia, kerron nyt muutamia asioita, joita en ollut aikonut kertoa. Ehkä pääni on mennyt sekaisin kaikesta, mitä viime viikkoina...,mutta siitä en puhu nyt: Aika ei ole kypsä! Voin kertoa siitä, että olen hiukan myös kiinnostunut sisustuksesta, mutta sen aika ei ole nyt. Meillä näyttää päivä päivältä olkkari kauheammalta, sillä olemme peittäneet lattian matoilla, ettei nivelrikkoinen koiramme liukastu. Sen lisäksi, vaikka Hänen Majesteetillaan on VIISI upeaa omaa petiä, hän haluaa nukkua vain tuolla vaaleansinisellä sohvalla. Pari viikkoa sitten huomasimme, että Olga on kuin maansa myynyt eli ei päässyt enää sohvalle. Irrotimme sohvasta jalat ja nyt Kuningatar on jälleen tyytyväinen ja nukkuu yöt kintut kohti kattoa: Mikä ilo! Onneksi nuo verhot, jotka joka kuvassa näyttävät ruskeilta, vaikka ovat vaaleaa oliivinvihreää, ovat jo vaihtuneet valkoisiin. Aikanaan sinisen sohvan tilalle tulee kulmasohva ja haaveilen tuohon seinään, jossa tuo maalaus, 'Venetsia', aukkoa, ikkunaa katosta lattiaan, josta näkyisi järvi, sillä huone on toisessa kerroksessa, sekä hedelmäpuutarhamme. Jos unelmani korkeasta ikkunasta toteutuu, tuohon kohtaan siirtyy keittiön massiivinen ruokapöytä tai sitten täytyy ostaa uusi pöytä...Lasipöytä olkkarissa, joka tässä kuvassa synttäritarjoilun esiasteessa, on nykyään melkein turhake, sillä se on käytössä enää joulun aikaan.
 Tuo konjakin värinen pöytä on löytö roskalavalta. Se oli vaalea, jalat irti ja osin koiran pureksimat. Minä vähän lakkasin ja Lumimies liimasi: Nyt kolmijalkaista kaunotarta on yritetty ostaa minulta, mutta ei irtoa, ei. Sekään ei ole tuossa ikinä, sillä sohvan edusta on auki koko ajan, että Olga pääsee hyvin 'pedilleen'. Eli päästä tänne nyt sitten sisustuskuvaaja! Joskus on sellainenkin ihme nähty ja ehkä vielä nähdään, mutta ei juuri nyt.

Valitan, että olen nyt todella kiireinen. Menossa on monenlaista, mm. yksi kiva projekti, joka hieman on vienyt aikaani ja voimiani. Kuulette lähiaikoina. Mutta sitä ennen aion kertoa teille vähän lyhyenä koostena kodistani ja puutarhastani, kunhan nyt vain löydän kuvat. Minulla on kauhea tapa keksiä kuvilleni mitä runollisimpia nimiä ja sitten en enää niitä muista...Kirjoja on luvussa nyt kolme, joten pian kuuluu. Koti/puutarhakoosteessani ei ehkä mitään uutta vanhoille lukijoilleni, mutta edellisten koti/puutarhajulkaisujen jälkeen on tullut paljon, paljon uusia lukijoita.

Kuvassa ylhäällä joku suvijuhla ja menossa ilmeisesti puhe, joka ei naurata;-) Kuvassa Lumimies, Luminainen, sisareni ja Auli Kanadasta. Auli on kuin Mymmeli ihanassa marimekon puserossa, jonka halusin antaa hänelle. No, tässä alakuvassa nauramme yläkuvan edestäkin;-)
Palataan!

Love
Leena Lumi

PS. Kaikille tiedoksi, että koira, joka nukkuu kintut kohti kattoa vielä 14 vuotiaana ja nauraa joka päivä on elämänhaluinen ja kivuton. Olgalla on käytössä tulehduskipulääke, glukosamiini-patukka, erikoismuona eläinlääkäriltä, jossa niveliä hoitavaa ainetta sekä sen lisäksi loistava tuote FortiFlex, josta sain vinkin eräältä Kustannusherralta. Kiitos J.♥

Kaiken tämän päälle Olga nauttii merilohta kahdesti viikossa, hammaspuruluun joka päivä, asidofilusjogurttia sekä syö joka ilta 'iskän' kanssa aplarin puokkiin. Hommaan kuuluu myös viriketarjonta eli hirvipatukoiden palojen etsintä puutarhasta sekä illalla unisuukkonannat. Ja tietysti hieronta joka päivä.
Tänäänkin Olga tonki itsensä lumikasaan ja osassa kuvissa oli niin lumessa, että Lumiehen kanssa mietittiin, että kukaan ei usko, että koira on itse itsensä tuollaiseksi lumikoiraksi saanut. Tämä on ulkoilun ensimmäiseltä tunnilta ja ennen virikenannojen etsintää. Oksa Olgan pään takana on pilvikirsikkaa eli kukkinee parin kuukauden päästä valkoisin kukin...

Olga is my UNFORGETTABLE 4-ever♥ And will always be.

52 kommenttia:

  1. Rakastan ihmista joka rakkaan koiransa vuoksi on valmis irrottamaan jalta sohvastaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, sama täällä, sama täällä! Sydämeni on auki kaikille koirahulluille, jotka pitävät lemmikkejään perheenjäseninä.

      Poista
    2. jalta = jalat... ;)
      Ma en kertakaikkiaan voi ymmartaa jos joku ei elaimista tykkaa. Silloin ei mielestani voi tykata kenestakaan - eihan viattomampaa kuin elain ole olemassakaan! Jos mieheni olisi aikoinaan heittanyt ukaasin, etta sankyn mahtuu joko han tai koira, ei olisi tarvinnut hetkeakaan miettia kumpi sielta lahtöpassit olisi saanut :) Hyvin mahdumme kolmestaankin nukkumaan!

      Poista
    3. Just niin;-) Minun kohdallani oli selvä, että pakettiin kuuluu lisäkseni koira/koiria ja kirjat. Olga hyppäsi vielä jokin aika sitten sänkyyn iltahalille, mutta pitkäkarvaisena ja paksun alusvillan koirana, hänen tuli aina sitten kuuma ja lähti muualle. Mutta tyttären kääpiövillakoira haluaa meillä 'hoidossa' ollessaan nukkua 'iskän' kainalossa tai mun tyynyllä;-)koko yön, vaikka hänelle on ostettu tänne oma prinsessavuode. Sellainen pikkukoiran söpö ja pehmeä juttu.

      Kolmestaan kivampi, kun yksi kolmesta on koira!

      Poista
  2. Surullista. että Hänen majesteetillaan Olgalla, on niin paha nivelrikko. Olisi ihanaa, kun koira voisi vanheta arvokkaasti, eikä kärsisi kivuista.
    Onko Olgalla mitään lääkitystä siihen?

    Sitä ollaan nyt melko salamyhkäisiä, mitähän ihanaa sinulle on tapahtumassa. Tuskin maltan odottaa.

    Mukavaa iltaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, monilla noutajilla on. Se on niiiin ikävää. Mutta olemme eläneet täysin Olgan ehdoilla siitä minuutista, kun asian kuulimme. En ole viiteen vuoteen ollut esim. lomalla.

      Olga saa vanheta arvokkaasti. Siksihän minä tätä teenkin. Hän on kivuton, mutta emme käytä kovia kipulääkkeitä (Tramal), vaan tulehduskipulääkettä (Rimadyl), joka vie kivut pois, estää tulehdusta, mutta ei tee koirasta vetämätöntä vihannesta.

      Kiinnostaa ainakin sinua;-) Olisi tapahtunut enemmänkin, mutta kun...Olga on nyt tärkein.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että Hänen Majestinsa eteen tehdään kaikki voitava.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, se on vähintä, miten voin häntä kiittää kaikista saamistamme ilon vuosista: suoda hänelle hyvät vanhuuspäivät.

      Poista
  5. "Long Live The Queen"! Mukavia eläkepäiviä Hänen Majesteetilleen!

    VastaaPoista
  6. Teidän koiralla on kyllä kissanpäivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, paremmat, paremmat. Hauskaa, miten Eve, intohimoinen kissaihminen ihastui Olgaan. Ja Olga tiesi, mistä narusta vetää: Nuoli tassujaan sirosti ja sitten alkoi hyristä (lue:kehrätä), kun Eve rapsutti.

      Mieti, hutikuusta alkaen yöpyviä vieraita ja myös kaukaa. Me istumme takkahuoneen sohvalla, keittiön pöydän ääressä etc. Toki kesäaikana voimme olla jo puutahrassa ja terassilla...Sohva on nyt Olgan oma!

      Poista
  7. Ollapa koira ja olla noin rakastettu =)

    Iloa päiviinne, ja onnea projektiisi. Olen itsekin ollut kohta 3 viikkoa kiinni yhdessä jutussa. Mutta ehkä vihdoin tämän viikon jälkeen palaan arkeen ja tasaiseen oloon.

    VastaaPoista
  8. Birgitta, niin...hän on kaiken ansainnut, elämäni uskollisin ja pyytettömin.

    Kiitos samoin! Nyt on monenlaista. Kivaa ja ei-kivaa. Mutta semmoistahan elämä on.

    Mahdetaanko sun projekteista kuulla blogissasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taideta kuulla. Liittyi niin kovin työelämään ;-) Paitsi pojan konf. juhlat, ne kävi jo tekstissä pyörähtämässä.

      Unettaa kovin, johtunee tuosta siitepölystä ja likaisesta kaupunki-ilmasta. Onneksi mulla on perjantai vapaana ja pääsiäisen jälkeinen viikko, sit olen varmasti viriili ja vireä, heh heh =)

      Poista
  9. Voi Olganpäivät! Aivan ihanaa ♥
    Ei voi kuin ihailla niin teitä kuin Hänen Majesteettiaan.

    Meidän kissalla (toisella) ei ole nyt kyllä kissanpäivät, sillä huutelee tuolla ulko-ovella "avaa ovi!". Olisi menossa mummulaan namia syömään :) Romeo hilpaisee oven auettua raput ylös (joku tulee mukaan soittamaan ovikelloa, sitä se ei osaa), kipaisee sisälle ja suoraan keskelle keittiön mattoa odottamaan, että mummu antaa viisi namia :) On kylässä aikansa (muutama minuutti, pari tuntia) ja mouruaa ovella kun haluaa takaisin kotiin. Kyläluuta. Tai hulluna kissankarkkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, ja auta armias, jos mummu antaisikin vain neljä namia! Meillä on myös viisi pientä sydänannaa iltasuukkojen yhteydessä ja Olga ei anna rauhaa, jos saa vain neljä;-) Kiva, että kissoillekin on omat karkit. Tuhma mami, kun et pidä kotona karkkia;-) Eipä vain, mummu taitaa tykätä Romeon iltavisiiteistä, mahtaa oikein odottaa.

      Tämä on vielä ihanaa. Ja jopa minä yritän unohtaa väistämättömän.

      Tästä tuli minulle iso juttu, sillä Lumimies on paljon poissa sekä työn että nyt myös urheilun takia, mutta kyllä hän kotona olleessaan palvoo Kuningatarta täysillään. Koiralle suostun olemaan kakkonen, en satasen radalle;-)

      Poista
    2. Luulen, että Romeo osaa laskea viiteen - onneksi mummu ainakin osaa :)
      Kyllä meilläkin kotona nameja löytyy, mutta ne ovat harvinaista herkkua - antaa mummun ja papan pitää hetkensä karvakasan kanssa. Poikakin kun on jo niin iso, ettei enää kauheasti mummulassa ramppaa :)

      Poista
    3. Tiina, sitä minä ajattelinkin, että 'se hetki on heidän'.

      Poista
  10. Olga on ihana ja niin on hänen emäntänsäkin:) On ihanaa olla noin rakastettu kuin Olga! Ja hienon löydöt teit roskalavalta;toisen roska on toisen aarre!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sinulla on nyt varmaan menossa, joku 'piristä nainen päivässä' -kampanja;-) Kiitos♥

      Hän on sen ansainnut kaikellaan ja toisaalta, eläinhän on aina hyvä.

      Kuvittele, äitini roskalavalta! Mää meinasin pyörtyä, kun näin. Heidän tiibetinspanieli oli vähän käsitellyt. Tuo jännä malli ja kolmijalkaisuus viehättää minua, mutta kulmasohvelle sitten joskus tulee kunnon kahvipöytä. Hanne (Valkoinen leinikki)oli just ostanut aika kivan...

      Poista
  11. Hei IhaNainen!

    Hienoja tuokiokuvia kodistanne ja isäntäväestä vieraidensa keskellä;))

    Olga rouvaa ei vain näy, kumma kyllä.<3
    14 ikävuotta koiralla on PALJON.<3

    Onnea ja pitkää ikää teille kaikille, erityisesti Olgalle.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili!

      Olga näkyy kohta. Otin tänään kuvia, kun olimme lumipihalla auringossa muutaman tunnin. Joku oli kyllä joskus sitä mieltä, kun julkaisin Olgasta kuvan, ettei vanhasta enää. Minä olen aivan toista mieltä: Vanha on kaunista!

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen & co♥

      Poista
  12. Talo ilman koiraa on kuin pilvinen päivä...sanoo hän, joka myös tykkää koirista yli kaiken. Minun tulee aina Olga mieleen kun näen tässä lähistöllä Nowascotin, samanlainen nappisilmä ja puuhkaturkki kuin Olgalla.
    Hyvä että irrotitte sohvan jalat, onhan Olgan päästävä lempipetiinsä nostamaan kintut ylös!
    Oikein leppoisia päiviä hänen Majesteetilleen. Kyllä hänen kelpaa. Mutta hovihan on ihan sitä varten, eikös?

    Hieno pöytä tuo kolmijalka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Anja, mulla on tulevaisuus sitten pelkkää harmaata, sillä emme voi ainakaan vuosiin ottaa koiraa, sillä olen luvannut R:lle vuosia, jolloin voimme extempore lähteä...

      Nimenomaan nappisilmiä;-) Meidän yksi useista lempinimistä Olgalle onkin Nappi.

      No, soitin R:lle töihin, että ne jalat on sahattava poikki ja hän suostui heti. Siiten kävikin ilmi, että ne sai ruuvattua, mutta se oli meille yksi lysti,kun Olgasta on kysymys. Se on hänelle niin rakas paikka, että vain siinä nukkuu vielä kintut kohti kattoa, mikä aina jaksaa minua ilahduttaa. Simohan on tavantakaa niin ellei ole sitten pää kauniisti tyynyllä ja peitto kauniisti päällään. Arvaa, onko me sitä kuvaa naurettu nauttien!

      Kiitos! Olemme ilman muuta hänen hoviväkeään ja teemme miten hänen vain olisi paras.

      Eikö vain. Siitä voi ittsensä vaikka peilata, tein semmoisen työn sen lakkauksen kanssa. Minulla on tavallaan siihen tuolitkin, mutta tein ne eriaikaan, eikä sama sävy eikä yhtä hyvä työn tulos, mutta jos vielä joskus jaksaisin ne laittaa. Niissä on puolikaari selkänoja ja nekin ovat äitini hylkäämät.

      Poista
  13. Leena, kai nyt ymmärsin, että Olga elää vanhuuden päiviään. Minulla on ystävä, joka on vieläkin surusta sekaisin, jos tulee puhe hänen rakkaasta lemmikistään, joka jo on koirulien taivaassa. Samoin miesystäväni ei enää pysty ottamaan metsästyskoiraa, menetyksen pelossa,(koira jäi auton tönäisemäksi ja jouduttiin lopettamaan).
    Itselläni on kissa, kohta 15 v vanha ja nyt se raukka on vähän kipeä, kävelee portaat yläkertaan hitaasti askelma kerrallaan, seurailen sen vointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso, vastaus sinulle alla. En mitenkään opi muistamaan tätä uutta vastauslootaa...

      Poista
  14. Mitäpä ei rakkaan koiruuden eteen tekisi : ) Meillä tehtiin samainen temppu meidän sohville - eli ruuvattiin irti pallojalat. Syy tähän oli meidän Siiri-neidon tennispallot, jotka meni kokoajan sohvan alle : )

    Halit ja rapsutukset Olgalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erjuska, niin, teillähän on nyt nuori koira...Muistan teidän edellisen kaunosielun kyynelehtien. Tokikaan tennispallot eivät saa vieriä sohvan alle. Olgalla on vielä se nannapallo ja vaikka se vierisi pöydän alle, hän komentaa minua sen hänelle hakemaan;-)

      Kiitos!

      Poista
  15. Kyllä Olgan kelpaa, kun noin hyvin huolta pidetään. Ja hän on niin kaunis koira! Toivotaan Olgalle terveyttä ja vielä paljon elonpäiviä!

    Kirjoitin jo omassa blogissani (kommenteissa), että meidän vanhimmalla koiralla eli Pessillä (täyttää toukokuussa 13 vuotta) on ollut hengitysvaikeuksia. Eläinlääkäri kuunteli, muttei saanut selvää, onko ongelma keuhkoissa vai sydämessä. Määräsi nyt alkuun nesteenpoistolääkettä ja antibioottia (onneksi lääkkeet menee helposti kinkunviipaleen tms. sisään piilotettuna). Pessi kyllä jaksaa edelleen lenkkeillä ja haukkua kilpaa tarhakaverinsa Hulin kanssa (pojat ovat siis lapinkoiria eivätkä halua olla sisällä, kun niillä on niin paksu turkki), mutta alkaa selvästi tulla vanhaksi. Kyllä tässä vain pitää alkaa vähin erin aloittaa luopuminen, niin surullista kuin se onkin.

    Kun tuo mäyrispoika Santeri tuli meille viime kesänä, olin alussa tiukkana siitä, ettei saa nukkua vieressä. Lopulta annoin periksi ja kieltämättä tuntuu mukavalta, kun koira nukkuu vieressä. Luolakoira kun on, niin haluaa vielä peiton alle nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olga on niin kaunis meripihkasilmineen,että emme kai enää osaa kuvitellakaan muuta rotua itselle, vaikka pienempi koira olisi jossain kohtaa helpotus. Olga saa elää niin kauan kuin hän haluaa. Hän lähtee sitten, kun en enää jaksa. Sitten kun se on armo, eikä murha. Ja hän saa lähteä kotona.

      Olgalla oli sama juttu eli hengitysvaikeutta vuosi sitten. Veimme hänet tutulle eläinlääkärille ja Olga nukutettin tutkimusta varten. Ei löytynyt mitään keuhkoista, oli vahva sydän ja hyvät hampaat. Sitten vain lisättiin vähän kipulääkette ja me lisäsimme sitä FortiFlexia ja vaiva meni ohi.

      Me olemme jauhaneet antibiootit morttelissa ja sekoittaneet johonkin oikein herkulliseen. Joka suvinen juttu on ollut liiasta uimisesta tullut hot spot. Nyt ei sitä enää, sillä Olga vain kahlaa rannassa.

      Ja me olimme tiukkana ettei sänkyyn eikä sohvalle. Ei mitään semmoista enää. Minä haluan olla koirilleni hoviväkeä. Mäyräkoira takuulla tykkää leikkiä iso, urheaaluolakoiraa unissaankin;-)

      Poista
  16. Olen aloittanut tähän jo kolme kertaa kirjoittamaan jotain järkevää, mutta en osaa. Katson vain noita Olgan kuvia liikuttuneena ja mietin, että jo kuvista näkee, mikä kuningatar hän on ja kuinka hänestä huolehditaan kuin sellaisesta, viimeiseen asti varmasti ♥

    ps: aikamoinen löytö tuo kolmijalkainen, ei ihme, että sitä yritetään ostaa. Minäkin yrittäisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, niin...otin ainakin sata kuvaa - taas - ja kaikki jätimme itselle. Meillä on seinillä hurmaavia otoksia Olgasta vuosien varrella. Hänellä on hurmaava, mutta sydämellinen itsetunto, sillä hän tietää, että me välitämme niin sataa.Ja minä en voi olla surullinen nyt, sillä Olga huomaa sellaisen. Viimeiseen asti me nautimme joka hetkestä yhdesä. Kiitos♥

      Onhan se ja etenkin kun muistan millainen se oli.

      Poista
  17. Kuulostavatpas jotenkin jänskältä sinun puuhastelusi. Ja voi Olga. Miten nätti vanha neiti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt kaikki oudossa vaiheessaan ja sitten pääsiäisviikolla ne Lumimihen MM-juoksut;-)

      Hän on kaunein mitä tiedän...

      Poista
  18. kaikesta näkee, että Olgalla on hyvä hovi ympärillään. Ihana koira! Mitäpä ei sitä tekisi rakaan koiran eteen, yhdet sohvan jalat, höh, sinne tai tääne, kunhan Olgalla on hyvä olla.
    Rapsutukset Olgalle Himmulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli,nimenomaan, mitä ovat yhdet sohvan jalat tai edes yksi sohva, kunhan vain Olgalla on hyvä. Toimme hänelle ensin runkopatjasängyn, 90 senttiä leveän, mutta sekin oli liian korkea ja otimme siitä jalat pois. Hänelle se ei kuitenkaan vastannut sohvaa ja lopulta me istuimme miehen kanssa siinä runkopatjalla ja nauroimme, kun Olgaa ei saanut sille millään. Nyt se sänky on ilman jalkoja autotallissa ja sohva on Olgan ikioma.

      Olga kiittää ja terveisiä Himmulle!

      Poista
  19. Beate56, siis Olga täyttää huhtikuun 24. päivä 14 vuotta ja on vanhus, mutta silti Kuningatar ja luonteeltaan sissi. Hän on sisukas härkä, kuten minäkin. Mies sanoo, että hänellä on kaksi samanlaista 'vie sie, mie vikisen', joiden kanssa pitää tietää, miten miellytetään;-)

    Minä tulen joutumaan surusta sekaisin. Enkä ollenkaan tiedä, miten selviän. Enkä voi ottaa nyt uutta koiraa, sillä tarkoituksena on lähteä Euroopan kiertolaisiksi ja jopa viipyä jossain pidempäänkin. Silloin ei ole oikein ottaa koiraa, joka ikävöisi laumaansa eli perhettään ja me ikävoisimme koiraamme. Mutta sitten joskus...ei ole pois laskuista, että jos/kun kyllästymme reissaamaan, uusi koira tulee. Muttakun toinen ei korvaa toista. Oli vain yksi Julia (meidän labbis) ja on vain yksi Olga alias Applehill's Thora. Olen ollut Olgan kanssa ajassa (ja ehkä myös laadussa;-) enemmän kuin koskaan kenenkään muun kanssa. Hän on osa minua. Ja siksi, minut tuhkataan ja osa tuhkanstani menee Olgan hautaan, meidän puutarhaan. Elän nyt jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen.

    Hanki kissalle tulehduskipulääkettä. Ainakin koirat ottavat Rimadylin ihan puruherkkuna.

    Ihania päiviä sinulle kissasi kanssa!

    VastaaPoista
  20. Juhlat aina kivoja, ilmankin sampanjaa, sitä harvemmin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samppanjaa toki kun täytetään pyöreitä tai on hääpäivä;-)

      Poista
  21. (Tuohon ihanaan harmaaseen sohvaan keltaisilla tyynyillä laittaisin kauniin pinkin kankaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, se on tosiaankin laatusohva, ei mikään kokos-se-itse. Se on aivan vaaleansininen, mikä on teiniaikojen suosikkivärini, enkä tajua, mikä minulle tuli sinä sunnuntaina, kun olin huonekaululiikkeessä ystäväni kanssa ja tein kaupat sekunnissa. Tekisikin mieli päällystyttää se ja laittaa kirjastoon, mutta katsotaan nyt...Jotain pinkkiä tai vanhaa roosaa tms.

      Poista
    2. Niiden tyynyjen väri on muuten lime. Kyllä huono kamera tekee hallaa. Nämä on otettu meidän vanhalla kameralla. Minulla ei helposti voi olla keltaista sisustuksessa. Markiisit ovat kelta/valkoraitaiset.

      Poista
  22. Samaistumisen tunnetta tuossa, että kotia muokataan ja sisustetaan niin, että koirallakin on hyvä olla. Ei siinä paljon sohvan jalat itseä hetkauta. Kun meidän Simppa eli viimeisiä viikkojaan minäkin peitin lattiat matoilla, jotta hänen olisi ollut helpompi kävellä kipeillä jaloillaan. Petejä oli vähän joka huoneessa, että pääsee lepäilemään.

    Olga on sen näköinen, että voi hyvin vaikka onkin jo vanha koira. Nauttii elämästään. Onneksi koirillekin on vaivoihin apua, niin ettei heidän tarvitse kärsiä vaan saa nauttia elämästä viimeiseen asti. Meidän nuorikon tapauksessa nivelvauriot oli niin huomattavat, ettei muutaman vuoden päästä olisi enään kävellyt ja vasta 3 vuotias koira. Eläinlääkärit ei paljon toivoa antaneet, mutta nyt Simppa saa taas juosta sydämen kyllyydestä sateenkaarisillan tuolla puolen. <3

    Koirat jättävät pehmoisen ja lämpimän tassun jäljen sydämeen, jossa se pysyy ikuisesti. :)

    VastaaPoista
  23. Aletheia, muistan sinun surullisen tarinasi...

    Meillä on kaikki, niin uudet kuin vanhat lattiatkin peitetty matoilla jo pari vuotta. Ja petejä on kaikkialla. Päivällä hänelle saattavat kelvata jopa omat pedit, mutta yöllä vain sohva.

    Olga nauraa joka päivä, syö hyvin, etsii nannakätköjä, nukkuu yöt...JUOKSEE vastaan kun joku hänelle rakas saapuu...

    Teillä oli varmaankin mahdotonta jatkaa, sillä jos noin nuorena ovat nivelet menneet niin eiköhän se lie toivotonta.

    Niin...se on ikuisesti niin.

    VastaaPoista
  24. Suloinen Olga.Ihana lukea,kun ystävää hoidetaan noin hyvin.Se miten ihminen kohtelee eläintä,kertoo paljon hänestä.Suukko Olgalle,muut jutut meni nyt sivusuun,on niin ihana!-sanna-

    VastaaPoista
  25. Sanna, niin minäkin ajattelen ihmisistä, että se, miten hän kohtelee eläimiä, kertoo hänestä paljon, minulle myös: eniten.

    Olga suukottaa takaisin: pus, pus!

    VastaaPoista
  26. Leena, minulla läikähtää aina sisällä kun kerrot tuosta Olgasta, lämmin voima halaus sinulle ihanainen koiruuden ystävä!
    Ilona

    VastaaPoista
  27. Ilona, kiitos! Minä vasta näytin Lumimiehelle eilen illalla Neilikka sohvalla lilassa, siinä sun yläbannerissa.

    Kyllä tämä kaikki tästä...

    VastaaPoista