sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

LUVATTU

Ei tästä tule mitään, järveenkö minun on mentävä, mietin kun kävelen navettaan iltalypsylle. Milloin vain ajattelen Anttia, sen toisen kuva nousee tielle, sen silmät tulevat silmiini ja öisin minä nostan hameeni ja alushameeni ja päästän puseron hakaset, että hän voisi tulla minuun, että voisi käydä käsiksi, purra ja repiä ja satuttaa. Vie vaan puhtaus ja kaikki muu, en ollenkaan pane vastaan, suutelen vaan nöyrästi kättäsi, kun hitaasti irtoat minusta.

Lukiessani Heidi Köngäksen esikoiskirjan Luvattu (Otava 2000) vain runsas viikko jälkeen hänen Vieraan miehensä, koen tekeväni epäoikeutta Heidille, koska en lukenut kirjoja kronologisessa järjestyksessä, jolloin Luvattu olisi antanut minulle enemmän. Luvattu ei vienyt minua niihin sfääreihin, joihin Vieras mies minut heitti. Syy ei ole siinä, että Luvattu olisi huono, mutta tarina oli ehdottomasti paljon tavanomaisempi tai sitten meidän agraarinen yhteiskuntamme on esittänyt tätä eri medioissa kautta elämäni: Pieni piikatyttö, jonka tahto on isäntäväen taskussa ja jota kukaan ei välitä mitenkään kuunnella ja tukea kasvussa, vaan hän saa horjahdella ja kaatua, selviytyä tai olla selviytymättä.

Alun sitaatti kertoo paljon oleellista kirjan Maijasta, joka on luvattu renki Antille. He ovat kihloissa ja siinä vaiheessa kun tarinan tragedia tapahtuu, on kirkossa ollut jo kolmet kuulutukset ja kuuliaistanssien jälkeen mikään ei enää näytä Maijalle toivoa. Osaltaan syy on onnettomuuden, joka tapahtuu, osaltaan syy on sen, että Maija ei saa pois mielestään erästä toista:


Sillä ei se, mikä minua polttaa ja kärventää, sammu missään vedessä, ei pala tulessa.

Kaiken kaikkiaan Maijan kohtalo on kuitenkin täysin epäoikeudenmukainen, mutta niin totta monelle palkolliselle näiden tapahtumain aikaan.


Sitten taas se, miten Heidi kirjoittaa, on jo lupaus jostain suuremmasta eli Luvattu on eroottiselta lataukseltaan kuin harjoittelua Vieraaseen mieheen, mutta upea, väreilevä, läähättävä aistillisuus jää uupumaan. On vain tämä karkeampi kohtalo, jossa miehet huutavat:’Anna nannaa, anna pillua!’ Jos olisin lukenut tämän kirjan ensin, olisin kuitenkin jo kiinnittänyt huomioni Heidin ehjään tarinan kuljetukseen sekä vahvoihin sanoihin kuin myös hänen oman ’kirjailijaäänensä’ väriin: ’Miksi savu käy silmiin, vaikka pesä vetää hyvin? Miksi minulla on vedet silmissä?’ Tai:

Miksi en edes tunne minkäänlaista häpeää näissä houreissani, vaan ajatuksissani nostan sen mikä miehessä nousee.

Tai:


Se on minun painajaiseni ääni kun näen tätä pahaa unta silmät auki.


Heidi Köngäs on kirjailijana ehdottomasti jatkossakin saava huomioni, mutta ei tämän tavallaan moneen kertaan Suomi-filmeissä kalutun piikatarinansa, vaan Vieraan miehen takia. Luvatun kansi on vaikuttava!

***


Kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Pekka Sara ja Le petite lectrice.

22 kommenttia:

  1. Nämä kirjat luen. Itse pidän juuri suomalaisesta kirjallisuudesta. Maalaiselämää ... sitä karua totuutta piikojen elämstä, mistä on varmasti vaiettu paljon. Vaikuttaa juuri sellaiselta mistä pidän. Kiitos vinkistä:)

    VastaaPoista
  2. Maiju, no minun maani on maailman kirjallisuus ja Suomikin kuuluu maailmaan;-)

    Olen lukenut piikojen elämästä todella rankkojakin kuvauksia ja tottoahan se kaikki on ollut. Täysin totta. Lähdin lukemaan tätä kirjaa enemmänkin uudesta intohimosta minulle uuteen kirjailijaan, kuin aihetta valikoiden. Ja kuten huomaat, myönnän heti alussa, että jos vain lukujärjestykseni olisi ollut toisinpäin...Vieras mies oli niin vahva, että tämän olisin voinut lukea vaikka vuoden päästä, mutta kun nyt sytyin tälle Heidin tyylille.

    Lue myös Katja Ketun Kätilö, se on suomalaista kirjallisuutta potenssiin tuhat ja Marja-Leena Virtasen kirjeitä kiven alle, joka voisi olla myös minun sukuni tarina.

    Ole hyvä.

    (Kuka keksi kellonsiirron;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorempana luin paljon maailman kirjallisuutta, etenkin amerikan, englannin ja euroopplaista idästä länteen. Mutta nyt vanhemmiten kiinnostus voimistunut suomalaiseen kirjallisuuteen. Omat sukujuureni ovat äitini puolelta brittiläistä (äitini isotäti oli syntyjään Lady Jean Norton meni naimisiin Hon. Richard Nortonin kanssa, joista Barbara Cartland kirjoitti kirjan "We Danced All Night" osa sukua on Norton Bike omistajia) ja äitini isän vanhemmat ovat espanjasta, joten kiinnostus ollut valtava näiden maiden kirjallisuuteen. Nyt kun olen tutkinut isäni suvun juuria, kiinnostus suomen sukuihin vain voimistuu ja kasvaa entisestään. Pidän itseäni kuitenkin niin suomalaisena.

      Katja Ketun Kätilön aion lukea, vaikka on aika rankka. Marja-Leena Virtasen kirjeitä kiven alle, aloitin, mutta jäi kesken. Luen sen loppuun vielä. Monesti jokin kirja on niin mielenkiintoinen että haluaa lukea paremmalla ajalla. Minulle parempi aika on mökillämme Männiköllä.
      Niinpä kuka keksi kellon siirron??? :)

      Mukavaa Aurinkoista alkavaa viikkoa!

      Poista
    2. Maiju, no jopa! Kunpa minullakin olisi brittijuuret, sillä ikuinen haaveni on vielä asua osa-aikaisesti Britanniassa. Irlantiin olimme vuosia sitten muuttamassa, mutta sitten minä...too long story;-)

      Minä olen äitini puolelta pakkoluovutetusta Karjalasta, joten Kirjeitä kiven alle kolahti. Kyllä on äitini nuorena tyttönä kokenut outoja juttuja, joista kyllä riittäisi kirjaksi. Hän ehti juuri käydä rippikoulun vielä Valkjärvellä, kun tulikin sitten sieltä viimeinen lähtö. Desantit piilossa kellarissa ja muuta pelottavaa, olivat osa hänen lapsuuttaan. Äitini on tulossa meille huhtikuulla ja minulla on hänelle sukuyllätys, sillä uusi sukuhaara löytyi ja tilasin sen suvun sukukirjan heti. Olenkin isoäitini kautta kenraalien ja pappien sukua: Lasteni mielestä, minä olen aina ollut hyvää kenraaliainesta ja tyttäremme Meri opiskelee uskontotieteitä;-)

      Kätilön rankkuus on lukijan sisällä eli kirjan voi kokea vain sen vahvojen sanojen kautta tai voi löytää siitä myös sen kauneuden.

      Kirjeitä kiven alle: Katso yllä.

      Kirja nimenomaan tarvitsee oman aikansa. Kun muutama viikko sitten luin monen kymmenen vuoden jälkee uudelleen Humisevan harjun, kaikki kolahti kohdalleen, ja minulle kirkastui, miksi se kirja on aina elänyt mukanani.

      Meidän koirakin on tästä kellon siirtämisestä ihan uupunut, miten sitten ihmiset, joiden on pakko nousta aikaisin töihin.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    3. Hei, kirjoitin väärin Jean oli tyttönimeltään Jean Burton ja hän oli minun isoäitini äiti. Oli pakko korjata. Eihän näistä juurista ole ollut paljoa iloa, muutama koru peritty ja englanninkieli. Pitäisi asua Englannissa, jotta voisin paremmin tutkia taustaa.
      Ollaan vain molemmat ylpeitä suomalaisuudesta. Sinulla on ainakin hyvät geenit, sisukkaat Karjalaiset juuret. Äitisi on varmasti iloinen sinun sukuselvitys yllätyksestä.

      Poista
    4. Maiju, korujakin enemmän on tietysti kieli ja sitäkin enemmän, että tietää juurensa.

      En tiedä ikääsi, mutta olen äidistäni huomannut, että ikä suorastaan 'pakottaa' etsimään juuriaan. Hän on käynyt vieraana kotitalossaan (juu, se on pystyssä!) jo parikymmentä kertaa ja siellä ne hänen äitinsä istuttamat omenapuut. Upea hiekkapohjainen järvi vieressä, myös mammani lapsuuden uimaranta...

      Äiti ei tiedä, miten olisi, että tulee hänen tänne tulo;-)

      Ethän voi tietää vielä, vaikka vielä lähtisit todella sukusi jäljille...

      Huomasin muuten juuri, että olen lukijasi, mutta käsityö-syystä en useinkaan kommentoi. Siis olen huono kutomaan/neulomaan, vaikka rakastankin kaikkia ihania villalankoja.

      Ollaan ylpeitä siitä, mitä olemme ja mistä olemme!

      Poista
    5. Ikäni on 48v. Kaksi aikuista tytärtä ja toukokuussa 18 v. poika. Toinen tyttäristäni jo mummon teki minusta eilen tasan vuosi sitten. Olen enemmän kirjojen lukija kuin neuloja. Neulominen on tullut rentouttajaksi minulle, pitkän työuupumisen seurauksena. Nyt teen vähemmän töitä ja on aikaa enemmän lukemiselle. Seuraan monia kirjablogeja, mutta Leena Lumi-blogista löydän parhaat vinkit. Olemmekohan samanikäisiä?

      Poista
    6. Maiju, neulominen/kutominen (tämä sana on vähän eri eri puolilla Suomea) todelakin rentouttaa.

      Kiva, että löydät minulta vinkkejä!

      Minä olen 50+, mutta en mummo muuta kuin tyttäreni koiralle ja kohta tulee sinne toinen koira. Olen koirien 'mami'.

      Aurinkoista viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Tämä on ollut jo kauan (Saran suosituksesta) lukulistallani. Voi Maija-parkaa, Luvattu taitaa olla todella surullinen tarina...

    VastaaPoista
  4. Maria, no on tämä surullinen. Ja isäntäväkeä ei ole kirjassa kiitteleminen.

    Kirjan kannessa oleva ohut punainen viiva nuoren tytön mustavalkoisen kuvan ylitse on kuin enne...

    VastaaPoista
  5. Minäkin luin ensin Vieraan miehen ja sitten Luvatun, mutta siitä huolimatta tämäkin oli todella vaikuttava kokemus (ei ihan Vieraan miehen tasoa, mutta ei jäänyt kauas). Mutta minähän en olekaan katsonut Suomi-filmejä oikeastaan ollenkaan... Joka tapauksessa suosittelen kovasti myös kahta jälkimmäistä Köngästä (Hyväntekijä ja Jokin sinusta) – sinulle, Leena, ja kaikille muillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, minä asuin lapsuuteni kodissa, jonne tuli pitäjän ensimmäinen televisio. En voinut välttyä etenkään Niskavuori -filmeiltä. Meillä on yksi televisio ison talon takkahuoneen nurkassa ja se on enimmäkseen kiinni.

      Kiitos suosituksesta!

      Poista
    2. Varsin ymmärrettävää...

      Eipä kestä! Luulisin, että saattaisit pitää varsinkin 60-luvun alun lapsuutta kuvaavasta Jokin sinusta -kirjasta, mutta myös nykyaikaan sijoittuva Hyväntekijä on mielestäni ihan yhtä tasokas.
      (Molemmista kirjoista on vähän lisätietoja täällä, jos joku Leenan lukija ei ole vielä huomannut. :)

      Poista
    3. Niinpä;-)

      Pidin kovasti Grönroosin Lumen sylistä ja se kuvasi 60-luvun lapsuutta. Minä olen jo päättänyt lukea kaikki Heidin kirjat, etkö tiennyt.

      Hetkinen...siis sinulla on linkki tähän kirjaan? En löytänyt kun googlasin. Juon ensin kahvini ja nautin Hesarin, niin lisään sinut sitten tuohon postauksen loppuun.

      Poista
    4. Lumen syli tuli minullekin mieleen ihan hakematta, vaikka en olekaan sitä vielä lukenut (vahvasti lukulistalla kyllä). Hienoa, että olet jo päättänyt lukea kaikki!

      Ja kyllä, linkkini tosiaan tarjoaa kaikki kirjat yhdellä iskulla. Olen edelleen iloinen tuosta Vieras mies -jutustasi, heitit aimo annoksen bensaa hitaasti viriävän Köngäs-palon liekkeihin. :)

      Poista
    5. Nyt laitoin sen saman linkin kuin oli sinulta Vieraassa miehessäkin eli olit tehnyt samassa sekä kirjailija- että kirjaesittelyn, siksi google ei tarjonnut, kun laitoin hakuun tämän kirjan nimellä.

      Köngäs on tulevan suven maastopalo!

      Poista
  6. Minä olen vieläkin Vieraan miehen lumoissa. Aion lukea muutkin Köngäksen kirjat, mutta minulle seuraava tullee olemaan Pekankin suosittelema Jokin sinusta, koska se on jo hyllyssäni. Sain sen ystävältäni jo viime syksynä, mutta jotenkin Pekalta voittamani Vieras mies houkutti enemmän - ehkä se joku kirjaintuitio, mutta osui kyllä oikeaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, se jokin Vieraassa miehessä...Minä taidan lukea muut Köngäksen kirjat suvella, että saan etäisyyttä Vieraaseen mieheen, joka oli niin hienovireisyydessään vahva kokemus. Siis jos kykenen pidättäytymään;-)

      Hienoa on, että saimme 'uuden' vahvan, suomalaisen naiskirjailijan seurattavaksi.

      Poista
  7. Minulle Luvattu on yksi Elämäni Kirjoista. <3 Niin Vieras mieskin on, mutta luin Luvatun ensin ja se kolahti kovaa kuin metrinen halko. Minulla kävi ehkä vähän samoin kuin sinulla Leena, luin Vieraan miehen heti Luvatun jälkeen, ja vaikka rakastin kumpaakin, olin VM:stä lukiessani vielä niin Luvatun sfääreissä että VM jäi ehkä siksi vähän vaisummaksi lukukokemukseksi. Viiden pisteen kirjoja ovat minulle kyllä ehdottomasti kumpikin.

    Olen niin onnellinen että Köngäs saa vihdoin huomiota blogeissa! <3 Hän on mielestäni yksi Suomen upeimpia nykykirjailijoita!

    VastaaPoista
  8. Sara, niinhän se menee: Moni ei ole minule sanonut, että Bolšoin perhosesta tuli hänen sielukirjansa, kuten kävi minulle;-)

    Sara, minä olen takuulla sinua vanhempi, joten äitini kirjastossa on ollut näitä Paimen, piika ja emäntä -tyyppisiä kirjoja ihanan Jalna-sarjan rinnalla, joten ehkä se oli minulle kuin liian tuttua. Ja sitten kaikki Niskavuorielokuvat...Sen sijaan Vieras mies osoitti jo huimaa aistillisen, hienovireisen erotiikan tajua. Molemmissa Köngäs kirjoittaa upeasti.

    Minä aion lukea kaikki Heidin kirjat. Kun saan purettua tämän kevätsumpun, aloitan, eikun jatkan. Köngäs on menossa ehkä samaan sarjaan minulla Katja Ketun ja Marja-Leena Virtasen kanssa. Ja kyllä minä pidän myös Annamari Marttisesta. Lueppa vaikka Mistä kevät alkaa.

    VastaaPoista
  9. Pistän tuon Annamari Marttisen kirjan korvan taakse, muistankin sinun pitäneen kovasti hänen kirjoistaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, no kovasti ja kovasti...Se on mihin vertaa. Jos vertaan häntä Lionel Shriveriin tulos on heikompi kuin jos vertaan häntä Pirjo Rissaseen, olemme jo oikessa sarjassa. Annamari tosin osoittaa kirjoillaan Kuu huoneessa ja etenkin Mistä kevät alkaa, että hän pystyy halutessaan yllättämään. Odotetaan nyt ja katsotaan, nouseeko hän Katja Ketun ja Marja-Leena Virtasen joukkoon.

      Poista