maanantai 19. maaliskuuta 2012

PUUTARHAMAAILMA 2012

Puutarhamaailma 2012 (Karisto) aloittaa uuden vuosikirjasarjan, joka avaa meille portin suomalaisiin kotipuutarhoihin. Tarjolla on niin lukuelämyksiä kuin asiantuntevaa apuakin. Usein elämys ja idea kohtaavat, sillä puutarha on itsessään paras opettaja: Yhteiselo puutarhan kanssa on kulkea yrityksen, innoituksen, erehdyksen ja intohimon polkuja.

Vuosikirjasarjan ensimmäisen kirjan tekoon on osallistunut neljätoista henkilöä ja kirjan on toimittanut Satu Laatikainen. Pääsemme kurkistamaan hyvin eri tavoin puutarhasta innostuneiden ihmisten vihermaailmaan aina ruusupuutarhoista puutarhakalujen nikkarointiin. Kuvat ovat puutarhureiden omia ellei toisin mainita. Ja nyt minä alan avata teille portteja muutamiin ihanuuksiin:

Sirkka-Liisa Ranta kertoo Puolivillin puutarhan kasvimuistoissa, millaista oli saada omistukseensa parikymmentä vuotta rauhassa villiintynyt puutarha, jossa keväällä kaikki ensin peittyi scillamattoihin ja sen jälkeen sinisiin ja valkoisiin lemmikkeihin. Kävi hyvin todistetuksi, että kasvit ovat näyttävimmillään suurina kasvustoina. Puutarhan uusi valtiatar halusi kuitenkin puutarhasta puolivillin eli ruttojuuri ja jopa muutamat puut saivat kyytiä. Heinä niitettiin ja pihaan alkoi löytyä polkuja, joiden väleissä kukkivat erisävyiset illakot, sinivioletit kurjenmiekat ja ukonkellot. Sirkka-Liisalla on myös into, kuten minulla (ne esikot alpeilta!), tuoda kasveja matkoilta. Vienan Karjalan muistona Sirkka-Liisan pihassa kukkivat punaoranssit sarjaliljat sekä Pohjois-Uralin pärskäjuuret. Alla olevassa viehättävässä kuvassa pärskäjuuri vasemmalla ja oikealla oleva vaaleanpunakukkainen kasvi on konnantatar.

Vanhan puutarhan hiekkakäytävät ovat umpeutuneet, eivätkä pitkät hameenhelmat enää hipaise kukkia, mutta siperianpihdat, vuorijalavat ja tuomipihlajat kuiskivat menneistä ajoista.

Ajan kuluminen saa näkyä, eikä joka pilarin tarvitse olla viimeisen päälle rapattu. Ajan patinaa ei voi ostaa, se syntyy vain vuosikymmenien vieriessä. Myös siksi vanhassa puutarhassa on hyvä istahtaa miettimään ennen kuin tekee siellä mitään peruuttamatonta. (Sirkka-Liisa)

Kainuun Givernyssä tapaamme Urho Kähkösen joka onkin ollut todellinen kauneuden arvostaja jo pikkupojasta. Kun muut pojat rassailivat mopojaan, Urho tilasi pihapiiriin vähillä rahoillaan kukkasipuleita samalla kun haaveili arboretumista ja istutti pihaan ryhmäruusuja. Kun muut kalastivat, Urho kantoi pihaan joelta kielon ja saniaisen juuria ja suunnitteli samalla japanilaista puutarhaa. Lopulta kotipaikka Pihlaja jäi kuitenkin vain kesäkäyttöön, kunnes tapahtui kohtalokas visiitti kotitilalle. Näin Urho kertoo:

Kun vein puolisoni 2000-luvun alussa ensimmäistä kertaa kotitilalleni, hän ensimmäisenä pihaan astuessaan totesi: ”Aivan ihana paikka, täällä olisi mukava asua!” Katselin hölmistyneenä ympärilleni – tämäkö ihana? Yhtä äkkiä näinkin pihan nuoruuteni silmin, ja kaikki haaveeni arboretumista ja ruusutarhasta palasivat. Hetki oli käänteentekevä, eikä se jälkeen mikään ollut entisellään.

Tästä seuraakin sitten huima tarina pariskunnan uudisraivaustoimista kivikkoryhmien kautta upeaan rosariumiin. Ja kaikki alkoi Urholla ensimmäisestä Helsingissä käynnistä, jolloin hän Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa näki itseään kolme kertaa korkeamman perennan, marskinliljan. Tästä alkoi Urho-pojan matka kohti puutarhaa, joka on hänelle eskapistinen täyttymys kohti kadotettua ’Edeniä’.

Nämä unikot kukkivat Sari Kallion niityllä, josta hän kertoo luvussa Puutarha, joka oli ennen puutarha – puutarhan paluu Karhin koululle. Sari asuu vanhaa, kaunista puukoulua ja on tehnyt tyypillisestä, pelikenttämäisestä koulun pihasta rehevän puutarhan, johon kuuluu myös lehto, jossa sille ominaisia lehtokieloja, hiirenvirnoja, vuokkoja, kevätlinnunherneitä, ahomansikoita ja metsäkurjenpolvia. Puutarhaa rakentaessaan Sari on löytänyt unohdettuja kasveja, paenneita perennoja, piiloutuneita kiviä, kauniita harmaiksi patinoituneita kantoja sekä puiden ja pensaiden taimia. Sari tuumii, että kenties koululla asunut talonmies tai keittäjä oli istuttanut yrttejä, perinneperennoja, tammen, saarnin, vaahteroita ja pähkinäpensaita.

Puutarha pitää minut järjissäni, taivaanrannan maalari ja tämän hullun maailman harhailija kun olen. (Sari)

Puutarha se on mökinkin puutarha. Kirsti Ellilä osaa ottaa puutarhansa niin että pääsee usein zen-mielentilaan, jossa ei mietitä mennyttä eikä tulevaa, vaan ollaan hetkessä läsnä. Ilmeisen tuottoisaa, sillä Kirstin puutarha tuottaa yllättävää satoa: eestiläistä valkosipulia, ranskalaista rakuunaa, laventelia, minttua, timjamia, mäkimeiramia, lipstikkaa, isooppia, omenoita ja etenkin kesäkurpitsaa. Tämän kuvan nähtyäni ja luettuani Kirstin huimat reseptit eli mitä kesäkurpitsasta voi tehdä, annoin hänelle arvonimen Kurpitsakuningatar!

On tunnustettava, etteivät minun valkosipulini tosiaan kasva riveissä. Tosikot eivät ymmärrä puutarhaani, koska aikakauslehtien kuvat hyvin hoidetuista ja järjestelmällisistä kasvimaista ohjaavat heidän havaintojaan, eivätkä he tunnista hallitusti rappeutuvan puutarhan kauneutta. (Kirsti)

Ai miten kauniisti minulle soikaan tuo 'hallitusti rappeutuvan puutarhan kauneus.' Kirstin puutarhaa saamme seurata huhtikuusta syyskuuhun, jolloin kesämökki laitetaan talviteloille. Koska Kirstillä on sana ns. hallussa, hän saa vielä lopussa sanoa ’viimeisen sanan’.

Pionit ovat osa Anu Sysimetsän kolmekymmentä metriä pitkää kukkapenkkiä. Aluksi oli tarkoitus tulla aidanne, joka peittäisi näkyvyyttä tielle. Anu istutti tähtijasmiketta ja erilaisia syreeneitä. Kaikki ei mennytkään kuin unelmissa ja pensaat kasvoivat hitaammin kuin olisi toivottu, nurmikon leikkuu pensaiden ympäriltä oli hankalaa ja kaiken huipuksi pensaiden juuret piti kitkeä! Anu keksi tehdä pensaiden joukkoon perennapenkkejä, mutta ei kohopenkkeinä, vaan ihan omalla tyylillään. Tarina on monimuotoinen…Nyt kuitenkin betonikivillä rajattu rippipenkki toimii upeasti ja myös pensasvalikoima on laajentunut ja myös perennoissa löytyy: lupiineja, sormustinkukkia, pioneja, ritarinkannuksia, akileijoja, punahattua…Eniten Anun mieleen ovat pionit ja liekö niiden innoitusta, että rippipenkki taitaa saada jatkoa.

Tämä kaunis penkki kunnioittamassa vanhaa puuta on Esko Kuokkasen nikkaroinnin tulosta. Tässä on ideaa! Voi levähtää puun varjossa. Saa suojaa auringolta ja puusta riippuen jopa sateelta. Penkkiä voi käyttää myös ruukkukasvin alustana ja siinä voi tehdä myös ruukutuksia. Esko kokosi penkin muutamaa ruuvia vaille valmiiksi sisätiloissa. Kirjassa on tarkat kahden sivun ohjeet penkin rakentamiseen, joten kuka tahansa topakka tästä selviää. Näen selvästi, miten Esko nyökkää myönnellen;-)

Siis Karisto alkaa nyt julkaista Puutarhamaailma -vuosikirjaa. Ensimmäinen on jo kaupoissa. Idea ei ole yhtään huono ja tilausta takuulla on, sillä trendit jylläävät puutarhoissakin. Ja puutarha on paljon muutakin kuin kasvit. Se on vaikka tuo Eskon tekemä penkki, se on kirjassa oleva Tanja Nieminen pergolaportti, se on Annis Ahosen puutarhaan tekemiä sekä kauniita että hyödyllisiä betonitöitä. Tietenkin se on myös Kirsi Luukkasen runsaasti satoa tarjoava kasvimaa sekä Merja Hollin huimaava perennapenkki tai Jaana Ohra-ahon kiinnostava puutarha, jossa rappuset ilman osoitetta sekä ruostetta ja kulunutta kauneutta. Se on myös rakkaiden koiriemme huomioon ottamista puutarhassa, kuten Tarja Smolanderilla tai Tanja Niemisen Kotoilijan ekologinen puutarha, jossa mm. huimaava koko sivun tietoisku Kotoilijan puutarha on ekologinen, kestävä ja aistillinen sekä ihana väriopas. Kirsti Kurosen hauska Nainen, joka rakensi pesän, jossa Kirsti itse omin käsin rakentaa aivan pikkuruisen mökin, Pääskysen. Ja se on talvea, kuten Ari-Pekka Huhdan upeissa kuvissa puutarhan talventöröttäjistä. Koska puutarhan luomisessa vain taivas on kattona, niin eiköhän se sama ole puutarhan vuosikirjan teossakin eli raja ei tule vastaan, kun vain löytyy meitä, jotka vuodesta toiseen lähdemme tähän huumaan…Minä tilasin tänään muuten mesimarjan taimia. Epäilen, että tästä tulee vieläkin hurjempi kärhösuvi kuin oli edellinen, sillä puutarha ilman kärhöjä on minulle kuin elämä ilman kirjoja.

Tämä on puutarhakirjan esittelyelämys ja halusin ihan kaikki mukaan vaikka vain nimellä ja muutamalla sanalla. Tämä on neljäntoista innokkaan projekti ja mikä huiminta: Kantta myöten puutarhaharrastajien! Kirjan upea kansi on maisemasuunnittelija Tanja Niemisen, joka siis ratkoo työkseen puutarhapulmia ideasta toteutukseen. Hänen osuutensa on kiinnostava, kuten kaikkien, joten löytäkää tämä monipuolinen kirja, jota suosittelen teille melkein kolmenkymmenen vuoden puutarhakirja- ja puutarhakokemuksella!

Todellisuudessa me emme hallitse maailmaa, emme edes omaa elämäämme. Mutta puutarhakasvien kanssa askarteleminen suo meille hetkeksi lohduttavan tunteen siitä kuin elämän hallitseminen olisi mahdollista. (Kirsti Ellilä)

***

Muut puutarhakirjat Leena Lumissa löydät täältä

40 kommenttia:

  1. Sisäinen parvekepuutarhurini on lähtökuopissaan. Istanbuliin on saapunut kevät yhdessä yössä. Ympärillä sirkuttaa, sädehtii ja lämmittää. Minä ideoin parvekekukkia ja metsästän taloyhtiön puutarhuria. Josko saisin hänet vaihtamaan mullat isoimpiin kasveihin?

    Nyt ostaisin kaikki puutarhakirjat, mitkä eteeni saisin. Lompakon onneksi se ei ole mahdollista. Lohtu se on siis lukea Leenan kirja-arvosteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, oi lintujen suvisirkutusta läpi yön kaipaankin. Nukumme suvet ikkuna auki. Aloitamme jo varhain, kun puro alkaa juosta lehtomme läpi.

      Ruukkupuutarhaa minäkin osin harrastan, vaikka tilaa olisi kuinka. Ruukkuja ei tarvitse kitkeä ja niihin eivät tule edes etanat. Mesimarjatkin laitan ruukkuun, se on vasta kokeilu nyt;-)

      Ei kaikkia tarvitse ostaa ja omistaa. Minäkin olen itselläni pitänyt tähän mennessä vain neljä kirjaa, muut olen jakanut lukijoilleni arvonnoissa.

      Minä kirjoitan niin pitkästi, kun tämä on intohimolajini, tämä puutarha, että siitä löytyy aina idea jos toinenkin.

      Poista
  2. Voi Leena, teet tästä kevään odotuksesta niin kutkuttavan näillä postauksillasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, nää on nyt tehtävä ja luettava, toukokuussa puutarhaa jo tehdään.

      Olen jostain lukenut, että puutarhan hoito tekee ihmisisitä onnellisia...

      Lumoavaa kevättä ja innostu sinäkin nyt vaan!

      Poista
  3. Ihania kuvia! Olispa oma puutarha! No ,täytyy tyytyä talon puutarhaan,onhan sielläkin kukkia;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikö vain. No, sun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin eikä silloin kun ei jaksaisi. Minä kastelen kuivina kesinä yöllä puutarhaamme...

      Poista
  4. Vau!kuulostaapa tämäkin kirja kyllä lupaavalta.kaikista parhaita puutarhakirjoja ovat juuri ne,joissa esitellään erilaisia yksityisiä puutarhoja.Tai jos ollaan Englannissa,yhdestäkin puutarhasta saa aikaan kokonaisen kirjan upeine kuvineen niinkuin äsken tilaamani ja lukemani Carol Kleinin omasta puutarhasta kertova In the Garden.
    Leena Lumi,sinä luot pakottavia kirjan hankkimisen tarpeita ihmissydämeen!Kiitos siitä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, oikeastaan minäkin haluaisin nähdä puutarhoja ympäri maailmaa. Tietenkin englantilaiset puutarhat ovat kuin sydänät like, kun voisin vaikka asua siellä.

      Tässäkin oli muutamilla vaikka ainesta omaankin kirjaan, kuten Tanja Niemisellä, mutta monet tykkäävät kun näkevät eri kanteilta ja saavat monia mahdollisuuksia, ideoita.

      Juu, mää tiedän, että oon ihan hirvee, mutta tämä kaikki on kauneutta ja terveyttä, puutarhan hoito, ja sää tiedät sen;-)

      Ole hyvä♥

      Poista
  5. Pitäis pitää tauko näissä postauksien lukemisissa :)
    Tässä taas kirja jonk haluaisin ehdottomasti, edellinen Köngäs houkuttelee, kuten moni muukin....ja hyllyissä ja pöydillä kuusi keskeneräistä!! Kleopatra mukaan lukien!!!
    Ensimmäinen kerta ikinä, että keskeneräisiä kirjoja ja vieläpä useampi, ja lojuvat kka missäkin.

    Liikaa projekteja?
    Liian vähän aikaa?

    No, ainakin vielä on liian paljon lunta : D
    *jotain hyvää*

    ps. Sen ihanan sisustuskirjan parissa on sitten vietetty runsaasti nautinnollista aikaa :)
    Joku sentään saa täyden huomioni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, ei sun tartte nousta joka junaan, kuten ei munkaan, vaikka me luulemme niin;-)

      Tosi hyvä, että olet keskittynyt siihen kauniiseen kirjaan. Siinä oli niin monta ideaa, joita voi soveltaa ja mikä värimaailma.

      Kaikkea on taas liikaa ja odotas, kun tulee toukokuu. Me ei saada sitä ylimäräsitä aikaa vuorokauteen, vaikka kuoltas. Juu, on hyvä, kun vielä on lunta. En ehdi näitä kirjoja sitten enää, kun puutarha alkaa. Menee blogi taas kevytlinjalle sitten eli hömppää tms. Voin kuvata kukkia.

      Minukin on vaikea antaa täyttä huomiota muuta kuin täydelliselle kauneudelle;-) Toivotaan ettei tätä nyt kukaan ymmärrä vääärin. Siis sellaiselle kauneudelle, josta voi haltioitua.

      Yritän siivota. Vähitellen. Komeroita. Se on kuin pesis aivoja...Try it!

      Poista
    2. Muutama komero odottaa sopivaa ajankohtaa....odottakoon!
      Just siirtelin muutamia huonekaluja, tein projektille tilaa!
      Sillä ei ole mikään tulenpalava kiire, mutta itseni tuntien se on jo viikonlopulla hyvällä mallilla -saapuu perjantaina, lopullinen kohde on Lilla :)

      Mille tuo maalaaminen ja muu vastaava taitaa olla sitä "aivopesua" :D

      Mulla muuten bloggailu vähenee pakostakin kesällä, nettiyhteys kun on piuhan päässä kotona, tällä iPadilla ei voi blogipäivitysta oikein tehdä....

      Poista
    3. Jos tekisit hitaasti, pääsisit jo Lillaan, kun prlojekti on loppu.

      Kevätlevottomuudelle!

      Kuule, on tosi hyvä, jos me olemme välillä pois koneen äärestä;-)

      Täällä on tullut niin paljon lunta, että pitääkö sitä vielä lähteä kuvaamaan: maaliskuun lunta.

      Poista
  6. Aaaaaa, tämä on kirja, joka on ihan pakko käydä kaupassa ainakin selaamassa :)

    Pää pursuaa niin kaikenmoista puutarhasuunnitelmaa, että... täytyy varmaankin alkaa lotota :D Malttamaton mieli pulppuilee sinne ja tänne. Saas nähdä mitä se saa sitten kevään tullen aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monet kirjat vievät meitä lähemmäs unelmiamme, toiset herättävät niitä ja osa toteutuu.

      En usko lottoamiseen;-)

      Minulla on aina liikeaa kaikkea suunnitelmaa, joten heti tietää, että hyvä jos puolet...Kevät on aina arvaamton yllätys!

      Poista
  7. Ihana postaus jälleen. Alan todella kaivata puutarhuria itsessäni.
    Puutarha pitää minut järjissäni, taivaanrannan maalari ja tämän hullun maailman harhailija kun olen. (Sari)
    Todellisuudessa me emme hallitse maailmaa, emme edes omaa elämäämme. Mutta puutarhakasvien kanssa askarteleminen suo meille hetkeksi lohduttavan tunteen siitä kuin elämän hallitseminen olisi mahdollista. (Kirsti Ellilä)

    Kannustavia lainauksia ja niin totta. Eräänä päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa tulitko mieleeni Sarista;-)

      Minulle kolahti lujaa tuo Kirstin mietelmä. Se on niin totta. Hetken lohtu on jo jotakin.

      Niin kauan kuin löydät puutarhurin itsessäsi, minä olen meistä sisukkaampi. Tämä on sinulle, Bessu, haaste!

      Poista
  8. Ostin kirjan ja luin nopsaan. Olen tyytyväinen ja tyytymätön. Tekstit ovat hienoja - mutta tekstien ja kuvien liittymättömyys osin RAIVOSTUTTAVAA! Veikkaan, että kirjoittajilta on tilattu teksti ja kuvat talvella, jolloin kuvia ei sitten ole saatukaan siitä, mistä on kirjoitettu. Sitten on tilalla lähikuvia juhannusruusuista - joo, nätti kuva, mutta niitä on näynyt elämässään satajatuhat, joten turhake, kun tekstin perusteella puutarhassa olisi ollut runsaasti innostavia, toiselle puutarhurille vinkkejä antavia kohteita.

    Vähällä rahalla ja ajalla tällaisia kirjoja tietysti tekevät. Todella hyvän kirjan olisivat saaneet,jos tekstit olisi tilattu tarpeeksi ajoissa (=talvella 2010), sitten asiaan kunnolla perehtynyt kustannustoimittaja ja valokuvaaja olisivat päättäneet, miten puutarhat kuvataan kesällä 2011. Ja sitten teksteihin olisi liitetty kuvatekstilliset, TEKSTEIHIN LIITTYVÄT kuvat, jotka olisivat kunnolla esitelleet puutarhan. Lähikuvia yksittäisistä kukista äärimmäisen vähän, hyvin rakennettuja (mielellään samalla kauniita :) yleiskuvia paljon. Ja pohjapiirros pihasta myös, kiitos.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, olisit esiintynyt ihan nimellä vain eli kyllä asiallista pettymystä saa ilmaista;-)

    No, jos mun luijat, joista suuren osan tunnen,kysyvät, että 'onko tää mun juttu', tiedän heti, että onko vai ei. Siis minusta jo postaukseni kuvista ja kertomasta voinut hiukan päätellä, että kirjassa on jokaiselle jotakin. Aloittelevalle puutarhurille, askartelijalla, kotoilijalle, mökkipuutarhurille, hyvin vanhan puutarhan omistajlle etc. Kuvat ovat ei ammattilaisten ottamia eli heidän, jotka ovat kirjassa mukana.

    Tanja Niemisen sivustot ovat ihan ammattilaisjuttua Kirsti Ellilä toi kirjassa esille monia asioita aina haapapuusta alkaen, joita itsekin arvostan.

    Jos olet vaativan puutarhakirjan ystävä, niin kerron, mitkä kirjat olen itselleni säilyttänyt, sillä minulla on puutarhakokemusta jo vähän liikaakin eli kiinnostus valikoituu:

    Andromeda Matz ja Krister Cedergren: Ihanat kärhöt - Yli 100 klematis-lajia (Minerva)// Minulle se tärkein!

    Else ja Vesa Leivon Tulppaanitarhan lumo (WSOY) // Kaikkien aikojen lumoavin niin kuviltaan kuin teksteiltään, sain tästä myös paljon ideoita.

    Kerstin Engstrand: Uusia ideoita puutarhaan - Pengerrykset, kiveykset, muurit ja altaat (Minerva)// Toivon, että tämän kirjan jutut toteutetaan meillä...eli selvät rakennusohjeet ja hyvät kuvat, miten saadaan ryhtiä vaikka puutarhaan kuten meillä, jossa kaikki on kolmessa tasossa.

    Tuulia Aho, Minna Kurjenluoma: Puutarhan aika (WSOY)// Lumoava tunnelmakirja, ihastuttavin kuvin ja paljon lähikuvia kukista.

    Jouko Rikkinen: Suomalaiset perennat (Otava) // Esittelee mahtavan määrän perennoja toinen toistaan upeimmilla kuvilla ja kaikista paljon tietoa.

    ***

    Olet oikeassa siinä, että puutarhakirjat ovat kuin muoti, ne pitää tehdä ajoissa!

    Minulla on tiedossa lukijoita, joita tämä kirja innostaa, eikä lannista, mutta vaativalle puutarhurille tai sellaiseksi aikovalle, tämä on vain pieni haukkapala.

    Erittäin näyttäviä kuvia on siis edellisessä, jonka esittelin eli Puutarhan aika. Esimerkiksi.

    Mukavaa puutarhakevättä sinulle!

    VastaaPoista
  10. Onpa ihanan tuntuinen kirja, kiitos taas. Tätä täytyy mennä katsomaan joko löytyy meidän kirjaston valikoimissa, jos ei, teen hankntaehdotuksen.
    Ihanat kuvat. Itseäni kiehtoo eniten näistä esillä olevista alimpana oleva!

    VastaaPoista
  11. Yllytät hullua! Tiedät mistä narusta nykäistä. Sinä olet ja pitkäjänniteisempikin :) Mutta ehkä minä vielä jonain päivänä pääsen toteuttamaan itseäni tälläkin osa-alueella, unelma oli jo niin lähellä... Sait minut nauramaan, kiitos kun olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, älä vähättele mun sisukkuutta;-) Pitkäjänteisempi olen ollut aina! Minä näen sinulla sen puutarhan...

      Kiitos samoin!

      Poista
  12. Minttuli, ole hyvä. Takuulla ihastut etenkin Sirkka-Liisan vanhan pihaan ja tarinaan, jota se kertoo ja eikös teillä ollenkaan tarvita penkkiä puun ympärille;-) Minä ainakin kovasti mietin, minne sen laittaisin ja taidat sinäkin ajatella miten kiva siihen olisi istahtaa ja voisi tuoda tyynytkin...kahvikupin voi laskea viereen ja kirjan.

    Minusta tämän kirjan kansi on yksi parhaita, mitä olen puutarhakirjoissa nähnyt.

    VastaaPoista
  13. IhaNainen!

    Hieno postaus puutarhoista ja niiden luojista. Paljon elämänviisautta mausteena siinä sivussa;DD

    Olet erinomainen henkilö esittelemään puutarhakirjaa, sillä sinulla on asiantuntemusta ja asennetta tältä alueelta paljon.<3

    Terveiset sinulle, Leena-IhaNainen.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IhaNainen!

      Kiitos. Kasvit ja puutarha tekevät ihmisistä viisaita, elämänviisaita;-)

      Nyt en voi tätä asiaa kieltää. Kiitos! Olen ihan omalla vahvalla alueellani ja sen lisäksi, että olen pitänyt tätä isoa puutarhaa kohta 30 vuotta, olin koulussa tosi innokas kasviopissa ja siinä oli täysi kymppi. Eli botanisti, joka aloitti 4H-kerhossa.

      Poista
  14. Hienoa, että näitä upeita kirjoja suomalaisistakin puutarhoista ilmestyy. Puutarhailu on itselleni lähes elämää tärkeämpi juttu tai jos sanoisi niin, että puutarhailu on pitänyt minut hengissä ja sielultani terveenä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eija, itseasiassa minun puutarhani syntyi aika isoon tragediian, josta selvisin kiitos puutarhani.

      Monet puutarhakirjat ovat tosiaankin ulkomaisia. Kiva niitäkin on katsella, mutta sitten pitää osata soveltaa, jos innostuu niistä jutuista, jotka pärjäävät vaikka Englannissa.

      Puutarha on ollut minullekin neljännesvuosisadan kuin ilma, jota hengitän. Nyt olen hiukan, siis hiukan, rauhoittunut.

      Hienoa, että sinäkin olet löytänyt sisäisen puutarhurisi!

      Poista
  15. Anonyymille tiedoksi:
    Puutarhamaailman jutut tilattiin ajoissa, muistaakseni helmikuussa 2011. Koko kesä oli aikaa kirjoittaa ja kuvata. Syksyllä oli dead line.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tapauksessa olen pettynyt kirjoittaja/kuvaajiin, en kustantajaan. Kirsti Kuroselle kuitenkin tiedoksi, että Sinun tekstisi oli tekstin ja kuvituksen toisiinsa liittymisen osalta ehdottomasti paras. Mutta moni muu ei ottanut lukijaa huomioon.

      Poista
  16. Kiitos kiinnostavan kirjan hurmaavasta esittelystä. Täytyy varmasti tämä kirja(sarja) hankkia. Vuosi sitten keväällä otin kuvia työmatkani varrelta toisten puutarhakasveista ja kutsuin itseäni mielikuvituspuutarhuriksi. Selailin mielelläni puutarhakirjoja ja -lehtiä. Viime kesänä vietin yllättäen lomani ja viikonloput mieheni kanssa hänen vanhassa kotitalossaan, varsinaissuomalaisessa maalaistalossa ja sen puolivillissä puutarhassa, jossa toisaalta on upeita, laajoja kukkasänkiä, mm. ikivanhoja pioneja. Nytkin olen jonkin sortin mielikuvituspuutarhuri, mutta niin kuin paraskin tosipuutarhuri esikasvatan kukkia ja yrttejä ja kuvittelen, miten niitä istutan keväällä vanhan maalaistalon puolivillin puutarhan kukkapenkkeihin. Kesäkukat ovat siitä turvallisia, etten tule tehneeksi mitään peruuttamattomia muutoksia, kun sitä puutarhaa pitää tosiaankin rauhassa mietiskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, elät puutarhan parasta vaihetta eli suunnittelua;-) Siinähän ei ole mitään kuivaa, kuumaa kesää, ei etanoita, ei kirvoja, ei rikkaruohoja...

      Jos jatkat puutarhailua siellä mieehsi vanhssa kotitalossa, niin tee ihmeessä postauksia runsailla kuvilla.

      Minä rakennan nyt eräänlaista kasvipankkia eli Leena Lumi's Flower Power. Se jatkuu aina vaan ja tänä keväänä taidan aloittaa pilvikirsikoilla...Löydät sen oiekasta palkistani. Se on vielä alhaalla,mutta nousee sieltä keättä kohden ylemmäs.

      Toivotan sinulle innoittunutta puutarhakevättä!

      Poista
    2. Ja ole hyvä♥ Minä rakastan jakaa kirjojen ja puutarhan autuutta.

      Poista
  17. Tuo alin kuva kiinnostaa. Asuimme Torontossa kaksi vuotta talossa, jonka pihalla kasvoi suunnaton magnolia. Kun se kukki, näimme miltei teevadin kokoiset vaaleanpunaiset kukat sekä alakerran että yläkerran ikkunoista. Se oli kuin kukkapilvessä asumista (kukat tulivat ennen lehtiä). Haaveilin, että ostamme sen talon ja laitamme pihan puolelle kahteen kerrokseen ulottuvan katedraali-ikkunan.

    Talon omisti iäkäs suomalainen siirtolaisrouva. Hän kertoi, että perheen teini-ikäinen poika oli lukenut jostain kirjasta "istuimme magnoliapuun alla" ja halunnut ostaa magnolian taimen vastapäisestä puutarhakaupasta. Hän kantoi taimen sylissään kotiin. Puu kasvoi ja kasvoi, mutta penkkiä puun ympärille he eivät tainneet laittaa. Mutta sellainen oli ollut romaanissa.

    Tuo magnolia oli eräs suuria asioita yhdeksän Kanadan vuoden aikana. Puilla on ihmeellinen vaikutus meihin ihmisiin.

    VastaaPoista
  18. Anna, puut ovat kaikki. Kuten Gibran sanoo, 'puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle.' Senpä tähden jokaisen kannattaa miettiä ennen kuin kaataa puun.

    Auli saapuu jälleen toukokuussa Kanadasta, hän on lähtenyt Suomesta perheensä kanssa 2-vuotiaana. Hän asuu Reginassa, jossa lämpöitilaerot ovat Suomea kovemmat kiitos ja kirous preeriatuulen. Siellä tuskin magnolia selviytyisi, mutta järviseudulla kylläkin. Siis uskon sinua;-)

    Minusta on ihanaa asua niin, että näen keväällä heti kun silmäni aukaisen ensin toukokuussa kukkivan pilvikirsikan ja sitten kukkivan, hyvin vanhan talviomenapuun. Pilvikirsikoita on paljon ja omenapuitakin joitakin, mutta olen järjestänyt niin, että makuuhuoneen ikkunaan pitää näkyä kahden valkoisena vaahtona kukkivan puun.

    Tuo alin kuva tuo mieleen rauhan ja pysähtymisen, ei kitkemistä eikä kastelemista.

    Puut suojaavat niin ihmisä kuin taloja auringon paahteelta ja suovat armollisen keitaan. Ne tuovat lintuja ja oravia ja joskus ne ovat niin mahtavia, että niiden suojassa voi istua sateella kastumatta. Haapa on puu, jota ylistän, vaikka se sotkeekin. Mieheni välttämättä halusi kaataa haavan talon läheltä, mutta lehdossamme on tätä ihanaa puuta, joka suo monille eläimille asumispaikan. On myös mukavaa nukahtaa haavan lehtien havinaan ja herätä purojen solinaan tai lintujen aamukonserttiin.

    Oi, tällaista on olla hulluna puihin...

    Nyt minulla on menossa ruusukokeilu. Eräs ammattilainen toi Suomeen kaksi taimea Italiasta ja toinen kasvaa hänen kotinsa pihalla ja toinen meidän puutarhassa. En tiedä edes kukkien väriä;-), mutta saattaahan olla ettei selviä tällä leveysasteella.

    VastaaPoista
  19. En nähnyt Torontossa yhtään magnoliaa, joka olisi ollut yhtä mahtava. N eolivat yleensä aika pieniä. Syy tuon "minun magnoliani" muhkeuteen oli se, että se istutettu pihalle kulmaukseen, jossa sitä suojasi pohjoisen puolelta talo ja lännestä autotalli. Etelästä tuleva lämpö, varhainen kevät ja pitkälle joskus jouluun asti kestävä leuto sää. Suomalainen nainen oli kastellut magnoliaa kalanperkausjätteillä ja vedellä! Pesukarhut eivät olleet siis penkoneet niitä kaikkia pois!

    Oli ihmeellistä istua toisen kerroksen ikkunan äärellä keskellä vaaleanpunaista kukkamerta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, tuo on jop huomattava pienilmaston muutos, kun se puu sai niiden talojen suojan ja sen lisäksi erinomaista lannoitetta.

      Voin kuvitella sen huumman, sillä meidän makkarimme on toisessa kerroksessa ja sitten kun ne valkoiset kukkapilvet alkavat vaahdoten...Tosin ei mitään niin eksoottisa kuin magnolia, mutta minä olenkin arktinen sielu, joten nämä riittävät minulle.

      Mikä ihme on sun pääblogisi? Seuraisin jotain niistä, mutta kaikkia en voi, sillä google on jo kaksi kertaa ilmoittanut minulle, että 'olet ylittänyt 300 sada blogin rajan, et voi enää lisätä luettavia blogeja', ja minun pääasiahan ovat kirjablogit, joten...Oliisn laittanut Aulille Kanadaan sun linkkiä Kanadan tarinoista, mutta en löytänyt, kun blogeja oli joka lähtöön.

      Poista
  20. Vielä lisäys: Toronton alueen luonto, varsinkin sen syvissä laaksoissa on täysin poikkeuksellinen. Jos kiinnostaa , lue linkistä.

    VastaaPoista
  21. Anna, kävin linkissä ja löysin yhden tekstin ilman kuvia...Uskon ja tiedän kyllä, että Kanadasta löytyy ilmastoa joka lähtöön. Aulin veli asuu kivenheitto Niagarasta...kuulemma tyrskyt kuuluvat.

    VastaaPoista
  22. Leena, pääblogini on 'Blogisisko'. Kanadasta kertoo eniten 'Aurora' Blogisiskon ohella. Joitain vanhoja lehtijuttujani on kotisivublogissa', mutta siihen kirjoitan kerran vuodessa uutta.

    Puutarhablogi on kuvakirjani, jota katson, kun haluan nähdä jotain kaunista. Kirjoitan hyvin harvoin nukkekotiblogiin ja kissablogiin.

    Koetan mainita Blogisiskossa, jos kirjoitan jotain erikoisempaa muihin blogeihini.
    Blogit ovat allergiselle aarre, kuin pöytälaatkoita, joissa kuvat ja paperit pysyvät pölyttöminä. Minulla on myös muutama yksityinen blogi.

    Niagan vesihöyry ja kohina tuntuvat myös pitkän matkan päähän. Siellä vasta on puutarhan pitäjälle sopiva seutukunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta! Minä jo Blogisiskoon tulinkin, kun siellä taitaa olla päivitykset tuoreimpia.

      Oi kunpa minäkin voisin luopua albumeistani, mutta en ikinä! Olen tehnyt lapsillekin albumin heidän jokaisesta vuodestaan täysi-ikäiseksi asti. Sen lisäksi tietysti meille omat. Arvaa viekö tilaa...

      Ja mapit ovat täynnä lehtijuttuja ja kaikkea, mitä lie;-) Nyt olisi kyllä karmeeta muuttaa.

      Näin olen ymmärtänyt, että Niagaran seutu on oikein hyvää aluetta asua ja pitää puutarhaa.

      Poista