torstai 15. maaliskuuta 2012

PUUTARHAN AIKA

Puutarhanhoito on vuoropuhelua puutarhurin ja hänen puutarhansa välillä, me hoidamme toinen toisiamme. Puutarha ei voi olla oikean- tai vääränlainen. Saan tehdä omastani juuri sellaisen kuin haluan, luoda rohkeasti itseni näköisen puutarhan. Minun lempikasvini ovat ehkä toisenlaisia kuin sinun. Lisäksi suosikkini muuttuvat vuosien mittaan, tulen rohkeammaksi, kokeilen uutta. Ehkä kypsyn, ehkä tulen hupsummaksi. Puutarha on sielun jatke.

Tuulia Ahon Puutarhan aika (WSOY 2012) voisi olla minulle puutarhakirja muiden ihanien puutarhakirjojen joukossa, mutta nyt tämä ei ihan mene näin, sillä kun vajosin tähän hurmaavaan kirjaan, putosin samalla kahteen asiaan, joista ensimmäinen oli tunne, että jos minä olisin tehnyt omasta puutarhastani kirjan, se olisi ollut juuri tällainen. Toinen on se, että minusta tuli ihan rento. Aivan kuin joku olisi painellut joitakin rentoutushermonpäitä minussa tai katkaissut kokonaan virtani. Kaikki suorittaminen oli poissa. En rynnännyt kirjan jälkeen soittamaan yhteenkään puutarhaliikkeeseen, vaan jäin vellomaan minulle outoon raukeuden mereen, jossa tuoksuivat ruusut ja siniset kärhöt suikersivat pitkin hedelmäpuita riippuen niistä kuin siniset morsiushunnut…

Ihan kaukaa haettu nirvanani ei ollut, sillä kun olin yhteydessä kirjan upeiden kuvien ottajaan, valokuvaaja Minna Kurjenluomaan, sain kuulla erään hänen odottavan asiakkaansa kokeneen samaa, kun sai kirjan käteensä. Asiakkaalta oli yhtäkkiä kadonnut kiire ja hän kertoi poissaolevan tuntuisena käyneensä jossain muualla, jossain virkistyksen maassa. Tämä kirja on taikaa!

Puutarhan aika alkaa talvesta, jossa kerrotaan puutarhurin talvehtimisesta ja vähän muutamia kivoja talvijuttuja. Minä olen niin hulluna lumeen, että olisin voinut tarjota teille vieläkin talvea, mutta tiedän monen lukijani jo kurottuvan kohden kevättä multasormet kutisten, joten siirrytään suoraan kevääseen ja katsotaan, miten näsiät ja tarhakylmänkukat aukeavat ja huomataan, että persikkapuu ei ole selvinnyt talvesta. Toukokuun yhdeksäntenä avautuvat rusokirsikan kukat ja epäilen, että Tuulialla on syntymäpäivä samalla viikolla kun minä noidun pilvikirsikoita aukaisemaan kukkansa muutamaa päivää ennen yhdeksättä päivää. Kuvissa puutarhuri näyttää ylen iloiselta ja rentoutuneelta. Ja onko kukaan niin toiveikas kuin puutarhuri, joka vuosi vuoden jälkeen:

Puutarhuri istuttaa sitten maahan erilaisia keppejä, risuja ja luutia, joiden hän väittää olevan vaahteroita, orapihlajia, syreenejä…

- Karel Capek –

Haluan nyt painottaa paitsi Tuulian suorastaan hypnoottisen rauhoittavaa ja lempeää tekstiä, myös Minna Kurjenluoman kuvia. Kuvat eivät rajoitu vain kertomuksen taustaksi, vaan huomatkaa tekstisivujen pienet, herkän herkät yllätykset. Minulle yllätys oli löytää tämä kasvi, jonka nimi on kesälumipisara (Leucojum aestivum) , joka kukkii kesäkuussa.

Tuulian puutarhan kasvivalikoima on runsas, mutta rauhoittava ja romanttinen: kärhöjä, jotka antavat puutarhalle suloista villiintymisen sipaisua, valkoinen helmipensas, onnenpensaita, kääpiömanteli ja japaninmagnolia. Sininen kevätkaihonkukka rönsyää keltaisen onnenpensaan helmoina. Muuttolinnut saapuvat ja levähtävät juomaan raparperin lehden malliselle juoma-altaalle, jonka puutarhan valtiatar on itse tehnyt betonista. Ohje löytyy kirjasta ja kerrankin jopa minä osaisin jotain askarrella…ja toinen askartelu on kieputtaa köynnöshortensian kukkivaa oksaa kruunun ympärille. Hortensia on sisustuksellisin kukka, jonka tiedän.

Tuulia on puutarhurina luova, mikä oikein onkin eli perunamaan tilalle tuleekin yllättäen mahtava ruusupuutarha. Ensin hän istuttaa valamonruusua ja neidonruusua, ’Minette’, jota myös mustilanruusuksi kutsutaan. Viime mainitunhan tiedätte siitä, että se on hyvin, hyvin kerrottu ja sadekesinä sitä voi auttaa kuorimalla ulommaisia, ruskettuneita terälehtiä vaikka pinseteillä pois. Juhannusruusua (Rosa pimpinellifolia ’Plena’) tietenkin ja ehkä myös papulanruusua, jonka kukkia voi käyttää vaikka kakunkoristeina, sillä ne näyttävät jo valmiiksi marsipaaniruusuilta. Ja sitten tulee viehättävä ’Maidens blush’, jonka minä onnistuin tappamaan. Tästä ruususta Tuulialla on ruusueroottinen tarina. Sammalruusuja, maanpeiteruusuja, omenaruusua, norjanruusua, orjanruusua…Kaikkialla leijuu humalluttava ruusun tuoksu.

Kirjassaan Tuulia vierailee myös ystäviensä siirtolapuutarhamökeillä pienen puutarhan keskitettyä kauneutta ihastelemassa. Aitona härän horoskooppimerkin edustajana löytyy muukin syy eli vieraiden tarjoamat parsat voisulan kera. Nam! Kirjan johtoajatuksen löysin kuitenkin siitä hetkestä, jolloin puutarha riehaantuu ja villi puutarha aloittaa lumoavan syntymisensä. Näin meidän rento puutarhurimme silloin:

Heinäkuussa jokaisen uutteran puutarhurin tulisi muistaa myös tärkein: rentoutuminen. Onhan jonkun meistä otettava tehtäväkseen lojua riippumatossa ja vahtia, kuinka omenaraakileet pullistuvat ja alkavat punastua. Antaumuksellinen tarkkailu ei ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Minun on pidettävä varani, ettei jää huomaamatta, kuinka rohkein haarapääskyn poikanen pyrähtää lentoon räystään alta. Joutilaisuus on sitä paitsi kaiken luovuuden, kuten puutarhanhoidon, edellytys. Uudet ajatukset syntyvät vain, jos niiden ympärillä on riittävästi tyhjää tilaa.


Puutarhassa tapahtuu ihanaa villiintymistä. Sormustinkukat nojailevat ruusupensaisiin. Tuliköynnöskuusama on livistänyt telineestään ja kavunnut läheiseen tuomeen. Puun oksilta kurkistelevat oranssit kukat kuin eksoottiset linnut.

Satoa kohden rento puutarhurimme kuitenkin innostuu tekemään päärynähilloketta sekä kirsikkalikööriä. Suosittelen, sillä kellarissa likööri valmistuu juuri sopivasti vaikka joulun makeaksi nautinnoksi seurusteluun. Syksyä kohden istutetaan kukkasipuleita kevään toivoksi ja todetaan, miten kauniita ovat sammaloituneet kivet ja erinomaisia talvehtijoita.

Ja vielä pääsemme minun mantraani, joka sanoo, että omenapuuta ei tarvitse kaataa ikinä. Omenapuu ei Suomessa tule liian vanhaksi. Vaikka siinä ei olisi yhtään tuottavaa oksaa enää, vaikka se olisi ihan pystyyn kuollut, se voi olla vielä vuosikymmeniä vaikka kärhöjen koti taikka sitä pitkin kiipeää köynnöshortensia.

Satavuotiaan puun toimitusaika on sata vuotta.

Panu Kaila: Talotohtori

Näin työskentelee puutarhurimme, sillä puutarhan perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa. Ilo on terveellistä. Ja Tuulian puutarhassa lepää myös koira puun varjossa, leikkivät lapset vesileikkejään, perhoset tanssivat ja kesäpäivän kuumimmalla hetkellä puutarhurimme sulkee silmänsä ja näkee unta hitaan siemenen matkasta sinivaleunikoksi tai siitä, miten hän nostaa yhden kukan maahan pudonneen sinisen terälehden ja asettaa sen paksun kirjan väliin, juuri siihen kohtaan, jossa on Mirkka Rekolan runo Maarian pyryt.

*****
Suosittelen tätä suorituspaineisille puutarhureille, äitienpäivälahjaksi, lahjaksi itselle, tyttärelle, ystävälle, stressaantuneelle, isoäidille, luonnosta pitävälle herralle... Tämä kirja on kuin levollinen puro, joka virtaa suvilehdon läpi tarjoten enemmän ideoita nauttia puutarhasta kuin suorittaa puutarhaa.

Tuulia, kiitos täydellisestä rentoutumisesta kauniissa puutarhassasi ja Minna, kiitos upeista kuvista♥

*****
Muut puutarhakirjat Leena Lumissa löydät täältä

26 kommenttia:

  1. Kylläpä kiinnostuin! Tuohon kirjaan pitää tutustua... Itse olen juuri nyt hirveässä tuskassa ja innossa kasvattamassa siemenistä kaikkea, ihan itse:) Tuo rauhoittuminen kuulostaa hyvältä, koska itse olen kova puurtaja kesäisin. Toisaalta fyysinen rasituskin on ihanaa, kun sen päälle voi nauttia kukkaloistosta, järvimaisemasta ja linnun laulusta :)Puutarhailu on minulle mitä suurimmassa määrin terapiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eija, minä en enää niistä siemenistä muuta kuin takuuvarmat, sillä se koulutusvaihe. Takuuvarmoja ovat tavalliset krassit, ruusupavut etc.

      MINÄ olen puutarhaSUORITTAJA. Sen on oltava ohi. Tämä kirja on kuin polku sinne rauhaisaan ja rentoon puutarhan pitämiseen.

      Fyysistä rasitusta kohtuudella, mutta itseään ei tarvitse tappaa.

      Sama täällä: Perustin suuren puutarhani yhteen tarpeeseen ja se täytti sen. Loistavasti.

      Suosittelen. Lisään tuohon vielä vähän, kun tuli mieleeni...

      Poista
  2. Leenaseni.
    Minua jo vihrepeukaloita syyhyttää! olispa jo kesä ja olispa kesällä aikaa tehdäkkin jotain :) :)
    inspiroivaa!! kiitos taas!
    xoxo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akisseni, tämän voi ostaa muutenkin kuin puutarhan ohjekirjaksi. Tässä kulkee tarina...

      Kiitos!

      Poista
  3. Tämä kirja on minulle MUST HAVE!! Taidan 'tilata' sen synttärilahjaksi tai äitienpäiväksi ...
    Kiitos, Leena, lumoavan kirjan lumoavasta esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, suosittelen! Minäkin ostan tätä lahjaksi, sillä omastani en luovu.

      Ole hyvä!

      Poista
  4. Olipas hekumallisen eteerinen arvostelu! Minulla ei ole yhtään puutarhakirjaa (1 tai 2 huonekasvikirjaa vain), kun ei ole puutarhaakaan, mutta onnistut kyllä hyvin mainostamaan tätä teosta. :-o (Samoin kuin aika montaa kasvilajia myös...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, tässä on mukana monta kasvilajia ja otin niitä ihan tarkoituksella mukaan vähän, sillä tämän kirjan idea on se, että ensin on tarina ja kasvit kulkevat rennosti siinä mukana.

      Tämä sopii kenelle vaan ihan hyvän mielen kirjaksikin.

      Ei tarvinnut paljon mainostaa, kun tämä on niin minua. Edellinen puutarhakirja ei ollut minun juttuni. Minusta puutarha saa olla vähän villi, kuten sen valtiatarkin;-)

      Kiitos!

      Poista
  5. Minun puutarhani on todellinen Hulda Huolettoman kukkamaa, vähän siellä ja vähän täällä - paitsi mökillä, jossa nyt on "varsinainen" perennamaa. Houkuttelevasti esittelit tämän kirjan. Ja tuo kesälumipisara! Hento, kaunis! Ikinä en ole sitä ennen nähnyt. Kiinnostaa kovasti kirja ja sen tarina ja tietysti kuvat. Hankintalistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, tässä kirjassa jokainen saa olla omanlaisensa puutarhuri. Ja kivasti kulkee tarina kasvien mukana.

      Haa!, sinäkään et tunne kesälumipisaraa;-) Ihana nimi kukalla ja kaunis.

      Suosittelen!

      Poista
  6. Voi että vaikuttaa lumoavalta kirjalta. Nyt tuli kauhea ikävä kevään ensimmäisiä sipulikukkia. Ja kesäkuun pioneita. Syyskesän hortensioita.

    Olen ihan smaa mieltä omenapuista. Ne ovat kauniita aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on niin sun oloinen kirja. Hanki tämä, lue ja anna sitten äidillesi äitienpäivälahjaksi;-)

      Minulla on aina ikävä hortensioita...ja omenoiden tuoksua syyspuutarhassa.

      Poista
  7. Taas niin Leenamaisen ihana arvostelu.
    Kirja tuntuu ihan minun kirjaltani, stressaan nykyään ihan valtavasti puutarhastani.
    No syykin löytyy, ei ole kovin miellyttävää yrittää hoitaa kahta puutarhaa kesässä. Stressiähän siitä saa.
    Jos ollaan pidempään mökillä, kotosalla kaikki rehottaa ja tietenkin toisinpäin.
    Nyt olemmekin katsastaneet uusia asuntoja, sillä kahden vanhan talon ja isojen pihojen hoito käy melko vaativaksi:)

    Ps. Minulla alkoi arvonta, kurkkaapas!

    VastaaPoista
  8. Hanne, niin, tämä on niin 'mun kirja'.

    Olenkin ollut huomaavinani, että pidät kahta puutarhaa;-) Muistan venekesiltä sen, että omaa puutarhaa ei tunnistanut, kun viikkojen jälkeen palasimme. Tömäärä oli tuhatkertainen, kun ei ollut tehnyt vähitellen eli päivittäin.
    Hyvä idea. Meilkä oli pari kokonaista suvea vuokramökki ja minä olin ihan lopussa kahden huushollin pyörittämisestä.

    Hanne, minä tiedän ja palaan siihen, kun tulen kaupungilta. Olen juuri tekemässä lähtöä.

    VastaaPoista
  9. Hyvä Leena Lumi kuinka rakastankaan näitä lauseita ja kuinka sanat osuvatkin sieluni syvyyksiin ja saavat siellä aikaan valtavan tunnekuohun, iloa rauhaa ja kauneutta samalla tuntien.
    Rakastan puutarhoja minusta ne kuvaavat hyvin juuri jokaien omanlaistaan puutarhassaan viihtyvää perhosten kanssa nauttivaa jokaista puutarhastaan huolehtivaa ihmistä.
    Joskus saattaa kuitenkin käydä kiinni ja käykin, että voimavarat loppuvat tai muuta sellaista, että puutarhan hoito jää vähemmälle...mutta silti kauneus jatkuu hyvin kauan ja sen kauneuden aistii, kun sinne paratiisiin astuu hymyillen hiljaa huudahtaen täällä se on kukkineen ja perhosineen<3

    Kiitos Leena<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Sirkka Kauneuden Valtiatar, minäkin rakastan kaikkea puutarhaan ja luontoon liittyvää.

      Puutarhat kertovat omistajistaan kuten heidän kirjahyllynsä.

      Tässä kirjassa kerrotaan, miten puutarha on kauneimmillaan juuri villiintymisen kynnyksellä, hieman jälkeen sen myös ja silloin voi levähtää. Aivan villiintyneetkin puutarhat säilyttävät oman viehätysvoimansa ja niiden runsaus on myös perhosten,lintujen, villikukkien juhlaa.

      Poista
  10. Kaunis kirja täynnä puutarhaunelmia, ja upea esittely! Kiitos ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos ja kiitos samoin!

      Onneksi puutarhaunelmat on niin suloista tehdä todeksi. Taidan kokeilla tänä keväänä mesimarjaa sekä istuttaa vielä yhden luumupuun...

      Poista
  11. Ihana kirja, juuri sellainen pakko saada se, onneksi Leena kevät jo on niin tulossa ja kaikkea ihanaa sen mukana!
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, kun katsoin Minnan kuvia, sinä tulit mieleeni ja ajattelin, että sun on nähtävä tämä kirja. Tämä ei ole vain hyvää tekstiä ja laatukuvia, vaan täällä on niitä ihastuttavia hippusia.

      Juu, mitähän mahtaa tulla;-) Toivottavasti lumikelloja!

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  12. No hienoa, että olet löytänyt omasi =) Jos jokin kirja saa noin rennoksi ja levolliseksi, niin usein kirja käteen tai kainaloon. Kaikki hyvä tekee hyvää!

    Taidan käydä hypistelemässä. Sillä vaikka mulla ei ole enää palstaa (eikä siis puutarhaakaan) niin kauniit tekstit ja kuvat toimii kuitenkin. Jos tulee kovin kova ikävä omaa multamaata, niin sitten mun täytyy alkaa manifestoida sellaista paikkaa, jossa saan oman puutarhan kätösiini.

    Ihanaa, ihanaa lauantaita <3

    VastaaPoista
  13. Birgitta, hyvä kirja, suklaa, viini, tietty musiikki ja...

    Kaikki kaunis on hyväksi.

    Kiitos samoin sinulle! Käyppäs poimimassa lumikarpaloita, nekin ovat hyväksi...;-)

    VastaaPoista
  14. Herättäisikö tämä minun sisäistä puutarhuriani, jota sinä olet yrittänyt niin usein ravistella :) Välillä onnistuen ja välillä surkuhupaisasti mahalaskun ottaen. Muistan mm. ne kilkat vieläkin :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tämä rauhoittaisi sinua ja antaisi toivon valoa.

      Oi ne kilkat, joita lannoitit innokkaasti;-)

      Poista
  15. Kiitos kirjaesittelystä, vaikka tässä on vuosia vierähtänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matonkude, ole hyvä vain. Tämä on vieläkin minusta aivan ihana kirja.

      Poista