keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

VÄHÄN KODISTA, PUUTARHAN LUMOSTA, KAUNEUDESTA...

Kauan sitten minä ja mieheni, me meren rannan ihmiset, etsimme kotia Keski-Suomesta. Kun saavuimme Muuratsalon saarelle valkoiseen kivitaloon, jota ympäröivät vaahtoavat ruusut ja valkoiset syreenit, tiesimme löytäneemme kodin. Näiden vuosien aikana puutarha on muuttunut villimmäksi ja kärhöt ovat nyt se kuumin juttu kuten myös lukuisat köynnöshortensiat, mutta kotikin on kokenut muutoksia: Teimme keittiö- ja saunaremontin. Ensin oli tarkoitus tehdä saunaosasto uusiksi, mutta sitten minä vahingossa, vaikka mieheni muuta väittää, kippasin kaksi kiloa mustikoita keittiön vanhalle parketille, joten keittiöstä oli aloitettava. Olin juuri lukenut Frances Mayesin kirjan Toscanan auringon alla ja uniini tulivat tiililattiat, rouheat kiviseinät, avohyllyt, pajukorit ja lihatukki. Kaiken tein kuten kirjassa, mutta lattiaan löytyi ihana laatta tiilen sijasta ja lihatukki jäi turhana pois. Tyytyväisin olen välitilalaattaan, jonka laittaminen oli niin haastavaa, että mieheni otti töistä vapaata ja jäi auttamaan muuraria. Se on raskas ja rouhea, pohja on harmaa ja siinä toistuvat lattiamme punaisen maan ja hiilen sävyt sekä vähän autiomaan hiekkaa. Keittiökaapistojen väri on unissani poronjäkälän vihreää, mutta taitaa olla oikeasti salvian vihreä. Ikkunasta näkyy lehtomme lukuisine lehmuksineen.

Olen kodin ihminen ja innokas kokkaaja. Meillä ystävät kutsutaan aina syömään ja uuden keittiön myötä olohuoneen ruokapöytä on käytössä vain joulun aikaan. Kaikki haluavat istua tunteja keittiön pöydän ympärillä vilkkaasti keskustellen ja herkuista nauttien aina viimeisen kynttilän sammumiseen asti. Siis elämme kynttilöiden valossa sekä syödessä että saunoessa. Omistuksessa, jonka ystäväni kirjoittivat Mayesin kirjaan lukee: Leenalle, kaikkien aistien juhlien vaalijalle!

Puutarhan lumo on minulle siinä, että se tarjoaa tähtihetkiä kaikkina vuodenaikoina. Sen lumoon ei voi kyllästyä, sillä jokainen tähtihetki on ainutlaatuinen elämys. Tuolta nousee digitalis, missä sitä ei ennen ollut, kallion helmassa vuokot ovat vallanneet uuden mättään, missä iltaisin suloisesti kokoavat valkeat helmansa, akileija on löytänyt ennen näkemättömän värin tai lemmikit peittävät kaiken forget-me-not –merenä. Tiesithän, että keijut tulevat vain puutarhaan, jossa on akileijoja?

Minä ja mieheni istumme puutarhan siimeksessä, yhdessä niistä monista, sillä siimeksiä pitää puutarhassa olla, salaisia paikkoja. Kuulemme kuinka vaivaishiiret kiipeävät hiirenportaita ees taas, ees taas. Kirjosieppo hoitaa tuholaistorjuntaa syöttäessään ahkerasti poikasiaan. Ah, vihdoinkin, vihdoinkin puutarhastani tulee yhtä villiintynyt ja salainen kuin F.H.Burnettin Salainen puutarha, lapsuuteni lumottu unelmapuutarha.

Summer Snow hunnuttaa vanhaa korituolia. Rappioromantiikkaa ja ajan patinaa. Siitä ei enää ollut tuoliksi, mutta kylläkin kärhön kodiksi. Alppikärhöt kaunistavat luumupuun vanhaa oksaa ja roikkuvat siitä kuin kellokukkaiset morsiushunnut. Esikot kuiskivat leviävänsä hulluina joka kiven koloon ja idänunikot hehkuvat punamustat sylit levällään täydellisen kutsuvina…

Juhannusyö. Minä ja mieheni juhannusruusun vierellä kahdestaan. Niin hiljaista. Odotusta. Sitten heikko ’rits’. Siinä vierellämme, hiljaisuuden sylissä, olemme synnyttämässä satakielen laulua. Ihmeelliset laulajat kuoriutuvat, Finlands vita ros tuoksuu ja juuri kun lehdossa alkaa satakielen sydänyön konsertti, valkolehdokki antautuu tanssiin levittäen huumaavaa tuoksuaan ja kaikki sulaa ihmeelliseen suudelmaan.

Sade ja nautiskelu siunaavat työni ja tunnen täydellistä autuuden huumaa. Syksyllä tiedän humaltuvani omenien tuoksusta hämärtyvissä illoissa, joissa lukuisat syys- ja kuutamohortensiat valaiset kukkarunsaudellaan. Puraisen mehukasta luumua ja mehua valuu iholleni…lepakot suihkivat suih, suih, suih…ja lehmuskiitäjät sukivat hiuksiani.

Ja milloin puutarha on sitten lumoavin? Silloin kun runsas puuterilumi peittää sen. Lumi tekee talvesta ja puutarhasta taikaa. Lykin lumeen polut, joilla voin kulkea talvi-iltoina lumikuningattarena, olla osa lumipuutarhaani. Lumilabyrintit sekoittavat pääni, punaturkkinen noutajani sukeltaa lumeen, puutarhani vie minua huimaan lumipuuterivalssiin…Tähdet valaiset juhlaani. Eikö tämä ole autuutta! Onko suurempaa lumoa!

Love
Leena Lumi

Ainoa velvollisuus on kauneus, ainoa voima on rakkaus, ainoa todellisuus on uni.
- Armi Ratia -

36 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Älä ihmettele, jos jonain päivänä ilmestyn oven taakse kolkuttelemaan - tästä välittyy niin kutsuva tunnelma, ettei sitä varmaan voi vastustaa. ;)

    Minä olen kai kerrostaloihminen, mutta toisinaan mietin, olisinko jotenkin onnellisempi, jos minulla olisi piha- ja puutarhatöitä tehtävänä. (Sisätöistä en pidä, paitsi kokkaamisesta ja leipomisesta, jotka ovatkin enemmän harrastus kuin kotityö.)

    Kiitos piristyksestä!

    VastaaPoista
  2. Suketus, tervetuloa suvella 2014. En ole ikinä suvella pois tältä saarelta, en Savonlinnan oopperaa pidemmällä.

    Ja minä taas mietin, että voisinko asua kerrostalossa;-) Katsos tämä on kuitenkin isotöinen juttu, vaikka pidänkin puutarhan luonnonmukaisena. Kerran olimme kaksi viikkoa suvella Itävallassa ja kun palasimme, en ollut tunnistaa viidakkoa, johon saavuimme. Se oli erittäin sateinen ja lämmin kesä, joten kasvit vähän innostuivat.

    Siivous on syvältä. No, minä kokkaan, luen ja vähän sisustan. Onko muita sisätöitä;-)

    Ole hyvä!

    VastaaPoista
  3. Lumoavia näkyjä...Kyllä sinulla onkin ihana puutarha ja koti. Jo valokuvien ja kerronnan kauttakin pääsee nauttimaan näin mukana. Kiitos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkatyttö, kiitos ja ole hyvä. Minulla on niin monta puutarhapostausta ja teenhän parhaillaan sitä Leena Lumi's Flower Power (katso oikea palkki ja klikkaa kuva), että parhaat näkymät ovat kuvissa. Vain tuoksut ja laaja-alaisuus puuttuu. Olemme tosi surkeita nurmikon kanssa ja olemmekin sitä kadottamassa eli annamme kukkien vallata suurimman osan nurmea.

      Poista
  4. Leena IhaNainen!

    Oikein runollinen ja kutsuva kirjoitus;))
    Voi olla, että vieraat portillasi lisääntyvät huimasti.<3

    Niin - eikö se siivous sovi paremmin sille pölynimurimiehelle? Sinä olet kodin ja puutarhan hengetär, henki joka leijuu kaiken yllä~~~~~.

    Ihana kirjoitus Leena Lumoavan tekstiä.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-IhaNainen, sinä sen sanoit: Minä olen Hengetär kodin ja puutarhan yllä ja Imurimies saa hoitaa ikävysttyvän siivouksen. Olenko kertonut, että hän on firmassa, joka valmistaa keskuspölynimureita eli Imurimies on ihan oikea sana;-) Minusta hänen pitää itse testata imurinsa ja siinä samassa hoituvat ikkunoiden pesut, veskit yms. Minä kyllä kokkaan ja hoidan vuodevaatteet, sillä olen joku outo lakanafriikki...

      On täällä käynyt yksi sun toinen ja koululuokkiakin. Kouluja en enää tänne laske, mutta ehkä pitää järjestää vuonna x bloggareille avointen ovien päivä.

      Kiitos♥

      Poista
  5. Huikean ihanaa ja lumoavaa, niin sanojesi musiikki kuin puutarhasi salaisuuskin. Ja tuo luonnonmukaisuus, se on sitä mitä olen yrittänyt viimeisimmässä suomikodissamme luoda. Kukilla ja niityllä on vapaus vallata puutarhamme vähitellen ja istutetut ruusut, syreenit, omena- ja kirsikkapuut luovat omia varjoisia keitaitaan. Ja entä koivut! Niitä rakastan joka vuodenaikana, eikä harava lehtiin koske syksyn tullen muta kuin sisääntulokujallamme. Ihanaa. Ja nyt odotan että palaan jälleen Suomeen ja näen kesän syttyvän ja voin kokea sen hetki hetkeltä ilman pakkoa mihinkään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marke, kiitos. Puutarha on sopivasti fyysistä rasitusta, runsaasti luovuutta ja unelmien todeksi tekemistä. Vain nurmikkoa en osaa rakastaa, enkä voikukkia, joka onkin sitten vain minun heikkouttani.

      Olen uudelleen hullaantunut syreeneihin. On kaikkea kääpiösyreenistä Moskovan kaunottareen. Viime mainittu on todella nimensä mukainen, mutta minä onneton istutin sen liian varjoon, eikä Lumimies suostu enää auttamaan sen siirrossa. Se on iso, eikä kai siitä enää toipuisikaan. Pitänee ostaa uusi kaunotar..., mutta sitä ennen 'vielä' kaksi kärhöä ja yksi luumupuu lisää.

      Suomen suven syttyminen on ihan ainutlaatuista, sillä missään suvi ei ole niin raikas ja puhtaan värinen ja mitä kasveja meillä onkaan...kaikki valko- ja sinivuokkojen mättäät, talvikit, kielot, valkolehdokit...

      Poista
  6. Leena, kesä on tulossa ja Sinulla ajatukset puutarhassa. Upea postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos. Mitä tälle voi: Joka vuosi tämä tapahtuu. Nyt on jo mesimarjan taimet tilattu, uuden luumupuun paikka katsottu ja vielä kahdelle kärhölle valittu kiipeilypaikat;-)

      Poista
  7. Ihanaa tunnelmaa, niin tekstissä kuin kuvissakin.

    VastaaPoista
  8. Ennen tekstisi lukemista luulin etten vielä ollut ihan ehtinyt kyllästyä talveen, mutta voih, nyt kevät ei voi tulla liian nopeasti. Puutarhasi vaikuttaa todellakin viehättävän rönsyilevältä Salaiselta puutarhalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinu, minä en oikeasti ikinä kyllästy kunnon talveen, mutta väistämättä tässä alkaa kaivata, ei kuumaa, kuivaa kesää, vaan lämmintä suvisadetta, kärhöjen kukkia, lehmuksia lehteen...Minulla ei ole mitän rajaa siinä, miten rönsyilevän tästä vielä teenkään;-)

      Kiitos!

      Poista
  9. Kiitos, kun päästit meidät tutustumaan ihanaan puutarhaasi....voin melkein tuntea ruusujen tuoksun ja kuula satakielen laulun.
    Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, ole hyvä ja kiitos. Aion jatkaa sitä Leena Lumi's Flower Power -juttua. Sieltä löytyvät vähitellen kaikki rakkaimmat kasvini ja aina jotain tarinaa niihin liittyen. Taidan tänä keväänä aloittaa pilvikirsikalla..

      Poista
  10. Ihana postaus Leena.Sinun puutarhasi on niin lumoava,minäkin sain otettua muutaman ihanan kuvan siitä,.Ja teidän keittiöpöydän äärellä oli äärettömän mukavaa istua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Sinä kun käyt aina kuumaan ja kuivaan aikaa, et tiedä tämän lumon optimaalista tasoa. Tosin olen itse ihan jäävi tämän rakkaan 'lapseni' kanssa.

      Ja taas kohta istutaan! Ja tarina jatkuu;-)

      Poista
  11. Oh, kesä ei ole kaukana. Sunnuntaina jo siirrymme kesäaikaan! Lumoavia kuvia ja kesän värejä. Voi, miten viihdyin, vaikka en mitään puutarhoista ymmärräkään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, Sarin puutarhassa oli jo noussut krookuksia maasta. Meillä on satanut pari päivää lunta, mutta se on jo aika höttöistä.

      Kiitos!

      Muista sinäkin joskus viihtyä Leena Lumi's Flower Powerissa. Vien sinne suosikkikasvejani, jotka kaikki saavat oman juttunsa.

      Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  12. Kauniita kuvia ja insproivaa tekstiä! Oikein kesän ja sen erilaisten tunnelmien ja hetkien odotus pääsi täällä päässä valloilleen :)

    Teidän pihasta ja puutarhasta pitäisi ehdottamasti tehdä kauniisti kuvitettu ja sinun omilla ihanilla teksteillä kerrottu puutarhakirja! Siinä olisi kuule sitten vahva ehdokas vuoden kirja äänestykseen!!

    VastaaPoista
  13. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Ihana teksti ja niin sinua. Nään silmissäni lemmikkimeren ja tunnen omenoiden tuoksun. Istun ruokapöytään, nautin ja rupattelemme pitkälle yöhön. Tai loikoilemme saunassa kuoharilasien kanssa ja maailma on taas parempi paikka. Mukavia ja kauniita kuvia teiltä ja niitä riittää. Kivaa kun jaat tunnelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos. Sitten kesäkuussa valitsemme sen viikonlopun, jolloin toteutamme tuon mukavan seurustelun. Mikään ei voita hetkeä olla sinun kanssa lauteilla kuoharilasi kädessä;-)

      Haluan sytyttää kaikki kirjoihin ja puutarhaan!

      Poista
  15. Anne, kiitos. Väistämättä kevättä tyrkkää nyt kaikkialta.

    Lupaan heti ryhtyä hankkeeseen, kun saan kustantajan;-) Ehkä siinä olisi se projekti, jota olen kaivannut...

    Poistin sen toisen kommentin, kuten huomaat. Ehkä kaikki johtui vain siitä, että olen ollut menossa.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle

    VastaaPoista
  16. Oi Leena, etsin Nerudan runoa "Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni" ja löysin senkin blogistasi. Minkä aarreaitan oletkaan tänne rakentanut, kiitos siitä! Nerudan runo on puhdasta valoa, silmille ja sydämelle. Ja rakkaus, hirveää ja ihanaa.

    Aino

    VastaaPoista
  17. Aino, se on niiiin ihana. Ollut aina. Minulla taitaa olla Nerudaa enemmänkin tuolla runoblogin puolella eli Lumikarpalossa.

    Ole hyvä ja nauti!

    Niin...rakkaus, sitä juuri se on: Ihanaa ja kauheaa.

    VastaaPoista
  18. Voih, mulla on ollut niin puutarhainen fiilis jo jonkin aikaa, kun lumi on sulanut ja paljastanut yhä enemmän.. kauheasti tekisi jo mieli päästä istuttamaan uutta! Vähän olen ottanut etumatkaa, ikkunalla on itämässä siperianunikkoja ja yksivuotisia köynnöksiä useampaa lajia...

    Kipinän asiaan sain tosiaan vasta viime kesänä, joten alussa ollaan mutta suunnitelmia on paljon, niitä toteuttelen siinä tahdissa kuin sopivalta tuntuu ja välillä eksyn ihan jonnekin muualle sivupoluille. :) Ensimmäiset akileijani olen tilannut ja köynnöshortensian aion myös istuttaa tänä vuonna, ja paljon muuta!!

    VastaaPoista
  19. Satu, sama täällä, vaikka minut lumirakkaudestani tunnetaankin. Nyt olen vain ruukuttanut uudelleen kellrissa talvehtineet pelakuut. Ja tilannut ne mesimarjat. Kunahn Vierhlandian taimipiha aukeaa niin, sitten...

    Minulla ei ole riittävästi kukkaikkunoita. Kasvaa taimet hujoppina, kun ei riittävästi valoa ja jos laitan vaikka ruusupapua, niin se on jo katossa ennen kuin saan sen ulos. Toisaalta käytän niin isoja ulkoruukkuja, ettei niitä kukaan siirtele ja taimiruukut ovat pieniä. Eli otan todella hitaasti nyt. Toukokuussa kaikki on toisin.

    Minä muistankin sen sun kipinän. Minä olen kipinöinyt joka kevät jo 27 vuotta, joten kyllä tässä vähän hiljenee. Nyt on kaikki kärhöissä ja istutan ne taimista. Tuskin maltan odottaa, että kärhöt saapuvat kauppapuutarhalleni.

    Minulla on about 10 köynnöshortenmsiaa. Se tekee jo nyt uutta lehteä. Silmut ovat jo aivan turpeat ja veikkaanpa, että kahdessa viikossa on pienet lehdet. Köynnöshortensia on mielettömän kiitollinen ja kaunis kasvi. Minulla oli täällä valmiima lehtoakileijaa, mutta sitten ostin taimina alppi- ja japaninakileijaa valkoisena. Odotan innokaasti näiden kaikkien ristetymistä. Jänniä värejä on jo näkynyt. Valkoinen ja oikein kalpea pinkki ovat nyt suosikkejani, mutta jos yhdessä kohtaa on paljon tummansinsitä akileijaa se on kuin Valan runo Sininen puutarha.

    Anna akileijan sitten kasvaa, minne ikinä se keksii levitä. Se on kaunis muiden kukkien joukossa ja tulee enemmän keijuja...

    VastaaPoista
  20. Riikunan näköistä nuo luumusi, sain pari puuta Suomesta isältäni, ei niin tavallista täällä.

    VastaaPoista
  21. Hannele, tämä on Sinikka eli ns. siniluumu. Meille tuli vahongossa väärä merkki, kun lähdimme ostamaan sitä punaluumua lisäää, joka on oikein herkkumme.Punaluumu tulee toukokuussa. Nämä kypsyvät eri aikaan, joten sekin on kiva, sillä syömme luumut tuoreina eikä kukaan pysty määräänsä enempää. Punaluumu on mehevämpi,mutta siniluumu jotenkin kuvauksellisempi.

    Kyllä äiti istutti heti luumupuun, kun muutti yksin (isän kuoltua) uuteen rivitaloasuntoon, jossa pieni piha. Ennen hänellä oli suuri puutarha ja paljon omenapuita. Hän siis asuu merenrannan tuulissa ja hyvin se puu siellä menestyy.

    Ota Molinista esimerkkiä;-) Mikä on ihanampaa kuin luumupuulehto. Ehkä pyrin samaan hitaasti, mutta varmasti.

    VastaaPoista
  22. Myöhässä tähän kommentoin, mutta teenpä sen kuiteskin:)

    Kyllä sinussa Leena on kirjailijan ainesta, niin ihanasti kerroit kauniista keittiöstäsi ja ihanasta puutarhastasi.
    Välillä en tiennyt luenko kirjaa vai blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos!

      Olenhan aina kirjoittanut ja myös elättänyt itseni kynällä, mutta tämä blogi olkoon kirjani.

      Poista