sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

VILLI TIE

Sydänmaalla, kun pakkanen takoi taivaalle kuun, kun koivujen hennot oksat kääriytyivät valkoiseen kuuraan, kun tähtikiteet hopeoivat hangen.

Esko-Pekka Tiitisen kirja Villi tie (Kustannuskiila 1988) on vienyt sydäntäni villisti jo kauan. Villi tie on minusta kauniisti lastenkirjojen joukosta erottuva niin tarinatyyliltään kuin huikealta kuvitukseltaan, josta saamme kiittää taidemaalari Tuula Tiitistä: Jokainen tarinan kuva on kuin taulu!


Se mikä minuun Esko-Pekan tyylissä vetoaa on riipaiseva suloisuus kerrottuna luonnon eläinten kautta. Tarinassa on myös vahvaa symboliikkaa, jossa eläinten maailman pahat ja kovikset hyvinkin vertautuvat käytöksellään ihmismaailman pahiksiin ja kiltit ovat sorrettuja ja riistettyjä, mutta mikä onni: Villi tie saa onnellisen lopun!

Kirjan tarina alkaa siitä kun metsämyyränpoika katselee kuunsirppiä ja näkee jossakin kaukaisuudessa välkehtivät kultaisen valon. Valo saa hänet haaveilemaan Suuresta maailmasta, jonne hän haluaakin sitten lähteä emonsa kyynelehtivästä vastustuksesta huolimatta. Emo yrittää estää:


-Jos löydät valon, löydät varjonkin. Miksi sinä sinne haluaisit? kysyi emo ja silitti poikasensa turkkia.


- Siellä kaikki on paremmin ja suurempaa, vastasi myyränpoika. – On sinne muitakin mennyt.

Ja niin sinä sitten kävi, että:


Kun pimeä valkeni aamuksi, oli myyränpoika jo tipotiessään. Emo istui kannonpäässä ja katsoi palavin silmin poikasensa perään. Koivujen riisutut oksat kaartuivat kotikannon ylle kuin vanhuksen sormet.


Tässä kohtaa alkaa jo tuntua suuria tunteita, kun näen pienen myyrän yksin kipittävän pitkin hankea ja tunnen hänen emonsa ikävän ja tietenkin myyränpoikanen ihan ensimmäiseksi kohtaa kovikset eli rotat, jotka yrittävät viedä hänet väkisin Rottakouluun. Siltä myyränpoikanen kuitenkin pelastuu ja törmää siiliin, joka puhuu hänelle käheällä ja lempeällä äänellään ja kertoo miten hän tekee rotille töitä kaupan lattiaharjana saadakseen itselleen edes vähäisen elannon.

- Oikeastaan minun pitäisi olla jo eläkkeellä, sanoi siilivanhus ja meni hakemaan majansa perukoilta omasta kopastaan lisää omenaa.

Silloin myyränpoika näki: Siilin piikit olivat selkäpuolelta aivan kuluneet, ne sojottivat surkeasti joka suuntaan ja lapaluiden kohdalta paistoi paljas nahka. Siilivanhus ei kuitenkaan lähde myyränpojan matkaan ennen kuin myyränpoika on kokenut hurjan seikkailunsa ja löytänyt rottien vanhan taskulampun eli kiiltomadon, kohdannut ketun, joka tekee rotille työtä hienonrouvan turkiskauluksena ja kokenut itse kovia rouvan rintakoruna, joka tietenkin menee ihan ranttaliksi kaikki ja siitä alkaa kertomuksen eläinten villi tie kohti Sydänmaan vapautta. Mukana matkassa ovat myös siilivanhus sekä kiiltomato. Kaikilla on oma osuutensa ennen kuin pohjantuuli puhaltaa metsään hiljaisen laulun ja vesi virtaa kohisten jään alla, ennen kuin he voivat pysähtyä ja katsoa toisiaan silmiin turvassa kuun valossa – Sydänmaalla.

Tarina on huikean kaunis ja vetoaa takuulla kaikkiin eläinten ja luonnon ystäviin. Samalla se mitenkään pahasti osoittelematta näyttää myös oikeaa tietä kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa kenenkään vanhuksen ei tarvitse olla lattiaharjana tai kynnysmattona ja kettujen paikka on saada vaeltaa villinä luonnossa eikä joutua kenenkään turkiksi.

Ei edes hienonrouvan!

***

Osallistun tällä kirjalla Valkoisen kirahvin Lasten linnoitus -haasteeseen.

16 kommenttia:

  1. tosi söpö kirja! ja tarina on vallan mahtava- melkein jo näen animaatin tästä kuin niistä pienistä hiiristä jotka asuu kannonkolossa- en muista sen nimeä,mut piirrettynä tuli joskus ja minähän tykkäsin :) eikä ole montaa vuotta kun ostin sen kirjankin itselle- lasten kirjan siis! :D :D

    VastaaPoista
  2. Akiss, tämä on...suorastaan lutunen. Ah, rakastan katsoa lasten piirrettyjä: Muistan heti Kaislikossa suhisee ja ne Batrix Potterin Petteri Kaniinit ja...

    Well, me molemmat ostamme sitten itsellemme lasten kirjoja;-)

    VastaaPoista
  3. Lasten kirjat ovat niin huikaisevan upeita. Joskus ne saavat aikuisenkin liikuttuun melkein kyyneliin asti.
    Lisäksi niissä on aina niin upea kuvitus:)

    Mukavaa aurinkoista viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
  4. Hanne, tai sitten me ollan tulossa lapsiksi jälleen;-)

    Erityisen upeat kuvitukset on niissä, jotka minä ostan.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, Esko-Pekka ja sisarensa Tuula! Kaikki heidän yhteistyössä tekemät kirjat ovat aivan ihania. Taidan nyt olla hieman puolueellinen, ovathan he täältä meiltä syntyisin ja tulivat tutuiksikin silloin aikoinaan..
    Kiitos, tulipa hyvä mieli ♥

    VastaaPoista
  6. Minttuli, no sattuipa! Teen heiltä toisenkin eli Onnen omat. Voi vallatonta kirjastaan he saivat 1988 valtion kirjallisuuspalkinnon.

    Ehkä minäkin olen puolueellinen, mutta eri syistä. Jopa Lumimies huokaili näiden kirjojen kuvia tänään. Ja Esko-Pekka osaa kirjoittaa niin suloisesti.

    Ole hyvä ja mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  7. mahtavaa että säkin luet lasten kirjoja .. :) psst: sähän voit vinkata tätä sun serkulles ;)

    VastaaPoista
  8. Akiss, me ollaan lapsia;-)

    Juu, laitan linkin hänelle ja parille muullekin koskien niitä...

    VastaaPoista
  9. Villi tie on ihana<3 jo nimi kutkuttaa mielikuvituksen liikkeelle ja itse tarina lumoavine kuvineen vie mukanaan.
    Villi tie löytyy meidänkin hyllystä,ostin sen aikanaan lapsilleni ja säästin tuleville lapsenlapsille,joille toivottavasti saan sitä joskus lukea...
    Siitä olen kyllä iloinen,että ikinä en kasva niin isoksi,etten lumoutuisi hyvästä tarinasta,sadusta,fantasiasta.Eläköön sisäiset lapsemme:)

    VastaaPoista
  10. Tämä on niin liikuttava ja kaikkea. Minulta tulee vielä se Onnen omat. Laitoin sen jo sivupalkkiinkin.

    Nimenomaan: Iloitkaamme sisäisistä lapsistamme ja pitäkäämme heistä hyvää huolta!

    VastaaPoista
  11. Ihana kuvistus ja olen aivan varma, että kyynelehtisin lukiessani sitä, kiitos Leena vinkistä.
    Ilona

    VastaaPoista
  12. Ilona, ole hyvä vain. Me kuulumme Suuriin Tunteellisiin;-) Jo myyränpoikasen kuvat kiiltomato sylissään saivat minut vain katsomaan kuvaa ja huokailemaan.

    VastaaPoista
  13. Kyllä Tiitiset osaavat! He ovat tehneet yhdessä todella monta mahtavaa lastenkirjaa. Pidin todella paljon myös E-P:n Finlandia Juniorinkin voittaneesta nuortenromaanista Villapäät, ja muitakin hyviä hän on kirjoittanut (niin kuin Elämänkirja).

    Mutta sinulle halusin vinkata kuvakirjasta Kyyhkyn kysymys, jonka kuvitukset ovat Esko-Pekan pojan, Nikolai Tiitisen. Siinä on todella upean kaunis kuvakirja, jonka sanomakin on tärkeä!

    PS. Onnittelen tässä samalla vielä jälkikäteen viikonlopun juhlapäivästänne, jota näen sinun nyt juhlistaneen tuolla kauneimmalla Szymborskan runolla. <3 Toivotin teille toki onnea etukäteen, mutta olin valitettavasti koko viikonlopun pois koneelta. Toivottavasti teillä oli ihanaa!

    VastaaPoista
  14. Karoliina, googlasin Esko-Pekan sekä Tuulna ja huomasin, että tuotanto on todella runsas ja havitsin myös tuon Finlandia Juniorin. Kiva, että sinne pääsee joskus semmoisiakin, joista minä pidän;-)

    No, jo nimi, Kyyhkyn kysymys on koskettava. Täytyy ottaa se kirjastosta. Teen seuraavaksi Tiitisten Onnen omat, joka on 'pienten eläinten suuri rakkauskertomus'.

    Kiitos kovasti! Minä tiesin, että olet hengessä mukana;-) Sinä heräät heti, kun juuri tuo Szymborskan runo liikehtii, sillä siinä on sanomaa myös sinulle & co! Meillä oli ihanaa, sillä kun otamme yhteistä aikaa, sitä ei horjuta mikään, muu sulkeutuu ulkopuolelle ja on kuin olismme juuri tavanneet. Tiedän, että sinäkin tiedät, että tuosta kannattaa pitää kiinni♥

    PS. Viisas ei ole viikonloppuna koneella. Pyrin siihen...

    VastaaPoista
  15. Kuulostaa ihanan allegoriselta tarinalta.

    VastaaPoista