torstai 12. huhtikuuta 2012

LOMAILIJAN PUUTARHA

Mietittäessä kahta mukavaa asiaa eli lomaa ja puutarhaa, tulee mieleen kaksi kysymystä: ’Jos olen poissa, miten puutarha selviytyy?’ tai ’Jos lomailen kotona, mitä lomaa se on puutarhan hoidolta?’ Olen nämä molemmat käynyt äärimuodoissaan lävitse, sillä kerran olimme Keski-Euroopassa heinäkuussa muutamia viikkoja ja sinä aikana oli satanut sekä paistanut. Kun saavuimme kotiin, emme olleet tunnistaa puutarhaamme, sillä se oli kuin villi viidakko, jossa kaikki oli röyhähtänyt ylitse äyräidensä. Se tutumpi juttu minulle on olla suvella kotona paratiisisaarellamme ja hoitaa puutarhaa, mikä kyllä etenkin kuivina kesinä käy täydestä työstä.

Leena ja Heikki Luoto ovat tehneet kirjan Lomailijan puutarha (Tammi 2012), jonka avulla on tarkoitus ratkaista molemmat yllä olevat ongelmat kaikkien osapuolten suureksi tyydytykseksi. Kirja neuvoo niin rivitalopihan, kesämökin kuin omakotitalon puutarhan pidossa ja runsaista ruukkuasetelmista päätellen vinkkejä riittää myös parvekepuutarhurille. Leena on opiskellut sekä kasvitiedettä että puutarhatieteitä. Hän opettaa puutarha-alaa sekä kirjoittaa useisiin aikakauslehtiin puutarha-artikkeleita. Hän on kirjoittanut tekstin Lomailijan puutarhaan, jossa on tarkoitus huomata loma hyväksi mahdollisuudeksi nauttia puutarhasta. Heikki Luoto on ottanut kirjan loistavat kuvat kuin ammattikuvaajan taidolla. Hän opettaa biologiaa ja kuvaa luontoa suurella intohimolla. Pidin kaikista hänen kuvistaan, mutta etenkin tämä kuva Leenan tekstiin Keittiöpuutarha käden ulottuvilla, sai minut ihan suvitunnelmiin:

Kuvan yhteydessä olevassa jutussa innostetaan nauttimaan hyvästä ruoasta ja oman puutarhan antimista. Ja todetaan, miten helppoa onkaan perustaa keittiöpuutarha koottavasta viljelylaatikosta tai tehdä ruukkupuutarha. Jo muutamalla siemenperunalla pääsee uusien perunoiden makuun, eikä tarvitse katsella rumaa ja työllistävää kasvimaata, vaan sen tilalla voi olla vaikka hedelmäpuutarha, jossa keväällä kukkivat hurmaavat luumu- ja kirsikkapuut:

Lomailijan puutarhassa annetaan vinkkejä, miten kastelu voidaan järjestää, jos ollaan itse pois. Te ette voi edes aavistaa, mitä kukkapenkkiin voidaan kätkeä…Annetaan myös vinkit, joilla takuulla välttyy rikkaruohoilta ja jopa siltä katalalta voikukalta, joka kätkee kukkansa ruohonleikkuukoneen terältäkin. Eikä käytössä ole siis mitään myrkkyjä elleivät kyseessä ole todelliset kasvituholaiset, joista muutamia kirja esittelee Heikin kuvin. Luodot ovat luontoihmisiä ja se näkyy monessa: tehdään perhosbaari, istutetaan perhosia houkuttavia kasveja, kuten astereita, heliotrooppia, iisoppia, nauhuksia, pajuja, piiskuja, rantakukkaa, siniviuhkaa…, suositaan puutarhurin pikkuapulaisia lintuja sekä siilejä ja tuodaan suviöihin taikaa houkuttamalla yökiitäjiä, noita salaperäisiä kaunottaria, jotka eivät voi vastustaa valkoisia ja sinisiä kukkia. Tässä komea silmäkiitäjä lepäämässä ruusun oksalla:

”Moni tuskailee puutarhassaan aivan turhaan, kun kaikki paikat eivät ole viimeistä piirtoa myöten putsattuja. Keskikesän kukkaloistosta nauttimiseen kuuluu myös armeliaisuus itselle. Pihasta etsitään niitä paikkoja, joissa silmä lepää ja unohdetaan katseilta ne kohdat, jotka on kirjattu ’pitäisi laittaa’-listalle. Kukkien kauniit yksityiskohdat, eriväriset lehdet ja yllättävät väriyhdistelmät kohentavat lomatunnelmaa. Luonto on mestarimuotoilija. Hallittu hoitamattomuus palkitsee runsaudellaan ja väriloistollaan.”

Näin Leena, jolla on vaikka viettävä rinne täynnään lumikelloja ja kaikkialla köynnökset kiipeävät suvella, mutta jolla on mitä siisteimmät ja kukkivimmat puutarhakäytävät sekä paljon asetelmia keväästä talveen eli kaikille vuodenajoille löytyy tästä kirjasta asetelmaehdotuksia. Kevään asetelmiin sopivat esimerkiksi esikot, hopealangat, jaloleinikit, lemmikit, kaunokaiset, orvokit…Ja sitten on niitä upeita kaaria, joita pitkin kukkivat monet, monet eri köynnökset.

Lomailijan puutarha on kaunis, innoittava, runsas, mutta aloittelijallekin sopiva puutarhan hoitopaketti: jutustelua, kuvia, tietoiskuja, perhosia, mustarastaan huilua ja myös tuoksupuutarhaa, jossa vaikkapa rohtosuopayrttiä, illakkoa, pioneja, valkoailakkia, tuoksuhernettä…Ah, jostain tulee suklaan tuoksua. Lähden jäljittämään kuin vihikoira ja löydän suklaakosmoksen, tuon nyt niin sisustajienkin suosiman puutarhakukan:


Kiitos Leena ja Heikki kirjasta, joka saa minut nyt löysäilemään puutarhan kanssa ja kiitos myös upeista kuvista♥

*****

Ja tässä Leena televisiossa mainostamassa ihanaa 'slow gardening' -tyyliä.

*****

Lisää lukemiani puutarhakirjoja Leena Lumissa löydätte täältä

43 kommenttia:

  1. Varmasti ihan hyvä opus vaikka ei edes lomailisikkaan. Aina on uudet vinkit ihan tarpeellisia, ne, jotka vähänkin helpottaa kesän urakkaa.

    Ihania puutarha haaveita taas näin kevään kynnyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin! Minä olen heinäkuussa kotona, mutta haluan silloin vain kuunnella, miten kukkien kasvua ja lintuja, en kitkeä ja kastella.

      Ruukkupuutarha tuo muuten hirveästi helpotusta elämään ja on kauniskin. Kasvimaa on niin työllistävä, että se sai meiltä lähteä ja tilalla on hedelmäpuutarha.

      Eikö vain ja juuri haaveilu tekee puutarhailusta niin lumoavaa. Voi suunnitella ihan mitä vain ja joskus jotain toteutuukin.

      Poista
  2. Voi ei! :D ....tiedät kyllä!!

    Tein just elämäni ensimmäistä kukka/perenna/puskatilausta, joka toukokuussa toimitetaan...sitten se alkaa :)
    ja AINAKIN yksi köynnöshortensia on heti tulossa, se on ihan pakko!

    Kohta en uskalla katsella edes kuvia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, juu, tiedän;-) Mää en voi tälle mitään!

      Sitten muistat jokaisesta istutuksesta tehdä hienoja postauksia. Minä odotan!

      Köynnöshortensiaa ilman ei voi olla: Kuvittele, seinän vierellä ne lykkäävät jo lehteä. Näyttää kivalta. Ja kun kukinta alkaa, se vain kestää ja kestää. Sen hoito on sitten kuten dodon eli EI kanankakkarakeita hortensialle. Minä käytän sitä dodolannoitetta muutaman kerran suvessa kasteluveden mukana.

      Oi, katsele vain: En usko, että olet vielä kovimassa vauhdissa;-) Muista se Koti ja puutarha -lehti 10.5. Se edellinen on nyt myynnissä. Siinä on se maailmankaikkeuden ihanin kansikuva.

      Poista
  3. Puutarhakirjoja on aina mukava selailla, vaikka oma puutarha onkin jo minimaalisen pieni.
    Meillä yleensä käy niin, että poissaollessamme ei sada pisaraakaan ja monet kukat nuukahtavat. Nyt olemme antaneet kukkien pärjätä mahdollisimman paljon ilman kastelua, silloin juuret kasvat syvemmälle ja kasvit selviävät paremmin kuivina kausina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, äidilläkin on pieni piha, mutta se on ihan täynnä perennoja, marjapuskia ja yksi luumupuukin. Kaunein on kutenkin runkosyreeni.

      Sehän onkin uusi, kauhea vitsaus, kun ei saada suvella sadetta. Juu, tiedän tuon jutun, että ne juuret sitten hakeutuvat syvemmälle, mutta minä aina pelkään mun nuorien ja uusien puolesta. Toivotaan ettei Leena lue, miten paljon työtä ja tuskaa minulla on puutarhan kanssa;-) Hän kannattaa Slow gardeningia: Katso video.

      Poista
  4. Oletpa jälleen kerran löytänyt hienon puutarhakirjan. Kiitos arviostasi ja kuvanäytteet teoksesta ovat hurmaavan kauniita.
    Keväältä tuntuu nyt, toivottavasti myös siellä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kevät on yhtä juhlaa, jos on innostunut puutarhailusta.

      Ole hyvä ja eivätkö vain olekin upeita kuvia!

      Täällä on mielettömän keväistä♥

      Poista
  5. Niinpä niin, on näitä ihania ja hyviä kirjoja. Aivan liian paljon :) Taitaa olla paras kiertää kirjakaupat kaukaa...
    Istutin viime keväänä muutaman metrin pitkän ja reilun metrin leveän pottumaan pihan periferiaan. Enkä sitten tykännyt ollenkaan, vaikka laitoin matalan aidanteenkin jakamaan tilan muusta pihasta. Eivät ehtineet potut kovin isoiksi kasvaa kun jo tilalla oli nurmikkoa ja kukkapenkki sekä aita siirrettynä entisen pottumaan toiseen laitaan rajamaan kulkua vattupuskiin :) Ehkäpä, kenties johonkin kippoon voin laittaa pernoita kasvamaan, ehkä en - mutta ei enää maahan! Ei sen puoleen, ei ole eikä tule muutakaan kasvimaata kuin korkeintaan ruukuissa :) Jotenkin tuo kukkapuoli vetää puoleensa enemmän. Silmän iloa, mikä silmän iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, äläs nyt: Näitä on paljon sen tähden, että jokainen vois valita mieluisimmat itselleen;-)

      Ei ikinä kasvimaata minulle! Ei edes uusien perunoiden tähden. Me otettiin vanha saavi ja siihen pohjaan reikiä ja sitten itäneet perunat sinne kasvamaan. Tosin se saavi ei ollut mikään kaunistus, mutta sitäkin tehtiin muutama vuosi peräti. Sitä ennen vattumaa, joka oli pihalla talven rumistus. Yhtenä jouluviikkona otin kiehuvaa vettä ja sulatin jokaisen vatukon tolpan pois. Oli siinä miehellä ihmettelemistä, kun kotiin tuli, että 'miten se vaimo noin ajattelee hyödyllisestä vatukosta ja vielä hieno lajike'. Sen vieressä oli 10 vuotta niin ´tuottelias sipulipenkki, että kaikki jo pelkäs mua, kun tyrkytin niitä sipuleitani kaikille.

      Tiina, nyt tuon kaiken kauhean sijaan siinä on kahden istuttava aurinko/varjopaikka, jossa siis kaksi tuolia ja pöytä, ympärillä luumu- ja kirsikkapuita, joista roikkuvat kesäkuussa hurmaavat alppikärhöt ja sitä ennen on sitten se valkoinen kukkavaahto...

      Mun päässä tykyttää nyt koko ajan, mitä keksis tehdä puutarhaan. Ainakin lisää kärhöjä ja se yksi luumupuu, jonka hedelmät kypsyvät eri aikaan kun sen toisen, tulee. Yksi luumupuu kuolla kupsahti, mutta on nyt kärhöjen kotina. Kirsikoista teemme likööriä, joka valmistuu jouluksi ja sitten hieman eri kohdan omenapuista teen hilloja hulluna...monta viikkoa omppuhilloa. Nyt on viimeinen purkki menossa, joten ei tässä laihtumaan pääse. Kauheeta, miten mää näin pitkästi...se on kaikki puutarhan syytä!

      Poista
    2. Äh , vihaan tätä iPadia - yksi virheliike, ja hups vaan sinne meni taas teksti :( En kyllä jaksa kirjoittaa uudestaan tynnyristä pottukippona, joka olisi kyllä kiva ja ihan siedettävä tai kuudesta omppupuusta joiden satoa ei saa minnekään säilöttyä tai parista luumusta ja yhdestä kirsikasta jobka kirsikat linnut aina popsii ja vadelmista jotka vanha omistaja suutuspäissään repi maasta, ja taas ne kasvaa.... en kirjoita.
      Mutta etpäs arvaakaan mikä kirja on näköjään kirjakerhossa kuukaudenkirjana - juu, kyllä vain, kohta minullakin on Lomailijan puutarha (toivottavasti vaan kirjana).

      Poista
    3. Tiina, ja mää olin äsken Lillassa ja luulin olevani Namussa;-)

      Me on saatu niin paljon kirsikoita vuosien aikana, että on tehty mehut ja kotiviinit etc. Nyt saa linnut syödä mitä haluavat, sillä aina siitä kummiskin saa joululiköörin tarpeet.

      Minä voin säilöä kaikki omenat. Se on se helppo omenahillo runsailla kanelitangoilla...Olen viikkoja siinä hillossa...

      No, anna kirjan sitten tulla vaan. Saat siitä monta inspiraatiota. Mutta minä vain ihmettelen niitä Leenan jämptejä puutarhapolkuja: Kyllä niiden takana on mahdottomasti työtä, eikä mitään slow gardeningia. Tai jos Heikki tekeekin ne duunit...Se olis munkin unelma, että mä istuisin varjossa lukemassa ja R. painais hulluna puutarhassa. Hän tykkää auringosta, sais sitä siinä samalla;-)

      Minä en ota ikinä mitään padia. Vihaan jo tekstiviestienkin näpytystä.

      Poista
    4. :) kerrankos sitä ihminen eksyy.
      Namussa on kuulema ollut talon alla kunnon kylmäkellari joka on joitakin vuosia sitten täytetty. Olisipa vieläkin tuo kelllari, eipä olisi ongelmia sadon säilömisen suhteen.
      Oih, minen osaisi olla jos joku muu juoksentelisi puutarhahommissa ja minä esim. loikoisin riippumatossa, jotenkin vaan se on niin, että on "pakko" päästä kuopsuttamaan jne. Ehkäpä se vuosien mittaan ja suurimman innon ohimentyä muuttuu, ja sitä toivoo, että joku muu todellakin painaisi duunia :D

      Kokolailla graafisena ihmisenä odotan mielenkiinnolla noita kirjan jämptejä polkuja...

      Poista
    5. Ai niin, piti sanoa, että oikeasti kyllä rakastan tätä Padiani, sormet on tainneet jo juurtua tähän näyttöön kiinni.... joskus vaan ottaa kupoliin kun huitaisee johonkin väärään kohtaan ja laite vaihtaa sivua - muuten ei väliä, mutta jos on kirjoittanut, tekstit häviää.

      Poista
    6. Kellari pitäisi aina olla. Sillä on mielettömästi käyttöä. Tosin me olemme omastamme jo juures- ja perunalaarit hävittäneet, mutta tialle ovat tulleet hyllyt joissa vihannekset ja juurekset säilyvät kauan, tilaa viineille ja purkeissa muhiville kirsikoille (lue: joululikööreille). Se on apuna jouluna isojen ruokamäärien säilyttämisessa ja kun mittari näyttää +37, minä ja koiruus olemme kellarissa. Siellä on nyt korituoli ja lukuvalo, sekä matto tiililattialla Olgaa varten;-)Tosin yksi seinällinen on kukkaruukkuja...kun edes varastona olevaan autotalliin ei enää mahdu.

      Niin graafisuus. Meri pitää vain äitinsä kartiovalkokuusista ne sokeritopat´), mutta yllättäen hänkin on tullut kärhöjen viemäksi ja kasvattaa niitä nyt Helsingin asuntonsa parvekkeella ja soittelee ahkerasti hoito-ohjeita.

      Olen kokeillut noita R.:n leluja ja päättänyt, että 'ei mun juttu'. Tytär on niistä niin tohkeissaan.

      Poista
  6. Meillä selviää sillä istuttanut vain kestäviä kasveja, kastelen vain uusia kasveja eks 14 päivää, sitten saavat selvitä itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, sää oot niin hurja riskinottaja;-) Mää säälin mun pieniä kasveja ja kastelen niitä suviöinä, kun on ollut niin hemmetin kuivaa pari viimeistä suvea.

      Poista
  7. Minua lohdutti tuo "hallittu hoitamattomuus" sillä on aivan mahdotonta olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Kun olen mökillä, kuolevat kotipihan ja terassin kukat janoon, kun olen kotona, kasvaa mökin kukkapenkki rikkaruohoa. No, toisaalta olen Hulda Huoleton ja siltä myös pihani näyttää sekä kotona että mökillä. Se kasvaa mikä on kasvaakseen ja loput tekee "zeppugunit". Elämä on. Aina joka kevät päätän olla hurahtamatta uutuuksiin, mutta niin vaan päräytin tilauksen taas Viherpeukaloille. Hyötypuutarha ei ole minun juttuni ja perunamaan multaus on sitä vihonviimeistä hommaa, hikeä ja hyttysiä. Joku muu meillä kyllä tykkkää kyykkiä kasvimaalla, minä mieluiten poimin luumuja ja kirsikoita tyrnien lisäksi.
    Varmasti saisin ideoita tästä kirjasta. Tai lohtua ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kiitä Luojaas ettet ole tällainen stressaajasuorittaja kuin minä! Kunpa voisin vaihtaa pääni!

      Hulda Huolettoman on niin nautinnolista poimia luumuja ja kirsikoita ja jos Prinssipuoliso haluaa pitää kasvimaata, niin sitten jonnekin ei ihan näkösälle;-)

      Ja mää odotan nyt niitä mun mesimarjojani. Pitäis tulla viikolla 18.

      Leena on peto tekemään asetelmia. Katso tuo hänen haastattelu telkkarissa.

      Lohtukin on joskus niin tärkeää...

      Poista
  8. Olispa minulla puutarha...Minulla on vain kasveja kotona ruukuissa,mutta onneksi ne ovat niissä ruukuissa,missä on se vesisäiliö,joten ne voi jättää ihan lomankin ajaksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, niin, ne altakasteluruukut pelastavat paljon.

      Jaksaisitko kauankin hoitaa puutarhaa...Ainaskin siinä olis kiva olla joku apuna;-) Minä en nosta enää yhtään multasäkkiä enkä käytä kastelussa niitä isompia kannuja. Elämän opetusta.

      Poista
    2. Haluaisin ainakin pienen yrttipuutarhan....ihan pienen vain...

      Poista
    3. Niin minäkin. Oikein pienen vain...

      Poista
  9. Hallittu hoitamattomuus, kyllä kiitos! Slow gardeningissa uskoisin olevani luonnostani aika hyvä, varmaan siksi että olen laiska ja mukavuudenhaluinen, heheh. :D Saan inspiraatiopiikkejä, ja niiden jälkeen sitten taas pitkän aikaa vaan olen ja nautiskelen.

    En ole muuten ikinä ymmärtänyt, enkä tule ymmärtämään, miksi voikukka on niin inhottu kasvi. Sehän on ihan parasta kun ojanpiennar ja puoli nurmikkoa on täynnä iloisen pirtsakoita kukkia. Lisää voikukkia! Joka nurmikolle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, sun täytyy olla horoskoopissa härkä! Määkin olen laiska ja mukavuudenhaluinen, mutta käytän siis vain tuota mukavuudenhaluinen sanaa, sillä kuulostaa kauniimmalta. Silti joku piru on, kun aina saan päälle suorittamisen, joka ei oikein sopisi. Tosin heinäkuulla en jaksa tehdä puutarhassa mitään. Kuuntelen kun harakankellot kalkattavat aikaa ja leikkivät olevansa kissankelloja...ja miten ruoho kasvaa. Alan nähdä unia syksyn helpotuksesta, kun se ruoho kuolee itsestään pois;-)

      Niin, ne inspiraatiopiikit! Ne kuuluvat oireyhtymään ja sitten tulee syvä pudotus. Niiden piikien aikana sitä voi olla päivässä ihan erilainen puutarha vastassa töistä palaavaa miestä.

      Satu, se on ihan jees ojanpientareilla, mutta ei mun puutarhassa, kun se leviää lopulta kaikkialle kukkapenkkejä myöten. Sen siemennyskyky on täydellinen. Sen sijaan, minä suosin lupiinia, jota oikein urakalla vihataan maahantunkeutujana. Niin rasisti minä en ole;-) Sisarellani taitaa kukkia alkusuvesta eniten voikukkaa...Ja huom. minä en ole myöskään kovasti keltaisten kukkien ystävä. Jos voikukka olisi vaikka vaaleanpunainen, asia voisi olla aivan toinen.

      Poista
    2. Mä oon leijona! :) Keltainen on muuten mullekin ei-niin-suosikki kukkien väri, mutta voikukat toteuttavat sitä väriään jotenkin niin ihanan iloisesti etten voi olla tykkäämättä. :)

      Ja lupiinit - joo, ne syrjäyttävät muita kasveja mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu - mutta miten voisi muka olla ihastelematta sitä kun lupiineja kukkii tienvarren täydeltä?!?

      Poista
    3. Satu, olishan se pitänyt arvata;-) Bessukin on leijona...Voisit lukea, millainen oikeasti olet, laittamalla mun blogissa hakuun sanan leijona

      No, voikukatkin syrjäyttävät mulla lemmikkejä, valkovuokkoja, akileijoja etc. Pitäis varmaan valittaa johonkin.

      Niin...minun kuupuutarhani saivat aloittaa valkoinen lupiini (ihan villilupiini) ja valkoinen akileija.

      Poista
  10. Täällä kaivataankin vinkkejä loma-ajoiksi. Nyt joudun juoksuttamaan ystäviä päivittäin meillä kastelemassa. Kesäkuumalla on pakko kastella joka päivä, mielellään parikin kertaa päivässä. Yritän muistutella asiaa itselleni. Nyt olen intoa täynnä ja mielessä muhii suunnitelmia parvekepuutarhaa varten. Heinäkuussa alan hyytsähtää siihen kastelurumbaan. Elokuussa olen jo aivan kypsä ja odotan syyssateita. Pitäisi siis pitää järki päässä, jotta säilyisi myös ystävyyssuhteet:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, altakasteluruukut tulevat sun kohdalla ekaksi mieleeni, mutta on muitakin keinoja...

      Mine, minä en jaksa uskoa etteivätkö kaikki kyllästyisi heinäkuulla. Ja sitten alkaa kova syksyn odotus, että ei tarttis enää leikata nurmikkoa ja muutenkin tulis siistimpää ja selkeempää. Siis rakastan syksyä, mutta tämä kevään alku on yhtä huumaa ja aina vain päähän tulee jotain, mitä voisi istuttaa/kokeilla/lisätä/siirtää...

      Eihän me nyt mitään järjettömiä...;-) Kun vielä olimme suvella joskus pois saareltamme, naapuri kävi kastelemassa, mutta enhän voinut pyytää leikkaamaan nurmikkoa ja kitkemään kukkapenkkejä. Rakennan nyt kaiken varalta itsestään pärjäävää puutarhaa eli jos tiedän olevani poissa, kärhöjenkin on selvittävä! Sisäkukkia ei varsinaisesti ole kun olen kova niitä murhaamaan.

      Poista
  11. Minulla ei ole tarvetta puutarhakirjoille enää, mutta selailen edelleen niitä kauniiden ja hemaisevien kuvien takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, minä viihdyn nyt niiden parissa vähän samoin kuin syystalvella sisustuskirjojen kanssa. Minäkin olin päättänyt ettei ikinä enää puutarhalehteä tarvitse tilata, mutta niin vain kävi.

      Sulla on se kaunis kaupunkikoti, jossa ne upeat ikkunapenkit...

      Poista
  12. No nyt löytyi mullekin puutarhakirja. Kun luovuimme palstasta, niin jäin ikävöimään sitä tonkimista, satoa ja kauneutta, mutta en tosiaankaan niitä kesiä, jolloin piti kantaa käsin vettä järkyttäviä määriä. Nyt kun on vain parveke, niin sama kastelutuska jatkuu lomaillessa. Ihanaa jos tästä kirjasta löytyisi jotain vinkkejä "pienviljelijälle".

    Tässä kirjoitellessa sivupalkissasi on Kirjavan kammarin blogilinkki, jossa on Jennifer Weinerin kuva "Then Came You" kirjasta. Onpa houkutteleva kansikuva. Naisella ei ole kukkia huoneessaan, mutta jonkinlainen kasvimaa näkyy ikkunasta. Suurkaupunkilaisen kasvimaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta katso tuota keittiöpuutarhan kuvaa ja mieti, että se voisi olla sinun. Se toimisi, tuottaisi, olisi kaunis ja kestäisi myös poissaolosi. Ihmettelen, mistä moinen rustiikkinen hylly on löytynyt...Se sopis niin mulle isolle parvekkeellemme. Nyt ruokapöytä on pienempi kuin pöytä ruukuille...

      No, se kuva on siinä juuri siksi, että pidän siitä niiiin paljon;-) Vaikka olen luontoihminen henkeen ja vereen, niin oudosti vain innostun välillä näihin kaupunkilaisjuttuihin. Muistathan kuka on veljeni? Kevin, sarjasta Brothers & Sisters. Katson sen sarjan eri tuotantokausia aina jos tarvitsen voimaannuttamista. Siinäkin on paljon kaupunkia, mutta on myös isoveli...

      Haluasin niin tuon kirjan Then came you omaksi.

      Päätä nyt totetuttaa se ruukkupuutahra sinne parvekkeelle. Lomailijan puutarhasta saat vinkit, miten kasvit selviävät myös ilman sinua. Merilläkin on paljon kastelua tarvitsevia alppikärhöjä Hesan asunnon parvekkeella ja he aikovat olla suurimman osan suvesta Keski-Suomessa.

      Poista
  13. Voi mitä kuvia! Nyt on jo kauan ollut sellainen tunne, että tule jo ihan kunnolla, kevät! Meillä on vieläkin paljon lunta pihassa, mutta eilen bongasin ensimmäiset krookuksennuput. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikö vain. Kevät on tullut ja mennyt ja nyt taas palannut. Koko yön on satanut vettä, joten seuraava aurinko avaa jo scillamme, joita on ainakin miljoona. Myyrät syövät vain lumikellot ja tulppaanit;-) Mutta Tulppaanitarhan lumo -kirjasta sain vinkkejä, miten voi toimia myyriä silti tappamatta. Ans' katsoo nyt...

      Köynnöshortensia olet toivottavasti istuttanut. Meillä seinän vierellä kasvavat avaavat jo lehtiään.

      Minulla krookukset ovat rinteessä, jossa on lunta. Sitä ennen ehtivät kevätesikotkin, joita olen jo bongaillut (ei vielä kukassa) sekä sinivuokot.

      Poista
  14. Olisikohan tästä kirjasta apua, miten pieni pihamme selviää poissa ollessamme? Siltä vaikuttaa! Ruukkuviljely kiinnostaa minua tosi paljon.

    Kesä on aivan varmasti tulossa. Pääkaupunkiseudulla kukkivat krookukset ja ainakin Helsinki-Hämeenlinnan välillä oli monessa paikassa leskenlehtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tämä on täydellinen kirja myös pikkupihan omistajalle, joka haluaa olla kotoaan poissa suvella. Ruukkuviljely on tyylikkäintä mitä tiedän: Se on kaunista, siihen ei tule rikkaruohoja eikä ainakaan meillä edes etanoita. Ja koska ruukut ovat isolla parvekkeellamme pääosin, siinä on keittiäpuutarha käden ulottuvilla. Mietin vain tuota Leenan ja Heikin kaunista keittiöpuutarhatelinettä, se kun niin sopisi meille kiviseinää vasten...Täytynee kysyä Leenalta, mistä ovat sen saaneet.

      Meillä satoi koko yön vettä! Ah, ensimmäinen kevätsade♥

      Seuraava aurinko avaa scillani ja kevätesikot puskevat maasta jo urheina. Olihan Unelmallakin jo kaunis kuva krookuksista ja perhosesta sekä se hurmaava lumikello.

      Poista
    2. Kiitos Leena jälleen kerran kirjavinkistä. Tilasin kirjan nettikaupasta. Täytyykin käydä katsastamassa Unelman blogia.

      Poista
    3. Ole hyvä! Nettikauppa onkin kätevä tapa tehdä ostoksia. Sieltä on liiankin helppo saada esim. elokuvia;-)

      Unelmalla oli taas kaunista!

      Poista
  15. Olisikohan tämä sitä minulle tarkoitettua helpoutta, ihanaa huomata että muitakin leijona-puutarhureita löytyy ;) Kiva teos, kuvat kauniita ja houkuttelevia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, just sulle;-) Leijonat haluavat näyttävää, mutta jonkun muun pitäisi se heille tehdä: Suostun!

      Poista
  16. Hei Leena, mielenkiintoinen kirja.
    Minullahan on tuo sama ongelma kuin Arjalla, mutta en ole Hulda huoleton, vaan se sressisuorittaja:)
    Nyt jo stressi kohoaa sitä mukaa kun lumet sulavat. Tekemistä on taas niin hitosti ja sitten meillä on se vitsaus: Elämänlanka.
    Kyllähän piha jotenkin selviäisi pienellä hoidolla, kun on noita perennoita, mutta tuo e.lanka kietoutuu kaikkeen, marjapensaista perennoihin. Kaikkea olen kokeillut, mutta aina se on jossain vaiheessa kesää selättänyt minut ja silloin on peli menetetty.
    Kasvimaakin minulla on täällä kotona ollut, mutta ei ole enää. kasvihuonekin saatiin edelliskesänä innolla pystyyn ja viime kesän se oli tyhjillään, kun olimme vain mökillä:)
    Mökillä on kasvimaa ja perunamaa. Tuli muuten mahtavia Siiklejä ruokapöytään. Tomaatitkin kasvoivat hyvin saunan seinustalla, vaikka raijasimme ne peräkärryllä , niiden jo kukkiessa, mökille.
    Ei ole ihme,että mä haluaisin ihan pienen rivitalopihan, missä vois vaan istuskella ja nauttia linnunlaulusta ja lepakoiden ilta- ja yölennoista.

    Mukavaa sunnuntaita ja alkuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, jotkut ihailevat elämänlankaa, mutta tuskin he, jotka ovat sen kokeneet. Minua varoitettiin lyhtykoisosta, mutta ei se ole vielä mitään harmia aiheuttanut.

      Tämä puutarha on minulle välillä liian iso ja olen hirveä suorittaja, mutta ei täällä silti mitään ihmeellistä ole. Ehkä huimat maastoerot, iso kallio, vanhat lehmukset ja sitten vain reippaati yli 300 kasvilajia. Minäkin kaipaan pientä puutarhaa, mutta sen pitäisi sitten olla pieni talo tai rivarin pääty, kuten on äidilläni, jolla on hurmaava pikkupuutarha entisen työlään ja suuren asemesta. Ymmärrän täysin, että tavallaan jo asut mökillä ja sitten jossain muualla...Me seurataan teitä sitten jonkun vuoden kuluttua.

      Minulla kasvoivat tomaatit Luvialla omakotitalon päädyssä ja sato oli huima. Ei siinä mitään kasvihuoneita tarvittu. Nyt haaveilen kasvihuoneesta, mutta minua jarruttaa se, että olenko taas keräämässä itselleni lisätyötä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista