maanantai 28. toukokuuta 2012

HENKEÄSALPAAVA

”Sinä olet siis Kate”, Greg sanoi viettelevästi.

”Ilmeisesti.” Megan oli iloinen, kun ääni oli kuulostanut niinkin vakaalta.


”No, ”ilmeisesti”, Greg toisti ja kuulosti ihan CSI Miamin David Carusolta, ”minut on lähetetty kesyttämään sinut.”


Megan tunsi poskiensa lehahtavan punaisiksi. Sen sijaan, että olisi painanut katseensa ja alkanut plärätä roolivihkoa, hän kallisti päätään keimailevasti ja katsoi suoraan Gregin tummiin silmiin. ”Niinkö?” hän kuuli sanovansa. ”Onko sinusta siihen?”


Seurasi hetken hiljaisuus. Ruskeat silmät sädehtivät. ”Voi, aivan varmasti.”


Suloinen teinikohtaus on Torrancen abiturienttiluokan näytelmäharjoitusten tunnelmista. Koulun oppilas Liana Martin on murhattu ja ilmaisutaidon opettaja Lipsmanin mielestä Kiss me Kate –näytelmän harjoitukset päihittävät mennen tullen kaiken maailman terapiat. Pääosiin valitut opettaja Sandy Crosbien tytär Megan ja komea Greg vain ottavat roolinsa enemmän kuin tosissaan…


Joy Fieldingin trilleri Henkeäsalpaava (Heartstopper, WSOY 2012, suomennos Kristiina Savikurki) on kaikkea muuta kuin suloinen, sillä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Vahvan trillerin tyyliin teoksessa vuorottelevat perhe- ja etenkin koulumaailmajaksot Tappajan päiväkirjan kanssa. Pääsemme siis heti sarjamurhaajan pään sisälle, mutta emme saa tietää kuka hän on ja ehdokkaita on monia hyvinkin sopivia, mutta minäkin, kokenut dekkarien lukija, sain tietää ratkaisun vasta viime hetkillä, mikä on tietysti yksi laatudekkarin ominaisuus.


Joy Fielding ei ole mikään uusi kirjailija vaan hän on dekkarikuningatarsarjaa kirjoitettuaan jo kahdeksantoista menestystrilleriä, joista jokainen on vuorollaan ollut USA:n listojen huipulla. Fieldingin tavaramerkki on se vahvin: Hän osoittaa, miten kenelle tahansa meistä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Arkipäivä vuorottelee todella puistattavan kauhun kanssa. Henkeäsalpaavassakin voi kuvitella alkuun lukevansa vain yhtä avioerotarinaa, jossa tohtori Ian Crosbie tekee vaimolleen Sandylle ilkeän häntäheikkitempun. Ensin hän houkuttelee kunnon talvista ja lumesta pitävän vaimonsa muuttamaan New Yorkin osavaltion pohjoisosasta Floridan Torranceen ja sitten jättää Sandyn yksin vastaamaan kahdesta murrosikäisestä lapsesta ryhtyäkseen itse nautiskelemaan silikonihinkkien autuudesta. Sitä voi tuudittautua tällaiseen ellei Tappajan päiväkirja tulisi tätäkin ennen ja aina väliin ja ellei Sandy valppaana opettajana huomaisi pohjavirtoja tai ainakin hän luulee ne huomaavansa, kunnes…

Tutkijana häärii seriffi John Weber, jolla on itsellään kotiongelmia sekä tyttärensä Amberin että vaimonsa Paulinen kanssa, sillä kunnon seriffimme tuntee samat silikonit kuin Sandyn mies Ian, josta Sandy ei ole vieläkään saanut otettua virallista eroa. Mitä ihmettä tämä nainen oikein odottaa! Ja kaiken aikaa kulisseissa häärii tappaja, joka merkitsee kaiken päiväkirjaansa jopa kehdaten ihmetellä muiden mukana tapahtumien kulkua:

Oliko vain ajan kysymys, ennen kuin nuorten naisten mätäneviä ruumiita alkaisi nousta kuin outoa orasta ympäri Alligator Alleyn? Riehuiko Floridan eteläosassa mielipuoli? Ja siinä tapauksessa, oliko tuo mielipuoli joku vieras vai tuttu?

Henkeäsalpaava ei ole brittiläisen tyylikästä murhadraamaa, vaan sitä kuorruttavat sen maan otteet, jossa rikollisuus on huippukorkeaa, naiset eivät uskalla kulkea yksin iltaisin kaduilla ja Ted Bundy on kaikkien tiedossa. Fieldingille eduksi ja vahvuudeksi on monta seikkaa, joista yksi on se, että hän osaa pitää henkilömäärän kohtuullisena, tempon sopivana, tuo mukaan arkiarkea ja päästää lukijan heti murhaajan pään sisälle. Fielding on myös taitava kirjoittaja, joten yhtäkään sivua en antaisi pois. Ja onneksi poliisitutkinta on ’poloisen’ seriffimme kontolla, joka tuo asiaan oman mausteensa. Olen varmaankin joskus jossain lukenut Fieldingin trillereitä, mutta siitä on aikaa. Mikä tuuri kohdata juuri tämä Henkeäsalpaava, joka on kirkkaasti sukua eräälle brittidekkarille, joka minulla kuuluu elämäni kymmenen parhaimman dekkarin listalle! Tietenkään en voi sanoa mille, sillä paljon jännityskirjoja lukevat arvaisivat jo siitä tiedosta tämän kirjan murhaajan, joten vaikenen tässä kuulaassa yöilmassa, sillä jossain laulaa nuori tyttö äänellä, joka solisee kuin vuoripuro:

Voitko pelastaa minut aamulla?


Täytyy taas istahtaa ja jano sammuttaa. Ennen kuin rajan ylitän, voitko sen asettaa?

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Norkku Rachelle

28 kommenttia:

  1. Hei Leena, olen lukenut Fieldingin dekkareita, mutta siitä on toosi piitkä aika! Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta kesälukemiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, suosittelen! Olisi kiva lukea sinun postauksia myös dekkareista...

      Poista
  2. Hei! Olen lukenut Fieldingiltä hänen vanhempaa matskua ja tykännytkin. Jonkun (nimeä en tähän hätään muista) hänen kirjan kanssa kävi perustavanlaatuinen pettymys, ja kirjailija unohtui. Tämä vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, luen varmasti, heti kun kirja tulee vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rachelle, minäkään en muistanut mitä olen häneltä lukenut eli siitä on takuulla kauan...

      Tämä kirja ei ole pettymys: Lupaan sen! Olen vaativa dekkarien lukija;-)

      Poista
    2. Uskalsin lukea arviosi ajatuksen kanssa vasta nyt, kun kirjan sain luettua ja oman postaukseni kirjoitettua. Heh, samoihin johtopäätöksiin tultiin.

      Mielessäni veikkailen sitä brittidekkaria, johon viittasit, tiedä sitten menikö oikein ;)

      Poista
    3. No, minä yritän olla paljastamatta, mutta sen on kirjoittanut Walters ja se alkaa K:lla. Tulen kohta lukemaan, mitä pidit.

      Poista
  3. Olen täällä kirjakaupassa nähnyt Fieldingiä englanniksi,mutten ole lukenut.Kuulostaakin mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, voisit lukea juuri tämän. Minä en muista niitä muita tähän hätään. Pieni jännitys piristäisi sinuakin, eikä tässä mässäillä murhien yksityiskohdilla, mistä kiitos Fieldingille.

      Poista
  4. Kun sais lukea, mitä tahansa.... Lähettääköhän ne kirjakaupat kirjoja tänne maan ääriin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, luulin, että tulen Suomen suveen...

      En tiedä kirjakauppojen ulkomaan käytännöistä. Pyydä jotain ystävääsi lähettämään kirja. Tämä tai Todennäköinen tarina. Kumpi onkaan sitten enempi sinua. Eikun ota molemmat;-)

      Poista
    2. Emme tule:(. Jouluna on anoppini 70-vuotisjuhlat emmekä halua olla niistä pois. Tulemme siis jouluksi. Ensikesänä taas esikoinen pääsee ripille. Tulemme silloinkin. Nyt olemme täällä. Ja teemme tietenkin reissun, josta kuulette kyllä! Oikeastaan kaksi reissua.

      Poista
    3. I see...Jouluna ei kyllä oikeastaan voi olla missään muualla kuin Suomessa.

      Esikoinen pääsee siis ripiltä Suomessa. Ehkä Pöyhölässä?

      Luen melkein jokaisen juttusi ja mitä en ehdi, luen myöhemmin. Jos minulta menee selkä, se on sun syy;-)

      Poista
  5. Kuullosti erittäin hyvältä, että viimehetkeen saa pohtia ratkaisua. Kesästä pitää tulla tosi pitkä, että ehtii lukea kaiken listalla. Olenkin ajatellut hoitavani ensivuodeksi pitkän vapaan, mutta sitä ennen listakin kasvaa varmaan pitkäksi rullattavaksi listaksi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, sellainen kaunis rulla kuin on Turussa, kun julistetaan joulurauha;-)

      Ota kunnon loma lukemiseen ja kaikkeen muuhunkin.

      Poista
    2. Niin ja: Minua ei ihan helposti dekkaristit vie loppuun asti ennen kuin arvaan ratkaisun;-)

      Poista
    3. Mikään ei ole niin hauskaa, kuin arvuutella mielessään syyllistä ja sitten kohta huomata, ettei se voikaan olla tuo, sen täytyy olla tuo toinen. Ja viime metreillä tajuaa, että hitto vie, ei mulla ole vieläkään oikeaa kaveria mielessäni (tuokin kuoli pois). Heh heh =)

      Oliskohan 4 kuukautta ensi keväällä sopiva määrä lukulomaa...

      Poista
    4. Birgitta, tämä kirja kyllä yllätti;-) Lue tämä nyt tänä suvena jo.

      Minä laadin sitten sinulle 4 kuukauden lukulistan;-)

      Poista
  6. Kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka noita murhia on taas todellisuudessakin tapahtunut ihan tarpeeksi.

    Minkähän verran ehdin kesällä lueskella, sillä lupauduin taas heikkona hetkenä kesäksi töihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, olen lukenut, että dekkarien lukijat ovat vähiten väkivaltaisia. Ehkä näiden lukeminen suitsee kaiken murhanhimon. Minua nämä rentouttavat. Tosielämän suhteen olen hirveä tosikko ja haluaisin kaikki aseet lukkojen taakse. Sekä ei mitään väkivaltafilmejä lasten nähtäväksi millään vehkeellä. Minäkin koen väkivlataiset elokuvat liian rankkoina. Katselen jotain Poirotia ja Midsomeria ja se riittää.

      Kesällä töihin, kun muuten olet vapaalla: Nyt olet kyllä unohtanut sanan 'ei'. Minulla on oikein opaskirja, miten opitaan sanomaan 'ei'.

      On satanut. Puutarha nauttii. Taidan huomenna postata...pilvikirsikoista.

      Ihanaa viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Minun onkin ollut tarkoitus tutustua Fieldigin teoksiin, tämä vaikuttaisi mielenkiintoiselta siihen tarkoitukseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, nimenomaan, sinuna aloittaisin tästä. Tätä voin ilman epäröintiä kehua, muita en muista.

      Poista
  8. Aamulehdessä oli hyvä vinkki: joku osa aseesta vaikka tallelokeroon tai salaiseen paikkaan, niin jos nuori varastaa aseen, se ei toimisi! Helppo tapa kotona säilytettäville aseille.

    Samalla linjalla on minunkin katseluni, ei väkivältaa, ei kauhua,kiitos:)

    Joo, niin siinä kävi, ei- sana oli hukassa, vaikka vakaasti olin ajatellut, et nyt naaatitaan:) Ehkä niitä vapaita kesiä on vielä tulossa. Järkevintä kyllä olisi olla talvet töissä ja kesät vapaalla.

    Meillä oli viime yönä yksi aste pakkasta. Nyt paistaa aurinko, vaikka viileetä onkin.

    Odottelen pilvikirsikoita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, koska Suomessa on niin paljon mm. perhesurmia, kannatan aseiden täydellistä kotona pitokieltoa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat hankkineet itselleen aseen mukametsästääkseen ja muka ampumaharrastaakseen. En olisi uskonut, miten helppoa se onkaan...

      Toivotaan, että on kesiä ja minä toivon, että on syksyjä;-)

      Yöt ovat olleet todella kylmiä. Onneksi ja toivottavasti tämä saari on antanut suojan uusille, aroille kärhöilleni.

      Juon ensin kahvit ja vilkaisen Hesarin, niin sitten...

      Poista
  9. Henkeäsalpaavaa jännitystä luvassa. Fielding on onnistunut luomaan jotain todella tempaavaa yön pimeiksi tunneiksi. Huh, huh mikä arvostelu. Onneksi et paljastanut liikaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni muuten valvoessa;-) En henkäisekään mitään tästä sinulle, dekkarimestarille. Keskustelut jälkeenpäin.

      Bis Morgen!

      Poista
  10. Minusta oli todella tylsä kirja, joten lueskelin sitä sieltä täältä. Eikä lukemani vakuuttanut, alussa tuli jo tunne, että hohhoijaa. Onko tämä vähän "naisille tarkoitettua" tyyliä, kun kaikkea kuvaillaan turhan yksityiskohtaisesti? Pidän tosi paljon Rendellin kirjoista, ei tämä yllä samalle tasolle. Minun mielestäni. Koko juonikuvio oli hölmö.

    Etsiskelin ihan tarkoituksella arvosteluja Fieldingin kirjoista, joten päädyin tänne. Eipä tarvitse enää tätä kirjailijaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, minäkin jätän tyläst kirjat kesken. Ihan selvä on, että me kaikki emme voi pitää samasta, on se sitten kirja tai mikä muu tahansa.

      Minä pitkästyn muiden kuin psykologisten trillerien seurassa. Kovin toiminnalliset, kaksoisagentteja ja ylivertaisia etsiväsankareita hektisessä tahdissa esiin marsittavat kirjat jäävät minulta kesken.

      Minun suosikkidekkaristini ovat Minette Walters, Colin Dexter, Camilla Läckberg, Ruth Rendell, Denise Mina, Åsa Larsson ja Tess Gerritsen.

      Poista