sunnuntai 6. toukokuuta 2012

LAPSEN OMA LINTUKIRJA

Tiaisvauva yritti avata silmänsä, mutta se ei onnistunut.

- Minä en näe mitään!
- Äiti sanoi, että silmämme avautuvat vasta joidenkin päivien päästä, isoveli rauhoitteli.
- Höyhenetkin tulevat myöhemmin. Nyt me olemme alasti.
Tiaisvauvaa alkoi paleltaa. Ja kohta sille tuli myös hurja nälkä. – Äitii! Minulla on kylmä ja nälkä!

Pian huolehtiva emo oli paikalla. –Viimeinen poikanen on kuoriutunut. Hellanlettas, mikä pikkuinen sieltä syntyikään! Äiti työnsi tiaisvauvan ruusunpunaiseen kitaan herkullisen toukan. Sitten se käännähti varovasti koko pesueen päälle. Poikasia piti lämmittää. Niitä oli seitsemän.

Isikin saapui pesälle. –Vauvan täytyy saada nimi, emot tuumivat yhdessä. Tiaisäiti tapaili sopivaa nimeä. –Eee…sis…tsirp…ee…tu. Sinusta tulee Eetu!

Titta Kuisman tekstittämä ja Laila Nevakiven kuvittama Lapsen oma lintukirja (Minerva 2012) kuljettaa meitä Eetun matkassa vuoden ajan läpi lintumaailman ihmeiden. Mukana on myös Asta-tyttö ja runsaat sata Suomen luonnossa elävää lintua, joista useista kerrotaan niin hellänkarhea tarina, että aikuinenkin tempautuu mukaan. Näissä lasten tietokirjoissa on taikaa ja kuopukseni nauroikin aikanaan innolleni sekä hankkia että lukea lasten tietokirjoja, mutta luulenpa muistavani, mistä kirjasta alkoi lapsen innostus hyönteisiin...

Tämän kirjan kuvittajana on siis Laila Nevakivi, joka on aiemmin kuvittanut useita lastenkirjoja, mm. Lapsen oma luontokirja, Lapsen oma vesikirja ja Lapsen oma petokirja. Vakuutan, että kuvat esimerkiksi linnunpoikasen kuoriutumisesta ovat liikuttavat! Tiesitkö muuten, että linnunpoikanen rikkoo munankuoren pikku kyhmyllä eli munahampaalla, joka sillä on nokan yläosassa. Munahammas häviää kuoriutumisen jälkeen. Monenlaiset linnunmunat esitellään ja sitten tietysti niistä kuoriutuneet poikaset, joista yksi liikuttavimpia on mielestäni variksen poikanen, joka on tosi reppana, mutta tämä merikotkan poikanen saa nyt tomerana toimia linnunpoikasmallina:

Titta Kuisman hellänkarhea teksti kuljettaa tarinaa ja tietoa lumoavassa höyhenpuvussa, jossa saamme kokea lentämisen ihmeen, tuuhean höyhenpeitteen, paljon hienoja sulkia ja höyheniä, joista kyllä närhen siipihöyhen on upein, sekä yleisesittelyn pihapiirin siivekkäistä. Eetun lentomatkalla kohtaamme keltapukuisen, korean kuhankeittäjän, Käki Huolettoman, joka hoidattaa munansa ja poikasensa muilla linnuilla, Kalle Pulloonpuhaltajan eli kaulushaikaran ja yhdessä Astan kanssa syöttämämme sinisorsia. Tarujen vesilinnut vie meidät mytologiaan, jossa kerrotaan muinaissuomalaisten lintuihin liittyvistä uskomuksista, joista yhden mukaan maailma syntyi siitä, kun kuikka sukelsi veden alle ja haki pohjasta maata. Samassa luvussa tuodaan esille Suomen kansallislintu, laulujoutsen ’Cygnus cygnus’, jota pidettiin pyhänä lintuna. Jos surmasi kauniin joutsenen, sai surmaaja kokea tuhon. Lintujen suojelua ja linturetkellä oloa, uhanalaisia lintuja ja maalaismaiseman siivekkäitä, joista minulle tulivat mieleen satakuntalaiset juureni ja savipellot. Miten voisinkaan unohtaa kevään airutta töyhtöhyyppää, 'Vanellus vanellus’, tai kuovia, ’Numenius arquata', kiurua eli leivosta, 'Alauda arvensis’ ja fasaania, 'Phasianus colchisus', joka vierailee vieläkin äitini puutarhassa harva se päivä. Huomaattehan, että lapsia arvostetaan tarjoten myös latinalaiset nimet. Tosiharrastaja, nuorikin, on niistä kiinnostunut, tiedän sen omasta kokemuksesta.

Kirjan kiehtovin luku minulle on Uneksiva Gavi, jossa kuikkien, alkulintujen avulla, kerrotaan viiden tuhannen vuoden takaisia asioita linnuista, kalliomaalauksista ja tarina laulujoutsenesta, joka lentää kallion läpi…

Kirjan lopussa tarjotaan lukijalle pikkuisia pähkinöitä purtavaksi eli ensin on Mikä lintu?, jossa pitää kuvatun linnun alle kirjoittaa ko. linnun nimi, sitten on Tietovisa, jossa kysytään vaikka Mikä on munahammas? On kuva linnun rakenteesta sekä sivu omille lintuhavainnoille.

Tällainen on täydellinen lasten tietokirja! Liitän samaan sarjaan myös Raili Mikkasen Suomen lasten linnakirjan sekä Suvi Vehmasen Lapsen oman petokirjan. Tieto tarjotaan kuin suloisessa haahkan untuvassa sadun kynällä, mutta mahdollisena tapahtua. Kuten sekin että Eetu sinitiainen tapaa Eveliina tintin ja aivan yllättäen kirjan lopussa onkin sen alku, sillä yhteisessä pesässä on munia ja yhdessä on jo särö…Tsirp!

*****


Osallistun tällä kirjalla Opuscolon Lasten linnoitus -haasteeseen.

30 kommenttia:

  1. Hauskasti ja lapsenomaisesti esitelty kirjatarina;)))

    Oikein suloista sunnuntai-iltaa sinulle, Leena-IhaNainen.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, mää olen niin lapsellinen;-)

      Kiitos samoin sinulle, Aili-Ihanainen!

      Poista
  2. Vau! Tämä kirja pitää löytää, siinä riittää taatusti ihmeteltävää myös kaltaiselleni linnuista mitään tietämättömälle aikuiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, ellet tiedä linnuista mitään, opit sinäkin tämän myötä paljon ja hauskasti.

      Tämä on hyvä keino viedä lasta liki luontoa. Huomaa myös tuo Lapsen oma petokirja ja sitten haluat varmaankin, että lapsesi oppii SUOMEN linnat ja sitä kautta äitinsä kotimaan historiaa eli Mikkasen Suomen lasten linnakirja.

      Poista
  3. Tämä sarja on kiinnostava: siinä kun sekoitellaan faktaa ja fiktiota. Sitä aina mietin, että miten mahtaa lapsilukija sen tiedon jyvän löytää, kun on niin paljon lihaa luiden ympärillä. Kaunis teos, ja paljon kiitettävää minustakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, näissä on usein joku tietoiskun tapainen neliö, jossa on erityistietoa. Niin tässäkin. Tai sitten kuva on niin jännä, että lapsi väistämättä haluaa tietää, mistä on kyse.

      Vahempi lapsi, kuten minä;-), innostuu sitten noista mytologioista, joihin linnut liittyvät.

      Poista
    2. Joo, kirjan rakenne on tuttu Lasten omasta petokirjasta. Joskus tietoa janoava lapsi joutuu vain selailemaan koko kirjan löytääkseen sen etsimänsä. Kaipailisin myös selvästi sellaisia tietotietokirjoja, joissa olisi riittävän helppo teksti, erinomainen kuvitus, kuvatekstit ja otsikot kohdallaan ja kaikki tarvittava löytyisi mielellään Sisällysluettelosta ja hakemistosta. Mutta tämä vain tällaisena paljon tietokirjojen melskeessä elävän kommenttina ;)

      Poista
    3. Siis sama kuvittaja ja kustantaja kuin Lapsen omassa petokirjassa, josta pidin paljon. En nyt muista niin tarkkaan, miten siinä oli hakemisto, mutta tässä on alussa Sisältö ja sitten lopussa on aakkosellinen Lintuhakemisto. Minusta satumainen tarina on mukava, sillä se pitää pienemmänkin lapsen mielenkiinnon yllä, kun seuraa, mitä Eetulle tapahtuu.

      Poista
  4. Juuri eilen kuunneltiin lintuja terassilla, kerroin tytölle että taitaa olla pulu kun huhuilee, sillä pöllöt nukkuvat päivisin, valveilla öisin. Silloin tyttö sulki silmänsä ja sanoi: "Nyt on yö, ne on pöllöjä!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, siinäs mummu sai jälleen huomata, että muna on kanaa viisaampi;-) Hyvin sanottu tytöltä!

      Poista
    2. ja tyttäreni on hänet opettanut seurustelemaan isojenkin koirien kanssa, hän ei pelkää mitää ;)

      Poista
    3. Aina vaan paranee: Topakka tyttö ja tietää, että kaikki kelit on tarkoitettu ulkoiluun ja hapanleipä on hyvää.

      Poista
  5. Tällaista lisää =) Todella hyvä sekä pienille että isoille=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiitiskä, ainahna minä näitä, jos on vain tarjolla;-)

      Täysin samaa mieltä!

      Poista
  6. Lasten tietokirjat ovat kyllä mahtavia ainakin silloin, kun ne on tehty huolella. Erityisen ilahduttavaa on nähdä kotimaisin voimin tehty lasten tietokirja, kuten tämä lintukirja.

    Meillä eniten pop on ollut Markus Hotakaisen Tildan tähdet. Lasten oma avaruuskirja, koska juuri nyt avaruus pohdittaa eniten. Lisäksi eläin- ja ötökkäkirjat innostavat. Linnut eivät ole vielä nousseet kiinnostuksen kohteeksi, mutta hyvä tietää tämän kirjan olemassaolosta, koska sekin aika saattaa tulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pysyn näissä ajan tasalla vuosikymmeniä, sillä ensin omat lapset ja nyt kummipoika sekä Bessun nuorimmat. 'Saan' siis lukea näitä edelleen;-)

      Avaruutta oli jossain muussakin kirjassa...ja Merille olivat erityisen kiinnostavia ötökkäkirjat. Selitti minulle niistä sitten juttuja, joista en ollut tiennytkään.

      Poista
  7. Leena, super-kiitos tämän kirjan esittelystä. Ostan nämä esikoululaisille, jotka molemmat ovat kiinnostuneita luonnosta. Luen näitä mielelläni lastenlasten kanssa, siinä samalla tulee kerrattua lintutietoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ole hyvä. Sopii hyvin siihen ikään ja vähän vanhemmillekin lapsille ja myös meille;-)

      Poista
  8. Olisipa vielä tuollaisia pikkuisia lapsia, joille voisi tätä kirjaa lukea.
    Oikeastaan olen tosin sen verran lapsenmielinen, että nauttisin varmaankin tästä itsekin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, täällä toinen lapsenmielinen;-) Näitä voisin lukea vaikka kuinka.

      Hirveän hyvät kuvat. Paremmat kuin yhden oman lintukirjani valokuvat...

      Poista
  9. Ei tekisi pahaa aikuistenkin välillä lukea tuollaisia kirjoja.
    Ihana kuvitus:)

    Mukavaa maanantai-iltaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, täysin samaa mieltä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  10. Kivanoloinen kirja, täysin uusi tuttavuus minulle. Voisi olla sopiva meille, jos innostaisi poikia lisää nauttimaan luonnosta. Äiti-raukka on vaan aika huono noissa lintujutuissa... pitäisi varmaan lukea salaa itse ensin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva Kepponen, tämä on uutuuskirja. Minä aion lahjoittaa tällaisen kirjan kummipojalleni;-) Tästä sinäkin oppisit. Minäkin opin uutta.

      Poista
  11. Vaikuttaa hurmaavalta kirjalta, kuvat ovat kauniita. Pitäisi itsekin kiinnittää liikkuessaan enemmän huomiota lintuihin ja niiden lauluun, varsinkin nyt kun luonto on ääniä tulvillaan. Tänään ihailin pitkään rohkeaa nuorta varpusta joka istui ihan lähellä aidalla, kovin kaunis vaikka niin "tavallisen" näköinen olikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinu, anteeksi etten huomannut sinua;-) Olen niin nyt tuossa puutarhassa, en blogissa.

      Niin...linnunlaulun aika on jo alkanut ja vain kiihtyy, sillä luin tästä kirjasta, että koiraat ilmoittavat muille koiraille näin reviirinsä. On niin uskomatonta kohta taas nukahtaa mustarastaan huiluun...

      Varpunen on ihan uhanalainen laji nykyään. Puhutaan Pariisin varpusista, mutta sielläkin laji on kohdannut katoa. Minulla on lenkipolun varrella muutamia vanhoja taloja, joissa on orapihlaja-aitaa, silloin kuulen, kuten lapsena, miten aita soi varpusista.

      Poista
    2. Eikö olekin hassua, että kun me vain ihailemme kaunista laulua niin todellisuudessa linnut siinä käyvätkin kiivasta reviiritaistelua... Ei tule aina ajatelleeksi ;)

      Poista
    3. Ei todellakaan;-) Eilen hämärän pudotessa kävin rauhannevottelijana siilien reviiritaisteluun aseenani kaksi lautasta, joilla pikkukoiran kuivapapanaa. Asetin lautaset kauas toisistaan ja jo kohta porukat jakautuivat ja söivät tyytyväisinä. Kiva raksutus vain kuului hämärässä. Luin jostain, että etenkin nyt kun siilit heräävät talvipesiltään, ne ovat tosi nälkäisiä ja tarvitsisivat ihmisen ruoka-apua. Minä suosin siilejä sekä lintuja, sillä ne huolehtivat myös etanat ja kotilot pois puutarhastamme.

      Poista
  12. Oi, tässä kirjassa on aivan suloinen kuvitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri ja tässä eivät ole edes parhaat...

      Olen erittäin tyytyväinen kanteen;-)

      Poista