torstai 10. toukokuuta 2012

STADIN KLASSIKOT - MAUKKAINTA RETRORUOKAA

Vaikka en ole stadilainen, huomasin aivan hykerteleväni nauttiessani annosta nostalgiaa ja myös tätä päivää Christer Lindgrenin ruokakirjan Stadin klassikot – Maukkainta retroruokaa (Teos 2012) muodossa. Kirja tarjoilee meille paitsi kunnon ruoka-annoksia myös tuulahduksen menneeseen neljän helsinkiläisen ravintolan Sea Horsen, Eliten, Kosmoksen ja Kolmen Kruunun avulla. Koemme atmosfääriä, jossa viereisessä pöydässä istuu Mika Waltari ja nurkkapöydässä taitaa komeilla Tauno Palo. Ikkunan vieressä Matti Pellonpää ja Aki Kaurismäki heittävät kruunaa ja klaavaa siitä, kumman annos on Kuorrutettu kuha hummerikastikkeella ja arvokkaasti ’poikien’ kinalle myhäillen nauttii omaa nimeään kantavaa kuha-annostaan itse marsalkka Mannerheim. Ovi käy ja sisään astuu maailmankuulu trumpetisti Dizzy Gillespie, joka tilaa paistetut silakat ja kohta hän saakin eteensä lautasen, jolla komeilee tuhti annos perunamuusia ja kuusitoista silakkaa. Dizzy ei voi hillitä itseään vaan syö myös isäntänsä silakat ja vielä puolet toisen pöytänaapurin kaloista. Ja uskokaa tai älkää, tämä tarina on totta!

Christerin stadilainen mieli kuvaa ravintoloiden klassikkostatusta näin:


Kenties tärkeintä on pysyvyys. Kun Eliten omistaja vuonna 1985 monivaiheisen historian jälkeen vaihtui, asiakkaat laativat adressin, jossa vaadittiin, ettei mitään muuteta. Vaan eipä ole tarvinnut muuttaakaan. Ja kun Sea Horse hetkellisen alennustilansa jälkeen taas avattiin entisenlaisena, asiakkaiden jonon sanotaan ulottuneen korttelin päähän. Loppujen lopuksi asiakkaat päättävät. Tämä pätee myös ruokaan: Jos suosikkiannos yritetään poistaa listalta, se vaaditaan sinne takaisin. Ja sinne se myös palaa.


Ymmärrän tämän hyvin, sillä kun Oma Paikkani vaihtoi omistajaa ja vuosikymmenien Sali menetti seiniltä vanhat filmitähtikuvansa ja osa ranskalaista charmia raskaine verhoineen katosi, menetin kiinnostukseni, vaikka ravintolani on edelleen tähtiluokituksen huipulla mitä tulee ruokaan ja viiniin. Oma Salainen Ruokapaikka on kuin rakas syli tässä alituisten muutosten maailmassa! Mutta Christer haluaa vielä jatkaa:

Uskomme, että Stadin klassikot on nostalginen elämys ainakin suurille ikäluokille, kolinoineen, kalinoineen, naurunremakoineen, tuoksuineen ja makuineen. Nuoremmille ateriat faijan entisessä kantapaikassa tarjoavat sopivan annoksen eksotiikkaa.

Näin naisena hieman hymyilyttävät nämä herrat ja faijat, sillä naisia tuodaan esille lähinnä ravintoloiden omistajina, mutta eipä mitä, kovasti ovat ravintoloiden herrat osanneet arvostaa myös daamiseuraa, sillä Tauno ei istu yksin ja Saarikosken pöydässäkin taitaa olla joku kaunis blondi, mutta näistä ei sovi juoruta, sillä itsensä tunteva ravintola osaa varjella asiakkaittensa yksityisyyttä. Minä ainakin istun siellä ja pidän silmäpeliä Waltarin kanssa!

Stadin klassikot on tumma ja vahva kera Tuukka Kosken valokuvien, joista osa on mustavalkoisia. Sea Horsessa voimme nauttia vaikkapa Pariloitua maksaa ja Lettuja, Pyttipannua tai Jääkarpaloita ja kuumaa kinuskikastiketta. Ravintola Elitessä syömme ensin Katkarapucoctailin ja sitten pääruoaksi nautimme Tauno Palon kermasipulipihvit. Ravintola Kosmoksessa valitsemme Matti Pellonpään/Aki Kaurismäen kuorrutettua kuhaa (’pojat’ heittävät edelleen kruunaa ja klaavaa) ja jälkiruoaksi otamme Jäädytettyä suklaa-juustokakkua Nina Lincolnin tapaan. Voi Nina, nyt muistan…Kolmessa Kruunussa syömme Poronkäristystä ja jälkiruoaksi valitsemme Rikkaita ritareita. Lukijoilleni tarjoan nyt kuhareseptin Kosmoksen listalta. Ohje on Lindgrenin teoksessa Matti Pellonpään kuha, mutta stadin pikkulinnut visersivät minulle, että se on myös Aki Kaurismäen kuha. Yksi lysti, kaksi hyvin suositun herran nimeä vain nostaa annoksen makuarvoja:

800 g kuhafileetä
1 l duchesseperunasosetta
1/3 pienestä purjosta
3 dl hummerikastiketta
1 dl jokiravunpyrstöjä
1 dl juustoraastetta


Lisäksi:


4 tillinoksaa
4 sitruunalohkoa


Valmista ensin duchesseperunasose oheisen ohjeen mukaan. Paloittele purjo ja hauduta se suolalla ja voilla maustetussa vedessä. Kypsennä kuhafilee höyryssä. Pursota duchesseperunasose lautasille ja lämmitä tarvittaessa. Nosta kalafileet duchessen viereen. Jaa jokiravunpyrstöt, purjo, kastike ja juustoraaste kuhan päälle. Kuorruta annokset kauniin värisiksi. Koristele sitruunalohkolla ja tillillä.


Duchesseperuna


n. 1 kg jauhoisia perunoita
3 kananmunankeltuaista
2 rkl öljyä
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria


Kuori ja keitä perunat kypsiksi. Soseuta perunat. Lisää kananmunankeltuaiset ja voi. Sekoita tasaiseksi soseeksi ja mausta. Pursota duchessesose tarjoiluastiaan ja kuorruta uunissa, kunnes pinnan poimut saavat väriä.


Hummerikastike

1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl kalalientä
2 rkl hummerifondia
1 dl kermaa
tilkka sitruunamehua
suolaa


Sulata voi pienessä kattilassa. Sekoita jauhot voihin. Lisää kalaliemi pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Lisää kerma ja hummerifondi ja keitä hetki. Mausta sitruunalla ja suolalla.


Kaiken tämän hyvän päälle täytyy kiittää siitä, että kirjan ohjeet ovat lopussa myös englanniksi eli tässä oiva tuliainen tai muu muistaminen ulkomaan ystävälle. Tiedoksi, että Lindgren on tehnyt myös ruokakirjan Kiehuu!-Uusi suomalainen keittiö Sami Revon huikeilla kuvilla. Sekin on tummien, vahvojen makujen ystävälle. Ja nyt valitsemaan jälkiruokaa. Luen Sea Horsen listaa ja huomaan tuon Pariloidun maksan, joka enteilee sitä, että seuraavilla kirjamessuilla Bessu vaatii meitä Sikalaan syömään. Ja jos mukana on R. hän painuu suoraan Kolmeen Kruunuun, sillä listalta löytyy niitä, joita minä en keittiössäni tarjoa: Valkosipulietanat ja Perinteinen pyttipannu. Niin…löysin kaksi herkullista jälkiruokaa, joista Letut tarjoan tänään miehelleni ja teille tarjoan Jääkarpaloita ja kuumaa kinuskikastiketta:

6 dl jäisiä karpaloita
4 dl kermaa
3 dl fariinisokeria
1 dl siirappia
3 rkl voita


Kuumenna kerma, sokeri ja siirappi kattilassa. Keitä pienellä lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes neste sakenee, noin 5-10 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä, ja sekoita voi joukkoon. Tarjoa kinuskikastike kuumana jäisten karpaloiden kera.

Nyt olen niin täynnä. Täysin tyydytetty nainen, sanoisi Jouko Turkka. Tilaan vielä Lumikenttien kutsun ja annan silmieni siirtyä raskaista samettiverhoista hämärän salin läpi katseeseen. Hymyilemme toisillemme. Muistamme molemmat erään kesänvieton Kivennavalla. Nousen ja herrasmiehenä M. on heti vierelläni, vaikka joskus väittääkin ettei ole aina onnistunut herrasmies olemaan... Kävelemme äänekkään salin läpi. Hän avaa oven. Koskettaa kevyesti. Tuttu tuoksu. Katoamme stadin yöhön.

Tärkeintä on varmaan stadilaisuus. Tuo usein väärin ymmärretty kvaliteetti, jossa omanarvontunto kohtaa itsestään selvän suvaitsevaisuuden. Annetaan toisten elää tavallaan eikä anneta muiden puuttua omaan elämään. Täällä ei katsota ketään pahalla silmällä, vaikka tulisi sisään liituraitapuvussa.


Tervetuloa, niin herrat kuin narritkin.

Oi mikä kirja♥

20 kommenttia:

  1. Oikein arvattu ;) sinne siis.
    Ihana teos ja mikä postaus, myyty!

    VastaaPoista
  2. ..ruokakin voi olla retroa, uutta minulle!

    Oikein hyvää torstai-iltaa sinulle, Leena-IhaNainen.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mekin olemme retroa...;-)

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  3. Stadissa syntyneenä ja koulut käyneenä tämä tietysti kolahti. Kiitos kuhareseptistä ja hienosta kirjaesittelystä jälleen kerran. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, minunn vaikka en ole ollenkaan stadilainen. Epäilenpä, että nämä paikat tulen käymään, sillä tytär opiskelee helsingissä.

      Ole hyvä ja kiitos.

      Poista
  4. Onneksi luen tätä vatsa täynnä. Retroruokatrendi on kai ollut vallalla jonkun aikaa ja hyvä niin.
    Kiitos hyvästä esittelysta ja ohjeista. Jääkarpalot ja kinuskikastike on meillä usein jälkiruokana, helppoa ja herkullista. Kuorrutetut kalat myös usein. Letut sun muut maistuvat varmasti paremmin monen suussa kuin eksoottiset herkut. Ja onhan noissa paikoissa suomalaista kulttuurihistoriaa..
    Herkkuja loppuviikkoon, kotimaista tietenkin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...olihan viime vuoden paras suomalainen ruokakirjakin Suomalaista voimaruokaa (Minerva). Palaamme juurillemme.

      Meillä on myös kalaa tavantakaa ja milloin sienillä, milloin pestolla ja parmesanilla päällystettynä.

      Tämän kirjan lettutaikinaohje on vähän makeampi kuin meidän. Yllätän R.:n. Hän saa sitten kokota viikonloppuna;-)

      Kiitos samoin sinulle♥ Meillä Saaristomeren kuhaa...vaihteeksi.

      Poista
  5. Tämän kirjan olenkin huomannut joissain ruokablogeissa. Näyttää hienolta ja minullekin varmaan olisivat jotkut paikat jotenkuten tuttuja.ja tuo kuha kuulostaa mielettömän hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tosi: Hienoa!

      Minusta myös. Ehkä sitten jälleen opetan sinulle miten tehdään suppissoossi siihen kuhan kylkeen;-) Jos siis silloin saan kuhaa. Auli ei taidakaan saada ensi viikolla viimeisiä suppiksiani...

      Poista
  6. Kyllapa on kaunis kuva kauniista mallista tuossa sivupalkissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos! Ammattilaisen työtä eli kuva oli yhteen lehtijuttuun.

      Poista
  7. Kaikki nuo ravintolat ovat tuttuja. Vasta pari viikkoa sitten olin Kolmessa Kruunussa kollegoiden kanssa syömässä ja mietimme, että olisi hauska tavata vuorotellen kussakin näissä kirjassakin mainituista ravintoloista. Kolmessa Kruunussa nautin oikein oivaa retroruokaa, Mannerheimin kuhaa.

    Joensuussahan käydään nyt taistelua vastaavan paikan, Jokelan, olemassaolosta. Karjalaisen kulttuurin säätiö, joka nyt omistaa rakennuksen haluaisi purkaa talon ja rakentaa paikalle kerrostalon, jonka alakertaan tulisi liiketiloja, myös uudelle ravintolalle. En tajua, ketkä ovat niin tyhmiä, että luulevat 1930-luvulta asti samassa miljöössä toimineen ravintolan henkeä voitavan viedä johonkin uudisrakennukseen. Anteeksi avautumiseni tästä asiasta, mutta harmittaa kun kaikki vanha halutaan tuhota.

    Mukava kirja ja hauskaa, että nostit sen esiin. Olisi kyllä muuten jäänyt minulta pimentoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluan päästä syömään tuota Mannerheimin kuhaa.

      Hyvin sopii nostaa tuollaiset asiat esiin. Joskus joukkovoimalla voidaan estää moiset hankkeet.

      Tämä on. Ole hyvä: Ilo oli minun.

      Poista
  8. Tuota on kokeilta ehdottomasti, kuhaa ei vain voita mikään. Aurinkoa toivottelen Leenalle viikonvaihteeseen, pakko on uskoa siihen maalaustalkoiden toivossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, meillä on kuhaa viikonloppuna ja sitten kun saamme Kanadan vieraan tänne. Se on vain niin hyvää.

      Puutarhuri minussa toivoo sadetta, mutta ystävänäsi toivon nyt aurinkoa;-)

      Poista
  9. Oooh, miehekkeeni haluaisi tämän kirjan, mikä on aivan uutta minulle: hän on muutenkin hyvin anti-materialistinen ihminen, saati sitten että haluaa keittokirjan! Hyvin, hyvin hämmentävää.

    Luulen, että tämä päätyy vielä meille. En pane vastaan missään nimessä, sillä se saattaa taata minulle herkullisia hetkiä miehen haaveillessa MasterChef-kisasta. Olen erittäin mielelläni koekaniinina tällaisissa kokeiluissa. :D

    VastaaPoista
  10. Suketus, mies yleensäkin voi olla hämmentävä;-) Minäkään en halua enää kerätä muuta kuin elämyksiä.

    Silti: Yllätä hänet tällä kirjalla! Tämä onkin hiukan miehinen, mutta me voimme mennä mihin miehetkin ja myös nauttia tstä kirjasta.

    Oi, hän haaveilee siitä! Jos hän pääsee mukaan, muista ilmoittaa minulle. Kaikki ruokaan liittyvä kiinnostaa minua - liikaakin. Sinulle koittavat tämän kirjan myötä onnenpäivät;-

    VastaaPoista
  11. Mielestäni Salve kuuluisi tähän joukkoon, mutta mielipiteitä on niin monta kuin...

    Historia voi katsoa tuosta:
    http://www.ravintolasalve.fi/

    Stadin parhaat silakat ja resepti tuosta:
    http://viisitahtea.fi/mestarinkasiala/106/674.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, no tämä on varmasti sitten se viides ravintola, jonka Lindgrenkin arveli jonkun tai kaikkien mielestä joukosta puuttuvan;-)

      Kiitos vinkistä, pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa!

      Ja tietysti silakat aina: Yes!

      Poista