maanantai 21. toukokuuta 2012

TODENNÄKÖINEN TARINA

Hänen himonsa halusi tulla yllätetyksi, halusi että sen herättäisi odottamattomalla hetkellä joku, joka halusi hänet tässä ja nyt eikä kyennyt hillitsemään itseään. Hän haaveili siitä että vapautuisi vastuusta, halusi että turvalliset kädet kiihottaisivat hänet pisteeseen, jossa hänen olisi pakko antautua ja jossa hän saisi kerrankin päästää tilanteen hallinnastaan. Mutta Martin ei ollut hillitöntä tyyppiä. Hyvin kasvatettuna miehenä hän pyysi lupaa, vaikka Helena olisi halunnut vain tulla otetuksi.

Karin Alvtegen on kirjoittanut kirjan Todennäköinen tarina (En sannolik historia, WSOY 2012, suomennos Laura Jänisniemi), joka ensi katseesta, siis kun näin kirjan kannen, veti minua puoleensa kuin Karin olisi kirjoittanut kirjan minun tiettyyn hetkeeni. Sellaiseen hetkeen, jossa outo uupumus tulee kohti, vaikka kaikki ympärillä on täynnä elämää. Todennäköinen tarina on mahdollista tapahtua ja kirjan pariskunta, Helena ja Martin, voivat olla kuka tahansa meistä. Heillä on teini-ikäinen tytär ja kaikki näyttää ulospäin hyvältä, mutta vanhemmista kumpikin on hukannut aidon polun toiseen. Tätä asiaa pakoon he lähtevät Tukholmasta Norrlantiin, jossa Helena on saanut olla yhteiskunnan varoilla aikanaan kesälapsena maalla. Nyt Helena haluaa vihdoinkin toteuttaa unelmansa hotellista Norrlannissa, mutta muita perheenjäseniä tämä ei kovin vakuuta ja sitten Martin tekee oman siirtonsa.

Samalla toisaalla eräs mies, Anders, on päättänyt leikkiä elämän ja kuoleman leikkiä toiveenaan saada kuolema. Aston Martininsa ratissa hän sulkee silmänsä ja antaa mennä samalla kun laskee kolmeenkymmeneen…

Palatessaan kaipaamilleen juurille Helena ei ottanut lukuun paikoilleen jääneiden pysähtymistä, sitä, miten he pitäisivät kiinni kaikesta saavuttamastaan ja myös siitä, mitä eivät olleet todellisuudessa saavuttaneet. Hän oletti lapsuuden ystävänsä Anna-Karinin hengittävän lapsuuden yhteistä hengitystä vieläkin, melkein viisikymmentävuotiaana. Helena ei voinut tietää, että on ihmisiä, jotka haluvavat periä kaiken, mitä ei ole naulattu kiinni ja loputkin he yrittävät irrottaa katkeran pettymyksensä kirveellä. Sukutilaa veljensä ja tämän vaimon kanssa ’valvomaan’ jäänyt Anna-Karin vähät välittää veljensä ja tämän vaimon tunteista ja kaiken keskiössä pitää olla hänen, virheettömän ja kaiken niin oikein tekevän. Anna-Karin ammentaa itsetietoisen, mutta ikääntyvän naisen pettymysten sammiosta ja siinä hän on todella etevä:

Hän kaipasi huomiota. Huomiota jota oli jo varhain tottunut herättämään. Kun miesten katseet olivat liimautuneet hänen vartaloonsa ja hän oli joutunut torjumaan ei-toivottuja seuralaisia. Jos hän oli käyttänyt erityistä katsettaan, hän oli tiennyt että siihen vastattiin aina. Elämä oli ollut hauskempaa, kun oli tuntunut siltä että sai itse valita. Se kyky oli kadonnut varoittamatta. Katseet, jotka hän oli ennen kyennyt vangitsemaan, liukuivat yhtäkkiä ohi, katsoivat suoraan hänen lävitseen aivan kuin häntä ei olisi olemassakaan. Menetys tuntui hämmentävältä. Hän oli jatkanut yrittämistä mutta joutunut lopulta luovuttamaan. Yksi niistä harvoista areenoista, joita hän oli hallinnut, ei enää ollut hänen. Hänestä oli tullut näkymätön.

Näkymättömyys ei tosin yhtään hidasta Anna-Karinin omahyväistä toimeliaisuutta, jossa hän haluaa itsevaltiaana määrätä kaikesta sukutilansa vanhasta kastanjasta aina aikuisen poikansa elämään ja kaikesta sillä välillä.

Alvtegen on luonut kiinnostavan naisparin, jotka ovat olleet ystäviä lapsuudessa, mutta kasvaneet hyvin eri suuntiin. Anna-Karinin rasistista omavaltaisuutta vastassa ei ole isoakaan vastusta Helenan taholta, joka yrittää viimeiseen asti välttää riitelyä ja myy siinä samalla omat periaatteensa halvalla sielussaan lapsuuden varjot sekä täydellisesti poispyyhitty sisarsuhteensa. Kaiken todistajaksi saapuu hotelliin asumaan kyyninen mies, joka ei löydä elämästään paljonkaan elämisen arvoista. Hän haluaa vain olla rauhassa, eikä tiedä mihin jo menneisyyden pimeässä tapahtuneisiin asioihin joutuu mukaan. Kaiken avain saattaa olla erakkona asuva kummajainen, Verner, joka näkee ihmiset väreinä eli hänellä on todettu synestesia ja sitten hän uskaltaa kertoa Helenalle, että tämän tytär Emelie…

Olen hyvin kiitollisen hämmästynyt Karin Alvtegenistä, joka on kuulemma kirjoittanut tätä ennen jännityskirjoja. Sitähän ei ole vaikea uskoa, sillä tässäkin romaanissa Karin kutoo psykologista seittiä tavalla, johon lukija tarttuu kuin kärpänen kiinni. Karinin kuuluisan isotädin, Astrid Lindgrenin lahjakkuus säteilee lävitse Alvtegenin tekstin, sillä sanaakaan en olisi jättänyt pois: Näin kirjoitetaan kiinnostava lukuromaani, joka pakottaa meidät kaikki ajattelemaan, mitä me olemme, mistä me tulemme ja joko olemme riittävän pohjalla, että olisi aika ponnistaa ylös.

Kuinka paljon maailma muuttuisi, jos me kaikki kääntäisimme joka ilta hetkeksi katseemme tähtiin ja miettisimme maailmankaikkeuden äärettömyyttä. Maailma on mysteeri, mutta me pidämme sitä itsestään selvänä ja olemme niin tottuneita siihen, että olemme unohtaneet ihmetellä.

*****

Tämän kirjan ovat lukeneet lisäkseni ainakin Karoliina  Susa Erja  Elma Ilona, Tuulia/ Lukutuulia ja Rachelle

41 kommenttia:

  1. Tämähän kuulostaisi mielenkiintoiselta, juuri sopivalta kesälukemiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, juurin niin. Minä otin tämän levolliseksi välipalaksi, mutta taisinkin nauttia pääruoan. Suosittelen!

      Poista
  2. Wau! kuulostaapa huikaisevalta tarinalta. Jälleen palaamme siihen kuinka kiinnostava ja moninainen ihmismieli onkaan. Kirjailija on nähtävästi onnistunut tätä loistavasti kuvaamaan. Hieno kansi, puhutteleva. Tämä täytyy lukea lomalla, Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tässä on sitä kaikkea, mistä me olemme niin usein puhuneet. Bonuksena tulee Alvtegenin suorastaan täydellinen kirjoittajaääni eli olen iloisesti yllättynyt.

      Kansi menee vuoden kauneimpien kansien kisaan;-)

      Ole hyvä ja saat lainaksi.

      Poista
  3. Kirjailijan nimen perusteella olin sivuuttaa tekstisi, mutta saitpas houkuteltua lukemaan. :) Ja hyvä, että luin. Kuvittelin nimittäin kyseessä olevan dekkarin ja vaikka olen vuosien tauon jälkeen alkanut lämmentä genrelle uudelleen, en vielä ole täysillä innoissani. Mutta tämä vaikuttaakin ihan hurjan hyvältä kirjalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kirjailijan nimi ei sanonut minulle mitään eli olin vailla ennakkoluuloja tai -odotuksia. Vain kirjan kannen rauha veti minua.

      Jos sanosin kuka Karinin tekstistä tulee mieleeni niin Shileds ja Köngäs eli suosittelen.

      Poista
    2. No juu;-), mutta mielipiteeni on tietenkin subjektiivinen...

      Poista
  4. Hyvä arvio. Teosta en ole lukenut, mutta tuntuu, että kun nuoruuden höyryt on puhallettu pois joissain ihmisissä syntyy "kontrollifriikki" ts ihminen, joka kontrolloi joko itseään tai muita tahi sekä itseä että muita, ja silloin ollaan pian pulmissa. Ehkä tähtien katselu tekisi tällöin hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos. Ja sinulta hyvä huomio: Ikäänkuin ihminen saisi jotain komsaatitoa nuoruuden höyryille alkamalla itsensä ja/tai muiden vahdiksi. Kirjassa muuten Verner sanoo: "Harva tajuaa, että ihminen valitsee itse, tuleeko hänestä etikkaa vai vuosikertaviiniä."

      Tähtien katselu minulla on jo profiilissani;-)

      Poista
  5. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, josta voisin pitää. Tässähän täytyy viissin alkaa pitää ihan fyysistä listaa kesää varten hankittavista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva Kepponen, minusta tuntuu, että ajatuksesi on hyvä. Minun on myös itseni pakko pitää kirjaa juuri noin, muuten putoan kyydistä.

      Uskon, että tämä kirja olisi monelle lukijalleni mieluinen.

      Poista
  6. Oih, miten tenhoava kansi... tekee heti mieli upota kirjan maisemaan! Tuo lopun sitaatti on hieno. Tämä taitaa olla pakko lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, uskon että pitäisit. Karin on hyvin tarkkanäköinen ja viehättävä kirjoittaja.

      Poista
    2. No nyt sain kirjan luettua, ja oli pakko linkittää postaukseeni tämä minut sytyttänyt juttusi!

      Poista
    3. Ei kai pakko? Minä linkitän kaikkia niitäkin, jotka eivät linkitä minua;-)

      Tulen lukemaan kohta...

      Poista
    4. Ei toki pakko vaan sisäinen pakko, siis halu antaa kunnia sille kelle se kuuluu. Alvtegen oli minulle niin dekkarinimi, etten olisi tajunnut tämän olevan aivan muuta!

      Poista
    5. Kiusoittelin sinua...;-) Se on tietysti vaarallista, kun ei oikeasi tunne kohdetta.

      Minähän luen myös dekkareita, joten ei ole pois, että seuraava dekkaristini olisikin Alvtegen.

      Poista
  7. minä ahmin alvtegenin kirjoja jossain kohtaa aika monta, kunnes ne alkoivat muistuttaa toisiaan. hän on taitava! kiinnostavaa ettei tämä olekaan samaa sarjaa niiden kanssa? kiinnostuin, ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä en ollut hänestä kuullutkaan...;-) Ei, tämä ei siis ole dekkari, mutta nyt kun tiedän, huomaan dekkaristin otteen. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa: Se on kiehtova!

      Sen sijaan, minullakin on pohjoismaisia naisdekkaristeja, jotka olen jättänyt taakseni, koska ne alkoivat toistaa itseään. Läckberg ei kuulu heihin.

      Lue tämä pian tai suvella. Takuulla pidät.

      Poista
  8. Kaunis kansi! Nyt olet taas esitellyt mielenkiintoisen kirjan!

    VastaaPoista
  9. No nyt taas tuli hieno ja mielenkiintoinen teos. Ja miten ihana kansi, ah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, täysin samaa mieltä. Sopisi sinullekin suvilukemiseksi...

      Kansi on kuin uni. Tietty uni.

      Poista
  10. Minulla on muistikuva, että olisin joskus jonkun Alvtegenin dekkarin lukenut ja pitänyt. Tämä alkoi kiinnostaa minua jo kun näin tämän kannen sivupalkissasi tulevien kirjojen listassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, jos tämä kirja tekee sinulle niin hyvää kuin teki minulle, ota ihmeessä. Kannattaa yrittää! Bessukin haluaa tämän nyt lukea;-)

      Poista
  11. Ihan erilainen kansi, ihan kiva kirja. Haaveet ai aina helppo toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, juu, ne kannet vaihtuu maittain. Minusta tämä on onnistunut. Pidin tästä vähän enemmän kuin kiva. Silti on jätte kiva, että olemme nyt lukeneet saman kirjan.

      Poista
    2. Iakevästi osasin tuosta kirjoittaa;

      http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2011/04/en-sannolik-historia.html

      Poista
    3. Hannele, varmaan osasit kirjoittaa tästä hurmaavasta kirjasta iskevästi. Kunpa ruotsini ei olisi niin ruosteessa...

      Poista
  12. Tuo lopun lainaus on suurta elämän viisautta. Niin totta.

    Tuolla aivoissa nyt jokin värähti, tekisi mieli lukea tuo kirja. :-)

    Kohta pääsen täältä mökkeröstä ihmisten ilmoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, juuri niin ja katse tähtiin!

      Tiedän...niin minullakin. Ihmettelinkin, etteikö kukaan sano näin kuin sinä...Tämä on niin naisenkaarikirja. Ja myös kirja siitä, millaisiksi voisimme olla tulematta.

      Osta tämä, ethän ole pitkään aikaan...;-)Ja sitten nautit hitaasti.

      Poista
  13. Heippa Leena! Hain tämän kirjan juuri tänään postista, joten en nyt lukenut juttuasi vielä kunnolla. Kiva kuitenkin, kun nopean silmäyksen perusteella tykkäsit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, no nopea silmäys oli kanteen. Kirjaa luin ne yön tunnit, joita vieraaltamme minulle jäi.

      Uskon sinun pitävän. Toivon. Otaksun.

      Poista
  14. Hei Leena, mielenkiintoinen kirja. Täytyy lisätä listaan ja katsastaa lähikirjasto.

    Onneksi minulla on tapana ihmetellä kaikkea, miehen mielestä ihan liikaakin. Maailma on vaan niin mielenkiintoinen pienelle ihmiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sinä pitäisit tästä!

      Ihmettely on parasta nuoruuseliksiiriä. Siihen pitää oikein sukeltaa ja vain ihmetellä;-)

      Poista
  15. Uskalsin lukea tämän arvion vasta sen jälkeen, kun olin omani kirjoittanut. Hienoa, että romaanista pidit ja upeat lainaukset siitä nostit!

    VastaaPoista
  16. Rachelle, kävin jo lukemassa arviosi. 'Parhautta' kuittaa kaiken, hyvin sanottu.

    Kiitos. Minä nautin tästä kirjasta paljon ja se näkyy ja tuntuu.

    VastaaPoista
  17. Alvtegen ei pettänyt tälläkään kertaa. Eilen sain kirjan kirjastosta varauksena, ja siinä meni ilta ja osa yötäkin lukiessa, en malttanut jättää kesken.

    Alvtegen saa ajattelemaan ja katsomaan myös omaan sisimpäänsä. Vaikka kirjan hahmot kantavat raskasta kuormaa, oli ihanaa, että Alvtegen antoi heille lopulta valoa ja mahdollisen tien eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Taitava kirjailija.

    Muistin, että olit kirjoittanut tästä, ja tulin lukemaan tekstisi nyt kirjan luettuani. Taitava olet sinäkin, tavoitit kirjan maailman! Kiitos!

    Tartu ihmeessä muihinkin Alvtegenin kirjoihin. Vaikka aiemmat ovat rikoskirjallisuuden luokkaan lajiteltuja, niin niiden painopiste on kuitenkin ihminen kaikkine eri puolineen, ennen kaikkea ihmisen sisäinen maailma. Yhdestä kirjasta on tehty leffakin, en vaan muista sen nimeä.

    Kesän ihmeitä ihmetellen ja loistavia kirjoja lueskellen ja onnellista kesän aikaa toivottaen, Sanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sinua kirja todellakin vei. Minä olen suvella niin poikki päivän puutarhatöistä, että nukahdan kuin pommiin ennen puoltayötä. Talvella sen sijaan luen helposti suden hetkeen.

      Minähän olen suuri jännityskirjojen harrastaja, joten ehdottomasti aion lukea Alvtegeniltä muuutakin.

      Kirjan henkilöt tulevat iholle. Heistä lukee ja toivoo, että ei samaistu heistä kehenkään. Mutta jotenkin he ovat niin totta. Anna-Karineita on maailma täynnä...

      Kiitos samoin sinulle! Täällä toinen ihmettelee alkusuven ihmeitä, jotka toistuvat vuosi vuoden jälkeen, mutta silti säilyttävät ainutlaatuisuutensa.

      Poista