maanantai 4. kesäkuuta 2012

MINUN RAKASTETTUNI, MINKÄ NIMINEN LIENETKIN...

Minun rakastettuni, minkä niminen lienetkin
aina elämä vyöryy itsensä yli, tungeksii.
Tahtoisin olla yksi, yksinkertainen.
Mutta mitä sitä voi kerroksilleen?
Kaikille nimille, väreille, muistoille,
kun mikään ei haalistu.

Siis pelkkä kaivertamaton kivi, pyydän.
Kuorikaa nimet pois, hiokaa sileäksi,
en halua ketään enää.
En edes itseäni.

- Aila Meriluoto -
Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011)

6 kommenttia:

  1. Tämä runo kolahti! Juuri tänään, juuri tähän mielentilaan se sopii täydellisesti. Aila Meriluoto on yksi suosikkirunoilijoistani, jotenkin niin iätön. Sanat porautuvat suoraan sieluun.
    Kiitos Leena kun postasit tämän, tämä teos kuuluu nyt kesän hankintalistaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rina, kiva, että löysit oikean runoin oikeaan hetkeen. Tämä on sattumaa, sillä runobloginihan on Lumikaprlao, joten täällä runoja vain satunnaisesti.

      Aila on aina ollut suosikkini, jo teinistä.

      Tämän lisäksi Ailalta on hyvä runokirja Kimeä metsä. Tämä on uusin.

      Ole hyvä ja kiitos innostasi, jonka voimin on taas hyvä jatkaa...

      Poista
  2. Kiitos Leena Aila Meriluodon ihanasta runosta.

    Runoja ei voi lukea liikaa, kaikki ovat niin erilaisia,koskettavat sisimpää eri tavalla eri aikoina:)

    Suloista tiistaita auringon kera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, ole hyvä.

      Täysin samaa mieltä.

      Täytyisi koota itseni, sillä edessäni on runoteos, jota pitäisi voida arvioida. Miten arvioida tunnetilaa...

      Kiitos samoin sinulle! Minulle taitaa tulla puolipilvistä ja vieraita, mikä 'passaa' minulle hyvin.

      Poista
  3. On niin tuttu runo, kiitos Leena-IhaNainen.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ihan tosi...,mutta sinä oletkin ihan paras itse sekä löytämään runoja kuin niitä myös itse kirjoittamaan.

      Ole hyvä ja kaunista päivää sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista