tiistai 7. elokuuta 2012

OLEN, VAIKKA EN OLEKAAN...

Olen, vaikka en olekaan blogissa. Kivaa ryntäilyä, joka on yhtä ominaista elokuulle kuin pysähtyneet lumohetketkin. Tänään sain lounaskutsun ystävälle ja juuri vasta palasin. Hyvin kostea lounas, sillä uimme Päijänteessä laajoja kaaria;-) Yllä olevan kuvan Dinasta ristinummiruusun, jo kuihtumassa olevan, edessä, lisäsin ko. ruusun juttuun. Saattaa olla, että pyörrän päätökseni ja tuon kohta vielä yhden kukan, aika tavallisen, mutta minulla siihen liittyy tarina, Leena Lumi's Flower Power -arkistooni.

Ottakaa esille viime vuoden parhaaksi ruokakirjaksi valittu Suomalaista voimaruokaa (Minerva 2011) ja katsokaa sieltä karpalohyytelöohjeesta, miten testataan, että hyytelö on oikeanlaista. Ellet omista kirjaa, löydät ohjeen arviostani. Kerrankin asia on kerrottu, eikä jätetty salatieteeksi! Siis sovellan tätä nyt mustaviinimarjahyytelöön. Virpi Kurjenlennon kirja on huippu ja Sami Revon kuvat ainutlaatuiset.
Huomenna listaan lukemani sisustuskirjat, ellen saa yllättäviä kutsuja. Se oma sisustusongelmani on ratkennut sillä, että liian pieni yöpöytä menee vierasmakkariin, jonka Laura Ashley -tapettiin se hyvin sopiikin ja minulle tulee Ikeasta kaksi Lack -hyllyä, joista toinen palvelee runsaissa luvun alla olevissa kirjoissa ja toinen yöpöytänä. Noilla mainioilla hyllyillä olen ratkaissut jo sisustusjuttuja sekä olkkarissa että tässä omassa kirjasto/toimistossani. R. rauhoittui suuresti, sillä minulta katoaa nyt kaunis korituoli, jonne olen voinut laskea tarvittaessa erilaisia 'juttuja'. Jos olisin häijy luonne, olisin kuvannut tänään hänen yöpöytäkirjahyllykkönsä vieressä olevan tuolin, mutta minähän olen sulaa hyvyyttä;-)

Bis Morgen!

Leena Lumi

PS. Yöt muuten menevät nyt lujaa erään psykolgisen profiloijan kanssa, joka itse käy terapiassa, mutta huonolla menestyksellä, sillä... En tiedä, kumpaa teen enemmän, nauran vai pelkään tai sitten molempia.

28 kommenttia:

  1. Minulla on pakkasessa karpaloita. Muistin sen taas tässä tekstisi äärellä. Pitäisi keittää kiisseliä ja syödä kermavaahdon kanssa. En ymmärrä hyytelöitä. Mihin niitä tarvitaan. Minulle on olemassa hillo tai kiisseli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, minulla on nuo kaikki ja vielä soppakin;-) Hyllyvä marjahyytelö on monen liha-aterian kunkku. Karpalohyytelö sopii hyvin riistan kanssa ja ainakin meillä mustivaiinimarjahyytelöä käytetään broilerruokien lisukkeena.

      Kiisseli on ihan must. Se on satakuntalaiselle päällisruoka. Siellä se on vaikka tyrnikiisseliä. Tosin siellä tehdään kiisseliä marjasta kuin marjasta. Soppa on kiisselistä löysempi versio eli voi tehdä vaikka mustikkasoppaa, johon lopsauttaa joukkoon lopussa vadelmat. Se nautitaan silleen tai vaikka haudutetun riisipuuron kera, joka onkin minulle ihan himoruoka vaikkei olisikaan jouluaatto, jolloin riisipuuro nautitaan 'moksisopan' eli hedelmäsopan ja/tai sokerin ja kanelin kera.

      Hillot ovat hilloja ja niitä käytetään vaikka lettujen kanssa tai paahtoleivän päällä.

      Jos saat käsiisi Sinikka Piipon kirjan Suomalaiset marjat, et enää välitä, missä muodossa marjoja syöt, sinä vain syöt niitä;-) Minä lopetan nykyään päiväni seisomalla iltapalalla mustaviinimarjapuskan äärellä. Minulla on oma nimikkopuska, joka on jotain ikiaikaista lajiketta, muut ovat R:n ja mitä jää yli teen hyytelöksi. Keväällä yritän saada poikasia tuosta vanhasta puskasta, jonka marjat ovat suurempia ja makeampia kuin minkään muun.

      Huh-huh, tulipa pitkästi ja minä olen sentään puhunut koko päivän;-)

      Poista
    2. Helposti saat marjapuskastasi taimia, kun taivutat oksan maahan pehmeään multaan ja pistät pienen painon päälle että pysyy maassa. Myös ihan pistokkaasta mustaviinimarja lähtee.
      Ihana tuo sinun valkoinen ruususi!.

      Poista
    3. Mummeli, kiitos vinkistä! Aion kokeilla sinun 'paina jalalla maahan' -ohjeellasi että sillä oudolla, mitä tapahtui äidille: Hän otti huvin päiten yhdestä mustaviinimarjasta oksia pation pöydälle. Sitten hän siirsi jossain vaiheessa oksat syrjään ja siinä ne vähän olivat;-) Tuli yksi rouva kylään ja kysyi, että saako hän ne. Äiti tietty antoi ystävälleen. Siitä tuli vähän monta puskaa, jotka nyt tuottavat kovasti jo satoa. En ole osannut ajatella, että miksei puskan pistokas lähtisi, kun muutkin lähteävät. No, sinähän tosin tiesit tämänkin! Minusta noita vanhoja erinomasia lajikkeita ei saisi päästää häviämään: Tässäkin on maku kuin yö ja päivä verrattuna viiten muuhun uudenmpaan lajikkeeseen.

      Mummeli, se on lumoavan pinkki, mutta kuva on niin huono. Se on se upea ristinummiruusu, mutta ei anna oikeaa kuvaa ruususta. Tuo kuva on parin vuoden takaa ja ruusu on nyt tosi suuri. Ei ole etäkuvat tänä suvena onnistuneet, mutta lähikuvista näet oikean värin. Ehkä kuvavalinta oli väärä siihen kasvipankkiini, mutta kun Dina napottaa tuossa niin söpösti.

      Join kylässä iltapäivällä kahvia, vaikka en sitä yleensä koskaan tee klo 12 jälkeen. Sydän hakkaa ja käyn ylikierroksilla...Olisi pitänyt pyytää teetä...

      Poista
  2. Tuo profiloija jäi nyt vaivaamaan mieltäni, mutta eiköhäm sekin arvoitus aikanaan selviä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, no rikospyskologi Sebastian Bergman. Nyt hän on seonnut lopullisesti;-) Alkusoitto käytiin jo Mies joka ei ollut murhaaja -kirjassa. Lähdin lukemaan kovan kansikuvan takia ihan vain sillä mielellä, että jos ei vedä, lopetan, mutta nytkin menen aikaisin petiin, että saan seurata ihan mahdotonta Bergmania. Kirjan kirjoittajat osaavat totisesti nauraa miehelle. Mutta tarina on kova...Siis Bazarin Oppipoika.

      Poista
  3. Karpalohyytelö syntyisi täällä, jos olisi oiva ohje. Pitää kurkistaa tekstiisi.
    Kodin sisustusmuutokset piristävät aina. Epäkohtien ratkominen on vapauttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kokeile tuolla ohjeella. Vein eilen ko. kirjan lahjaksi pitkän, 'kostean' lounaani tarjoajalle ja vaikka hän on kokenut ja mestarillinen kokkaaja, hän ilahtui, että vihdoinkin sai tietää, miten testataan hyytelön rakenne.

      Nimenomaan! Vielä on jäljellä ideointi, mistä teen lisälukuvalon, sillä seinän lukuvalo ei riitä ja jalkalamppu nurkasta katoaa nyt. Arvata saattaa, että olen kehittelemässä omaa led-valaisinta tyyliin 'tunge kirkkaita ledejä suureen Aalto-vaasiin...' Ainakin testaan tuon idean ja pidän sen, jos se riittää.

      Poista
  4. Leena, sie olet jo saanut Oppipojan!! Mahtavaa :) Minullakin se on "tilauksessa" ja odotan niin innolla kirjaa. Ensimmäinen osa kun jäi varsin hykerryttäviin tunnelmiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rachelle, vieroksuin ykköstä, sillä en usko kahden kirjoittajan kirjoihin, mutta luettuani ekan, huomasin, että nyt on kaksi superlahjakkuutta liikkeellä ja ilmeisesti herrat vain innoittavat toisiaan, sillä tulos on loistava. Kakkosessa he ovat lisänneet vauhtia kuin sika juoksua. Ah, kirja on paksu tiiliskivi, joten varmaan vielä menee kaksi puolenyön nautintoa Bergmanin parissa.

      Poista
    2. Typerä kysymys, Bazarin mukaan kirja julkaistaan 4.9. mutta mitä ilmeisimmin se on jo julkaistu? Ihanaa kuulla, että tämä on ykköstä parempi!

      Sain Jonnekin pois eilen luettua, aivan mieletön lukuelämys! Ehkä jo tänään naputtelen arvostelun jos vain ehdin. Olen menossa illaksi töihin, se aina ajatuksia sekoittaa...

      Poista
    3. Eikä ole! Kirjan takana lukee, että ilmestyy 4.9. eli mulla on ennkkokappale. Olen yrittänyt meilata Bazariin, että milloin voi julkaista, mutta ei vastaa Markus, ei kukaan. Ilmeisesti voi sitten julkaista milloin on valmis...On siis vieläkin parempi!

      Kyllä sää sen tänään jo naputat;-)

      Poista
    4. Annika, kirjan saa julkaista vasta ilmestymispäivänä! Maltetaan nyt vähän;-)

      Poista
  5. Me vietiin sattumalta just Sebastian Bergman kakkonen sunnuntaina naapurille synttärilahjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, mainio valinta! Kirja on todella hulvaton, vaikka rikossarja onkin rankka. Tämä on vain osoitus siitä, että dekkareihin kannattaa panostaa tuomalla niihin mukaan joku niin vahva persoona, että lukija tarttuu häneen kuin roikkuisi lihakoukussa;-)

      Poista
  6. Oleminen muualla kuin blogissa on ihanaa! Minä olen vain töissä, tuntuu. Mutta onneksi ehdin lukea ja ulkoilla - ja olla perheen kanssa. Paljon muuta en kaipaakaan.

    Elokuun illat ovat niin ihania, niistä on helppo nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kun tätä on tehnyt yli kolme vuotta lujaa, alkaa tuntua juuri siltä...Minäkin elän suurten muutosten myllerryksessä, joten ans kattoo, miten tässä käy.

      Sitä juuri ne ovat:Kuin tuttu rakas, jonka kanssa ei tarvitse pinnistellä, vaan saa olla oma itsensä eli on niin helppo nauttia.

      Poista
  7. Meiän molemmat yöpöydät vaihdettu oikeisiin korkeisiin kirjahyllyihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas ratkaisu! R:llä on jo se antiikkinen kirjahyllykkö yöpöytänä ja minulle riittää kaksi Ikean hyllyä, sillä otan leveyden 110 cm.

      Poista
  8. Mies kysäisi jos laitetaan hyllyt vielä ylös,
    pääpuolelle melkein katon lähelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, olenko nähnyt unta, että sinä kerran kerroit jutusta, jossa pääpuoleen asetettu hylly tuli alas...Minun kaksi 110 cm:n hyllyäni tulevat niin, että vaikka putoaisivat (kestävät painoa max 15 kiloa), eivät tule kenenkään päälle eli onneksi meillä on tilava makuuhuone. Arvaa odotanko toimitusta, sillä R. imuroi juuri ja tökkii sitä mun kasaa, jota en nyt todellakaan pysty selvittämään ja siinä on mm. taidekirjoja, muistiinpanoja, kyniä ja pari juttua, joita en tässä voi kertoa;-) Siis mulla on tapana selvittää ne loppuviikosta kauniisti siihen tuolille, mutta nythän on jo ke, joten...

      Poista
  9. Pojan hylly putosi alas, mutta oli eri tyylinen ja painavaa tavaraa... Ajattelin siinä tapauksessa kapea hylly ja vain kevyitä pokkareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ikinä, ikinä laita hyllyä sängyn yläpuolelle, kiitos sinun kertomasi. Nuo hyllyt ovat nyt niin isot ja tulevat sänkyni oikealle puolelle, että jos se tila ei minulle riitä, mun on paras siirtyä nukkumaan kirjastoon;-) Joudun nyt jo miettimään olkkarissa, että 'miten paljon mahtaa olla painoa', koska siellä ovat painavat taide- ja puutarhakirjat. Haluan olla huoleton!

      Poista
  10. Hihii...

    taisit päästää siipan vähän liian helpolla, olisit vaan ottanut sen kuvan...

    Meillä kun ne kirjahyllyt tulivat kotiin, niin siippa lupasi karsia omia "vanhoja, turhia kirjojaan". Olin hyvin skeptinen (hymyillen sisäänpäin) ja mietin mihin ihmeeseen saan ne kummalliset opukset mahtumaan. Mutta jotensakin kun katson siipan yöpöytää, niin tiedän, että se pino kasvaa ja osa menee lattialle ja osan saan kai siirtymään laatikoissa jonnekin (ehkä kellariin). Siippa luulee, etten huomaa kuinka se piilottelee uusia kirjoja vaatekaappiin tai toisiin kaappiin. Antaa kuvitella, ehkä sen elämä olisi kuivaa ilman tätä meidän leikkiä... ;-)

    VastaaPoista
  11. Ja tuota lukemaasi kirjaa odotan kyllä suurella mielenkiinnolla =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, se on hyvä se,mutta en muista pidätkö dekkareista. Julkaisen tuon vasta syyskuulla. Odota vaikka Ventovierasta, se on avioliittoromaani - tavallaan.

      Poista
    2. Joo, dekkarit toimii tosi hyvin. Ei ehkä ihan sellaiset moottorisahamurhaajajutut tai jenkkisarjamurhaajat, mutta varsinkin brittiläiset toimii (kuten elokuvatkin). Mulla on melkein kaikki Agathat ja ne on luettu puhki. Onneksi muitakin mielenkiintoisia dekkaristeja löytyy, ettei elämä ole ihan vanhan toistoa ;-)

      Ehkä onnekseni julkaiset tuon kirja-arvostelun syyskuussa, voin siis hengittää sitä ennen =)

      Poista
    3. Ei moottorisahamurhaajaa, mutta jos käy sarjamurhaaja Ruotsista, niin lue Mies joka ei ollut murhaaja. Et edes huomaa mitään murhia, sillä hullaannut sekasortoiseen Sebastian Bergmaniin, joka on sarjamurhaajien profiloija, mutta oma elämä ihan sekaisin ja toimii sen mukaan. Kirjassa saa jopa nauraa miehille ja naisia arvostetaan, vaikka tosin Sebastian...Brittiläistä on kohta myös tulossa.

      Tuo, jonka julkaisen 4.9. on jatkoa kirjaan Mies joka ei ollut murhaaja, joten pääsisit kiinni Sebastianin luonteeseen.

      Mutta: Rouva Birgitta, kai sinä olet lukenut Herman Kochin Illallisen!!!???

      Poista